perjantai 17. joulukuuta 2010

Leiskat 2010

Kiitos Veeruliiru kiinnostavasta haasteesta! Tässä 12 omaa lempparileiskaani kuluneelta vuodelta.
Mitäs näissä nyt sitten on samaa... voi apua! Näin yhteen laitettuna leiskoista pistää silmään turkoosinsinisten yksityiskohtien määrä - niitä löytyy jopa kuudesta leiskasta. Enpä olisi arvannut! Enkä toisaalta sitä, että kraftia on vain kuudessa - sitä olisin odottanut enemmänkin.

Sen sijaan yllätys ei ole, että laitan mielelläni valokuvan suoraan ja tykkään suorista linjoista. Näissäkin leiskoissa valokuvista kaikki paitsi yksi ovat suorassa, ja se yksikin meni pikkuisen vinoon vahingossa. :-)

Lemppareista löytyy eri muotoisia ja eri kokoisia sivuja, se on mukavaa. (Pahoittelen että kollaasi on vähän outo. Ladoin kuvat samaan sen kummemmin ajattelematta. Ehkä olisi kannattanut pikkuisen ajatella, niin nuo oudoimman muotoiset leiskat olisivat löytäneet järkevämmän paikan.)

Valitseminen oli helppoa, analysointi ei! Joka tapauksessa hauska nähdä lempparileiskansa yhdellä silmäyksellä - ja muidenkin lempparileiskat, joita olen käynyt kurkkimassa. Tällainen vuosikollaasin tekeminen voisi olla vaikka perinne!

Leiskoja olen tehnyt tänä vuonna reilut 40, minejä kaksi. Kesällä en pitkään aikaan skräppäillyt ollenkaan, mutta muuten leiskoja on syntynyt suunnilleen yksi viikossa. Vähemmän kuin viime vuonna, mutta ihan sopivasti silti!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Reilu puolet molempia

Tämän sivun tekemistä olen suunnitellut pitkään! Sivun taustalla olevan pitsin hankin toissa kesänä, ja nyt tärkkäsin sen kovaksi. Homma tuntui työläältä aloittaa, mutta helpostihan se kävi, kun vaan pääsi vauhtiin. Varsinkin kun sokeritärkin resepti on helppo: sokeria ja kuumaa vettä, reilu puolet molempia. :-) Kolme ympyrää pitsistä jäi käyttämättä, joten jossain vaiheessa pääsen tekemään niistä vielä erillisiäkin koristeita. (En muuten tiedä, onko sokerissa jotain valokuville haitallista aihetta... happoja nyt kai ei ainakaan! Sokerista sivua ei varmaan kannata päästää kastumaan, mutta eipä se suositeltavaa ole muutenkaan.)


Valokuvassa näkyi harmillisella tavalla katon elementtien (tms) rajoja ja lampun valkeaa reunaa, joten hioin siitä hiekkapaperilla yksityiskohdat pois. Otsikko ja rivit ovat Jenny Bowlinin siirtokuvia.

Pienessä koristerykelmässä on pätkä washi-teippiä, rusetti vihreästä nauhasta, Priman koriste ja valkoisessa langassa roikkuva läpinäkyvä sydän.

Washi-teipin löysin Postista! Olen ihaillut teippejä Etsyssä lukuisia kertoja, mutta en ole postikulujen takia raatsinut tilata. (Muutaman yksivärisen rullan ostin kerran matkalla ollessani.) Mutta nyt kahden rullan pakkaus (tällaiset kuviot) maksoi lähipostissa 6 euroa... Yksittäisten rullien hintaan verrattuna olivat vähemmän kalliita kuin Etsyssä, eikä postikuluja tietenkään tarvinnut maksaa. Olipa iloinen yllätys!

Pitsin toiselle puolelle tulee toinen sivu, jota valmistelin jo mustalla kartongilla, joka näkyy pitsin takaa amaryllis-kuvan reunoilla. Kiinnitin valokuvan ja toisen puolen kartongin kahdesta kulmasta ompelemalla vihreällä langalla ja toisista kahdesta liimatäplillä. Viimeiseksi tungin kuvan reunan alle vielä valkoisen pitsin.

Tälle sivulle löytyi väreiltään erittäin sopiva paikka joulukirjasta, joten hyvä että edellisen sivun värit ovat juuri sellaiset kuin ovat! :-)

lauantai 11. joulukuuta 2010

Joululahjoja

Tämä sivu syntyi skräppäilyristeilyllä. Minulla oli siellä mukana pelkästään joulutarvikkeita, koska ajattelin, että joulusivuja tehdessä en kaipailisi mitään kotiin jäänyttä. Ja enpä kaivannutkaan.

Sivun väritys voisi olla iloisempikin - pilkkujen ja maalisuihkeen vihreä on melko tumma. Voi olla että lisään vielä jotain iloista johonkin, kun vaan keksin mitä ja mihin. Jos sivua katsoessasi tulee mieleen jokin ehdotus, kuulisin sen mielelläni!

Sivun suunnittelun lähtökohta oli tekstissä mainittu lentokoneen istuimen suoja. Espanjankielinen teksti on siitä valokopio, ja joulukuusi pienennetty kopio. Molempiin lisäilin punaista kimalleliimaa. Kuusen tähteen tulee jotain kimallusta myös, nyt vaan ei varastoissani ole sopivaa väriä.

Tarinointilappu, nyoriä, maalisuihkeella värjätyt huopakirjaimet. Olipa tässäkin vähän mitään!

Sivu päätyy joulualbumiin, sivun koko 6,75 x 9 tuumaa.

*****

Muutamassa blogissa on mietitty December Dailyn tai muun tekemistä, tekemisen tyyliä ja sopivuutta omaan elämään. Itse olen parina vuonna harkinnut December Dailyä, ja hylännyt ajatuksen nopeasti. Tykkään joulusta, mutta huomaan että jo lasten joulutossujen täyttäminen illalla seuraavaa aamua varten meinaa välillä unohtua... (Täyttelen tossuja joskus pitkin päivääkin, mutta illan viimeinen täyttö lasten mentyä nukkumaan on se, joka on unohtua.) En halua sitoutua isoon päivittäiseen projektiin aikana, jolloin on niin paljon muutakin puuhaa. Dokumentoin kyllä arkea, ja Viikko elämästä -albumit ovat lemppareitani juuri arkisuutensa ja antamansa yleiskuvan vuoksi.

Joulua tallennan muutaman sivun verran vuodessa. Aloitin viime vuonna, lopetan kun ei enää huvita, ehkä en ikinä... Tavoitteeni on todella paksu joulualbumi, jonka kaikki sivut ovat erilaisia, ja joka pursuaa meidän jouluun liittyviä muistoja, perinteitä, ajatuksia, reseptejä, mitä ikinä mieleen tuleekaan. Ja jo kahden vuoden kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä voin todeta, että syntymässä on yksi lempparialbumeistani! Suosittelen muillekin, jos yhtään tuntuu luontevalta pitää projektia jatkuvasti "keskeneräisenä". Jollekulle ehkä voi olla ahdistavaakin, että projekti ei valmistu selvän aikataulun mukaisesti.

Itse tykkään tässä tyylissä myös siitä, että valitsemani kokoisissa pienissä sivuissa on hyvä kokeilla erilaisia hulluja tekniikoita. En voi kyllästyä tiettyyn tyyliin, värimaailmaan tai sivun taittoon, kun suunnittelen jokaisen sivun erikseen. Seuraavan sivun taustan olenkin muuten jo tärkännyt valmiiksi! ;-)

perjantai 10. joulukuuta 2010

Perunalaatikkojen taistelu

Inspiroidu-haaste oli taas mennä ohi, symmetria ei inspiroinut. Olin aikeissa skräppäillä ihan muun sivun joulualbumiini, mutta käsiini sattuivat jo syksyistä skräppäilyristeilyä varten teettämäni ja neliöiksi leikkaamani perunalaatikkokuvat. Ajattelin, että mikään ei voi olla symmetrisempää kuin kaksi neliötä, ja päätin osallistua haasteeseen.

Kuvailisin kuvia inhorealistisiksi (vaikka perunalaatikon ystävä olenkin), ja väreiltään ne eivät sovi todennäköisesti mihinkään olemassa olevaan skräppäilymateriaaliin. Eivät myöskään niihin, mihin niitä olin risteilyllä mallaillut - ilmankos jäi sivu silloin tekemättä.

Nytkin kyllästyin pyörittelemään neliön muotoisia kuvia ja leikkasin ne vielä pienemmiksi piparileikkurilla, ja sitten alkoi homma edistyä.
Pohjalla on vähän hiottu Colorcore-kartonki. Kirjaimet leikkasin leikkurilla (Ommu, huomasin että olin aiemmin jättänyt vastaamatta kysymykseesi - kirjainten korkeus on vajaa 8 mm) samasta kartongista hiotummasta kohdasta, mutta kun ne eivät erottuneet pohjasta tarpeeksi, värjäsin ne ruskealla maalisuihkeella. Kirjoitin tekstin valmiille journalingsuikaleille. Yritin sijoittaa leiskaan vielä jotain koristettakin, mutta eihän tähän mikään sovi.

Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen simppeliin sivuuni, sainhan muiston talteen. Ei sillä että asia voisi unohtua, joka joulu tästä puhutaan... ;-)

Sivun koko on 6,75 x 9 tuumaa, sopivan pieni ja mukavaa vaihtelua!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Pari lehteä myynnissä

Siivoilen pikkuisen ja voisin luopua Cloth Paper Scissors -lehdistä, jotka olen ostanut artsimmalla kaudellani... Sisältö sinänsä ei vanhene, vaikka varmaan kollaasimuoditkin vaihtelevat. Myynnissä olevien lehtien sisällysluettelot löytyvät linkkien takaa:


Itse olen aikoinaan maksanut lehdistä kympin kappale. Nyt hinta voisi olla vaikkapa 2 euroa/lehti.

Ja postikulut siihen päälle: yksi lehti painaa noin 280 g, joten yhden lehden postimaksu on 1,50 euroa, kahden tai kolmen lehden postikulut 2,80 euroa.

Jos mixed media kiinnostaa, ilmoita kommenttilaatikossa mikä tai mitkä lehdet haluat ostaa!


lauantai 13. marraskuuta 2010

Ompelu sallittu

Inspiroidu etiketti-haaste innoitti penkomaan laatikoita. Minulla on tallella jos minkälaista lappusta, joita harvoin tulee otettua esiin. Nyt käyttöön pääsi joskus talteen ottamani Timberlandin kartonkikuvio, joka ei liity aiheeseen mitenkään, mutta sopii joukkoon värinsä ja kuvionsa (ympyrän muotoon rajattu puu) vuoksi. Sehän muuten on pisteineen vähän kuin ompelukuvio!
Lappusessa oli sirkka jo valmiiksi. Kiinnitin lappusen paikalleen teipillä, ja kietaisin nauhanpätkän koristukseksi muka pitämään lappua paikoillaan.

Ompelin ensimmäisenä lintuaplikaation, sitten otsikon (leimattujen kirjainten päälle), kiinnitin huopatähdet ommellen ja kun oikea reuna vielä kaipasi jotain yksityiskohtia, sain ommella vielä puoliympyröitäkin.

Aina välillä olen itsekin ihmetellyt, miten tulen käyttäneeksi ompeluihin ja muihin työläisiin askarointeihin niin paljon aikaa. Mutta itse asiassa minun projektini ovat työmäärältään ihan kohtuullisia, esim. Kinsey Wilson ompelee paljon enemmän. (Muita esimerkkejä ei nyt juuri tulekaan mieleen, mutta Kinsey Wilsonin ompelukset ovatkin ihan omaa luokkaansa. Upeita!) Nyt alkuun nappasin häneltä idean linnun paperiaplikaatioon, ja hänen bloginsa pääsi suoraan seurantalistani kärkisijoille.

No mitäs muuta? Lintua koristelin parilla ylijääneellä siirtokuvan palasella. Ja alla on maalia, koska halusin kirjoitella valkoisella kynällä. Maali ei näin jälkikäteen katsottuna tullut ihan siihen mihin olisi kannattanut, mutta toisaalta, ei tullut otsikkokaan. ;-)


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kysymyksiä

Tämä leiska on osastoa pöydänsiivous - aloitin sen Leikkaa & Liimaa -tapahtumassa kesäkuussa, ja viimeistelin vasta nyt.

Tykkäsin kesällä tekemästäni leiskasta kyllä muuten, mutta masentavan väriset pilvet harmittivat. Niinpä lopulta päätin repäistä ne pois ja tehdä huopakankaasta vähän iloisemmat pilvet. Ja sitten olikin taas hauskaa tehdä leiska loppuun. Pilvien lisäksi puuttui vain tarinointi, joten hyvä että lopulta tuli valmista!

Oranssit kysymysmerkit maalasin akryylimaalilla. Mustia ja valkoisia varastosta löytyi, ja yhden kysymysmerkin ompelin. Huonoliimaiset kysymysmerkit kiinnitin paikalleen muutamalla pistolla, niin pysyvät varmasti paikoillaan.

Kankaan näköiset kohdat ovat valmiiksi liimataustaista FabRipsiä. Niistä saa varmaan tehtyä vaikka mitä, mutta näin ensimmäisellä kerralla tuli mieleen vain kiinnittää ne vähän rytäten. Yritin myös leiskata ympyrän kuvioleikkurilla, mutta se ei onnistunut materiaalin ollessa jonkin verran joustavaa.

Ja pääsin taas myös leikkaamaan pikkuruisia kirjaimia kuvioleikkurilla. Näistä kyllä tykkään tosi paljon! Voi olla että pääsen leikkaamaan niitä ihan jatkuvasti! :-) Kiinnittäminen liiman ja pinsettien avulla on pikkuisen työlästä, mutta kai siihenkin harjaantuu...

maanantai 1. marraskuuta 2010

Pieni ja hento

Teetin tämän sovinnontekokuvan aikoinaan Viikko elämästä -albumia varten, ja leikkasin sen tuolloin neliöksi. En käyttänyt sitä albumissa, mutta pidin tallella kuitenkin. Näkökulmakin sen skräppäämiseen oli jo mietittynä, mutta pienenä neliönä se vaan ei ikinä inspiroinut. Nyt luin Shysin ihanan tarinoinnin käsi kädestä -aiheesta, ja muutin näkökulmaa pikku kätösten suuntaan. Shysin tekstin oikeastaan voisin vaikka kopioida nurjalle puolelle, se oli niin kauniisti ja todesti muotoiltu.
Ja onhan tässä muutakin lainattua tekstiä, otsikkoa myöten: kertosäe Dave Lindholmin Pienestä ja hennosta otteesta, joka sekin on aika ihana teksti. Sattuuko joku tietämään, perustuuko se johonkin tapahtumaan? Youtuben kommenteissa mainittiin, että Lindholm olisi kirjoittanut sen tavattuaan jonkun lapsen lastensairaalassa, mutta lähde ei ole luotettavin mahdollinen.

Osallistun leiskalla Inspiroidu-ääriviivahaasteeseen. Ääriviivat ovat sanoissa "pieni ja hento" - otin kuvioleikkurilla kirjaimet samasta paperista kuin mitä käytin pohjana. Tarkoitus oli, että pienet kirjaimet sulautuisivat taustaan ja ehkä näkyisivät vain tietystä kulmasta katsottuna. Se ei ihan toteutunut, mutta jokseenkin huomaamattomia kirjaimet ovat kuitenkin.

Myös koristeiden halusin sulautuvan taustaan, joten ompelin ruskeita kiemuroita. Valaistuksesta riippuu, miten voimakkaasti kiemurat taustasta erottuvat.

Tällaista pisteistä koostuvaa otsikkoa olen yrittänyt tehdä eri tekniikoilla aiemminkin, ja lopulta se onnistui! Näin keväällä pari mainosta, joissa otsikoiden kirjaimet oli toteutettu pisteillä, mutta idean kopiointi ei ollut yhtään niin helppoa kun kuvittelin. No, nyt sain asian pois idealistalta!

Leiskan kuvan vasemman reunan blurraantunut elementti muuten on kuvaajan sormi. Jotenkin aika söpö, kunhan ei ihan joka kuvassa esiinny!
:-)

perjantai 29. lokakuuta 2010

Voin vaikka

Inspiroidu-haaste oikotie oli vähän kinkkinen. Mutta onhan tämä kai yhdenlainen oikotie sarjiksen lukemiseen.
Paperit ovat kaikki samaa sarjaa, joistain molemmat puolet käytössä. Kun kuviot olivat tuollaisia ääriviivallisia, tein paperielementeillekin ääriviivat mustetyynyn avulla.

Olin tosi tyytyväinen, kun pitkään jemmaamani koristepyörylät sopivat niin täsmällisesti taustapaperin pieniin pyörylöihin. Isompiin piirsin renkaan ympärille itse, joten ovat hiukan eri näköisiä. Siihen en ole ihan yhtä tyytyväinen. ;-)

Kuviopapereissa toistuu simppeli kukkamalli, joka suorastaan pakottaa kopioimaan itsensä eri tekniikoilla! Vaikka loppujen lopuksi kuvio ei papereissa juuri näykään - huopakukkien vasemmalla puolella on sentään yksi esiintymä. Kukat ja lehdet leikkasin huovasta, varret ompelin ketjupistoin ja kukkien keskelle muutaman pienen helmen.

torstai 21. lokakuuta 2010

Menneen talven lumia

Tämän sivun tein pääosin jo keväällä, Intohimona skräppäys -tapahtumassa.
Pohjalla kraft-kartonki, sen päällä muotoonleikattu paperi (jota tuo vasemman reunan raidallinen osuus myös on), valokuva paperin reunan alle pujotettuna ja tarinointialueena revittyä kraftia, joka jäljittelee lumikinoksia.

Valkoisesta huovasta valmistettujen lumihiutaleiden lisäksi innostuin ompelemaan oranssin ja ruskean lumihiutaleen paksusta puuvillalangasta. Ja kaikkien lumihiutaleiden päälle kiinnitin varmaankin kukkien päälle tarkoitettuja Priman koristeita.

Ja sitten kului kevät loppuun, ja kesä, ja lopulta alkoi syksykin lähestyä loppuaan. Ja vasta nyt minua huvitti kirjoittaa tarinointi viime talven lumista.

Otsikoksi olin koko ajan suunnitellut huopakirjaimia. Mutta kuinka ollakaan, mieleeni tuli kokeilla, miten pykäpisto toimisi kartongista leikatun kirjaimen reunassa. Ja toimiihan se! Mutta sen verran aikaa tällainen ompelu vie, että suosittelen vain lyhyisiin sanoihin... Mukavan muotoiset kirjaimet sain leimaamalla ja leikkaamalla.

Hiukan huvittavaa muuten, että käytin näitä kirjainleimasimia nyt vasta toista kertaa. Tai siis se, että ensimmäisellä kerralla leimasin otsikon kesä... ;-)

tiistai 19. lokakuuta 2010

Lempitaiteilija

Inspiroidu-taidehaasteen aikoihin siivoilin askartelupöytääni, ja jostain pinosta löysin lapun, jolle olin keväällä kirjoittanut tyttäreni kommentin "Mun lempitaiteilija on nyt Albert Edelfelt". Minusta on niin ihanaa, että 9-vuotiaalla on lempitaiteilija, että halusin tallettaa ajatuksen. Ikävä kyllä en taidehaasteen aikana ehtinyt askartelemaan. Nyt ehdin ja sen verran innostuin tussaamaankin, että rohkenen osallistua tussaushaasteeseen. Tussilla tehtyä on valokuvan kehys, ja vähän kirjoittelua myös.
Tunnelma ei ole rentoa tussailua, vaan pyrin sellaiseen hienostuneeseen meininkiin ja vanhanaikaisuuteen. Edelfeltin tuotannosta tavoittelin Virginien suuntaa, vaikka tyttöni suosikkiteos onkin surullinen Lapsen ruumissaatto.
"Mun lempitaiteilija on nyt Albert Edelfelt."

Olen iloinen siitä, että
- tykkäät käydä kuviksessa
- keksit omia aiheita
- olet ylpeä töistäsi
- piirtelet mielelläsi
- sinulla on lempitaiteilija.

Minkähänlainen sivusta muuten olisi tullut, jos lapsen lemppari olisi edelleen ollut Otto Mäkilän teos Kesäyö, kuten oli ennen Edelfeltiä?

PS. Suosittelen lämpimästi lasten kanssa luettavaksi ja etenkin katsottavaksi teosta Tunnetko? Lasten Ateneum. Kirja on meillä niin tarkkaan tutkittu, että kultapinnat kannesta repsottavat. Sieltä löytyy suomalaisia lempitaiteilijoita moneen makuun!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Viikko pulkassa

Jymyuutinen, sanoisi tyttäreni. Sain toisen Viikko elämässä -albumin valmiiksi! Oli kyllä aikakin - kyseinen viikkohan elettiin kesä-heinäkuun taitteessa 2009. Hirmu hauskaa albumin kokoaminen oli, kun pääsin vauhtiin. Vauhtiin pääseminen vain kesti...

Tällainen siitä sitten tuli - samat systeemit kuin edellisessä viikkoalbumissa, yksityiskohdat vain uusiksi.
Kanteen lennähti muutama perhonen. Pinkit perhoset leikkasin kuvioleikkurilla rantapallotyyppisestä muovista, joten se sopi materiaalina mielestäni hyvin kesäalbumiin. Yksittäisen perhosen ompelin suoraan paperiin ketjupistoilla. Kannen elementtejä en saanut asettumaan ihan täydellisesti, mutta eipä haittaa.


Ensimmäinen aukeama. Lisää perhosia, huopanauhasta askarreltu turkoosi koriste, ja neliökoriste paperista, pitsistä ja paperikukkasesta. Kukka oli alkujaan kirkkaan valkoinen, mutta kastoin sen Glimmer Mistissä ja sain siitä haluamani herkän vaaleanpunaisen. Kukkasiin ei kuulunut lehtiä, joten rikoin yhden kukkasen ja sain siitä pienen lehdenpalasen muutamaan koristeeseen. Lehti ei siis ole osittain pitsin alla, vaan äkkiä katsoen siltä näyttää...

Edellisessä viikkoalbumissa sekoittelin pohjapapereita niin, että aukeamalla oli aina kaksi eri väriä ja lisäksi aina eri väriset siksakkehykset. Nyt helpotin urakkaa siten, että kokosin kunkin aukeaman yhdestä sävystä (joskin kahdesta eri paperista) ja yhden värisestä ompeleesta. Jälkikäteen olen tähän itselleni epätyypilliseen ratkaisuun hiukan tyytymätön - luulen että tykkäisin lopputuloksesta enemmän sekavärisenä. Mutta tykkään kyllä nytkin, ei tämä mikään olennainen huoli ole. Minun vaan kannattaa tehdä kaikki aina hankalasti, uskottava se on! ;-)


Lauantain sivulla näkee, etten sentään ole aivan kangistunut tähän ruudukkooni. Oli ihan pakko joustaa tuon puuropöytäkuvan kanssa.
;-)

Oikeanpuoleisella sivulla on taas kannesta tuttu ommeltu perhoskoriste, tällä kertaa erillisellä peperilla.


Keskiviikon aukeamaan ei juuri koristeita mahtunutkaan. Kuitin alareunaa pitelevää paperinauhaa minulla on useita värejä, mutta niistä yksikään ei sopinut tähän projektiin. Onneksi oli juuri sopiva maali. Muutaman kuitin tallettaminen silloin tällöin kannattaa - ensimmäisessä viikkoalbumissa olevia ruokakaupan kuitteja on jo nyt hauska tutkia, ja muutaman vuoden päästä varmasti vielä hauskempaa.

Uusia tekstiruutuja tässä projektissa muuten ovat yksi hauska tekstiviestikeskustelu ja yksi lasten puhelu työmatkalla olleen isän kanssa. Mieheni nauhoitti puhelun, tallensin sen tietokoneelle ja kirjoitin jutut siitä ylös.

Takakannessa on ikään kuin meidän perhe. :-)

Ja lopuksi vielä näkymä kokonaisuudesta. Ensimmäinen viikkoalbumi on edelleen lempparini kaikesta skräppäilystäni, ja nyt on kiva että albumeja on kaksi rinnakkain! (Kuvasin muuten aika paljon yhtenä viime huhtikuun viikkona, mutta en nyt ala uhota siitä mitään. Ainakaan vielä!)

Edit. Oho, kukkakoristeet jäivät esittelemättä. Vaaleanpunaisen kartongin lisäksi pienessä kukassa on yksi ja isommassa kaksi kerrosta tylliä, heteiksi ompelin helmiä. Lehdet leikkasin lehtiköynnösnauhasta, ja isomman kukan lehtien alla on myös vihreää paperia. Ja Pia K huom, vain kaksi ympyräkukkaa, tiedät kyllä miksi! ;-)

maanantai 4. lokakuuta 2010

Takuuhuolto

Fiskarsin iso ympyräleikkurini meni rikki pari kuukautta sitten. Yhtäkkiä se alkoi yhdestä reunastaan jumittaa, vaikka olin käyttänyt sitä ihan asianmukaisesti. Skräppäilykurssilaisilta sain parikin vinkkiä. Eräs kurssilainen oli korjannut rikkoutuneen leikkurinsa purkamalla sen osiin, hiomalla jumittavaa reunaa ja kokoamalla taas. Ja toinen kurssilainen vinkkasi Tampereen keskustassa sijaitsevasta rautakaupasta, joka toimii Fiskarsin takuukorjaajana.

Kauppakatu on tuntunut minusta oudolta paikalta rautakaupalle, joten päätin poiketa siellä tutustumassa liikkeeseen. Huomasin, että rautakaupalla voi olla muitakin valtteja kuin suuri määrä isoja parkkipaikkoja kaupan välittömässä läheisyydessä - esimerkiksi kahvi- ja korpputarjoilu. Kanta-asiakkaat suuntasivat tiensä suoraan kahvipisteeseen. Näin askartelijan näkökulmasta mieltä lämmitti myös irtomyyntinä myydyt ruuvit, renkaat sun muut pienet metallijutut. Voi olla että joskus käyn ostamassa niitä johonkin sopivaan projektiin, vähän kuin irtokarkkeja valitsisi. ;-)

Korjaus onnistui ja lasku takuuhuollosta lähti Fiskarsille. Lisäksi kävin viihdyttävän keskustelun aiheesta kuvioleikkuri - mikä se on, mitä sillä tehdään ja miksi sillä tehdään se mitä tehdään. Osaatte varmaan kuvitella! ;-)

Symppis paikka, suosittelen rikkoutuneitten leikkareitten omistajille, joiden kokeilunhalu ei riitä tee-se-itse-korjaukseen. Tampereella siis Kauppakadun rauta, Kauppakatu 16.

(Jos kamerani ei myöskin olisi huollossa, tässä olisi kuva kaupan sisustusosastolla luettavana olleesta Maison Française -lehdestä vuodelta 1974, irtomyynnissä olleista metallirinkuloista (joita käytetään ruuvien tms kanssa, nimestä ei hajuakaan) joiden laatikkoa ilmeisesti ei ihan yhtenään vaihdeta, päätellen siitä että siinä oli hinta sekä senteissä että penneissä, sekä tietysti siitä kahvitermarista.)

torstai 30. syyskuuta 2010

Tekosyy

Tässä postauksessa on samassa sekä näppärä säilytysvinkki että tekosyy ostaa Mozartin kuulia. Enemmän ehkä jälkimmäistä. Ja laajasti tulkiten lisäksi vielä tekosyy ostaa Sticklesejä.
Eikö olekin hämmentävää, miten mukavasti Sticklesit sopivat tähän kahdeksankulmaiseen rasiaan? Ihan kuin koko juttu olisi tarkasti suunniteltu! Rasiaan sopisi varmaankin 14 kimalleliimapulloa. Minulla ei ole ihan niin monta, joten olen täyttänyt tyhjän tilan vaahtomuovilla, jotta Sticklesit pysyvät pystysuorassa ylösalaisin. Se on käsittääkseni suositeltu asento, jotta pullo ei tukkiutuisi kuivuvasta kimalleliimasta.

Vasemmalla puolella olevasta kuvasta voi havaita, että rasioissa tosiaan on alun perin ollut Mozartin kuulia. Oikealla puolella olevasta taas sen, että rasiaa voi käyttää muuhunkin säilytykseen, eikä kuulien hankintaa ole syytä rajoittaa vain yhteen rasiaan.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Piilossa

Tällä kertaa olisin varmaan kirjoittanut itse, mutta halusin osallistua Inspiroidu-haasteeseen, jossa kynä piti antaa jollekulle toiselle. Joten tyttären tarinointi taas!

Itse asiassa tyttö ei ensin innostunut kirjoittamaan ollenkaan. Ehdotin, että hän kirjoittaisi edes yhden lauseen pienempään tarinointilappuseen, se riittäisi. Mutta sitten tytöltä tulikin tekstiä niin, että isompi lappu täyttyi. Alku aina hankala. ;-)

Minulla muuten on ollut tapana hoitaa lapsen tarinointi siten, että pyydän lasta ensin kertomaan tapahtumasta tai kuvista suullisesti. Kirjoitan ylös sitä mukaa kun lapsi puhuu ja järjestän lauseet mielestäni loogiseen järjestykseen. Ja vasta sitten annan lapsen kirjoittaa juttunsa tarinointilappuun. Tarpeen mukaan voin sitten sanella sanoja tai lapsen ollessa ihan pieniä jopa kirjaimia, riippuen lapsen senhetkisistä kirjoitustaidoista ja omasta halustani virheettömyyteen... Toisaalta, mitä pienempi lapsi, sen hauskempia virheitä, joten liian tarkka ei kannata olla!

Näin olen saanut mielestäni yhdistettyä lapsen oman "äänen" ja ymmärrettävän tarinan. Ja toisaalta olen saanut myös muita juttuja talteen kuin "X oli kivaa" ja "Y oli kivaa" - meidän lapset yleensä aina aloittavat kaikki tarinat "oli kivaa", ja jatkon saa vasta lisäkysymyksillä.

Sivun suunnittelu lähti lippunauhasta. Ompelin sen valkoiseen kartonkiin, jonka olin suihkutellut sinisellä maalilla.

Pisteistä koostuviä siirtokuvakirjaimia olen jemmannut jo vuoden, ja odottanut oikeaa paikkaa. Enpä tiedä, oliko tämä sen oikeampi kuin jokin muu, mutta halusin lopulta ottaa ne käyttöön. Ikävä kyllä ne eivät oikein erottuneet kuviopaperin päältä, joten tälläsin sanat mustalle paperille. Näiden mustien liuskojen ja mustan otsikon jäljiltä leiska oli jotenkin liian tumma, joten yritin ilostuttaa ja kirkastaa leiskaa lopuilla elementeillä. Washi-teippiä, kahteen palaan leikattu tarinointilappu, haitarikukka.

Itseäni ilahduttavin yksityiskohta on villalangasta taittelemani "lehdet" haitarikukan alla. Kukka niin selvästi kaipasi jotain, ja langasta syntyi sopivan kevyt elementti.


Näin tänään, viikonloppuna skräppäilyristeily!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Iloinen ja ylpeä

Voi että! Sinellin hääaiheisen skräppäyskisan finaalissa on yksi viimevuotinen (ja edelleen jatkava) kurssilaiseni! Aivan mahtavaa! (Olen täällä aika innoissani - vastapäätä työskentelevä mieheni ehdotti juuri, että voisin kirjoittaa vähän vähemmän äänekkäästi. Häiritsen kuulemma hänen puhelinkonferenssiaan näpyttelylläni! ;-)

Itseltäni kilpailu lipsahti ohi vaikka osallistumista suunnittelinkin, mutta olen oikeastaan nyt yhtä iloinen ja ylpeä kuin olisin omasta finaalipaikastani!

* * *
Ja toinen juttu - kiitokset Kuuttarelle Beautiful Blogger -tunnustuksesta ja Maikolle Cherry on Top Awardista. Ilahduin kovasti!

... mutta silti olen niin tylsä etten laita eteenpäin. Laittaisin tuolle kurssillani olevalle finalistille ehdottomasti, mutta hänellä ei ole blogia.

torstai 9. syyskuuta 2010

Sukkasillaan

Taas kuvaton leiska! Ja taas leiskaani kirjoittelee joku muu kuin minä! Aiheena on tyttären osallistuminen Viestikarnevaaleille koulunsa edustajana.

Isoimman tilan vie tietysti Viestikarnevaalien numerolappu. Alaosaan tulostin pari aiheeseen liittyvää Facebook-statusta: omani siitä, miten itsekin aikoinaan juoksin viestikarnevaaleilla ja puolisoni ylpeän päivityksen tytön onnistuneesta lähdöstä.

Statukset eivät alkujaan olleet Facebookissa lähekkäin. Otin molemmista ruutukaappauksen ja yhdistin ne Photoshopissa. Mukaan tuli pari kommenttia ja muutamä tykkäyskin. :-) Olen miettinyt tapaa tallentaa Facebook-päivityksiä, ja tässä tuli nyt aloitettua.

Tyttö kirjoitti taas oman tekstinsä, ja itse kirjoitin vielä minua vuosikymmenet askarruttaneen sukkapohdinnan washi-teippipalasille. Yksinkertaista ja kivaa! :-)

perjantai 27. elokuuta 2010

Kurssi ja kurssi

Ilmoittauduin Cathy Zielsken kurssille Me: The Abridged Version. Se perustuu minuun vaikutukseen tehneeseen Amy Krouse Rosenthalin kirjaan Encyclopedia of an Ordinary Life. Esitehtävänä oli tulostaa itselleen ideavihko, johon voi koota mahdollisia hakusanoja. Heti vihkon sivuja leikellessäni sanoja alkoi pulpahdella mieleen... istuma-asento, käsityöt, kynnet, lukupiiri, Gymnopedie I, muutosvastarinta, tunnusmerkit (puolison), toisto, selkä, sattuma, tee (jäähtynyt),... Kenelle tahansa muulle varmasti erittäin hämärä lista, mutta itse tiedän jo mitä näistä aiheista haluan kirjoittaa. Olen hiukan into piukassa! Kurssi alkaa syyskuun puolivälissä, joten vielä pitää odotella.

En tiedä vielä, toteutanko kirjan skräpäten, digiskräpäten vai tulostutanko sivut kirjaksi. Kurssilla on kaikki nämä mahdollisuudet. Ideavihko tulee joka tapauksessa täytettyä manuaalisesti. Koristelin sen maalisuihkeilla ja parilla yksinkertaisella koristeella, niin se pysyy laukun pohjalla koossa. Maalisuihkeessa olevan kuvion toteutin siirtokuvan avulla. Piiitkän aikaa sitten luin, että jos suihkii maalia siirtokuvan päälle, maalin + siirtokuvan voi kumittaa pois ja alla oleva kartonki/paperi tulee näkyviin. Tämä oli sopivan pieni projekti tekniikan kokeilemiseksi, ja se tosiaan toimi. Pikku vinkkinä vaan, että kannattaa antaa maalin kuivua ihan kokonaan ennen kumittamiseen ryhtymistä... Käyttämäni kumi oli liimanpoistopyyhekumi, joka tosiaan poistaa myös liimatahroja kartongista.

Tästä ja muista Big Picture Scrapbookingin järjestämistä kursseista muuten saa 10 % alennusta, kun käy hakemassa alennuskoodin Paperclipping Roundtablen sivulta. BPS on Paperclipping Roundtablen sponsori. Tarjous on voimassa vuoden loppuun asti.

* * *

Tampereen työväenopistossa järjestetään syksyn mittaan kaksi skräppäilykurssia, ja muutama paikka on vielä vapaana. Tässä kurssien tiedot:

110407 SKRÄPPÄILYN ALKEISKURSSI
Sampola, 414
ke 17.30-20.45, 8.9.2010-13.10.2010
Kurssimaksu 43,00 e , 24 oppituntia
Talleta valokuvasi ja muistosi skräppäilemällä. Kurssilla käydään läpi skräppäilyn perustekniikoita ja -tyylejä. Ota mukaasi valokuvia. Saat opettajalta ensimmäisellä kerralla tarvitsemasi tarvikkeet (3e) ja vinkkejä omien tarvikkeiden hankkimista varten.

110408 SKRÄPPÄILYN TYÖPAJA
Sampola, 414
ke 17.30-20.45, 27.10.2010-1.12.2010
Kurssimaksu 43,00 e , 24 oppituntia
Alkeiskurssin käyneille tai skräppäilyä harrastaneille. Kurssilla laajennetaan skräppäilyn materiaalivalikoimaa. Käytetään luovasti huopaa, lankaa, maalia jne. Toteutat erilaisia sivuja ja minialbumin. Ota mukaasi valokuvia ja omat skräppäilytarvikkeet.

Ilmoittautua voi täällä: https://www.opistopalvelut.fi/tampere.

Tervetuloa kurssille! Opettajana siellä häärin minä = sannika. Jos on kysyttävää kursseista, saa kysyä!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

CSI vai Ratkaisija?

Miten voi selvittää, kuka on käynyt tutkimassa maaleja äidin askartelupöydällä?
- Syyllinen tunnusti. Olisi myös voinut verrata lasten sormenjälkiä turkooseihin sormenjälkiin pöydässä, vessan ovenkarmissa ja hanassa.

Miten voi selvittää, kuka on kaatanut pinkin kimallesametin askartelupöydän eteen matolle?
- Syyllinen tunnusti. Olisi myös voinut katsoa, kenen posket kimaltavat.

Nämä askartelupöytärikkomukset ovat kyllä vaivattomimpia väärinkäytöksiä selvittää. Nämä jutut selvittäisivät niin Ratkaisija kuin CSI:n tutkijatkin jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. :-)

tiistai 17. elokuuta 2010

Otsikoita

Lueskelin Puuhapetenvaimon skräppäyskurssin esittelyä, ja silmääni pisti toteamus "upeita otsikkoja saa muutoinkin kuin aakkostarroilla". Viime vuonna Tampereella vetämilläni kursseilla oli ihan samoja teemoja kuin Puuhiksellakin, esimerkiksi juuri tämä otsikoitten tekeminen. Olen siis erittäin samaa mieltä! (Ja Tampereella on muuten myös skräppäilykurssit taas tänä syksynä!)
Viime helmikuussa esittelin kurssilaisille otsikkomahdollisuuksia tähän tyyliin:

Erilaisia (ommellen)
tapoja (vaahtomuoviset kirjaintarrat)
tehdä (leimaus + päällä kimalleliima)
otsikoita (itse leikaten + kimallesametti päällä + kohotarrat)
oman (sapluuna + väritys tussilla + 3d-lakka)
maun (eri väriselle kartongille leimaten + irti leikaten)
mukaan (leimaten + ääriviivat tussilla)
helposti (leimaten)
tai (leikaten)
hankalasti (valkoisella kynällä kirjoittaen + ääriviivat eri värisellä ohuella tussilla).

Ja lisäksi seassa on siirtokuvilla "xyz", dymolla "otsikoita", chipboard-kirjaintarroilla taas "xyz" ja muutama huopatarralainausmerkki.

Tuota otsikkovaihtoehtoesittelyä tehdessä näppäsin muutaman vaihekuvan lempparistani kimallesamettiotsikosta. Aikeena oli koostaa ohje tänne blogiin, mutta näköjään hetken kesti. Näin syntyvät pehmeät, kimaltavat otsikot omalla käsialalla. (Osa kuvista on epätarkkoja, pahoittelen! Mutta eiköhän niistä jonkin verran saa käsitystä.)

Tarvikkeet: kartonkia, leveää kaksipuoleista suojapaperillista teippiä (esim. Biltema), kimallesamettijauhetta. Kartongin väri kuultaa kimallesametin läpi, joten huomioi se värejä valitessasi.
  1. Kiinnitä teipin toinen puoli kartonkiin. Kirjoita suojapaperiin kalvotussilla haluamasi sana. Kaunolla kirjoitettu sana pysyy leikatessa yhtenä kappaleena, mutta toki voi käyttää myös tekstausta tai tikkukirjaimia - niiden kanssa on vaan enemmän värkkäämistä kaikissa työvaiheissa. Leikkaa otsikko irti siten, että jätät parin millin marginaalin joka kohtaan. Itse käytän ulkoreunojen leikkaamiseen teräväkärkisiä saksia ja kirjainten sisällä oleviin aukkoihin sormiveistä.
  2. Irrota teipin suojapaperi varovasti.
  3. Kaada teipin päälle runsaasti kimallesamettia ja painele ja pyörittele se tiukasti kiinni. Enemmän on parempi.
  4. Kiinnitä nurjalle puolelle kohotarran palasia. Tässäkään ei kannata säästellä.
  5. Kiinnitä otsikko haluamaasi paikkaan. Valmis otsikko on kimaltavan pehmeä, ja omaa käsialaasi!
Itse olen tehnyt otsikon tällä menetelmällä mm. näihin leiskoihin: Juhlatuulella (vaaleanpunainen kartonki + vaaleanpunainen kimallesametti), Pieni onni (musta kartonki + musta & vihreä kimallesametti) ja Ihana syyspäivä (ruskea + ruskea).

Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan! Omalla kohdallani tämä otsikontekoajatus muutti irrallisen sametin turhasta mielekkääksi tarvikkeeksi, ja nyt minulla onkin niitä useaa väriä jemmassa. Vanha kunnon Irtokimalle toimii tässä yhtä hyvin, jos haluaa vähemmän pehmeyttä ja enemmän blingiä. :-)

torstai 12. elokuuta 2010

Tsirp!

Olen jo pitkään seurannut Geninne's Art Blogia. Geninnen blogissa on mm. vaihekuvia hänen ihanista lintumaalauksistaan, itsekaiverrettuja leimasimia ja muuten vaan kaikenlaista kaunista. Aikani hänen töitään ihailtuani tilasin Etsyn kautta kolme hänen printtiään, ja niiden paikka tulee olemaan meillä pianon yläpuolella. Kehykset jo on, joten kuvat päässevät seinälle ihan lähitulevaisuudessa. :-)

Äskettäin huomasin, että Geninnen blogissa on myös yksi lintunen, jota hän tarjoaa kirjailussa käytettäväksi. Voisin kyllä mielelläni kirjoakin sen, mutta tällä kertaa tulostin linnun nuottikuvioiselle skräppipaperille, ja se pääsi pianonsoittoaiheiseen leiskaan.
"Tsirp! Ilahduttavin ääni on se, kun soitat pianoa itseksesi. Se kuuluu ulos ja saa hyvälle tuulelle!"
En tiedä onko vähän hassua, että lintu kertoo tarinoinnin, mutta näin nyt kuitenkin kävi! Itse kyllä olen aika pitkälle samaa mieltä. :-)

Koristeissa on ompeluita, höyheniä, neula, huopasydän, paljetti. Sivusta tuli täysin erilainen kuin piti, mutta hyvä niin - tykkään tästä kovasti!

PS. Elinan käsityökorissa on tietoja skräppäilyristeilystä 24.-26.9.2010. Jos kiinnostaa, mukaan vaan! Pari paikkaa taitaa vielä olla vapaana. (Saa muuten lähteä mukaan skräppäilemään, vaikka itsellä ei olisikaan blogia.)

maanantai 9. elokuuta 2010

Tanssia

Vapaalippuaiheiseen Inspiroidu-haasteeseen osallistun tällä tanssituntiaiheisella sivulla, ajatuksena pääsylippu tanssitunneille. Lykkäsin ylemmän kukan alle oikein konkreettiset pääsyliputkin, niin sisältö ei voi mennä haasteen aiheesta ohi... ;-)
Kukat tein Fabulous Flowers -kurssin krysanteemiohjeella (löytyy tiistain materiaaleista).

Tarinointi on toteutettu minun ja tyttären yhteistyönä.
"Kun olin lapsi, olisin halunnut balettiin. Kuljetusten takia se ei onnistunut, ja asia harmitti minua pitkään. Sinä pääsit eskarilaisena satutanssiin, mutta sen jälkeen tanssiharrastus ei ole sopinut aikatauluumme. Kuinka tässä näin kävi!"

"Minä haluaisin tanssia, koska se on kivaa. Haluaisin balettiin tai johonkin jossa tanssitaan hitaasti. Siellä olisi rauhallista musiikkia. Tanssi on hyvä taito osata."
Jos hyvin käy, alimpaan alueeseen ilmestyy lähikuukausien aikana teksti aloitetuista tanssitunneista. Ja jos huonosti, tytön valitusta kuinka sopivassa paikassa sopivaan aikaan järjestettäviä tanssitunteja ei taaskaan löytynyt... Toivottavasti löytyy - olisihan aika noloa tehdä skräppisivu siitä, ettei lapsi pääse harrastamaan! ;-)