Nappeja pyysi Jehko haasteessaan. Ei tässä leiskassa mitään kovin hempeää koristetta olisi voinut käyttääkään, joten nappihaaste osui sopivaan aikaan.
Harvoin on otsikko niin ilmeinen kuin "olinhan siellä minäkin" mummun kertoessa näiden kuvien taustasta. Kuvista jutellessamme pöydän vieressä poikkesi pari hoitajaa, joille mummu myös esitteli kuvat, ja molemmille kertoessaan hän aloitti jutun "niin, olinhan siellä minäkin" - sota-ajan töissä.
Sivu syntyi helposti ja luontevasti, mitä nyt maalisuihkeet menivät aivan överiksi. Repimällä ja kraftilla sain onneksi asian melko lailla korjattua, vaikka parempi olisi ollut kokonaan ilman tummanruskeaa maalia.
*****
Säilytän sivuja neljässä eri albumissa: lapsille on kullekin omansa ja neljännessä on minun omani sekä koko perhettä koskevat sivut. Nyt näyttää siltä, että pitää perustaa viides albumi mummun sivuille.
Kun sivujen idea on tallettaa mummun muisteluita, niihin ihan varmasti tulee tekstiä. Vaakaletter tuntuu käytännölliseltä formaatilta. Mutta mitenkäs albumit? SEI valmistaa vaakasuuntaista letteralbumia Preservation-sarjassa, väreinä musta, vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Noista väreistä ainoana voisi harkita mustaa, mutta joku vähemmän synkkä (mutta ei kuitenkaan vauvaväri) olisi vielä kivempi. Tietääkö kukaan muita vaakaletter-albumeita? Ainahan toki on mahdollisuus tuunata tuosta mustasta iloisempi.
8 kommenttia:
Ihana leiska - upea tarina - ja huippu kokonaisuus. Tykkään valtavasti... itsekin mietin, että pitäisi hankkia kansiot lapsille omat - sitten itselleni ja ehkä perheellkin.. nyt vasta yksi sekamaeteli!
Komea sivu ja ihana, kun tallennat muisteluita ja historiaa!
Mahtavan hieno leiska upeasta aiheesta. Skräppäys on ihan parasta, kun saa tällaisia muistoja talteen!
Aivan upea sivu, kuten edellinenkin, tykkään tosi paljon! <3 - Nyt ei ehdi enempää, joskus toiste lisää.
UPEA leiska!! todella kaunis ja puhutteleva sivu!! =)
Kaunis leiska!
Mä arvostan todella kaikkia niitä, jotka ovat taistelleet meidän isänmaan puolesta. Sitähän lotatkin tekivät.
Hyvä, Sannika, kun tallennat mummun elämää! On ihan toista lukea historiaa yleisesti kuin omien sukulaisten kokemuksia. Ja tekee varmaan hyvää mummullekin puhua noista ajoista.
Nämä haastattelusivut ovat ihan superhienoja <3
Lähetä kommentti