Ompelusabluunat

Paperille ompelu on mukavaa, ja jälki on kaunista. Apuvälineitä on tarjolla jos jonkinlaisia. Xing kirjoitti äskettäin Sew Easy -paperinpistelijöistä. Valmiit Bazzillin ompelusabluunat taas ovat olleet yksi pisimpään käyttämistäni skräppäilyvälineistä. Niitä voi käyttää kerran toisensa jälkeen, eivätkä ne kulu. Mutta oikeastaan ihan hyvin pärjää ilman tällaisia apuvälineitäkin.

Oman ompelukuvion voi suunnitella vaikkapa kalvolle tai muulle läpinäkyvälle materiaalille, kuten tässä jämäkästä muovikassista leikkaamilleni palasille. Kuvio kannattaa piirtää kalvotussilla tai muulla kynällä, joka ei leviä. Sitten kuvion toimivuutta voi silmäillä todellisella paikallaan - jos kuvio ei ole sopiva, voi piirtää jotain muuta.

Kun kuvio miellyttää ja oikea paikka on löytynyt, se pistellään piikillä kartonkiin kalvon läpi. Neulallakin toki voi pistellä, mutta sen huomaa jälkikäteen sormenpäissään. Piikki on käytännöllinen ja maksaa käsityöliikkeessä pari-kolme euroa. Puuhapetenvaimo käytti sellaista varrellista nastaa, hyvin onnistui silläkin. :-)

Pistot voi pistellä noin puolen sentin päähän toisistaan, mutta ei se niin tarkkaa ole - isompi tai pienempi väli voi olla ihan yhtä hyvä. Tietysti mitä lyhyempi pisto, sen tarkempi kuvio. Mutta liian lähekkäin pistoja ei voi pistellä, koska silloin paperi menee rikki.

Ja sitten vaan ompelemaan! Itse käytän useimmiten muliinilankaa ja siitä kolmea säiettä kerrallaan. Mutta olen kyllä ommellut paperille puuvilla-, villa-, pellava- ja vaikka millä muullakin langalla, mitä vaan on sattunut varastossani olemaan.

Jos erilaiset pistot ovat päässeet unohtumaan, netistä löytyy ohjeita. Itse käytän useimmin tikkipistoa ja ketjupistoa.

Ylläolevassa kuvassa ompelemani kiemura muodostaa minialbumin sivun journaling-alueen. Pia K käytti samoja sabluunoita reikäkoristeiden tekemiseen - siinä vasta nopea, keveän näköinen koriste!