Viikonloppu skräppäillen

Intohimona skräppäys -tapahtumaan lähtiessä sain lapsilta ohjeet, että jos voitan Vuoden skräppääjä -kisan tai tulen toiseksi, pitää lähettää tekstiviesti, mutta jos häviän, ei ole tarvetta. Hiukan jäin miettimään, mitä pitää tehdä kolmos- tai nelossijan osuessa kohdalle, mutta onneksi sitten kuitenkin tulin toiseksi ja oli selvät ohjeet, minkä mukaan toimia! ;-)

Vuoden skräppääjä -kisassa oli materiaalina kaksi kartonkia ja kaksi kuviopaperia. Lisäksi saimme kaksi Fiskarsin leikkuria, joita oli pakko käyttää, sekä teippiä ja kohotarroja. Yhteisinä tarvikkeina oli pari arkkia die cut -kuvioita ja maaleja. Näiden lisäksi sai hakea omista tarvikkeistaan jonkin leikkausvälineen (minulla sakset), kynän (minulla laajasti tulkittuna kirjoitusvälineenä kirjoituskone) ja kolmannen tarvikkeen (lankaa). Se kirjoituskone muuten oli mukana minialbumin tekoa varten, joskaan en sitten päässyt siihen asti. En kulje joka paikkaan sähkökirjoituskone kassissa! ;-)

Viime vuoden finaaliin verrattuna materiaalia oli vähän, ja 2009 finaaliin (jolloin en osallistunut) samaten. Mitä vähemmän materiaalia on, sitä enemmän onnistuminen riippuu siitä, miten omat kuvat, tarinat ja näkökulmat sopivat annettuihin materiaaleihin, tai miten saa ne sopimaan. Omasta mielestäni kuviopaperit olivat aivan järkyttävät ja mihinkään sopimattomat, ja olin yllättynyt siitä, että useat kanssakilpailijoista itse asiassa pitivät niistä. Hyvä niin, makuja pitääkin olla monia!

Omalta osaltani olen tyytyväinen siihen, että sain leiskan tehtyä kahdessa tunnissa. Kotioloissahan hauduttelen leiskaa pitemmän aikaa, yleensä useana päivänä, siirtelen askartelupöydän ohi kulkiessani yhtä elementtiä sinne ja toista tänne. Mutta millään lailla mieleinen leiska ei tällä kertaa syntynyt - en onnistunut tavoittamaan alkuperäiseen ajatukseeni liittyvää keveyttä. No, onneksi sama kuva on jo tulostettuna minialbumia varten, joten tiedän että muisto tulee talletettua myös toisella tavalla!

Mutta tässä tämä puserruksen tulos:

Voittaja oli ansaitusti Elinarsku rennolla työllä, jossa kohtasi hyvä idea, hauska valokuva ja luonteva ja kekseliäs materiaalien & välineiden käyttö. Onnea vielä!

***

Yllättävin hetki: tapahtumassa, jonka osallistujista noin 100 % oli naisia, olin menossa vessaan ja jouduin jonottamaan. Naisten vessasta tulikin ulos mies! Millä todennäköisyydellä tällaista voi tapahtua? ;-)

Kovin ylihinta: me skräppäilijät olemme tottuneet välillä maksamaan askartelutarvikkeista järjellä ajateltuna aika paljon. Mutta hotellin aterian hinta kiri ehdottomaan kärkeen: 20 euroa salaatista, lämpimästä ruuasta ja jälkiruoasta on todella paljon, vaikka ruoka ihan hyvää olikin. Ilmeisesti tuli maksettua aika paljon ravintolan sijainnista, joka toki olikin loistava...

Paras leikkuri: Veeruliirun Starburst. Kiitos lainasta! (Näyttää siltä, että nykyään jokaisessa bloggauksessani on kiitokset Veeruliirulle, ja tilanne jatkuu samana, kun pääsen käyttämään naksuttelemiani starbursteja! :-)

Kaiken kaikkiaan ihaninta: uusien ja jo tuttujen skräppäyskavereiden tapaaminen, kiinnostavat keskustelut ja yhteinen touhuaminen, se että tapahtuma on olemassa. Kiitokset ja ensi kertaan!

Ennen lapsia

Pia K kyseli tuossa taannoin, mitähän Intohimona skräppäys -tapahtuman Vuoden skräppääjä -kisan sivussani mahtaa lukea. No tämmöistä:

Ennen lapsia

... saimme nukkua aamuisin niin myöhään kuin halusimme ... kävimme usein elokuvissa .... kyläilimme kavereilla spontaanisti ... ei juurikaan tarvinnut varautua pitkiin eutomatkoihin etukäteen ... olimme onnellisia ihan kahdestaan ...

odotimme kovasti meidän lapsia.

Sivusta piti tulla letter-kokoinen, mutta en saanut sitä toimimaan. Onneksi skräppäilyssä voi korjata myös isontamalla, ei vain pienentämällä. :-)

Otsikon tein maalisuihkeen avulla. Käytin maskina hopean värisiä kirjaimia, jotka eivät mielestäni sopineet mihinkään.

Kukkaset kieputin sideharsosta, jonka olin värjännyt samalla maalisuihkeella. Kukkien keskellä on puolihelmet, ja alle leikkasin lehdet papereista.

Ja mitäs muuta? Paria pitsinauhaa, kirppariliinasta irrotettu pyöreä pitsipala, pahvisydän, haaraniitti, kuvioleikkurilla naksuteltu otsikko alareunassa ja ympärihurautus ompelukoneella.

Omaa suosikkia on saanut äänestää, ja varmaan moni on niin jo tehnytkin. Mitään viimeistä äänestyspäivää en huomannut, joten ehkä äänensä voi vieläkin antaa, jos ei vielä ole ehtinyt.

---

Nähdään viikonloppuna siis! Jos jollakulla on sellainen väkäreunainen ympyräleikkuri (ehkä Martha Stewartin, mutta en ole varma), leikkaisin sillä tosi mielläni muutaman ympyrän! En nyt tähän hätään löytänyt kuvaa mistään, mutta jos kuulostaa oudolta, sinulla ehkä ei ole sellaista... :-) Reuna on aika lailla siksakin näköinen. Itse voin ottaa mukaan rakkaat kirjainleikkurini, niin on tarjota jokin vaihtari! ;-)

---

Ja Ellikselle kiitokset blurrausohjeesta, blurrailu oli tällä kertaa jollain lailla helpompaa!

Á

Inspiroidu-haaste kehotti korostamaan yhtä kirjainta. Tein sivun suloisesta kirjakauppakahvilasta, jossa lomamatkalla poikkesimme, ja valitsin korostettavaksi kirjaimen á, jolla kirjakaupan nimi alkaa. Kiva että siinä on heittomerkki päällä, niin näkee heti että liikutaan espanjankielisellä alueella (tai no, näkee että a:ssa on heittomerkki päällä :-).

Vasemman reunan piirretty kuva ja keskustan lappu yhteystietoineen (kiinnitetty maalatulle chipboardille + kohotettu) ovat peräisin kirjakaupan muovipussista. Lisäksi on mittanauhateippiä, pari sulkaa, kirjahyllyleima (kiits taas, Veeruliiru!), tähtikoriste (kuin myös!), nyöriä, helmi.
Ja sitten on neppari. Nepparien käyttöä olen suunnitellut jo pitkään, mutta ei ole ollut todellista tarvetta. Eikä rehellisesti sanottuna ole nytkään - nepparilla kiinnitetyssä kirjekuoressa ei ole mitään salaisuutta sisällä. Mutta aika hauska kiinnitystapa mielestäni - nepparin alaosan ompelin pohjaan kiinni, tein kuoreen reiän, josta pujotin kuoren nepparin alaosaan, ja painoin yläosan päälle. Nepparin jätin koristeeksi ja vinkiksi siitä, että kuoren saa irrotettua. Nepparin yläosanhan voisi kiinnittää myös piiloon, jolloin satunnainen katselija ei aavistaisi, että mitään irrotettavaa ylipäänsä on. Ja nepparin rei'istä voisi laittaa roikkumaan jotain koristeita, mutta nyt en laittanut niitäkään. (Lähikuvat näköjään voisivat olla havainnollisemmatkin mutta sori, en viitsi kuvata uudestaan. Eiköhän nepparin toiminta ole useimmille selvillä muutenkin! ;-)

(Kirjekuoren päälle listasin matkan aikana lukemani kirjat, vaikka ne eivät suoranaisesti leiskan kirjakauppaan liittyneetkään. Ja kuoren sisällä on pari lausetta lomalukemistoni lempparista, oikeastaan ehkä viime vuoden lempparistani, Andre Agassin omaelämäkerrasta. Suosittelen sitä kaikille, joita tennis tai huippu-urheilu yhtään kiinnostaa. Onpa kirjassa kaikkien aikojen ensitreffikuvauskin!)