keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Rebecca Cooper: Real.Life.Scrapbooking

Rebecca Cooperin Real.Life.Scrapbooking taisi olla ensimmäinen hankkimani skräppäyskirja. Aloitin harrastuksen 2007 ja kirja oli silloin juuri julkaistu. Julkaisija on Simple Scrapbooks - kirja edustaa samaa yksinkertaista koulukuntaa kuin Zielske siis. Cooper kirjoittaa kuitenkin eri näkökulmasta - miksi hän skräppää, mitä, miten. Kirjassa on myös muutaman muun skräppääjän leiskoja, mikä tuo mukavaa vaihtelua.

Cooperin tyypillisessä leiskassa on värillisiä kartonkeja,  vähän hillittyä kuviopaperia, poseeratut kuvat, tietokoneella kirjoitettu journaling, ehkä joku koriste. Sivut ovat tasapainoisia, peruskauniita. Mutta ei kirja kuitenkaan herättänyt ajatusta, että haluaisin osata tehdä juuri tuon näköisiä sivuja. En oikein tiedä miksi.

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät monet loistavat journalingit. Cooper kirjoittaa mm. siitä miten menetti hermonsa tyttärelleen ja mitä oppi tilanteesta tai miten on ihan ok tehdä virheitä äitinäkin. Monet poseerauskuvat samoista ihmisistä tuntuivat tylsiltä, mutta ovat perusteltuja elämänvaihetta, tunnetta, suhteita kuvaavien tekstien kanssa. (Oikeastaan voisin itsekin yrittää joskus irtautua yksittäisistä kuvista ja tapahtumista, ja ottaa laajemman näkökulman.) Kuvan leiska kertoo pikkulapsivaiheen metelielämästä ja kuinka sitä varmaan jossain vaiheessa vielä kaipaa.

Ärsyttävää kirjassa oli vinkkien jakaminen siitä, miten voisi skräpätä nopeammin esimerkiksi käyttämällä samaa asettelua useamman kerran, vaikkapa peilikuvana tai ylösalaisin. Tai tehdä leiskoja valmiiden skeemojen, sivumallien mukaan. (Kirja on sidottu kierteillä, joten se pysyy hyvin auki ja sitä on helppo pitää askartelupöydällä mallina, jos haluaa.) Vinkeissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta koko ajatusmalli on minulle vieras - minulla ei ole tavoitetta sivujen määrän tai valmistumisvauhdin suhteen, tavoitteeni on että skräppääminen on hauskaa. Ajatus prosessin nopeuttamisesta on minulle vieras, koska tekemisen prosessi on minulle vähintään yhtä tärkeä kuin lopputulos. Minulla ei myöskään ole mitään pakkoleiskoja, joista haluaisin päästä nopeasti eroon, tyyliin lasten synttärit. En tee niitä ollenkaan - mutta toki jos joku tekee usean lapsen synttärileiskat joka vuosi ja kokee homman työlääksi, hän varmasti ilahtuu vinkeistä, joilla saa hienot leiskat vähällä vaivalla.

Cooper kirjoittaa taloudellisesta skräppäämisestä - miten samaa paperia voi käyttää useaan sivuun, sivujen yksilöllisyyden siitä kärsimättä. Tai että käyttää kuviopapereita vain sen verran kuin niitä näkyy, ei kerrosta niitä valokuvien alle. Ihan mukavia ajatuksia, mutta ei mitenkään maatamullistavaa. En ole koskaan ajatellut, että käyttäisin yhtä paperia vain yhteen leiskaan.
 
Cooper on myös ammattivalokuvaaja. Häneen kuviinsa sun muuhun voi tutustua hänen blogissaan simple as that

5 kommenttia:

Veeruliiru kirjoitti...

Ei voi olla totta, tilasin tämän kirjan pari päivää sitten, pitkään sitä harkittuani... Nyt ei kuulosta siltä, että tuli tehtyä loistohankinta, vaikka monessa paikassa olenkin tästä kuullut ylistyssanoja! Nooh...

Toisaalta, harvassa ovat ne aiheeseen perehtyneet opukset jotka pystyvät tuomaan esiin uusia ja innovatiivisia ajatuksia.... Valitettavasti!

Loistava arvio, jälleen kerran, kiitos kun jaksat näitä kirjoitella!! =)

sannika kirjoitti...

No, voihan olla että löydät kirjasta jotain juuri sinulle sopivaa, mihin minä en kiinnittänyt ollenkaan huomiota. Minäkin olen lukenut niitä ylistäviä arvioita, eli joidenkin mielestä se on loistava. Siksi ehkä joskus odotustaso onkin hiukan liian korkealla. Tule sitten kertomaan mitä tykkäsit!

lintsi kirjoitti...

metelielämä - tykkään tuosta termistä ja se kuvaa meikäläisten eloa :D. kiva kun kirjoitat arvioita. meinasin juuri tilata tuon kirjan viime viikolla, mutta tilasin ali edwardsin minialbumikirjan sen sijaan. tosin siskoni oli tilannut tuon cooperin kirjan toissa päivänä...

ninarsku kirjoitti...

Jokin odottelee sinua blogissani!

Anski kirjoitti...

Joskus itsekin katselin tuota kirjaa, mutta en sitten jaksanut hankkia. Voisihan tuota selailla jossain, mutta ei ehkä omaan hyllyyn tule hankittua. Tykkään katsella kyllä simppelillä tyylillä tehtyjä leiskoja, mutta itse tulee tehtyä enemmän runsaalla tyylillä (töissä kuitenkin joutuu aika usein tekemään yksinkertaista jälkeä joten varmaan senkin takia on kiva näperrellä).
Kiitos kirja-arviosta, näitä on kiva lueskella :)