Skräppäilysokka irti!

Tässä sivussa on pohjana Amalian Miralta viime syksynä saamani Color Hillsin paperi, ja tarinointilappuset leikkasin toisesta Color Hillsin paperista. Kiitokset vielä näin piiitkän ajan jälkeen, nämä sopivat simppeliydessään tekemisiini hyvin!

Otsikko on kutistemuovia. Piirsin otsikon kuvion A4-kokoiselle kutistemuoville niin suurena kuin mahtui, ja tämän kokoinen siitä leikkaamisen ja kutistamisen jälkeen tuli. Väritin kuvion puuvärillä ennen kutistelua, jolloin väri syveni mukavasti. Myös nuoli on kutistemuovia.



Kehystin elementit ompelukoneella ompelemalla, ja tyttömäiseksi koristeeksi tein rusetin.

Ja hei Cheek, jos joskus kyllästyt siihen logoon, missä C on venytetty lähes koko sanan pituiseksi, tässä tarjolla uusi raikas vaihtoehto! Edullinen ja tyylikäs! 

;-)

Oletko nähnyt tätä leiskaa?

Jos olet, olet varmaankin lukenut Paperilla-lehteä. Leiska oli nimittäin lehden numerossa 1/2014.

Tai sitten jos olet nähnyt tämän leiskan ihan fyysisesti, ilmoittele! Se on nimittäin hukassa - mihinkähän mahdoin sen lehteä varten kuvattuani lykätä! Onneksi on edes kuva. :-)

Matkaleiskan lähtökohtana oli sademetsävyöhykkeen vehreä vihreys ja toisaalta modernin suurkaupungin harmaa metalli, betoni ja sementti. Singaporesta kotiuduttuani huomasin kuvanneeni monia erilaisia kulkureittejä, joissa vihreä ja harmaa toistuivat.

Kymppikuvina valokuvat eivät välittäneet ajatustani, mutta polaroid-kokoon rajattuna niihin kuvatut kulkureitit nousivat paremmin esiin. Polaroid-kehykset leikkasin paperilehtiön taustapahvista ja yhden ompelin suoraan pohjakartonkiin.

Onhan sinulla muuten seurannassa Paperilla-lehden blogi? Siellä on jatkuvasti kiinnostavaa paperiasiaa. Jos paperiaskartelu kiinnostaa, se kannattaa tilata - perusteluja päätoimittaja Minnan vanhassa blogissa. Ja Minnan uusi kiva blogi Ku ite tekee seurantaan tietysti myös!

Pihakirjan ensimmäinen sivu. Ehkä ainoa.

Viime kesänä aloin suunnitella pihakirjaa, johon tallettaisin pihaamme istuttamieni kasvien nimiä, kuvia, ehkä hoito-ohjeita, tarinoita jos sellaisia on, jne. Projekti on edistynyt yhden sivun verran. 

Arvaatkos, miten piparireunaiset koristenauhat on tehty?



Ne ovat kutistemuovia - leikkasin kuvistemuovista piparireunan ihan saksilla ja kutistin. Kutistemuovin kanssa touhuaminen on aina yhtä jännittävää, ja jännityksen päätteeksi lopputulos yleensä onnistuu. :-)

Jämäkartoingeista löytyi sopivasti kolmea erilaista vihreää, valkeaa ja vaaleaa lilaa. Pohjaksi sentään jouduin uhraamaan kokonaisen kartongin. Tägit leikkasin Big Shotilla, ja yhteen ompelin muutaman kukkasen.

Kun luokassa on sijainen

Tein tässä jokin aika sitten vuoden verran opettajansijaisuuksia - äidinkieltä yläkoulussa, luokanopettajan hommia ja maahanmuuttajaryhmien opetusta alakoulussa. Ensimmäinen pätkä oli rauhattomana tunnetussa yläkoulussa, ja se oli kohtalaisen karaiseva kokemus. Viikon sijaisuuden ensimmäisen päivän jälkeen vararehtori kysyi, palaanko seuraavana päivänä - kaikki sijaiset kuulemma eivät palaa. No, palasin, ja hyvä niin - karmaisevan alun jälkeen löytyi hyviäkin hetkiä ja jälkikäteen saattoi kaikkea aina verrata ekaan sijaisuuteen - aina oli helpompaa. ;-)

Tuosta on nyt jo aikaa, kaikki koululaiset ovat kesälomilla, mutta tässä kuitenkin aiheesta tekemäni leiska... ja leiskan tekemisestäkin on aikaa, nyt vain sain blogiin asti.



Kuvan on tarkoitus olla ankea, värimaailman samoin, ja aika hyvin mielestäni onnistuin. ;-)

Tummasta vaaleaan liukuvat väriliuskat ovat värikorteista maalikaupasta, ja niiden päällä on kuviopaperista leikattu kuvio. Valkoiset läiskät oikeassa reunassa ovat Distress Stain -roiskaisuja, joiden olisin toivonut roiskautuvat vähän enemmän. Pikkumuistot kirjoittelin pikkulapuille, ja koristeiksi kiinnitin nappeja ja haaraniittejä.

Meidän hymytyttö

Lapsistamme keskimmäinen sai alakoulun käytyä, ja yläkouluun vietäväksi hän kuuli opettajaltaan sen verran mukavat viimeiset sanat, että ne piti laittaa talteen.

"Luokan ehdoton aurinko, kuvaili opettajasi sinua kuudennen luokan kevättodistuksen ojentaessaan, ja totesi, että hymyäsi tulee ikävä. Toivottavasti sama meininki jatkuu sinulla yläkoulussa!"

Kuviksi ajattelin alusta asti koulukuvia, joita muuten tulee skräppäiltyä tosi vähän. Yhtä hyvin onnistunutta kuvaa löytyi kokonainen tarrarivi, ja jostain tuli ajatus lähteä versioimaan tytön paitaa. Alla on valkoinen kartonki, ja käytin vähän kuivahtaneita akryylimaaleja sormiväreinä. Kun olin saanut vedettyä mustat raidat ja punaisen yläreunan, tytär kävi arvioimassa työtäni. Palaute: "Ei näin!" No, näin se nyt kuitenkin tuli tehtyä. Ja kun valokuvat olivat paikoillaan, tyttökin muutti arvionsa, kyllä näin. ;-)



Aurinko on embossattu kullalla, otsikko kirjaintarroja, teksti kirjoitettu korjausnauhan päälle. Ei muuta. Oli kivaa.

Muistan vielä blogini salasanan!

Heipat! Sain Nelssonilta haasteen. Tehtävänä on kertoa 11 faktaa itsestään ja vastata 11 esitettyyn kysymykseen. Saisi haastaa uusiakin bloggaajia, mutta näin pitkän blogitauon jälkeen en sentään siihen taipunut. Tämäkin on minusta ihan hyvä saavutus! :-)

Ja tässä tulee:

1. Olen aamun torkku, iltavirkku. Esim. suursiivoukset tekisin mieluiten klo 20-02. Olen pystynyt elämään luontaisen aikatauluni mukaan viimeksi ajalla ennen lapsia.
2. Vaikka olisin miten pahalla tuulella, mieheni saa minut huijattua hyväntuuliseksi.
3. Olen todella hidas kahvinjuoja. Voi olla, että en ole koskaan saanut juotua koko kupillista lämpimänä. Teen kanssa sama juttu.
4. Kuulun lukupiiriin, joka vietti juuri 14-v-synttäreitään. Itse liityin mukaan vuonna 2001.
5. Tyhmät radiojuontajat ärsyttävät minua suunnattomasti. En pysty kuuntelemaan radiomainoksia. 
6. Parasta on se, kun joskus saa olla ihan yksin ihan koko päivän.
7. Toisilla treffeillämme mieheni halusi katsoa kanssani Uuno Turhapuro -elokuvan. Uskoin asian todeksi vasta, kun tosiaan katsoimme sitä elokuvaa.
8. Suosikkiurheilijani on Pyrinnön koripalloilija Damon Williams. Olemme samanikäiset (40). Valitsin sählypaitani numeron hänen mukaansa (32). Kun itse viimeksi pelasin koripalloa, pikkusormeni murtui. Ei taida olla minun lajini.
9. Vuosi vuodelta olen tehnyt siman myöhemmin ja myöhemmin. Tänä vuonna lipsahti niin myöhäiseksi, ettei enää kannattanut. Onneksi äidin sima oli ajallaan tehty.
10. Lempiruokani on sushi.
11. Olen aika yksinkertainen skräppäilijä. Todistusaineisto postauksen lopussa.

Ja sitten vastaukset Nelpan kysymyksiin:

1. Onko sinulla lemmikkiä? - Ei. Yksi ihana koira on ollut muutaman kerran hoidossa. 
2. Mikä on noloin lempinimesi? - Minulla on vain kivoja lempinimiä, mutta yksi siskoni lempinimistä on ollut Saippua.
3. Miksi luulet, että Nelppa haastoi sinut? - Olen jättänyt Nelpan blogiin välillä kommentin, joten hän tietää, että minulla on vielä jonkinlainen hutera yhteys blogimaailmaan, ehkä siksi. :-)
4. Onko sinulla harrastuksia, joista et kehtaa puhua? - Into piukassa aloittamani urheiluharrastukset, jotka loppuvat siinä vaiheessa, kun saan hankittua lajiin sopivat varusteet, ovat ainakin sellaista vähemmän mainostamaani aluetta.
5. Kenet haluaisit tavata? - Ali Edwardsin, Tori Amosin, Margaret Atwoodin.
6. Jos joutuisit luopumaan yhdesta aististasi, mikä se olisi? - Hajuaistin menetyksestä ehkä olisi vähiten haittaa, vaikka ei sekään kivaa olisi.
7. Missä olet muita parempi? - Ennen olin ihan paras nukkuja, mutta en enää, se harmittaa. 
8. Kenestä olet ylpeä? - Omista lapsista, kun oikein tosissaan ja sinnikkäästi tekevät parhaansa jossain vaikeassa asiassa.
9. Mikä sai sinut viimeksi itkemään? - Huoli.
10. Mikä sai sinut viimeksi nauramaan? - Vitsi, mauton, ruokapöydässä.
11. Kuka sai sinut viimeksi punastumaan ja miksi? - En muista, mutta varmaan tein itse jotain tosi noloa. Liikunnan jälkeen olen aina punanaama pitkän aikaa.




Ja sitten lupaamani simppeli skräppäys... Myönnytyksenä mixed media -buumille on sinisiä vesiväriläiskiä, joiden päälle embossasin I Love -leimat. Lisäksi kartonkia, ompelua, lankasykerö (toinen myönnytys nykytrendeille :-) ), nappi. Kun elementit tätä vauhtia hupenevat, skräppäyksissäni ei kohta ole kuin pelkkä kartonki. Mutta olkoon niin sitten. :-)

Tämä bloggaaminen oli tosi kivaa! Kiitos Nelsson!

Uimassa

Amalian Mira huhuili aiemmin syksyllä halukkaita kokeilemaan Color Hillin skräppäilytuotteita. Paperit näyttivät sen verran herkullisilta, että kokeilin onneani, ja tärppäsi. Kiitos Mira, tosi kivoja olivat! Paketissa taisi olla kolme Color Hillin paperia, nappeja, pari kartonkia ja Basic Greyn kirjaintarrat.

Lisäksi Mira vinkkasi että ompelu olisi kiva yllätys, joten neula käteen ja ompelemaan! ;-)



Halusin tallettaa valokuvan, jonka otin eräänä harvinaisen hienona kesäyönä. Väreiltään se sopi hienosti oranssiviivaiselle valkealle paperille, jonka leikkasin letter-kokoon. Kuvan vähistä väreistä halusin korostaa auringonlaskun oranssia heijastumaa järven pinnalla. Ompelin kuvalle kehyksen oranssilla, ja kehyksen oikeaan yläkulmaan laskevan auringon. Väritin auringon mistillä suihkaisemalla. Alareunaan kiinnitin pätkän kangasteippiä ja yhden saamistani napeista. Otsikon ja tarinoinnin lisäämisen jälkeen olikin valmista.

Selvästikään minulla ei ole meneillään mikään kerrostuksellinen kausi. :-)

Futishistoriaa

Tämä esikoisen jalkapallosivu syntyi Intohimonassa (tuplasijapääte courtesy of Lehtipollo ;-) tarinointia vaille valmiiksi. Eilen ryhdistäydyimme ja esikoinen kirjoitti muutaman lauseen tarinointilappuihin.



Kraftin väriset elementit syntyivät päälle ja alle: vasemman reunan oksat stanssasin ja liimasin paperille, oikean reunan kirjaimet leikkasin sormiveitsellä valkeasta kartongista ja laitoin kraftin värisen kartongin reikien kohdalle.

Valkoinen on luonnossa valkoisempi ja kraft kirkkaampi, mutta kun aikatauluun sopii ottaa kuva silloin, kun ukkostaa, voi kesälläkin saada näitä hämäriä kuvia. Hieno ukkonen oli taas! :-)

PS. Tässä ja edellisenä postaamassani leiskassa on muuten melko lailla sama asettelu. Hupaisa yhteensattuma! Tai saapa nähdä mitä tulee seuraavaksi, vieläkö kolmas samanlainen? :-)

3 mummua ja vaari

Varmaan muistat elokuvan, josta alkoi villitys otsikoida tyyliin "3 sitä ja 1 tätä"? Nyt pääsin mukaan, nimittäin yhdessä mummulassa minulla oli aikoinaan kolme mummua ja yksi vaari.



Leiskan kanssa kului paljon aikaa, kun ompelin käsin kuviopaperista leikkaamieni kirsikoiden ja lehtien ääriviivat. Mutta kun sen sai tehdä kivassa seurassa (kiitokset!), mikäpä sen mukavampaa. 

Ja kun kerran tuli ommeltua, pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa Skräppihetket-haasteeseen, jossa ompelu on tämänkertainen teema.

Tytär vs toinen tytär

Tyttäreni pelasivat viime vuonna jalkapalloa eri seuroissa, ja pienestä ikäerosta johtuen he pelasivat samaa sarjaa. Niinpä vuoden mittaan sattui useammankin kerran niin, että tytöt pelasivat vastakkain. Hauska juttu näin äidin kannalta, sai kannustaa molempia joukkueita! :-)



Kartonki, valokuva, tarinointitarroja (samasta tarra-arkista kaikki, &-merkki kohotarroilla kiinnitetty), vähäsen tekstiä, kehys puuvärillä. Paljon tämän vähemmällä ei enää taida skräppisivua syntyä. Sivu on tosi yksinkertainen, ja siksipä siitä taidan tykätäkin.

Madonna! Madonna!

Tässä leiskassa on kerrankin ihmiskuva, jota edes minulla ei ole mitään syytä blurrailla. ;-)



Olin joskus innokas Madonna-fani ja keräsin kaikkea, mikä liittyi Madonnaan. Äitini oli säilyttänyt keräilylaatikkoani kaikki nämä vuodet ja nyt lopulta päätin, että aika on kypsä luopua kokoelmasta. Ainakin suurimmasta osasta... Laittaessani ison kasan Madonna-julisteita, lehtileikkeitä sun muuta kierrätykseen päätin tehdä yhdestä seinäkalenterin sivusta leiskan.

Pohjalla on musta kartonki, sitten kuva seinäkalenterista. Leikkelin ympyrät kuvioleikkurilla, paitsi suurimman käsin. Rivit tekstiä varten tein korjausnauhalla. Ompelin otsikon kirjaimet paikoilleen, jotta ne varmasti pysyvät - ja tuli niistä ompelun jälkeen madonnamaisemmatkin. Blingiä tietysti, ja muutamia haaraniittejä. Uhrasin leiskaan myös yhden tarran, jota olen uskollisesti säilyttänyt jostain 80-luvulta asti. Kenellä muulla on 30 vuotta vanhoja tarroja tallessa?

Altaalla

Skräpättävien kuvien kasasta poimin nämä parin vuoden takaiset uima-allaskuvat ja pyysin esikoista tekemään jaottelun, mitä asioita uima-altaalla olemiseen liittyy. Koulussa oli jo käsitelty prosentit, joten jaoimme olennaiset asiat suoraan prosenttiosuuksiksi. Yllätysvoittajaksi selviytyi piña colada, jota lomamatkalla saimme uima-altaan baarista. Tässä versiossa ei toki ollut rommia, vain ananasmehua, kookosmaitoa ja jäitä.



Numerot tein leimaamalla, piirakkakuvion ja muutamia aaltoja ompelin. Huomaathan tyylikkään piña colada -lasin pilleineen! Jossain lasten askartelupakkauksessa oli suuri määrä pikkuruisia pillejä, joille emme ole keksineet käyttöä. Ennen kuin nyt! ;-)

Kaikki tiet

Toinen leiska heti perään! Aiheena on viime kesän piipahdus Roomassa. Idea sivun asetteluun tuli Julie Fei-Fan Balzerilta. Hän oli nähnyt Amy Tanin Project Life -sivun, jota luuli skräppisivuksi, ja päätti sitten tehdä skräppisivun ikään kuin sivulla olisi Project Life -taskut. Minä myös!

En ole ollut innostunut Project Lifesta, enkä tämän kokemuksen perusteella innostunut yhtään enempää. Hitaalla tyylilläni jokaisen kortin tekemiseen kuluu kohtuuton aika. Mutta tällaisen lyhyen matkan dokumentointiin tämän tyyppinen sivu sopii hyvin - yhdelle sivulle mahtuu monta kuvaa ja monta muistoa.



Otsikon tein itse softiksesta leikkaamallani leimasimella ja kultaisella kohopulverilla. Softisleimasimen tekeminen on kätevää - kuvion voi piirtää softikseen, leikata irti ja kiinnittää puupalikkaan tms. kovaan pintaan. Ainoa hankalampi muistettava on se, että leima pitää kiinnittää peilikuvana - muutenhan itse leimasta tulee peilikuva.

La flor

No mutta tervehdys! Bloggaustaukoni on lipsahtanut kuukausien mittaiseksi, mutta täällä olen. Skräppäillytkin olen! Tietokoneen jumittaminen, varakoneeseen vaihtaminen, takaisin alkuperäiseen koneeseen vaihtaminen, ohjelmien asentaminen ja muut sen tyyppiset hommat pysäyttivät bloggauksen, eikä se heti tietokoneen kuntouduttua käynnistynyt. Nyt käynnistyy!

Leiskan kuva on sivu lasten pahvikirjasta - kirja oli kovasti luettu eikä enää siinä kunnossa, että sitä olisi kannattanut jälkipolville säästää. Tämä yksi sivu kuitenkin oli sen verran tärkeä, että revin sen irti repaleisesta kirjasta ja käytin leiskassani valokuvan tapaan.

Journaling-lappu on alkuperäinen palautuslappu, jollaiseen kirjastossa silloin ennen vanhaan ;-) leimattiin palautuspäivä. Miksikäs niitä sanottiinkaan? Nyt ei muistu mieleen. Kirjastossa lasten leikkipisteessä oli leikkien materiaalina vanhoja kortistokortteja, kuitteja ja muuta entisajan paperitavaraa, ja rohkenin napata sieltä pari lappusta omaan käyttööni.

Osallistun leiskalla P*skarteluhaasteeseen, jossa pitää käyttää kirkkaita värejä.

Listalla

Netissä on ihania mahdollisuuksia ilahtua. Jokin aika sitten Pinterestissä tuli vastaan oma leiskani, joku oli sen pinnannut. Oi! Olipa kiva yllätys. :-)

Ja nyt sitten pieni rakas blogini löytyy Askartelublogien top 10 -listalta. Oi joi! Mahtavaa! Ja aika hienossa seurassa! 

Vähemmän hauskaa: pikkusormeni, jonka piti olla vain vähän tärähtänyt, onkin vähän murtunut ja viettää pari kolme viikkoa lastassa. Uudet askartelut ovat vähissä mutta tässä vanha julkaisematta jäänyt. 

Viime kevään skräppäilykurssilla valitsin yhdeksi aiheeksi skräpistämisen ja skräpistin sitten Stacy Cohenin leiskan Tea time. Stacyn jäljillä oli nopea skräpätä. Lempparikohtani on vasemman yläkulman koristenauha, johon sain Dymolla kivan kiiltävää pintaa ja Stacyn mallin mukaisia tekstillisiä koristeita.

Hyvää viikonloppua!

Uudestaan!

Nyt  kävi sillä lailla, että vastikään skräppäämäni sivu ei miellyttänytkään minua. Se lojui esillä muutaman viikon odottaen albumiin laittamista ja oikein ärsytti minua vääränlaisuudellaan. Repäisin kuvan irti ja tein sivun uusiksi. Siitäs sai!

Inspiraationa toimi Pinterestin kautta löytämäni liukuvärileiska. Kun nyt sitten kävin uudestaan katsomassa inspiraation lähdettä, huomasin ettei tästä tullut mitään sinne päinkään. Mutta eikös ole upea tuo Shanna Noelin sivu! Ja kommenttina mm. Emmon blogissa käytyyn luovuuskeskusteluun: otan ideoita muilta, joskus tietoisesti ja joskus vähemmän tietoisesti, joskus lopputulos näyttää enemmän idealta ja joskus näköjään vähemmän :-)



Kuviopapereita leiskaan kertyi kahdeksaa erilaista, kartonkeja neljää eri väristä. Valkeaan kartonkiin suihkaisin keltaista mistiä ja se kurkistaa kuviopaperin takaa vähän auringonnousun oloisesti. Aika jees! 

Koristeina vähän kukkia käyttävän askartelijan malliin kaksi kukkaa (puoliksi vaan!), kolme pätkää paperinauhaa ja 80-luvulta peräisin oleva Madison-tarra. Löysin sen pojan huoneen lattialta. Oikeassa reunassa on vielä vähän vanhaa Aku Ankkaa, josta tarra oli repäisty irti. :-)

Yritin laittaa koristeita enemmänkin mutta en pitänyt kokeiluistani. Muistoksi jäi pari repäisyjälkeä ja muutama niitin ja neulan reikä. Leiskan revittyjen reunojen seassa ne eivät haittaa ollenkaan.



Yleensä haluan, että tekstin voi lukea ilman mitään kommervenkkejä, mutta kun leiska tarjosi yllin kyllin pikkuisia kolosia tarinoinnnin sujauttamista varten, päätin tarttua tilaisuuteen. Kirjoitin tekstin ohuelle kirjepaperille, jonka yläreunaan olin kiinnittänyt yhden tarinointitarran, ja sujautin talteen. Huomaa tarinointipaperin rennon boheemi taittelu! ;-)

Osallistun tällä sivulla VV-haasteeseen 8 elikkäs tarinointi elikkäs Sannikan tyyliin. Koska tässä on minulle aika tyypillinen tarinointi. Heh! ;-)

Osallistu sinäkin! :-)

PS. Kuvista - ylempää kuvaa ottaessani räpsähti salama, alemman otin ilman salamaa. Selvästi huomaa että kolmiulotteisuus katoaa salaman kanssa kuvatessa.

Auts.

Pelasin kuudesluokkalaisten kanssa koripalloa, pallo tärähti pikkurilliini ja olen nyt kaksi viikkoa potenut sitä. Mikään ei mennyt isommin rikki, mutta silti sormi on parantunut hitaammin kuin olisin luullut. Olen huomannut, että pikkusormi on aika tärkeä... esimerkiksi askartelussa. Arvostakaa siis pikkurillejänne! 

Pikkurilli ehjänä olisin varmaan jo aiemmin mainostanut, että olin mukana Emmon Vuoroin vieraissa -sarjassa. Toki juttuni voi vieläkin mennä lukemaan. Kirjoittelin mm. kirjoittelemisesta.




VV-haasteisiin kannattaa muuten edelleen osallistua - kaikkiin haasteisiin osallistuneiden kesken Emmo arpoo hienon palkinnon. Aikaa on joulukuun alkuun asti.

Äitien välisestä ystävyydestä

Yllätin itseni äskettäin skräppäämällä lapsen koulukuvan, vaikka en ole ollut koulukuvista mitenkään inspiroitunut. Nyt tapahtui toinen yllätys: skräppäsin perhekerhon ryhmäkuvia. Ryhmäkuvat ovat sen verran isoja, että skannasin ne ja tulostin pienempänä. Mutta kun minulla ei näistä ihmisistä näissä elämäntilanteissa oikeastaan muita kuvia ole, ryhmäkuvat toimivat ihan hyvin! Juuri mitäänhän niistä ei blurrauksen jälkeen jää näkyviin, pahoittelen. Mutta äitejä, lapsia ja pari ohjaajaa niissä on, ja ylimmäisessä aika paljon pöytää. :-)



Emmolle kiitokset journalingin alusta! Käytän hyväksi kaikkia mahdollisuuksia saadakseni jonkun muun osallistumaan tarinoinnin kirjoittamiseen... ;-) Kuvan tekstistä ei juuri saa selvää, joten tässä:

Yhden gesterbyläisen kerrostalon kellarissa tutustuin naisiin, jotka tekivät hypyn äitiyteen hauskemmaksi. Keskustelut elämästä ja äitiydestä. Hulvaton huumori. Valmiiksi keitetty kahvi. Perhekerho, puisto, perjantain kimpparuuat, Rossossa sulkemisaikaan asti, lukupiiri... ja pysyin järjissäni.

Kiitos teille, äitikaverit! :-)

Osallistun sivulla VV-haasteeseen Creomi-bingon rivillä maali (keltainen suihke), ommel (pitsissä) ja sulka (tein leivinpaperista Julien ohjeella). Muuten on sitten leimailuja, washiteippiä, tuputtelua sun muuta.

Kesäreissu

Aloitan skräppäilyn yleensä tarinasta, ja yritän tehdä sivusta tarinan henkisen. Tällä kertaa minulla oli visio noista eri värisistä paperinauhoista, jotka halusin taustalle. Vasta taustan jälkeen aloin miettiä valokuvaa ja sisältöä. Skräppäys tuntui melkein työltä, ei ollenkaan niin hauskalta kuin yleensä. Täytynee pysytellä omassa tarinalähtöisessä meiningissä! No, olihan tässäkin hauskaa se että sivu tuli valmiiksi ja voin siirtyä tekemään jotain muuta... :-) Ja kiitos päivämääräleimasimesta, Napsuliini! 



Tervetuloa muuten roiskimaan, valuttelemaan ja levittelemään paperille vesivärejä, gessoa sun muuta! Sunnuntaina 28.10. klo 10-16:30 Tampereen työväenopistolla tutustutaan märkiin tekniikoihin skräppäilyssä (Kurssi 110440 Skräppäilysunnuntai: märät tekniikat).

Ilmoittautua voi täällä. 

Sopivasti kävinkin juuri ostamassa uuden pönikan gessoa! :-)

Jaksaa jaksaa!

Tällä kertaa Vuoroin vieraissa -haasteessa mietitään Nelssonin tyyliä. Haastetyön kanssa sivullani on yhteistä vihreä väri ja letter-muoto. Mutta eikös tämä kaiken kaikkiaan ole yksinkertainen, selkeä ja säntillinen, kuten Nelsson kuvasi tyyliään kolmella sanalla?



Kuva on maalikameran kuva yleisurheilun hallikisoista. Hurjat värit johtuvat siitä, samoin juoksijoiden ruumiinosien venymiset ja muut epätyypilliset muodot. Kuvan väreihin oli hankala yhdistää muita värejä, joten pysyttelin sitten mustassa ja neontyyppisessä vihreässä.

Tarinointi on kirjoitettu puolitetuille washiteippiriveille. Tällä kertaa halusin suoraviivaista meininkiä, joten kiinnitin teipit kartonkiin ja leikkasin viivottimen ja sormiveitsen teipit katkeamaan täsmällisesti. Ei mitään repimisiä!

Alareunan vihermusta raita on alta washiteippiä, päältä valmiiksi leikattuna ostettu boordi, jonka maalasin mustaksi. Tähdet ovat ohutta muovia. 

Tekstin olin jo hahmotellut tyyliin "harrastat yleisurheilua ja tykkäät 1000 metrin juoksusta", kun onneksi kysyin tyttäreltä, mitä hän juoksuun lähtiessään ajattelee. Ja kun erilaisia ajatuksia riitti maaliin asti, sain paljon suunnittelemaani kiinnostavamman tarinoinnin. 

PS. Ennätyksen päivämäärä vielä puuttuu, joten tiedoksi, että kuva on eri kisoista kuin ennätys. Nimittäin ainoa palaute puolisoltani oli, että ennätys ja kuva eivät liity toisiinsa. Väitin ettei tämä ristiriita varmaankaan häiritse ketään muuta kuin puolisoani. Toivottavasti olin oikeassa! Ja pahoitteluni jos sitten kuitenkin häiritsee!!! ;-)