keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

2 x 3 = 6

Tyttöni tekemä kertotaulupaperi on lojunut sopivaa kuvaa odottelemassa lokakuusta asti. Kun kuvaa ei vieläkään ole ilmaantunut, päätin tehdä siitä sivun ihan sellaisenaan.
En halunnut peittää tytön vaivalla laskemia kertotauluja, joten tyydyin korostamaan hänen tekemäänsä otsikkoa kimalleliimalla, kirjoittamaan lyhyen tarinoinnin ja laittamaan muutaman koristeen. Ai joo ja kraft-kartonki alle. Siinä se!
"Enpä ole ennen kuullut tokaluokkalaisesta, joka aamulla ennen koulupäivää istuisi huoneensa lattialla selvittämässä kertotauluja, kun ei jaksa odottaa niiden käsittelyä matematiikan tunnilla. Olen iloinen, että sinä olet sellainen!"

9 kommenttia:

baula kirjoitti...

ei kait meille opetettu kertotauluja ku vasta kolmannella luokalla. :) Ahkera tyttö! Kiva idea tehdä sivu tästä!

Puuhapetenvaimo kirjoitti...

Söpönen sivu ja aihe, hienosti keksit vähän erilaisen toteutuksen tästä haasteesta.

xing kirjoitti...

Minulla olisi tähän sopiva kuva :D Pitänee tehdä joskus leiska samasta aiheesta. Ihanat kertotaulut, ja kiitos kukkakurssin linkistä, seurailen sitä mielenkiinnolla

shys kirjoitti...

ihana!

ninarsku kirjoitti...

aivan ihana. voi että, mä tykkään tästä oikein kovasti. Tässä on taas upea esimerkki kuvattomasta skräppäämisestä. ja tärkeäähän on tallentaa muistoja, ei siihen aina tarvitse valokuvaa.

Pia K kirjoitti...

Ihana muisto! Oishan tuohon ehkä voinut tokaluokan koulukuvan laittaa, vaikka pienen tarrakuvan? Ja meillä on tuttua juuri tuo sama myös: viisivuotias sanoo nukkumaan mennessä "äiti voitko opettaa mulle ne kellonajat nyt?" Ja äitihän ei sitten voi olla opettamatta - siihen meni ehkä vartti, sitten lapsi alkoi osata... Tämä mun täytyy joskus skräpätä, kun vielä ei ole tullut sitä tehtyä.

Puuhapetenvaimo kirjoitti...

Tajusit ihan oikein kommenttini, erehdyin luulemaan että tämä oli haasteeseen, vaikka olin jo nähnyt edellisenkin. Helle sekoittanut pään...? ;o)

lintsi kirjoitti...

tykkään! ei tämä sivu ollenkaan kuvaa kaipaakaan. ihanasti olet tallentanut tämmöisen matematiikkamuiston. suloista kun mukana on lapsen oma käsiala.

Minna kirjoitti...

aivan paras, eikä tartte mitään kuvaa! mie löysin rappujen alta lapsen uskonnon tunnilla tekemän tehtävän, ja aion käyttää sitä just näin! mie oon miettinyt että mitä niille kaikille papereille voi tehdä, mutta nyt älysin että parhaat tehdään sivuiksi!