Olen joskus teettänyt nämä kuvat siten, että kymppikuvassa on neljä kuvaa. Pieniä ovat siis. Ja hurjat värit! En muista olinko harjoitellut kuvankäsittelyä, vai onko värien kirkkaus syntynyt kuvatessa. Joka tapauksessa tuntui selvältä, että näihin kuviin kannattaa yhdistää selkeitä perusvärejä.Kuvien taustan kuvion leimasin vellumille ja leikkasin irti. Vellumia jäi jäljelle veikeät suikaleet, jotka käytin oikeassa reunassa tekstialueina. En ole vellumia juuri käyttänyt - mukavaa vaihtelua, mutta onhan se aika armoton materiaali jotenkin. Konekirjoitus ei mennyt ihan nappiin - kiinnitin suikaleet tavalliseen paperiin kirjoittamisen ajaksi, mutta ne eivät oikein pysyneet paikallaan. Vellumia ei ollut enempää, joten alimman suikaleen sotku jää näkyviin.
Kaksiväriset nyörit ovat Brysselintuliaisia. Olen nähnyt esimerkiksi Ali Edwardsin käyttävän tämäntyyppistä nyöriä nimellä baker's twine, jossain olen nähnyt nimen butcher's twine, ja kerran olin todella lähellä tilata rullan nettikaupasta mutta tulin järkiini - 50 metrin hinta oli 15 euroa. Ja hyvä että en tilannut, koska löysin nyörejä brysseliläisestä kirjakaupasta muutamalla eurolla. Siellä niitä muuten myytiin nimellä toimistonyöri. Onkohan näillä nyöreillä jotain eroa, vai vaan rakkaalla lapsella monta nimeä?
Nappikukan tein siten, että taittelin nyöristä kuusi lenksua, jotka ompelin toisiinsa tiukasti kiinni. Ompelin myös nyörin päät tiukasti purkautumisen estämiseksi. Ja sitten nappi päälle. Yhden kukan alle sujautin valkoisen piparireunaisen pyörylän. Vellum peittää pyörylää, mutta luonnossa se on kyllä kaikista söpöin kukka.
Otsikon leimasin maalilla ja sitten rajasin mustalla tussilla. Olisin halunnut otsikosta punaisen, mutta punaisia kirjaimia tai maalia ei ilmestynyt tarvikevalikoimiini viikkojen odottelusta huolimatta. Outo juttu.
5 kommenttia:
Ennen vanhaan kaupan paperinarut olivat tuolla tavalla kaksivärisiä. Sini-valko, puna-valko, vihreä-valko, ainakin.
voi että miten kiva leiska! tuosta tuli hyvä mieli :)
Tosi hauskoja nuo naru-nappikukat! Tuosta narusta tulee flashbackia lapsuudesta, mummon keittiönlaatikossa oli varmuuden vuoksi naruja kerällä ja tuollaista sinivalkoista oli siellä myös.
Nyt se naru on niin sisustuksellinen, että se on muuttunut kalliiksi :) Jostain yllättävästä paikasta voisi löytyä edullisesti, sillä alunperinhän tuota narua on käytetty tosi paljon.
Olen näiden haastattelumuotoisten leiskojen fani, ne ovat niin kivoja
Tosi kiva sivu, niin reipas ja raikas!
Lähetä kommentti