8-vuotias kuvaa

Anteeksi... Meidän keskimmäisen edesottamukset eivät varmaan muiden mielestä ole yhtä hauskoja kuin minusta, mutta on ihan pakko näyttää, mitä tokaluokkalainen tässä taloudessa tekee, kun saa kameran käteensä ja vapauden kuvata mitä haluaa.

Mitenkähän tuli mieleen tämä aihevalinta? ;-)

Mikä ei kuulu joukkoon?

Ostin kesällä kirpputorilta hameen, josta ajattelin tyytyväisenä, että se on juuri minun näköiseni. Ei ihme, sillä minulla oli kotona lähes samanlainen hame, joka itse asiassa on ollut lempihameeni jo useamman vuoden ajan. Tämän tajusin vasta nähdessäni hameet samaan aikaan. "Vähitellen sitä tietää, mistä tykkää."

Inspiroidu-haasteen tämän viikon aihe ikä näkyy vasemman reunan kukassa. Käytin toista kirpparilöytöäni eli numeronauhaa, jonka värjäsin oranssiksi.

Kuvia on vähän harhaanjohtavasti kolme, vaikka hameita on vain kaksi. Olin suunnitellut tekeväni leiskan neljällä kuvalla, mutta neljäs oli jäänyt kuvaamatta. Suunnittelin myös tekeväni sellainen selkeän, suoralinjaisen leiskan, mutta se unohtui siinä vaiheessa, kun aloin leikata kuvista taustoja pois. Ja kuviopapereitakin piti käyttää, mutta en saanut niitä ympättyä mukaan. Lopputulos on ihan erilainen kuin suunnitelma, mutta taidan tykätä siitä silti. :-)

Toisessa kukassa yhdistin huopaan ja nappiin paljetteja ja metallilankaa. Näihin kerroskukkiin voi kyllä laittaa mitä vaan!

Hyvä postipäivä

Wreck This Journalini saapui tänään hyväkuntoisena. Olin teipannut sen maalarinteipillä kiinni. Avasin kirjan, mutta jätin teipit sivujen reunoihin muistoksi postiseikkailusta. Kirja on teippeineen aika sotkuisen näköinen, voi olla että poistan osan niistä jossain vaiheessa. Mutta vaaleanvihreät tullauslapun jämät pitää kyllä jättää paikoilleen, ja postimerkit tietysti.

Punainen ja vihreä teippi ovat reissulta löytämääni Washi-teippiä eli japanilaista maalarinteipin tyyppistä teippiä. Suihkutin kimalletta teippien ja hintalapun päälle, mutta sitä ei kuvasta huomaa. Muuten en ole koristellut kansia.

Central Parkista keräsin muutaman hienon lehden, mistähän puusta mahtavat olla?

Lempisivuni on tämä kahvilasivu. Olen tehnyt siihen renkaita kahvikuppien pohjilla jo elokuusta lähtien ja dokumentoinut päivämäärän, paikan ja muutaman leivonnaisen. Ihmeen vähän kukaan on läikyttelyyni kahviloissa kiinnittänyt huomiota.

Useimmiten kahvirenkaasta tuli kaunis ja selväpiirteinen, mutta parista kupistä jäi aikamoinen töhry. En ole saanut selvitettyä, millä perusteella töhryiset renkaat syntyivät - ja ongelma jää ratkaisemattomaksi, koska ajattelin nyt lopettaa läikyttelyn. Kun eihän ruoalla saa leikkiä. Ei varmaan kahvillakaan!

Let's hear it for New York, New York, New York

Yleisön pyynnöstä (siis Millamin ;-) lyhyt New York -raportti. Matka oli minun ja mieheni ensimmäinen kahdenkeskinen matka sen jälkeen kun saimme lapset. Käytimme paljon aikaa kahviloissa istumiseen, syömiseen, kävelimme paljon ja vähän shoppailimmekin, ja New York tarjosi näihin aktiviteetteihin upeat puitteet.

Paripotretti taksin kyljessä. Kappas!

1. Suositus kahvilalukemiseksi

Cathy Zielsken blogista bongasin joskus Amy Krouse Rosenthalin teoksen Encyclopedia of an Ordinary Life, jonka innoittamana Zielske on suunnitellut yhden kurssinkin. Ajattelin kirjan sopivan hyvin matkalukemiseksi. Etsin sitä matkan ensimmäisenä päivänä ketjukirjakaupoista, mutta koska kirja on useampia vuosia vanha, en löytänyt. Toisena päivänä satuimme vahingossa Strandiin, jonne aion hankkiutua ihan tarkoituksella, jos vielä New Yorkiin matkustan. Se on valtava kirjakauppa täynnä uusia ja vanhoja kirjoja, kerta kaikkiaan ihana paikka. Ja sillä ihanalla tavalla, jolla matkoilla vahingossa sattuu oikeisiin paikkoihin, kirja löytyi Strandista viidella dollarilla.

Kyseessä on siis tietosanakirja tavallisesta elämästä. Kirjailijan näkemykset osuivat huumorintajuuni aika täydellisesti, tosin mieheni pyöritteli silmiään, kun yritin selittää, mikä hauska pätkä milloinkin sai aikaan nauruntyrskäykseni. Tässä pari lyhyttä esimerkkiä.

Car

When I'm in my car and someone lets me in their lane and I not only mouth Thank you to the other driver, but I actually say it out loud - as if they could hear me - I am taken aback, it sounded so goofy, hearing my voice alone in my car.

Sign, Bathroom

I saw a sign in a public restroom that said PLEASE DO NOT FLUCH EXCESSIVE AMOUNTS OF TOILET PAPER OR SHUES DOWN THE TOILET. THANK YOU. I so want to meet the person who flushed a show down the toilet, and made a sign like this necessary.

Travel

In the end, no one really wants to hear about your trip.

See also: Other People, Returning from Journey

... ja sitten lisää meidän matkasta! ;-)

2. Askarteluhankinnat

Edellisessä postauksessa mainitsin New Yorkissa sijaitsevan Portrait Bugin eli paikallisen skräppäilykaupan. Poikkesin siellä ja liike oli oikein söpö. Valikoima oli suppea ollakseen amerikkalainen skräppäilykauppa, mutta osui sopivasti yhteen oman makuni kanssa. Hintataso oli Suomeen verrattuna edullinen, mutta Yhdysvaltojen mittapuun mukaan varmaankaan ei. Tosi hauskaa oli selailla Julie Fei-Fan Balzerin töitä, joita kaupassa oli esillä, olenhan seurannut Julien blogia jo pitemmän aikaa.

Lisäksi ostin askartelujuttuja Kate's Paperiesta, jossa myydään kaikenlaista kaunista paperitavaraa, ja toimistotarvikeliike Staplesista, josta hankin Julien suosittelemia vinyylikirjaimia ja Ali Edwardsin joskus käyttämiä metallireunaisia pyörylöitä, ja ihan itse keksin ostaa kirjainsapluunoja.

3. Ajateltavaa ja ihailtavaa

Kävimme Museum of Arts and Designissa katsomassa mm. paperitaidetta. Teokset olivat ihania, koskettavia, taidokkaasti tehtyjä, ja yksi todella pysäyttävä. Kirjojen ystävänä jäin katsomaan tätä:

Kuva museon materiaaleista.

Että joku oli leikannut kaikki sanat pois kirjasta! Uskomatonta ja käsittämätöntä! Ja sitten selvisi, että leikelty kirja oli rasistisen viharyhmän oppikirja. Ok.

4. Onhan se hieno kaupunki.

Jos tykkää juoda kahvinsa posliinikupista, joutuu näkemään vähän vaivaa. Mutta muuten oli ihanaa! Ja satunnaiset pahvimukitkin hyväksyi, kun kahvin seurana oli ihana leivonnainen... :-)

5. Inspis

Näyttäisi olevan tulossa sellainen leiska, joka on täynnä valokuvia. Sellaisestahan oli puhetta kerran aiemmin. Keltaista ja oranssia.

Kreativ Blogger

Sain Puuhapetenvaimolta Kreativ Blogger -tunnustuksen tässä taannoin. Kiitos! Seuraan sääntöjä sen verran, että kerron itsestäni seitsemän asiaa, joita ainakaan kaikki eivät tiedä. Olen kuitenkin nähnyt Kreativ bloggerin sen verran monella, että en tällä kertaa laita tunnustusta eteenpäin.

1. Profiilissani (tuossa sivun oikeassa reunassa) on ollut ikäni väärin neljännesvuoden verran. Korjasin sen tänään.
2. Minulla oli vuosi sitten elämäni ainoa ikäkriisi. Se kesti muutaman minuutin ja johtui siitä, että tajusin Pete Parkkosen olevan iältään lähempänä tytärtäni kuin minua.
3. Ravintolassa luen usein ensimmäisenä listalta jälkiruoat. Saatan myös valita ravintolan jälkiruoan perusteella. (Suklaakakku.)
4. Istun muutenkin tarpeeksi tietokoneen ääressä, joten yritän vältellä digiskräppäilyn aloittamista. Ikävä kyllä aina vaan useammin tulee mieleen, mitä kaikkea olisi näppärä toteuttaa kuvankäsittelyohjelman avulla.
5. Lähetin juuri itselleni postia... Wreck This Journalini. Nyt jännittää, tuleeko se perille, koska ja millaisessa kunnossa - toivottavasti siihen olisi jäänyt jotain muitakin jälkiä kuin postimerkit.
6. Kun ihastun johonkin uuteen kappaleeseen, kuuntelen sitä repeatilla niin pitkään, että itsekin kyllästyn siihen (läheisistäni puhumattakaan). Viimeisin repeat-kappale on ollut Jay-Z:n (featuring Alicia Keys) Empire State of Mind.
7. Kirjoitan tätä New Yorkissa. Eilen kävimme mm. Empire State Buildingin huipulla, tänään menemme tänne.

Helmee!

Näin tämän leiskan joskus elokuussa ja ihastuin siihen heti. Rautalankakiemurat, pikku helmet, paljetit, mikä ihanuus! Muistin yhden rikkoutuneen korun, josta saisin helmet. Sitten vaan odottelin sopivaa kuvaa, tarinaa ja tapaa tehdä leiskasta omani eikä ihan täysi kopio.

Tausta on kokonaan aaltopahvia. Se suojasi joskus jotain tilaamaani paperilähetystä, ja olen säilyttänyt sen näppäränä erottajana papereitteni joukossa. Nyt katsoin sitä uusin silmin ja otin käyttöön. Leikkasin leveydestä vähän pois, niin se mahtuu muovitaskuun - se on sen verran paksu, että 12 x 12 -kokoisena ei mahtuisi. Revin pinnan osittain sen kummemmin suunnittelematta, ja siitä tulikin sopivan suunnittelemattoman näköinen.

Huomasin, että tällä kertaa on mahdollisuus toteuttaa kerroksellisuutta alaspäin. Aaltojen rakosiin laittelin liimaa, johon ripottelin helmiä. (Alkuperäisessä leiskassahan oli laiteltu paljetteja, ihania! Onneksi keksin laittaa nämä helmet, niin en joutunut kopioimaan paljetteja... joita käytän kyllä ihan varmasti jossain.)

Kukat ja lehdet askaroin huovasta, samoin otsikko on huopaa. Tarinointi jatkuu toisella puolella, jonne kokoan useampia tytön nukkumaanmenoon liittyviä juttuja. Niitä nimittäin riittää...!

Loppuun vielä muutama yksityiskohta pikku helmistä. Ja oho! Mistä tuo karkki tuohon joutui! Miten onkin naposteltava noin sopivasti askartelun tyylinen! ;-)

PS. Osallistun tällä pyöreitten muotojen Insipiroidu-haasteeseen, onhan tässä pyöreää... Jos helmet lasketaan niin hyvinkin monta!

Minä-kirja ja minä

Tein sivun minä-kirjaani taas. Olen tehnyt sivuja fiilisjärjestyksessä, ja kannen sisäpuoli oli jäänyt tyhjäksi. Aukeaman oikealla puolella oli jo parisuhdesivu, joten tuntui että vasemmallekin pitäisi saada joku jollain lailla asiallinen aihe. Tein sitten tällaisen yhdenlaisen määrittelyn.

Akkeli oli läpinäkyvä, maalasin sen toiselta puolelta ja kiinnitin märällä maalilla sivuun kiinni. Maali toimii liimana ihan hyvin, mutta väriin jäi epätasaisuutta.

Kuvat otin nettikameralla La Photocabinessa. Se on ranskankielinen palvelu, mutta siellä pärjää puutteellisellakin ranskalla, jopa elekielellä. Vee on tehnyt aika makeita leiskoja valokuvakopeissa otetuista kuvista, ja nyt sain ihan omat "koppikuvat". Pikseleitä vaan on vähänlaisesti, joten kuva on pieni... Tässä siis 6x6-tuumaisella sivulla. Kun eksyin La Photocabineen ekan kerran, olin sattunut kieputtamaan hiuksiini talouspaperisuikaleita - luin että niillä saisi kivat kiharat. Ei saanut minun hiuksiini, mutta kuvasta tuli sopivan höperö juuri tähän pikkualbumiin. Se on pimeänä iltana otettu, päivänvalossa La Photocabine tuottaa kyllä parempiakin kuvia.

Tässä vielä tällainen kokonaisuuskuva. Minä-kirjaa on ollut kiva tehdä sivu kerrallaan pikku välipaloina. Olen käyttänyt kirjaa tehdessä yhtä paperisarjaa ja pitkälti samoja koristeitakin, joten sivuista on tullut luonnostaan yhtenäisen näköisiä. Kirjaa on myös ollut helppo tehdä muiden projektien välissä tai keskelläkin. Muutama sivu vielä mahtuu näihin saranarenkaisiin, sitten pitää keksiä toinen välipalaprojekti.