torstai 2. huhtikuuta 2009

Kaikenlaista tilpehööriä

Vaikea haaste! Tosi vaikea! Inspiroidu-haaste siis, sälää sivun täydeltä. Mikään normaali leiska minulta ei varmaan olisi tällä tyylillä onnistunutkaan, mutta onneksi oli suunnitelmana kerätä näitä pojan lausahduksia yhteen, ja sain ripoteltua leiskaan pikkutilpehööriä. Ellis kuvaili äskettäin omaa luomisprosessiaan, joten kirjaanpa minäkin, miten tämä leiska syntyi.
Leiskan koko on 6 x 12 tuumaa, joka on ainakin tällaiselle kuvattomalle leiskalle passeli koko. Ensin kirjoitin haastattelun (kysymykset peräisin Facebookissa kiertäneestä lasten haastattelusta) kartongin alareunaan kirjoituskoneella. Sitten  tasoitin gessolla paikat teksteille ja kirjoitin tekstit. Tein naishahmon gessolla sapluunan kanssa. Tuli sotkua ja yritin piilottaa sen kimalleliimalla. Koristelin leiskaa kukkatarroilla, joista nappasin värimaailman pinkki-turkoosi-ruskea. En saanut kukkatarroja kivasti ja se gessosotkua peittävä kimalle ärsytti yhä enemmän, joten aloitin uudestaan. Postauksen lopussa on kuva siitä, mitä ekasta leiskasta jäi jäljelle.

Teksti koneella, gessotasoitus, käsinkirjoitus kuten edellä. Naishahmo tällä kertaa paperista - paljon kivempi! Pinkistä huovasta muutama viiva ylä- ja alareunaan. Kukkatarroja sinne tänne. Kukkatarrat pois. Ei vaan toimi! Heidi Gracen ghost-kuviot sen sijaan toimivat. Niitä piristin kimalleliimalla.

Otsikon lapsi kirjoitti siihen ensimmäisen kartonkiin. Rajasin kirjaimet mustalla tussilla, leikkasin irti, kiinnitin uuteen leiskaan ja täytin kimalleliimalla, jotta ne nousisivat vähän taustasta. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut antaa lapselle jonkin toinen värinen kartonki, niin kirjaimet olisivat erottuneet paremmin taustasta - ehkä jopa ilman kimalleliimaa, jota tuli nyt käytettyä melko runsaalla kädellä. Mutta vanha totuushan on että more is more :-)
Lopuksi lisäilin huopaviivoja niin kauan, ettei tyhjää tilaa jäänyt kovin paljon ja leiska olisi kelvollinen haasteeseeen.

Ensimmäiseen riekaleeseen jäi muutama kukkatarra, joista olin rakennellut kehystä yhdelle lausahdukselle. Suurin osa kukkatarroista kävi ensimmäisessä ja toisessa leiskassa ja päätyi silti takaisin pakkaukseensa. Ei ollut niiden aika vielä päästä maailmalle :-)

10 kommenttia:

lintsi kirjoitti...

voi kuinka söpöjä kommentteja lapsen suusta :). herttainen sivu! kiva tuo 6x12-koko!

shys kirjoitti...

tää on ihana!

Veeruliiru kirjoitti...

Hihii, mikä prosessi! =) Ihanaa kun jaoit sen meille! Tää on kyllä kaiken tuon vaivan arvoinen sivu...

pikkuhelistin kirjoitti...

Tässä oli paljon ihania juttuja! Sekä teksteissä että koristeissa :)

elinarsku kirjoitti...

ihana tuo lause "miksi oot niin kaunis?"! tosi kiva sivu ja ihanat värit. ja hauska kuulla tota luomisprosessia. täytyy itekin kokeilla seuraavan kerran kirjoittaa siitä vähän.

Emmo kirjoitti...

Tää leiska ei sitten syntynyt ihan helpoimman kautta! Mutta hyvä tuli.
Tapaaminen on nyt vireillä, sori laiskuus.

ommu kirjoitti...

Kiitos! (siis siitä, että jaoit lapsesi ajatukset ja oman tallennustulkintasi niistä)

sannika kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Ehkä voisi vielä tarkentaa että lapsi sanoo paljon muitakin juttuja, mutta näitä luulen haluavani muistella enemmän kuin joitain muita lausuntoja ;-)

Hyvin harvoin tulee aloitettua kokonaan alusta uudestaan, mutta ehkä tämä 6x12 on helpompi tehdä uusiksi, menee vähemmän materiaalia hukkaan kuin isoa leiskaa tehdessä...

Pia K kirjoitti...

Onpa suloinen sivu! Ja kiva nähdä ja lukea, miten olet siihen päätynyt, vaikka vaikeimman kautta tällä kertaa.

baula kirjoitti...

Lapset on kyllä ihania.. :) Kaikista eniten tykkään kyllä otsikosta, lasten käsialasta tulis hyviä aakkosia, joku valmistaja vois ottaa vähän vinkkiä. :)