torstai 18. helmikuuta 2010

Pieni askel ihmiskunnalle

Tämä on ensimmäinen muualla kuin oman askartelupöytäni ääressä valmistunut leiska. Kaikista skräppäilytapahtumista olen tähän mennessä kotiutunut puolivalmiiden leiskojen kanssa, joten oli aikakin!

Olin järjestänyt vetämälleni skräppäilykurssille materiaalihaasteen. Jaoin kurssilaisille materiaalit, joita heidän tuli sivuunsa käyttää - kartonki, kuviopaperi, lasinalunen, kaksi paperinauhaa, viisi kukkaa ja 15 pisaraa. Lisäksi sai käyttää maaleja, leimoja, lankoja, leikkureita yms perusjuttuja, mutta ei omia tarvikkeita. Etukäteen olin kertonut värit, joten kurssilaiset pystyivät varaamaan mukaan sopivia valokuvia.

Poikkeuksellisesti askartelin itsekin kurssin aikana. Päätin, että teen sivun mitään kyseenalaistamatta, aina ensimmäisen idean toteuttaen, ja otin tavoitteekseni, että leiska valmistuu.
Ensin valitsin kuvat. Ne on teetetty kauan aikaa sitten, eivätkä ole säilytyksen aikana muuttuneet yhtään paremmiksi. Käyttöön vaan! Pikkukuvan tausta oli ruma ja merkityksetön, joten leikkasin sen pois. Kokeilin miltä kuvat näyttäisivät päällekkäin ja siihen asentoon ne sitten jäivätkin. Kehyksen voisi ommella - ommeltu. Tarinoinnin voisi kirjoittaa paperinauhoille, paperinauhojen päät pujottaa kuvan alle - tehty. Otsikko syntyy käsin leikkaamalla. Ruskeita kukkia voisi koittaa piristää oranssilla kimallesametilla - kivat tuli. Kukat ja pisarat paikoilleen. Lasinalunen vielä jäi pöydälle pyörimään. Suihkautin siihen maalia. Maali meni epätasaisesti, ja toiseen reunaan sitä tuli liikaa. Niinpä leikkasin lasinalusen puoliksi ja kiepautin käyttökelpoisen puolikkaan leiskan kulmaan. Hyvä paikka päiväykselle! Valmista tuli!

Olin itseeni hyvin tyytyväinen, kirous on murrettu! ;-) Myös leiskan kanssa pystyn elämään. Jos olisin makuuttanut sitä askartelupöydällä päivän pari, se voisi olla erilainen, mutta näinkin ihan jees. Oikean yläkulman ylimmäisen kukan olisin saattanut laittaa johonkin muualle, ehkä pikkukuvan oikealle puolelle. Ja tarinointi olisi kivampi siten, että se täyttäisi kaikki paperinauhat tasaisesti. Mutta ehkä annan kaiken olla vaan... Muistona kerralla valmistuneesta leiskasta! :-)

Oli muuten todella mielenkiintoista nähdä 12 samoista materiaaleista syntynyttä leiskaa. Kaikki tekijöittensä näköisiä, hienoja sivuja!

PS. Kiitoksia vertaistuesta edellisen leiskan kynsiaiheeseen liittyen! Kukaan ei maininnut, että olisi lopettanut kynsien syömisen äitinsä sinnikkään huomauttelun takia, joten ehkä minun kannattaa suunnata lapsen kynsiin uhraamani energia johonkin muuhun harrastukseen...!

3 kommenttia:

xing kirjoitti...

Hassua miten en ole huomannut, että et ole tehnyt sivuja tapaamisissa valmiiksi. En siis olisi tajunnut tätä suurta askelta, jos et olisi kertonut :)

Nuo leikkaamasi otsikot ovat aina ihania!

Pia K kirjoitti...

Mäkin ihastelen leikkaamaasi otsikkoa - en tajua miten jaksat sellaisia tehdä... mut ehkä silti itsekin vielä joskus, ainakin se olis nopeempaa kuin koko aakkosvaraston läpikäyminen ;)

Sivun valmistuminen kerralla tapaamisessa antaa mullekin toivoa, siis kiitos asian jakamisesta!

Nukkuvien lasten kantaminen on tuttua meilläkin, pystyn samastumaan aiheeseen täysin. Nimim. Jo yli vuosikymmenen kokemus

Puuhapetenvaimo kirjoitti...

Pois turha kritiikki, sivu on todella kiva ja kukkanen on ihan oikeassa paikassa! Lämminhenkinen, sopii aiheeseen.