skip to main |
skip to sidebar
Netissä on ihania mahdollisuuksia ilahtua. Jokin aika sitten Pinterestissä tuli vastaan oma leiskani, joku oli sen pinnannut. Oi! Olipa kiva yllätys. :-)
Ja nyt sitten pieni rakas blogini löytyy Askartelublogien top 10 -listalta. Oi joi! Mahtavaa! Ja aika hienossa seurassa!
Vähemmän hauskaa: pikkusormeni, jonka piti olla vain vähän tärähtänyt, onkin vähän murtunut ja viettää pari kolme viikkoa lastassa. Uudet askartelut ovat vähissä mutta tässä vanha julkaisematta jäänyt.
Viime kevään skräppäilykurssilla valitsin yhdeksi aiheeksi skräpistämisen ja skräpistin sitten Stacy Cohenin leiskan Tea time. Stacyn jäljillä oli nopea skräpätä. Lempparikohtani on vasemman yläkulman koristenauha, johon sain Dymolla kivan kiiltävää pintaa ja Stacyn mallin mukaisia tekstillisiä koristeita.
Hyvää viikonloppua!
Nyt kävi sillä lailla, että vastikään skräppäämäni sivu ei miellyttänytkään minua. Se lojui esillä muutaman viikon odottaen albumiin laittamista ja oikein ärsytti minua vääränlaisuudellaan. Repäisin kuvan irti ja tein sivun uusiksi. Siitäs sai!
Inspiraationa toimi Pinterestin kautta löytämäni liukuvärileiska. Kun nyt sitten kävin uudestaan katsomassa inspiraation lähdettä, huomasin ettei tästä tullut mitään sinne päinkään. Mutta eikös ole upea tuo Shanna Noelin sivu! Ja kommenttina mm. Emmon blogissa käytyyn luovuuskeskusteluun: otan ideoita muilta, joskus tietoisesti ja joskus vähemmän tietoisesti, joskus lopputulos näyttää enemmän idealta ja joskus näköjään vähemmän :-)
Kuviopapereita leiskaan kertyi kahdeksaa erilaista, kartonkeja neljää eri väristä. Valkeaan kartonkiin suihkaisin keltaista mistiä ja se kurkistaa kuviopaperin takaa vähän auringonnousun oloisesti. Aika jees!
Koristeina vähän kukkia käyttävän askartelijan malliin kaksi kukkaa (puoliksi vaan!), kolme pätkää paperinauhaa ja 80-luvulta peräisin oleva Madison-tarra. Löysin sen pojan huoneen lattialta. Oikeassa reunassa on vielä vähän vanhaa Aku Ankkaa, josta tarra oli repäisty irti. :-)
Yritin laittaa koristeita enemmänkin mutta en pitänyt kokeiluistani. Muistoksi jäi pari repäisyjälkeä ja muutama niitin ja neulan reikä. Leiskan revittyjen reunojen seassa ne eivät haittaa ollenkaan.
Yleensä haluan, että tekstin voi lukea ilman mitään kommervenkkejä, mutta kun leiska tarjosi yllin kyllin pikkuisia kolosia tarinoinnnin sujauttamista varten, päätin tarttua tilaisuuteen. Kirjoitin tekstin ohuelle kirjepaperille, jonka yläreunaan olin kiinnittänyt yhden tarinointitarran, ja sujautin talteen. Huomaa tarinointipaperin rennon boheemi taittelu! ;-)
Osallistun tällä sivulla VV-haasteeseen 8 elikkäs tarinointi elikkäs Sannikan tyyliin. Koska tässä on minulle aika tyypillinen tarinointi. Heh! ;-)
Osallistu sinäkin! :-)
PS. Kuvista - ylempää kuvaa ottaessani räpsähti salama, alemman otin ilman salamaa. Selvästi huomaa että kolmiulotteisuus katoaa salaman kanssa kuvatessa.
Pelasin kuudesluokkalaisten kanssa koripalloa, pallo tärähti pikkurilliini ja olen nyt kaksi viikkoa potenut sitä. Mikään ei mennyt isommin rikki, mutta silti sormi on parantunut hitaammin kuin olisin luullut. Olen huomannut, että pikkusormi on aika tärkeä... esimerkiksi askartelussa. Arvostakaa siis pikkurillejänne!
Pikkurilli ehjänä olisin varmaan jo aiemmin mainostanut, että olin mukana Emmon Vuoroin vieraissa -sarjassa. Toki juttuni voi vieläkin mennä lukemaan. Kirjoittelin mm. kirjoittelemisesta.
VV-haasteisiin kannattaa muuten edelleen osallistua - kaikkiin haasteisiin osallistuneiden kesken Emmo arpoo hienon palkinnon. Aikaa on joulukuun alkuun asti.