torstai 31. joulukuuta 2009

Huopakukkaohje

Syksyn skräppäilyristeilyllä pidin pienen huopatuokion, ja silloin esittelin nämä huopakukat ensimmäisen kerran. Tarkoitukseni oli tehdä ohje blogiinkin, mutta aina huvitti tehdä jotain muuta. No lopulta sain aikaiseksi, kun Puuhapetenvaimo erikseen kyseli... Terveisiä! :-)

Kukkasen olen kehitellyt jossain näkemieni kangaskukkien perusteella, mallia yksinkertaistaen. Huopaa käyttäessähän ei tarvitse huolehtia reunojen purkautumisesta, joten pääsee vähemmällä.

Tarvikkeet: askarteluhuopaa, nappi, lankaa ja neula. Yleensä teen viisiterälehtisiä kukkia, mutta saa terälehtiä kukkaan ahdettua kuusikin (alhaalla oikealla), jos tarve vaatii. Vähän ahdasta vaan voi tulla.

1. Leikkaa huovasta ympyrä. Itse käytän ympyrän mallina Bilteman kaksipuoleista teippirullaa, jollainen joka tapauksessa aina pyörii askartelupöydälläni. Tällöin ympyrän halkaisija on vähän yli 7 cm. Pienempiä ja isompiakin voi tietysti tehdä, tarpeen mukaan.

Leikkaa ympyrä keskeltä halki, ja puolikkaat taas keskeltä. Kustakin sektorista tulee yksi terälehti. Viidennen voit leikata samanlaiseksi yhtä terälehteä mallina käyttäen, tai toisesta ympyrästä.


2. Pujota neulaan lanka, reilu 30 cm. Langan päähän ei tarvitse tehdä solmua. Ompele rypytykset terälehtien pyöreään reunaan. Neula käy nurjalla puolella 4-5 kertaa. Huomaa, että neula pujotetaan ensimmäisen kerran oikealta puolelta nurjalle, ja viimeisenä se palaa nurjalta oikealle. Tällöin valmiin kukan terälehtien reunat taipuvat automaattisesti nurjalle puolelle.

Kuvassa olen suoristanut parin ensimmäisenä ommellun terälehden ompeleet, jotta langan kulku näkyisi. Normaalisti terälehtien voi antaa jäädä saman tien rypyille.

3. Kiristä lanka molemmista päistä vetämällä, ja solmi lanka umpisolmulle. Tällöin terälehdistä muodostuu kukka. Kuvassa näkyy kukan nurja puoli.

4. Terälehtien keskelle jää pieni tyhjä aukko. Sitä voi pienentää yhdistämällä vastakkaiset terälehdet muutamalla pistolla tiukasti yhteen. Tässä vaiheessa kukkaa voi vähän muotoilla. Vierekkäiset terälehdet voi ommella muutamalla pistolla yhteen, jos jokin terälehdistä näyttää vinksottavan väärään suuntaan.

5. Ompele nappi oikealle puolelle. Käytössä on edelleen se sama lanka. Päättele nurjalle puolelle.


6. Ja siinä se, aika helppoa oli! Itse käytän langanpäät usein kukkasen kiinnittämiseen, joten en leikkaa niitä pois. Tämä tietysti riippuu siitä, mihin aikoo kukan laittaa.

Jos jokin vielä jäi epäselväksi, saa tietysti kysyä! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein ohjeen enkä ole itse vieressä näyttämässä, joten ohjeesta ei varmaankaan tullut täydellinen.

Ai joo, ja hyvää uutta vuotta!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Laatikoita + hyvää joulua!

Paperikierteen haaste vaihteeksi: punaista, ruskeaa ja kehys.

Sivu tulee joulualbumin reseptiosuuteen. Ajattelin, että käytännöllisintä olisi kirjoittaa reseptit erillisille korteille, jotka sitten voi napata albumin välistä keittiöön. Mahdolliset sotkut rajoittuvat reseptikortteihin, ja itse albumi säilyy siistinä. (Sinänsä kyllä tykkään pienistä sotkuista keittokirjoissa, niistähän näkee mitä sivuja on käytetty, mutta ehkä joulualbumi on eri juttu...)

Itse kortti puuttuu vielä, koska minulla ei ollutkaan kraftin väristä kartonkia, jota olin ajatellut reseptikorttien yhteiseksi väriksi. Paikka kortille on valmiiksi valokuvan takana - taskun muodostavat ompelukoneen ompeleet näkyvätkin valokuvassa.

Tein muuten lanttulaatikot pakkaseen pari viikkoa sitten, joten ainakin tämän kerran noudatin leiskan ohjetta!

Pari joulualbumi-ideaa pitäisi vielä saada toteutettua, mutta mitenkähän ehdin... En ennen aattoa ainakaan.

Niinpä nyt onkin aika toivottaa hyvää ja rentouttavaa joulua! Herkkuja, tunnelmaa ja rauhaa, ja sitä mikä kullekin on joulussa tärkeintä!

perjantai 18. joulukuuta 2009

Joulutossut

Lapset saivat viime vuonna joulutossut, joista aina aamuisin löytyy jotain kivaa, ja parhaassa tapauksessa päivälläkin. Tossut ovat olleet samanlainen menestys kuin omassa lapsuudessani. Tänä vuonna pienemmät odottivat tossuja niin kovasti, että kävivät joulukuun ensimmäisenä aamuna klo 3 tarkistamassa, ovatko tossut ilmestyneet paikalleen...

Tein parista ensimmäisestä tossullisesta vuodesta yhteenvetosivun.

Tarinointi:
Ompelin lapsille joulutossut kuten minulla ja siskollani oli. Vähän pienet tuli, ei mahdu vanha klassikko mandariini. Mutta muuta pientä mahtuu...

[2008] ... kuten sivuja espanjankieliseen itsepiirrettävään kirjaan, yksi joka päivä. Ja rusinoita, xylitol-purkkaa ...

[2009] ... tai hienoja tusseja. Kuvassa keskimmäisen listaus puuttuvista tusseista - nehän oli numeroitu mutta tulivat sekavassa järjestyksessä.
Valkoinen kynäni tekee niin paksua jälkeä, että tekstiä mahtui paljon vähemmän kuin olin suunnitellut. Esimerkiksi tuo tarina heräämisestä klo 3 jäi pois.

Otsikko muotoutui vahinkojen kautta. Kiinnitin huopakirjaimet suoraan huopaan ja ne pysyivätkin paikoillaan hyvin, mutta vaikka valkoisen tekstin valkoisten palleroiden päällä pystyikin lukemaan, se näytti vähän hölmöltä. Rajasin kirjaimet palleroiden kohdalta mustalla tussilla, ja ne näyttivät edelleen hölmöiltä. Niinpä irrotin kirjaimet, kiinnitin ruskeaan paperiin ja leikkelin paperin nelikulmioiksi. Nyt huopakirjaimet pohjineen matkivat noita valmiita pieniä kirjaintarroja, ja kokonaisuus näyttää ihan mukavalta. Otsikon ja kaiken muunkin kiinnitin ompelemalla - se tuntui kestävimmältä kiinnitystavalta.

Pikkukuvien värit ovat nyt aika lailla vinksallaan. Kyllä niissä ihan oikeasti on väriä, tässä vaan ei näy.

Ja montako yötä jäljellä? Tusseja ainakin puuttuu kuusi. ;-)

maanantai 14. joulukuuta 2009

On.

Vastaus monia askarruttavaan kysymykseen: Joulupukki on olemassa. Ja yksiselitteisen vastauksen tueksi tokaluokkalaisen aukoton argumentointi.

Perustelut
  1. Eihän kenelläkään olisi tarpeeksi rahaa, että voisi ostaa niin paljon lahjoja.
  2. Joulupukki oli kerran tuonut meille yhdet lahjat yöllä ja isä ja äitihän nukkuu yöllä.
Joten tätä ei nyt sitten enää tarvitse spekuloida.

Ja tuon kakkosargumentin perusteella voinee todeta, että myös hammaskeiju on olemassa. MOT.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Ristipistoa

Tämäkin sivu syntyi jo kesällä. Törmäsin skräppäyspaperiin, jonka kuvio jäljitteli ristipistoa, ja päätin kokeilla ristipistelyä itse. Se onnistuu hyvin paperillekin - kankaalle en olekaan koskaan pistellyt.
Teksti on klassikko Martan joulukirjasta, josta se löytyy pienestä luukusta kannen sisäpuolelta: Siivoa komero, jos aiot viettää siellä joulun.

Löysin netistä ilmaisen ristipistofontin Home Sweet Home ja tulostin pienemmät kirjaimet sivulle. Sanan komero tulostin erilliselle paperille ja pistelin sen avulla reiät ristipistoa varten. Ristipistelin ruskealla langalla. Ja siinä se, en tullut lisänneeksi muuta.

Tämä on muuten se mainitsemani yksinkertainen sivu, joka tulee joulualbumiin himmelileiskan jälkeen.

Iloisia jouluvalmisteluja - älä siivoa liikaa! ;-)

perjantai 4. joulukuuta 2009

Jouluverhot ikkunaan

Tässä ensimmäinen joulukirjaan tekemäni sivu. Se syntyi joskus kesällä. Aiheena on viime vuonna ompelemani jouluverhot ja leiskakin syntyi pitkälti ompelemalla. Tausta on samaa kangasta kuin verhot.

Syksyllä voitin paikan Scrapbooking with Fabric -kurssille, mutta ikävä kyllä olin silloin jo tehnyt tämän leiskan. Kurssin tärkein anti nimittäin oli muistutus tukikankaan olemassaolosta. Tätä tehdessäni ompelin kuvan ja kartonkielementit suoraan kankaalle, joka venyi ja vanui - tukikangas olisi ollut todella paikallaan! Purin ompeleet useaan kertaan - valokuvan reunasta voi havaita ylimääräisiä reikärivistöjä ompeleiden vanhoilla paikoilla. Ja täytyy tunnustaa, että edelleen sivu on vähän vinksin vonksin, mutta jossain vaiheessa sitten en enää jaksanut välittää...
"Ostin kankaan hyvissä ajoin, mutta jotenkin kävi niin, että ompelu jäi aatonaattoiltaan. Jouluverhot valmistuivat yöllä kello 2. (-08)

... mutta nythän he ovat valmiit ripustettaviksi heti joulukuun alussa!"
Numero 2 johtuu siitä, että aluksi suunnittelin tekeväni 24 sivua ikään kuin joulukalenteriksi. Sitten suunnitelma muuttui ja toistaiseksi tämä on ainoa sivu, jolla on numero. Lisään numeroita muihin sitten, kun on enemmän valmista ja järjestys selvä. Tai sitten en lisää, saapa nähdä.

PS. Tuntuu kuin Blogger kompressoisi kuvia entistä voimakkaammin - kuvat blogissa näyttävät röpöisemmiltä. Esimerkiksi kuvan tekstiä en blurrannut minä vaan Blogger. Onkohan kenelläkään vinkkejä, miten kuvat kannattaisi tallettaa, että ne näyttäisivät paremmilta?

maanantai 30. marraskuuta 2009

Pilkkuja ja piparireunaa

Pitkästä aikaa Craftican askarteluhaasteen aihe, aikataulu ja omat puuhani kohtasivat, osallistun siis haasteeseen "lahjatoivelista". Listaksi tämä tosin on vähän lyhyt - kyseessä on yhden lahjan traditio.



Journaling-lappuun tulee vielä teksti ruskealla, ohuella, tällä hetkellä hukassa olevalla kynällä.
Jouluaattoyönä luen aina uutta hyvää kirjaa niin myöhään kuin pysyn hereillä, ja nautiskelen Aladdin-suklaista. Paitsi yhtenä jouluna. Ei aina samaa, oli äiti ajatellut. Olin järkyttynyt. Nimenomaan aina samaa! Ainakin joulusuklaan osalta.

Vielä kun Marabou ymmärtäisi olla muuttamatta konvehtirasian valikoimaa. Vanha oli parempi.
Ja sitten jos mahtuu, mainitsen vielä että syön suklaat aina samassa järjestyksessä. Vähänkö olen tapojeni orja!

Sivu on 6,75 x 9 tuumaa ja päätyy joulualbumiin. Kopioin otsikon ääriviivat Aladdin-rasiasta ja ompelin, ja kohotarroilla kiinnitetyt suklaapalat ovat samasta rasiasta peräisin. Kartonki, erilaisia paperinauhoja, journaling-tarra - tämä oli sellainen nopea ja kiva tehdä! Näin jälkikäteen tulee mieleen, olisiko Ommun äskettäin tekemä nauhaleiska toiminut alitajuntaisena inspiraation lähteenä...?

lauantai 28. marraskuuta 2009

Läpinäkyvää

Tässä hämärän leikkailuprojektini tulos:

Kyseessä on yksi leiska, kuvasin sen vain eri taustoilla. Oikeanpuoleinen lienee lopullinen tausta - leiska tulee joulualbumiin, ja himmelisivun jälkeen tulee tällä tietoa tuo vähäsisältöinen sivu.

Leiskan pohja on siis kalvoa. Sivun koko on 6,75 x 9 tuumaa. Kiinnittämisen kanssa oli vähän haastetta, joten päädyin käyttämään kahta kalvoa, joiden välissä kaikki varmasti pysyy. Kalvot on ommeltu ylä- ja alareunasta yhteen, pitsit on kiinnitetty ompelemalla, samoin himmeli ja paperi on pikku pätkältä ommeltu kalvoihin kiinni.

Himmeliä aloin leikata joskus alkusyksyllä, mutta se huvitti minua vain hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan. Kuva on kymppikuva, joten pienimmät poisleikatut palaset olivat aika pieniä. Tällä viikolla sain inspiraation saattaa leikkelyn loppuun.

Ja nyt kun Inspiroidu-haasteena oli minimoida paperin käyttö, päätin koota leiskan. Yritin pärjätä kokonaan ilman paperia ja kirjoittaa tekstin suoraan kalvoon, mutta se ei toiminut, tekstiä oli mahdoton lukea. Otsikon kirjoitin kalvoon valkoisella kynällä, ja tein takapuolelle saman tekstin mustalla kalvotussilla, joten siitä saa selvää eri taustoilla.

Leiska päätyy joulualbumiin, jota olen vähitellen hahmotellut ja muutaman sivun tehnytkin. Julkaisen niitä lähempänä joulua... joka alkaakin olla jo aika lähellä! ;-)

Joulualbumiin aion kerätä perinteiset joulureseptimme, tarinoita siitä, miten mitkäkin koristeet ovat meille päätyneet (kuten tämä himmeli, joka oli ensimmäinen yhteiseen kotiin hankkimani koriste), sattumuksia eri vuosien jouluilta, ajatuksia, runoja, kaikenlaista. Ajatukseni on, että siitä voi tulla hyvinkin paksu albumi, johon voi lisätä sivuja hamaan ikuisuuteen.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Junailua

Viime hetkellä innostuin Inspiroidu-haasteen maalausaiheesta. Kovin monipuolisesti minua ei tällä kertaa huvittanut maalailla, mutta tein maaleilla kuitenkin otsikon ja pari pisteriviä. Viimeisenä tehdyn mustan pisterivin ehkä olisi voinut jättää tekemättäkin, mutta siinähän on.

Lippunauhan tekemistä ole suunnitellut jo pitkään, ja tähän se lopulta sopi. Tekstin ajattelin jättää päivänsankarin kirjoitettavaksi, joten tekstisuikaleet ovat vielä tyhjiä.

Ja vinkkinä junajuhlien toteutus: vieraita pyydetään tuomaan omia kiskoja (jotenkin merkattuina) & vetureita mukanaan, ja juhlien aikana rakennetaan massiivinen rautatieverkosto. Tosi hauskaa, ainakin 6-vuotiaitten (+/- pari vuotta) ja minun mielestä! :-)

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Hämärää

Alkuviikosta paistoi aurinko, ainakin vartin. Se tuntui suorastaan hämmentävältä! Askartelen mieluiten luonnonvalossa, kun värit näyttävät oikeilta, mutta sitä vaihtoehtoa ei marraskuussa juuri ole. Hämäräkytkimellä toimiva ulkolamppu räpsähtää päälle aikaisin iltapäivällä. Niinpä puuhaan hämäriä asioita.
Leikkaan valokuvasta pieniä paloja. Hauskaa, hidasta, sotkuista. Yritän virkata c-kasettia. Ei niin hauskaa, mutta hidasta ja sotkuista. Molemmat tulevat teema-albumeihin, ihan eri teemoilla.

torstai 19. marraskuuta 2009

8-vuotias kuvaa

Anteeksi... Meidän keskimmäisen edesottamukset eivät varmaan muiden mielestä ole yhtä hauskoja kuin minusta, mutta on ihan pakko näyttää, mitä tokaluokkalainen tässä taloudessa tekee, kun saa kameran käteensä ja vapauden kuvata mitä haluaa.

Mitenkähän tuli mieleen tämä aihevalinta? ;-)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Mikä ei kuulu joukkoon?

Ostin kesällä kirpputorilta hameen, josta ajattelin tyytyväisenä, että se on juuri minun näköiseni. Ei ihme, sillä minulla oli kotona lähes samanlainen hame, joka itse asiassa on ollut lempihameeni jo useamman vuoden ajan. Tämän tajusin vasta nähdessäni hameet samaan aikaan. "Vähitellen sitä tietää, mistä tykkää."

Inspiroidu-haasteen tämän viikon aihe ikä näkyy vasemman reunan kukassa. Käytin toista kirpparilöytöäni eli numeronauhaa, jonka värjäsin oranssiksi.

Kuvia on vähän harhaanjohtavasti kolme, vaikka hameita on vain kaksi. Olin suunnitellut tekeväni leiskan neljällä kuvalla, mutta neljäs oli jäänyt kuvaamatta. Suunnittelin myös tekeväni sellainen selkeän, suoralinjaisen leiskan, mutta se unohtui siinä vaiheessa, kun aloin leikata kuvista taustoja pois. Ja kuviopapereitakin piti käyttää, mutta en saanut niitä ympättyä mukaan. Lopputulos on ihan erilainen kuin suunnitelma, mutta taidan tykätä siitä silti. :-)

Toisessa kukassa yhdistin huopaan ja nappiin paljetteja ja metallilankaa. Näihin kerroskukkiin voi kyllä laittaa mitä vaan!

torstai 12. marraskuuta 2009

Hyvä postipäivä

Wreck This Journalini saapui tänään hyväkuntoisena. Olin teipannut sen maalarinteipillä kiinni. Avasin kirjan, mutta jätin teipit sivujen reunoihin muistoksi postiseikkailusta. Kirja on teippeineen aika sotkuisen näköinen, voi olla että poistan osan niistä jossain vaiheessa. Mutta vaaleanvihreät tullauslapun jämät pitää kyllä jättää paikoilleen, ja postimerkit tietysti.

Punainen ja vihreä teippi ovat reissulta löytämääni Washi-teippiä eli japanilaista maalarinteipin tyyppistä teippiä. Suihkutin kimalletta teippien ja hintalapun päälle, mutta sitä ei kuvasta huomaa. Muuten en ole koristellut kansia.

Central Parkista keräsin muutaman hienon lehden, mistähän puusta mahtavat olla?

Lempisivuni on tämä kahvilasivu. Olen tehnyt siihen renkaita kahvikuppien pohjilla jo elokuusta lähtien ja dokumentoinut päivämäärän, paikan ja muutaman leivonnaisen. Ihmeen vähän kukaan on läikyttelyyni kahviloissa kiinnittänyt huomiota.

Useimmiten kahvirenkaasta tuli kaunis ja selväpiirteinen, mutta parista kupistä jäi aikamoinen töhry. En ole saanut selvitettyä, millä perusteella töhryiset renkaat syntyivät - ja ongelma jää ratkaisemattomaksi, koska ajattelin nyt lopettaa läikyttelyn. Kun eihän ruoalla saa leikkiä. Ei varmaan kahvillakaan!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Let's hear it for New York, New York, New York

Yleisön pyynnöstä (siis Millamin ;-) lyhyt New York -raportti. Matka oli minun ja mieheni ensimmäinen kahdenkeskinen matka sen jälkeen kun saimme lapset. Käytimme paljon aikaa kahviloissa istumiseen, syömiseen, kävelimme paljon ja vähän shoppailimmekin, ja New York tarjosi näihin aktiviteetteihin upeat puitteet.
Paripotretti taksin kyljessä. Kappas!

1. Suositus kahvilalukemiseksi

Cathy Zielsken blogista bongasin joskus Amy Krouse Rosenthalin teoksen Encyclopedia of an Ordinary Life, jonka innoittamana Zielske on suunnitellut yhden kurssinkin. Ajattelin kirjan sopivan hyvin matkalukemiseksi. Etsin sitä matkan ensimmäisenä päivänä ketjukirjakaupoista, mutta koska kirja on useampia vuosia vanha, en löytänyt. Toisena päivänä satuimme vahingossa Strandiin, jonne aion hankkiutua ihan tarkoituksella, jos vielä New Yorkiin matkustan. Se on valtava kirjakauppa täynnä uusia ja vanhoja kirjoja, kerta kaikkiaan ihana paikka. Ja sillä ihanalla tavalla, jolla matkoilla vahingossa sattuu oikeisiin paikkoihin, kirja löytyi Strandista viidella dollarilla.

Kyseessä on siis tietosanakirja tavallisesta elämästä. Kirjailijan näkemykset osuivat huumorintajuuni aika täydellisesti, tosin mieheni pyöritteli silmiään, kun yritin selittää, mikä hauska pätkä milloinkin sai aikaan nauruntyrskäykseni. Tässä pari lyhyttä esimerkkiä.
Car
When I'm in my car and someone lets me in their lane and I not only mouth Thank you to the other driver, but I actually say it out loud - as if they could hear me - I am taken aback, it sounded so goofy, hearing my voice alone in my car.

Sign, Bathroom
I saw a sign in a public restroom that said PLEASE DO NOT FLUCH EXCESSIVE AMOUNTS OF TOILET PAPER OR SHUES DOWN THE TOILET. THANK YOU. I so want to meet the person who flushed a show down the toilet, and made a sign like this necessary.

Travel
In the end, no one really wants to hear about your trip.
See also: Other People, Returning from Journey
... ja sitten lisää meidän matkasta! ;-)


2. Askarteluhankinnat

Edellisessä postauksessa mainitsin New Yorkissa sijaitsevan Portrait Bugin eli paikallisen skräppäilykaupan. Poikkesin siellä ja liike oli oikein söpö. Valikoima oli suppea ollakseen amerikkalainen skräppäilykauppa, mutta osui sopivasti yhteen oman makuni kanssa. Hintataso oli Suomeen verrattuna edullinen, mutta Yhdysvaltojen mittapuun mukaan varmaankaan ei. Tosi hauskaa oli selailla Julie Fei-Fan Balzerin töitä, joita kaupassa oli esillä, olenhan seurannut Julien blogia jo pitemmän aikaa.

Lisäksi ostin askartelujuttuja Kate's Paperiesta, jossa myydään kaikenlaista kaunista paperitavaraa, ja toimistotarvikeliike Staplesista, josta hankin Julien suosittelemia vinyylikirjaimia ja Ali Edwardsin joskus käyttämiä metallireunaisia pyörylöitä, ja ihan itse keksin ostaa kirjainsapluunoja.


3. Ajateltavaa ja ihailtavaa

Kävimme Museum of Arts and Designissa katsomassa mm. paperitaidetta. Teokset olivat ihania, koskettavia, taidokkaasti tehtyjä, ja yksi todella pysäyttävä. Kirjojen ystävänä jäin katsomaan tätä:

Kuva museon materiaaleista.

Että joku oli leikannut kaikki sanat pois kirjasta! Uskomatonta ja käsittämätöntä! Ja sitten selvisi, että leikelty kirja oli rasistisen viharyhmän oppikirja. Ok.

4. Onhan se hieno kaupunki.

Jos tykkää juoda kahvinsa posliinikupista, joutuu näkemään vähän vaivaa. Mutta muuten oli ihanaa! Ja satunnaiset pahvimukitkin hyväksyi, kun kahvin seurana oli ihana leivonnainen... :-)


5. Inspis

Näyttäisi olevan tulossa sellainen leiska, joka on täynnä valokuvia. Sellaisestahan oli puhetta kerran aiemmin. Keltaista ja oranssia.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kreativ Blogger

Sain Puuhapetenvaimolta Kreativ Blogger -tunnustuksen tässä taannoin. Kiitos! Seuraan sääntöjä sen verran, että kerron itsestäni seitsemän asiaa, joita ainakaan kaikki eivät tiedä. Olen kuitenkin nähnyt Kreativ bloggerin sen verran monella, että en tällä kertaa laita tunnustusta eteenpäin.

1. Profiilissani (tuossa sivun oikeassa reunassa) on ollut ikäni väärin neljännesvuoden verran. Korjasin sen tänään.
2. Minulla oli vuosi sitten elämäni ainoa ikäkriisi. Se kesti muutaman minuutin ja johtui siitä, että tajusin Pete Parkkosen olevan iältään lähempänä tytärtäni kuin minua.
3. Ravintolassa luen usein ensimmäisenä listalta jälkiruoat. Saatan myös valita ravintolan jälkiruoan perusteella. (Suklaakakku.)
4. Istun muutenkin tarpeeksi tietokoneen ääressä, joten yritän vältellä digiskräppäilyn aloittamista. Ikävä kyllä aina vaan useammin tulee mieleen, mitä kaikkea olisi näppärä toteuttaa kuvankäsittelyohjelman avulla.
5. Lähetin juuri itselleni postia... Wreck This Journalini. Nyt jännittää, tuleeko se perille, koska ja millaisessa kunnossa - toivottavasti siihen olisi jäänyt jotain muitakin jälkiä kuin postimerkit.
6. Kun ihastun johonkin uuteen kappaleeseen, kuuntelen sitä repeatilla niin pitkään, että itsekin kyllästyn siihen (läheisistäni puhumattakaan). Viimeisin repeat-kappale on ollut Jay-Z:n (featuring Alicia Keys) Empire State of Mind.
7. Kirjoitan tätä New Yorkissa. Eilen kävimme mm. Empire State Buildingin huipulla, tänään menemme tänne.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Helmee!

Näin tämän leiskan joskus elokuussa ja ihastuin siihen heti. Rautalankakiemurat, pikku helmet, paljetit, mikä ihanuus! Muistin yhden rikkoutuneen korun, josta saisin helmet. Sitten vaan odottelin sopivaa kuvaa, tarinaa ja tapaa tehdä leiskasta omani eikä ihan täysi kopio.

Tausta on kokonaan aaltopahvia. Se suojasi joskus jotain tilaamaani paperilähetystä, ja olen säilyttänyt sen näppäränä erottajana papereitteni joukossa. Nyt katsoin sitä uusin silmin ja otin käyttöön. Leikkasin leveydestä vähän pois, niin se mahtuu muovitaskuun - se on sen verran paksu, että 12 x 12 -kokoisena ei mahtuisi. Revin pinnan osittain sen kummemmin suunnittelematta, ja siitä tulikin sopivan suunnittelemattoman näköinen.

Huomasin, että tällä kertaa on mahdollisuus toteuttaa kerroksellisuutta alaspäin. Aaltojen rakosiin laittelin liimaa, johon ripottelin helmiä. (Alkuperäisessä leiskassahan oli laiteltu paljetteja, ihania! Onneksi keksin laittaa nämä helmet, niin en joutunut kopioimaan paljetteja... joita käytän kyllä ihan varmasti jossain.)

Kukat ja lehdet askaroin huovasta, samoin otsikko on huopaa. Tarinointi jatkuu toisella puolella, jonne kokoan useampia tytön nukkumaanmenoon liittyviä juttuja. Niitä nimittäin riittää...!
Loppuun vielä muutama yksityiskohta pikku helmistä. Ja oho! Mistä tuo karkki tuohon joutui! Miten onkin naposteltava noin sopivasti askartelun tyylinen! ;-)

PS. Osallistun tällä pyöreitten muotojen Insipiroidu-haasteeseen, onhan tässä pyöreää... Jos helmet lasketaan niin hyvinkin monta!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Minä-kirja ja minä

Tein sivun minä-kirjaani taas. Olen tehnyt sivuja fiilisjärjestyksessä, ja kannen sisäpuoli oli jäänyt tyhjäksi. Aukeaman oikealla puolella oli jo parisuhdesivu, joten tuntui että vasemmallekin pitäisi saada joku jollain lailla asiallinen aihe. Tein sitten tällaisen yhdenlaisen määrittelyn.
Akkeli oli läpinäkyvä, maalasin sen toiselta puolelta ja kiinnitin märällä maalilla sivuun kiinni. Maali toimii liimana ihan hyvin, mutta väriin jäi epätasaisuutta.

Kuvat otin nettikameralla La Photocabinessa. Se on ranskankielinen palvelu, mutta siellä pärjää puutteellisellakin ranskalla, jopa elekielellä. Vee on tehnyt aika makeita leiskoja valokuvakopeissa otetuista kuvista, ja nyt sain ihan omat "koppikuvat". Pikseleitä vaan on vähänlaisesti, joten kuva on pieni... Tässä siis 6x6-tuumaisella sivulla. Kun eksyin La Photocabineen ekan kerran, olin sattunut kieputtamaan hiuksiini talouspaperisuikaleita - luin että niillä saisi kivat kiharat. Ei saanut minun hiuksiini, mutta kuvasta tuli sopivan höperö juuri tähän pikkualbumiin. Se on pimeänä iltana otettu, päivänvalossa La Photocabine tuottaa kyllä parempiakin kuvia.
Tässä vielä tällainen kokonaisuuskuva. Minä-kirjaa on ollut kiva tehdä sivu kerrallaan pikku välipaloina. Olen käyttänyt kirjaa tehdessä yhtä paperisarjaa ja pitkälti samoja koristeitakin, joten sivuista on tullut luonnostaan yhtenäisen näköisiä. Kirjaa on myös ollut helppo tehdä muiden projektien välissä tai keskelläkin. Muutama sivu vielä mahtuu näihin saranarenkaisiin, sitten pitää keksiä toinen välipalaprojekti.

Onnea kommentoija nro 13!

Synttäriarvontani on suljettu. Valitsin voittajan random.orgin generaattorin avulla, ja voittajaksi päätyi kolmannentoista kommentin jättänyt Pikkuhelistin. Onnea! Laitan sinulle sähköpostia.

Kiitos kaikille osallistujille tosi kivoista kommenteista! Suosittelen muitakin kysymään omasta tyylistään, koska vastauksista tulee älyttömän hyvälle tuulelle! Itse olin tunnistanut tyylistäni pakonomaisen suorien linjojen tarpeen ja taipumuksen näpräilyyn, nekin sieltä löytyivät... :-)

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Vaihtoehtoja

Mietin tässä kerran, miten skräppäilyssä lopputulos voi olla ihan erilainen riippuen siitä, millä tuulella on, tai onko kiire, tai mitä pöydällä lojuu, tai mitä telkkarista tulee... Halusin konkretisoida asiaa skräppäilykurssilla, ja kokosin pienen demonstraatiosetin. Kolmea eri väristä kartonkia, joista kerralla käytössä on 1-3, kolme erilaista otsikkoa, kolme erilaista tyyliä tekstille, neljä koristevaihtoehtoa. (Ja näissä kuvissa on kaksi valaistusvaihtoehtoa: vasemmanpuoleisissa aurinko paisteli, oikeanpuoleisissa oli pilvessä... Vasemmassa reunassa värit lähempänä oikeaa.)
Otsikot, tekstit ja koristeet liimasin kalvonpalasille, jotta niitä voisi näppärähkösti siirrellä leiskalla. Tämän ennakkovalmistelun takia kaikki koristeet ovat suorissa riveissä, tosin niin ne taitavat minulla usein olla muutenkin. :-)

Settiä valmistellessani lempparini oli (ikävä kyllä kuvaamatta jäänyt) pohja + kaunokirjoitusotsikko + journalingsuikaleet + perhoset. Nyt esillä olevista taidan tykätä ensimmäisestä, ehkä siksi että mustaa tuli kuvattua niin monessa versiossa. Tekisi myös mieli tehdä joku vaihtoehto, joka olisi ihan kokonaan erilainen, taustasta lähtien. Ja tietty pystyleiskoja pari, ja eri kokoisia.... Hauska leikki! Hiukan älytön ehkä mutta hauska...!

-----
Arvontapostauksesta unohdin, kauanko voi ilmoittautua mukaan - vaikkapa viikon verran eli tiistaihin asti.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Synttärit!

On aika lailla kaksi vuotta siitä, kun perustin tämän blogin. Tosi hyvä että perustin - on ollut tosi mukava lukea kommentteja, saada virtuaalisia tuttuja ja tapaamisten myötä tutustua joihinkin ihan kasvokkainkin!

Ajattelin pitää pienet synttäriarpajaiset. Palkinnoksi tarjoan joko joitain itsetekemiäni koristeita (voittaja saa toivoa värejä tai jos haluaa jotain tiettyä blogissani näkemäänsä, tai voin tehdä yllätyspaketin) tai vaihtoehtoisesti kirjaimia. Kirjaimista ei ole kuvaa, mutta alla joitain vaihtoehtoja itsetehdyistä.
Osallistua saa ilmoittautumalla kommentteihin. Ja olisi kiva, jos samalla kertoisit, millä sanalla tai sanoilla kuvailisit skräppäilytyyliäni.

Arpaonnea sitten vaan! :-)

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kyllä kestää...

Tätä leiskaa tein risteilyllä pitkään ja hartaasti. Värit olin valinnut jo kotona, ja laivalla sain paikoilleen valokuvan takana olevan kartongin ja kankaan sekä taustalla olevat keltaiset ja ruskean. Nannulille kiitos reunaleikkurilainasta! Ompelin myös muutaman pyöreän kangaskukkasen, ja värkkäsin kankaasta kirjaimia. Otsikkoa en saanut aseteltua kivasti, kirjaimet olivat liian isoja.

Kotona hylkäsin tekemäni otsikon ja aloin asetella koristeita paikoilleen. Kahdesta laivalla ompelemastani kukasta tein yhden - alkuperäisissä kukissa oli kolme kerrosta, ja tässä yhdessä nyt sitten kuusi. Taisi tulla kivempi! Näitä kukkia on ollut siellä täällä, viimeksi Emmolla.
Koristeita alkoikin sitten kerääntyä aika lailla. Yritin asetella leiskaan useita eri tyyppisiä yksityiskohtia, ja sehän oli kivaa! Puupalikka löytyi risteilyllä neuvotteluhuoneemme lattialta lähtöä tehdessäni, ja se pääsi käyttöön heti. Onko tämä jonkun skräppäilytarvike? Se muuten ei läpäissyt happokynätestiä. Laitoin sen alapuolelle palan hapotonta paperia eristeeksi ja jätin millin raon valokuvaan - täytyy seurata tapahtuuko valokuvalle jotain ja jos tapahtuu niin mitä.

Koristeet näyttivät viivasuoran taustan päällä jotenkin orvoilta, joten leimailin ennen niiden kiinnittämistä vielä klassisia kuplamuovileimoja. Minulla ei ole ruskeaa maalia, joten leimasin maalisuihkeella. Suihkautin kuplamuoviin mistiä viiden sentin päästä ja painoin muovin kartonkiin. Toimii!
Kuka, mitä, missä, milloin, miksi -leima on Amalian. Olen hieman estynyt, enkä halua käyttää englanninkielisiä fraaseja sivuillani. Ilahduttavaa siis, että nyt on saatavilla myös suomenkielisiä leimasimia! Ja tämän leiskan tekstiksi tuo kysymyssarjaan vastaaminen sopi tosi mukavasti.

Otsikosta ei vieläkään tullut sellainen, että olisin siihen kokonaan tyytyväinen, mutta eiköhän tämä leiska ole nyt saanut tarpeeksi huomiota... Valmis!

maanantai 28. syyskuuta 2009

Risteilyterkkuja!

Skräppäilyristeily on nyt takana, ja kyllä kannatti lähteä! Wreck This Journaliini piirtelin tällaisen sivun muistoksi risteilystä lapsuudesta tuttua tekniikkaa hyväksikäyttäen eli laiva ja paperista leikattu aallokko sivun alla, puuväreillä värittäen.
Vietimme intensiivisesti aikaa konferenssitiloissa yhdessä skräppäillen, ja oli tosi mukavaa askaroida hyvässä seurassa, jutella, seurata leiskojen edistymistä pöydän ympärillä ja ihastella kaikkien uusia ja vanhoja aikaansaannoksia.

Risteilyn hauskin hetki oli ehkä lauantain illallisella jälkiruoan saapuessa pöytään - voi olla että se on Itämeren dokumentoiduin jälkkäri. Salamavalot räpsyivät ja kamerat surisivat, ja täytyy tunnustaa että omaltakin muistikortiltani löytyy nyt jälkkärikuva. Toiseksi hauskin oli ehkä se, kun pienet kakkupaperit jälkiruokakippojen alta alkoivat kadota skräppäilijöiden laukkuihin. Paperit tosin myöhemmin havaittiin hapollisiksi, joten niitä kannattaa käyttää vaikka sabluunoina tai muuten vaan kaukana valokuvista. Vaikka korteissa. :-)

Kiitos kaikille seurasta, ideoista ja yleisestä hyvästä mielestä, ja nähdään taas!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Outoa.

Huomasin, että Minä-kirjastani oli jäänyt pari sivua puuttumaan. Tein yhden saman tien ja osallistun sillä Inspiroidu-haasteeseen, jossa piti paljastaa joku oma outous. Kirjassanihan on joitain muitakin outouksia, joten aihe sopi sekaan luontevasti.

Sinänsä mielestäni on ihan normaalia siivota myöhään illalla ja yöllä, mutta kun muu perhe on aamuvirkku, siitä voi seurata hankaluuksia. Kuva on ehkä vähän outo - siinä on kodinhoitohuoneen ovi, jonka ikkunan pesin viime perjantaina puolen yön aikaan ja kiinnitin siihen tuon näkösuojan, ja muutenkin pikkuisen järjestelin. :-) Kuvan takana on piilotarinointi. Ai joo ja sivu on 6 x 6 tuumaa.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Terveisiä kurssilaisille!

Opetan Tampereen työväenopistossa skräppäilyn alkeiskurssia. Tänään oli kurssin toinen kokoontuminen ja kivaa oli! Terveisiä kurssilaisille ja tervetuloa poikkeamaan blogiini!

Alkeiskurssi jatkuu maanantaisin 19.10. asti ja maanantaina 26.10. alkaa Skräppäilyn työpaja, joka kokoontuu kuusi kertaa. Työpajassa laajennamme skräppäilyn tarvikevalikoimaa huovilla, langoilla, maaleilla sun muilla, eli kivaa on varmasti sielläkin. Työpajaan on vielä muutama paikka vapaana, joten ilmoittautua voi, jos kiinnostaa! Ilmoittautumisohjeet löytyvät Työväenopiston sivuilta.

Jaoin kurssilaisille tänään nettivinkkiluettelon, ja kun kerran tulin koonneeksi luettelon skräppäilytarvikkeita myyvistä suomalaisista nettikaupoista, ajattelin laittaa sen tännekin. Jos ja kun jokin kauppa puuttuu, saa vinkata kommentteihin.

Skräppikulma (suomenkielinen, sijaitsee Ruotissa)

Tässä tuli nyt vähän sellainen olo että pitäisi tilata jotain, mutta hillitsen itseni. Voi olla että tulen hankkineeksi jotain Tukholmasta viikonlopun skräppäysristeilyn yhteydessä... ;-)

Edit. Lisäsin kauppoja listaan. Kylläpä niitä onkin...! Ja joitain tosi mukavanoloisia uusia tuttavuuksia. Pari ehdotettua jätin pois, pidin kriteerinä 12x12 -tuumaisen yksivärisen kartongin löytymistä valikoimista.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Paljonko on paljon, vähänkö on vähän?

Inspiroidu-haasteessa piti pärjätä vähällä. Onko tässä vähän? Pisaroita kiinnittäessäni ajattelin, että "vähän"-leiskaan ne eivät ihan pakosti kuulu, mutta en voinut itselleni mitään. Minun oli pakko laittaa ne tähän. Otsikko on taas omaa käsialaa - kartonkia, 2-puoleista teippiä ja kimallesamettia. Olen hiukan yllättynyt siitä, miten tykkään tuosta irrallisesta samettijauheesta. Pidin sitä aivan turhana keksintönä siihen asti, että kokeilin sitä. Oho.
Tekstin kirjoittelin sähkökirjoituskoneella. Tiedättekö, se printtaa samalla kun sillä kirjoittaa! Hirmu näppärää. ;-)

(Tuo printtausjuttu oli jossain lasten suusta -palstalla äskettäin. Nauratti!)

perjantai 11. syyskuuta 2009

Napista asiaa

Askartelupöytäni on vanha keittiön pöytä, ja säilytysjärjestelmäni koostuu satunnaisista rasioista, jotka on muusta käytöstä poistettu. Silloin tällöin yritän vähän järjestellä tarvikkeitani, mutta ei siitä ole toistaiseksi varsinaista hyötyä ole ollut - kohta pöytä on taas täynnä rompetta. Mutta tässä joskus seinään ilmestyy pari hyllyä, ja sitten järjestys paranee. Varmasti!

Nyt aluksi sain kuitenkin järjestettyä nappini. Netissä olen ihastellut eri värisillä napeilla täytettyjä lasipurkkeja, mutta päädyin ihan toiseen ratkaisuun. Minusta on näppärää, että napit on järjestetty väreittäin, jotta voin helposti valita sopivat napit tai jos sopivia ei löydy, huomaan sen helposti.
Valkoisia nappeja on eniten, joten ne ovat irrallaan rasian pohjalla. Muut napit löytyvät omista pusseistaan värin mukaan lajiteltuina. Kuinka ollakaan, rasia tuli saman tien täyteen. Kansi kyllä sulkeutuu vielä ihan näppärästi.

Nappijärjestelmäni on ollut käytössä nyt muutaman viikon, ja tuntuu toimivan. Söpöyspisteissä se häviää niille lasipurkeille, mutta kestän sen kyllä.

Tuossa kuvan alareunassa muuten on kolme kuviollista nappia, jotka tein liimaamalla edellisen leiskan jämäkuviopaperia ja -kangasta läpinäkyviin nappeihin koholakalla. Jokin muukin läpinäkyvä ja tarpeeksi kiinnittävä liima kuvionappien tekemiseen kävisi myös. Nappeja oli kiva tehdä ja ne ovat mielestäni aika herttaisia. Säilytysjärjestelmä vaan menee uusiksi, jos monivärisiä nappeja ilmestyy kovasti lisää. Pitää tehdä kuviollisia nappeja vasta sitten, kun niille on käyttöä. ;-)