Yksi, kaksi, sulle tuli faksi

Tähän mustavalkoiseen, aikoinaan faksilla saapuneeseen kuvaan halusin yhdistää jotain todella ihanaa paperia, koska kyseessä on niin rakas kuva. Alareunan kukallinen paperi oli täsmälleen se, mitä halusin.

Kun katselin paperia, huomasin, että siinähän on täsmälleen samat värit kuin meidän lasten vaatteissa kuvan originaalissa. En ollut ajatellut skräpätä originaalia ollenkaan, mutta kun otin sen esiin, en voinut olla skräppäämättäkään.

 

Ja kas, kaksi sivuahan on oikeastaan aukeama.


Paperinauhat ovat vanhoja koristeita, kukkaset aika lailla uusia, ja yläreunan paperi on Turun kirjekuoritehtaan tuotantoa. Alun perin valkeat kohdat, repeämät ja ompelukset tulivat sivulle siksi, että paperi ei riittänyt toiselle sivulle koko alueelle (koska olin leikannut sen suurpiirteisesti yhtä sivua ajatellen). Mutta tilkkuversio näyttikin paremmalta, joten lisäsin paperinpaloja ja ompeleita ehjällekin puolelle.

En keksinyt soveltuvaa otsikkoa enkä pystynyt edes ratkaisemaan, tulisiko otsikoita yksi tai kaksi, joten en laittanut ainuttakaan.

Sivusta oli tarkoitus tulla iloinen ja raikas ja aika lailla sellainen siitä mielestäni tulikin. Siis aukeamasta! :-)

Ja väriyhdistelmällä sininen - oranssi - valkoinen osallistun P*skarteluhaasteen väribingoon.

PS. Pikkuisen huvittavalta tuntui blurrata tuo faksilla tullut suttukuva, josta en ikinä ole saanut selvää... mutta jostain syystä kuvan laatu on tietokoneen ruudulta katsottuna paljon parempi, suorastaan tunnistettava! Tämän kun olisin tiennyt silloin 2004! :-)

Lääkettä ikävään

Vuoroin vieraissa -haasteessa kanavoidaan tällä kertaa Riikkaa. Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa gessosta!

Koska havaitsin gessoni kuivuneen (ups! olin sulkenut kannen huonosti), ainoa vaihtoehto oli ottaa käyttöön perhos-diecut-paperi, jota kevään kurssilla käytimme sapluunana. Siinä oli gessoperhosten teon jäljiltä niin kiva tekstuuri, että otin sen tuolloin talteen. Ja nyt minulla on kuin onkin gessot pohjalla! :-) Se on siis tuo valkoisempi valkoinen perhosreikien ympärillä, vähän huonosti näkyy tässä kuvassa.



Roiskuttelin pohjalle tummanruskeaa vesiväriä ja lisäksi kiinnitin parin perhosen taakse palasen ruskeaa kartonkia.



Sitten riikkamaisia koristeita: pikkuinen kakkupaperi (johon embossasin pisteitä, kuten joka sivuun nykyään ;-) ja koristerykelmä. Oranssikukallinen kangasteippi on Teippitarhasta ja ehkä ihaninta mitä tällä hetkellä tiedän.

Todella mielelläni olisin jättänyt ruskean kartongin pitsireunuksen perhosten yläpuolelle näkyviin, mutta elementtien sijoittelu ei onnistunut. Mutta mitenkäs Riikka tässä äskettäin kirjoittikaan... "Teen taustaan jotain kivaa ja lopuksi huomaan, ettei sitä enää juurikaan näy." Ihan asiaankuuluvaa siis! ;-)

Otsikon k on eri värinen siksi, että ruskeista kirjaimista olivat jo k:t loppuneet enkä viitsinyt alkaa värittelemään. Jos en viitsi, saa jäädä erilaiseksi.

Ja muutama hylätty kokeilu vielä riikkamaisesta "jos joku ei onnistu heti, niin yritetään paikata ja jos se ei toimi, niin sitten heitetään pois" -prosessista:



Tämänkertainen VV-haaste löytyy täältä.

Laulusta

Emmon blogin Vuoroin vieraissa -sarjaan liittyy haaste, jossa voi inspiroitua kulloisenkin vierailijan tyylistä. Ensimmäisenä vuorossa on Maikko.

Tähän leiskaan poimin Maikon tyylistä maanläheisiä värejä, tehosteaineiden käyttöä (embossatut ympyrät ja leimatut pistealueet), lyhyen tarinoinnin ja otsikottomuuden. Kun leiska oli valmis, huomasin, että asettelu on aika lähellä Maikon VV-leiskaa, venytettynä tosin: kaarireuna vasemmalla, kuva oikealla, papereita päällekkäin. 

Tämä leiska tulee mummun albumiin. Lemppariyksityiskohtani on kuvan alla oleva ruskea paperi, joka on tyhjäksi jäänyt sivu mummun vanhasta valokuva-albumista. Se on vähän rytyssä ja reunoistaan haalistunut, mikä ei tästä kuvasta kovin hyvin näy. Kolmiulotteisuutta leiskaan tuo laululintu lasisessa pallurassaan sekä kuviopaperista irtileikatut kukat, jotka kiinnitin kohotarroilla.

Nyt ruudulta katsoessa elementit näyttävät olevan vähän liian lähellä yläreunaa.. pitääkin vielä mennä vilkaisemaan, onko livenä sama ongelma vai pitäisikö lisätä jotain alareunaan sivua tasapainottamaan.

Viikonloppua! Ja osallistukaahan VV-haasteeseen! Luvassa mainetta ja kunniaa ja jotain pientä postitse kulkevaakin. :-)

Stipendiaatti

Meidän kuopus sai keväällä stipendin. Otin talteen paperin, johon perustelut oli kirjattu, ja ajattelin käyttää sitä leiskan teon pohjana. Siinä oli sellainen koristeellinen punainen kukkaköynnös. No, missäs se nyt sitten on? Taisi joutua roskiin, ei löytänyt paikkaansa. Tulostetut tekstipätkät kuitenkin pääsivät mukaan ja leiskan punainen väri on peruja siitä kukkaköynnöksestä.

 
Pohjana on punainen kartonki, johon painelin leimasinmusteen ja sapluunan avulla kirjaimet. Intopiukkiksena ryhdyin tekemään kohokuviointiaineen avulla pisteitä ja havaitsin, että muste ei ollut kuivunut. Oikean yläreunan vaaleat kirjaimet ovat vahinko mutta mikäpä siinä, ihan hyvä vahinko. Ja sitten vielä punchinellan ja mustan musteen kanssa pyörylöitä. Tausta valmis!

En ole ollut kiinnostunut skräppäämään lasten koulukuvia, koska ne ovat yleensä aika kliinisiä. Koska stipendiin liittyvää kuvaa ei ollut, ajattelin kuitenkin yrittää. Ja kappas, kun niitä laittoi monta, ne alkoivatkin toimia. (Vähän sama juttu kuin luokkien seinillä olevat piirustukset: 25 syksyistä puuta näyttää paremmalta kuin yksi syksyinen puu.)

Koristeiksi lisäsin paperinauhaa, napin, haaraniittejä ja "3B" pikku tarroina. Rengas on kumirenksu. C-kirjain pääsi heti käyttöön, kiitos postista Riikka!

Äänentoistollinen historiani

Aloin miettiä tämän minin tekemistä ensimmäisen askarteluristeilyn (olikos se 2009?) jälkeen. Ostin Tukholmasta paperia ja vellumia, jotka toivat mieleeni vinyylilevyn. Samana syksynä opetin ensimmäisen skräppäilykurssini, ja yksi kurssilainen toi yhteisesti käytettäväksi tapettikirjoja. (Kiitos!) Yksi tapetti muistutti jollain tavalla c-kasettia.

Pitkän hauduttelun jälkeen olen saanut valmiiksi minialbumin "lo-fi hi-fi" eli äänentoistollinen historiani, matalampaa ja korkeampaa äänentoiston tasoa. Tein minin keväällä puoliväliin, kyllästyin enkä enää muistanut, mitä ideaa koko minissä oli. Viime viikolla luin keväällä kirjoittamani tekstit ja naureskelin niille, ja vakuutuin että valmista pitää tulla. Ja tuli! Jei!

Polaroid-tyyppiset kuvat tein jossain netin palvelussa. Kannen kuvassa näkyy vähän kaiutinta ja kuopuksen tekemä kilpikonna, joka on askartelutilassani olevan cd-soittimen päällä. Kuvissa on yksityiskohtia eri soittimista mutta tästä kannen kuvasta sitä ei taida pystyä päättelemään kukaan muu kuin minä. :-)

Ja hei: käytin kaksi äffää! 



Yksinkertaisen johdantosivun tein viime hetkellä, kun tuntui ettei ihan suoraan voi hypätä asiaan.



Vasemmalla se kasetin mieleen tuova tapetti, josta alussa mainitsin. Ja muutama oikea kasettiin kiinnitettävä tarra. Viimeksi olen äänittänyt kasetille varmaan 20 vuotta sitten, mutta onneksi pidin tarrat tallessa - olihan niille käyttöä, kun tarpeeksi odotti...

Oikealla ensimmäinen kurkistusikkuna vellumissa. Kurkistusikkunat kopioin Nicole Samuelsilta. Nicolen ikkunoista kurkki pikkuinen poika, minun ikkunoistani nappuloita ja muita laitteiden yksityiskohtia.



Ensimmäistä kuvasivuani tehdessä havaitsin, että kirjoituskoneella kuviollisella fabribille kirjoittaminen ei ole täysin ongelmatonta. En kuitenkaan tehnyt sivu uusiksi. Ihmeellistä suurpiirteisyyttä! ;-) Maaliroiskeita on minissä siellä täällä, tälläkin sivulla.



Sivuille jäi tyhjiäkin kohtia. Ajattelin, että voin lisäillä juttuja käsin kirjoittamalla, jos jotain tulee mieleeni kirjan kokoamisen jälkeen. Ja niinpä tulikin, ensimmäinen täydennys tuli jo lisättyä tuohon vasemmalle sivulla.

Oikealla se vinyylilevyä muistuttava paperi + vellum -yhdistelmä, joka koko projektin käynnisti.





















Että sellainen. Takakansi on samaa beessiä puukuviota myös takapuolelta, mutta siitä ei ole kuvaa, koska alkoi sataa.

Kirjasen sidonnan tein taas Anja Waden ohjeiden mukaan.

Tää lukis kirjaa

Olen kiinnittänyt huomiota Amy Tanin leiskoihin, joissa on vesiväreistä tehty sateenkaarimainen värisarja,  esim. täällä ja täällä. Amy taitaa puhallella vesivärit pillillä sinne tänne, minä valuttelin (valuttelu taitaa olla nyt vähän muodissa ;-). 



Otsikon leikkasin itse, ompelin kehykseksi ympyrää ja raaputin siirtokuvalainausmerkit sähköpostitekstin ympärille. Barbapapa-kuvan sain korttipelistä, siinä on ruotsinkieliset säännöt toisella puolella. Toivottavasti nyt ei koskaan tarvitse pelata Barbapapa-peliä ruotsiksi! ;-) Kuva ei oikeastaan liity tekstin tilanteeseen mutta en anna sen häiritä. Pari kukkakoristetta vielä ja naps valmista! Mitä ihmettä? Rento meininki ja nopea leiska! :-)

*****

Ja hei, kais olet huomannut tämän:

Kohta alkaa! :-)