Kinkereillä

Tämän sivun tarina on sellainen hauska juttu, joita varmaan joka suvussa on - tarina joka on kerrottu niin monta kertaa, että kaikki osaavat sen ulkoa, ja aina se vaan jaksaa naurattaa. Tarinaa kertoi mummu ja halusin kirjoittaa sen talteen. Muistin lopun vähän eri lailla kuin äiti, ja talletin leiskaan molemmat versiot. Äitini versio varmaan on oikein, onhan hän kuullut tarinan vielä useammin kuin minä - mutta laitoin silti omani tuohon pääpuhekuplaan, kun kerran sen tuollaisena muistan.

Yläreunan suikaleella ei ole mitään design-perustetta - olin vain leikannut kartongista palasen pois, joten täydensin kolosen kuviopaperilla. Mutta sehän on hyvä vaan, niin tulin käyttäneeksi edes vähän kuviopaperia. :-)

Oranssit pilkut tein maalilla Ikean kakunkoristelusapluunan avulla. Yhdellä kurssilaisellani on jo pitkään ollut sellainen ja nyt on minullakin! Reunustin pilkut vielä ruskealla kynällä, koska ne kaipasivat vähän ryhtiä. Maaliahan oli käytettävä p*skarteluhaasteen takia.

Sivuun oli taas tulossa suhteellisen paljon tekstiä, ja mietin pitkään, millaiset tarinointilaput tähän sopisivat. Puhekuplat tuntuivat täysin epäsopivilta, mutta halusin kokeilla niitä kuitenkin. Ja mitä enemmän niitä katselen, sen paremmin ne tuntuvat paikoilleen sopivan. Samoin otsikon tein kirjaimilla, jotka eivät oikeastaan sopineet... ja valokuvassa on rajaus päin mäntyä reunojen puolikkaine henkilöineen. Mutta jotenkin tästä kuitenkin tuli mieluinen sivu kaikkine epäsopivuuksineen. Kaikenlaisia sattumia mutta ihan jees! :-)