Lapsuudesta tuttu tekniikka käytössä: leikataan reikä mustaan paperiin ja liimataan reiän taakse eri värisiä silkkipaperipalasia. Yläreunan Go-teksti kehotti tekemään jotain ihan muuta, mutta peitin ohjeen muuten mustalla ja jätin vain tuon yhden sanan näkyviin, kun en kerran ohjetta noudattanut. Lapsuudesta ja silkkipaperista muuten tulee mieleen silkkipaperipalojen rypistely ja liimaaminen Erikeeperillä, mutta se jäi tällä kertaa toteuttamatta. Kirjalle kun tuntuu kertyvän paksuutta ilman silkkipaperiryttylöitäkin. Mutta sekin voisi olla hauskaa, pitkästä aikaa... ;-)
Tässä toimin ohjeen mukaan ja poltin sivua, mutta vain osittain. Olipa jännää polttaa reikiä kirjaan! En sitten kuitenkaan pitänyt reikineen repsottavasta sivusta, joten kiinnitin taakse kontaktimuovia. Ja en pitänyt kontaktimuovistakaan, joten kiinnitin siihen oranssia silkkipaperia ja revin pois ne kohdat, jotka eivät olleet tarttuneet kontaktimuoviin. Höpsöä ja hauskaa on taas ollut WTJ:n seurassa! :-)
Pahoittelen surkeita kuvia - ei tuo valoa vasten valokuvaaminen näköjään ole vahvimpia puoliani.
4 kommenttia:
Siis mun täytyy kyllä kanssa hankkia tuo päiväkirja! Niin hauskoja kokeiluja! Ja tuli ihan minullekin lapsuus mieleen, kun meilläkin tehtiin justiinsa tuollaisia silkkipaperijuttuja - ja se sellainen kukkanen niistä rypistetyistä pienistä silkkipaperipaloista!
Näitä juttujahan voisi tehdä mihin vihkoon tahansa. Mutta Wreck This Journalista on se ilo, että tulee tehtyä... joko tekee sen mitä käsketään tai jotain muuta. Helpompi käynnistyä jotenkin. :-) Eli suosittelen kyllä!
Oi kivoja!
Ommun kanssa samaa mieltä että pitänee harkita kyllä vakavasti tuon kirjan hommaamista. Aivan ihanaa lukea muiden kokeiluista ja hetkistä kirjan parissa. Kiitos että niitä meidän kanssa jaatte.
Tuosta polttosivusta tuli mielenkiintoisen näköinen ja kuitenkin ohjeen mukainen. Kiva.
Lähetä kommentti