Aloitin tämän sivun jo kesäkuussa, mutta palaset eivät mitenkään loksahdelleet kohdalleen. Leiska lojui askartelupöydällä kuukauden ja melkein toisenkin, kunnes pari päivää sitten päätin tehdä sen loppuun. Aloitin oikein reunan koristeesta, ja sen jälkeen muutkin palaset alkoivat löytää paikkojaan.

Tuo aaltopahvilla oleva lausahdus taitaa olla tämän leiskan tärkeintä antia. Kun aloin kuuntelemaan nauhoitusta, olin unohtanut, mitä me mummun kanssa kuvista juttelimmekaan. Meillähän oli ollut tosi hauskaa! Mummu muisti paljon luokkakavereiden nimiä ja oli tosi tyytyväinen että muisti.
Ihan mukava on tietää, että mummu tykkäsi koulussa matikasta, mutta sitten kuitenkin kivempaa on se, että valokuvia on niin mukava katsella yhdessä!
Aikamoista säkää muuten, että mummun opettaja on ollut valokuvauksen harrastaja. Enpä olisi uskonut, että mummulla on valokuva vuonna 1931 tehdystä hiihtoretkestä!
PS. Yritän saada kuvan leiskasta näkymään isompana kuin aiemmin. Ainoa tapa, jonka avulla sain sen onnistumaan, on lataaminen Flickrin kautta. Jos kuva ei näy tai on muuta häikkää, kerrothan!