Ihanat vuodenajat

Odotettu skräppäilyviikonloppu on takana. Taas juteltiin ja skräppäiltiin yhdessä, eikä voinut välttyä hauskanpidolta!

Itse osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vuoden skräppääjä -kilpailuun. Jännäähän se oli! Olen hidas skräppääjä, eikä se kotioloissa haittaa minua ollenkaan. Kilpailun osalta kuitenkin etukäteen mietitytti, miten ehdin... Emmo totesi, että hyvä kun osallistuin kisaan, oli minunkin pakko saada edes yksi leiska valmiiksi. Ja ainoaksihan se jäi ;-) (Toinenkin on kyllä tekstiä vaille valmis!)

Ja kyllä, kilpailuleiskan kanssa tuli kiire - sain omani viimeisenä valmiiksi ja käytin annetun ajan ihan viimeiseen minuuttiin asti. Kilpailuun osallistuminen oli toisaalta kamalaa, ja toisaalta ihanaa - ja pidän kyllä mahdollisena, että osallistun joskus toistekin. Varsinkin kun tässä Ihanat vuodenajat -sarjassani on vasta kesä ja syksy. Heh! (Karsinta- ja finaalitöiden johdonmukainen otsikointi on vahinko, enkä itse edes hoksannut sitä ennen kuin joku asiasta ohi kulkiessaan mainitsi! Kukahan se muuten oli? Ei jäänyt mieleen, kun varmaan paniikissa ompelin jotain ;-) Kesäsivu on finaalityö, syysleiskan tein esikarsintaan.

Jokainen finalisti sai käytettäväkseen kaksi kartonkia, kaksi kuviopaperia, journaling-lappusen, ääriviivatarroja ja kaksi leikkuria (joilla oli pakko leikata jotain). Lisäksi käytössä oli Sizzix-leikkuri, kankaita, lankoja, softista, vanhoja kirjoja ja muuta nyhjää tyhjästä -materiaalia.

Tykkään näpertämisestä ja kun noita kahta työtäni vertaa, huomaa että tein minulle hyvin tyypillisen sivun - ompeluita ja leikattu otsikko. Tulin toiseksi ja olen tosi tyytyväinen. Emmon sivu oli ilmeinen voittaja - rento, oivaltava, kaikki toimi. Tykkäsin kyllä muistakin. Hempalta jäi mieleeni journaling-lapun tyylikäs muokkaaminen, Pikkuhelistimeltä lemppariyksityiskohtani oli pieni punainen reunaleikkurilla tehty koriste. Tarjan kirpparikirjaimet sopivat hänen kirppariaiheeseensa.

Pikkuhelistimelle kiitokset maalityöpajasta - oli rento ja luova meininki! Järjestäjille kiitos myös - ihanaa että tapahtuma on olemassa!

5 vuotta sitten

Värit taas pielessä, pahoittelen! Yksityiskohtakuvassa värit ovat lähempänä oikeaa.

Kuvat ovat läpikuultavia, koska siirsin ne leiskaan pakkausteipillä. Se oli ihmeen helppoa - hyvä ohje on esimerkiksi täällä. Resuisempikin lopputulos olisi sopinut tähän leiskaan, mutta nyt tuli siistiä jälkeä. Kuva on yksi lemppareistani ja ehkä skräppään sen toistekin. Tällä kertaa käytin sitä siksi, että se oli painettu mattapintaiselle paperille ja sikäli sopi hyvin kuvansiirtoon.

Asettelu oli työlästä. Aloitin kuvansiirrolla ja liimasin kuvat saman tien aluspaperiin. Sitten menikin pitkän aikaa, etten tiennyt miten jatkaisin, eikä kuviakaan saanut enää irti. Ne eivät olleet ihan suorassa, joten en laittanut mitään muutakaan ihan suoraan. Kävin läpi kaikkea, mikä mitenkään voisi sopia leiskaan, ja lopulta syntyi omaa silmää miellyttävä kokonaisuus. Pitsiä, lehtinauhaa, perhosia. Ihan viimeiseksi lisäsin kulmiin grommitit + blingit.

Teksti kertoo sellaisesta vähän väsyttävämmästä elämänvaiheesta. Blurrasin tekstin, koska nyt sen uudelleen luettuani en olekaan siihen tyytyväinen. (Yleensä kirjoitan tekstin leiskaan vasta sitä yön yli hauduteltuani, mutta nyt annoin mennä saman tien. No ei ilmeisesti olisi kannattanut...) Uusi teksti tulee olemaan aika lailla tällainen:

"Vuonna 2005 olin ollut äiti vasta hetken. Silti en enää muistanut, miltä tuntui, kun en ollut äiti.

En tiennyt, ettei lapsi nukunut, koska sängyn alla asui mörkö. En tiennyt, että lapsen vatsa on koko ajan kipeä maidon takia. En tiennyt, että se mikä on pienemmälle helppoa, voi olla isommalle mahdotonta. Enkä tiennyt, että joka vuosi helpottaa.

Itkin että en jaksa, mutta jaksoin. Tiesin että elin elämää, jonka halusin."

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.

Tapaamisiin Ikaalisissa! :-)

Kukkia, ryttylöitä

Retorinen kysymys Inspiroidu-haasteeseen. Kännykän kameralla ottamani kuvat ovat väreiltään vähän sinne päin, mutta näillä mennään toistaiseksi.

"Kun isä kokeili, pysyykö vielä seinäkyykyssä koko kappaleen ajan, olit varma että sinä ainakin pysyt. Suvussa kulkevaa uhoa parhaimmillaan! Yllätyit, kun reisiin alkoi sattua, ja rupesit itkemään. Mutta pysyit silti seinäkyykyssä! Et ihan koko kappaletta kuitenkaan, parantamisen varaa jäi."

Kaikille seinäkyykyn ystäville tiedoksi: kappale on Simple Mindsin Sanctify Yourself. Kirjoitan sen vielä leiskaan näkyviin, tehdessäni en muistanut.

Leiskaan ajautui kaikenlaista suunnittelematonta - alkaen jo kuvista, jotka jäivät yli toisesta projektista.

Halusin kokeilla märästä paperista rytättyjen kukkien tekemistä, ja ne onnistuivat hempeästä vihreästä Tiimarin paperista. Tein leiskan viikonloppuna, enkä ole vielä pystynyt päättämään, pidänkö kukista. Joka toisella katsomisella ne näyttävät kauniilta, joka toisella oudoilta ryttylöiltä. Ohje joka tapauksessa on Kenner Roadin blogissa, jos joku haluaa kokeilla.

Ja toinen kysymys on, miten seinäkyykyt ja hempeän vihreät kukkaset liittyvät toisiinsa. Tuskin mitenkään. :-)

Kuvaton vaihe

Kamera meni äskettäin rikki, ja yritän muistella miten pärjäsin ennen kameraa. En muista! Ilmeisesti kameroita ei nykymaailmassa ole tapana korjailla, joten uuden ostoon... Harmittaa.

Huomenna pitää poiketa lehtipisteessä, sillä Suuri Käsityö -lehden maaliskuun numerossa alkaa skräppäyskoulu. Hauska nähdä, millainen lehden näkökulma on!