Silkkipaperista

Julkaisenpa pari Wreck This Journal -höpsöttelyä taas vaihteeksi. Shakiran konsertin jälkeen joitain vuosia sitten katosta satoi kirkkaan oransseja, pinkkejä ja valkoisia silkkipaperikonfetteja, joita ei juuri ole tullut käytettyä. (En muuten ollut ainoa, joka silkkipaperipaloja jäähallin lattialta keräili, kyllä muutkin huomasivat askartelupotentiaalin... Ei moni mutta jokunen sentään. ;-)
Lapsuudesta tuttu tekniikka käytössä: leikataan reikä mustaan paperiin ja liimataan reiän taakse eri värisiä silkkipaperipalasia. Yläreunan Go-teksti kehotti tekemään jotain ihan muuta, mutta peitin ohjeen muuten mustalla ja jätin vain tuon yhden sanan näkyviin, kun en kerran ohjetta noudattanut. Lapsuudesta ja silkkipaperista muuten tulee mieleen silkkipaperipalojen rypistely ja liimaaminen Erikeeperillä, mutta se jäi tällä kertaa toteuttamatta. Kirjalle kun tuntuu kertyvän paksuutta ilman silkkipaperiryttylöitäkin. Mutta sekin voisi olla hauskaa, pitkästä aikaa... ;-)

Tässä toimin ohjeen mukaan ja poltin sivua, mutta vain osittain. Olipa jännää polttaa reikiä kirjaan! En sitten kuitenkaan pitänyt reikineen repsottavasta sivusta, joten kiinnitin taakse kontaktimuovia. Ja en pitänyt kontaktimuovistakaan, joten kiinnitin siihen oranssia silkkipaperia ja revin pois ne kohdat, jotka eivät olleet tarttuneet kontaktimuoviin.

Höpsöä ja hauskaa on taas ollut WTJ:n seurassa! :-)

Pahoittelen surkeita kuvia - ei tuo valoa vasten valokuvaaminen näköjään ole vahvimpia puoliani.

Hyvä postipäivä

Wreck This Journalini saapui tänään hyväkuntoisena. Olin teipannut sen maalarinteipillä kiinni. Avasin kirjan, mutta jätin teipit sivujen reunoihin muistoksi postiseikkailusta. Kirja on teippeineen aika sotkuisen näköinen, voi olla että poistan osan niistä jossain vaiheessa. Mutta vaaleanvihreät tullauslapun jämät pitää kyllä jättää paikoilleen, ja postimerkit tietysti.

Punainen ja vihreä teippi ovat reissulta löytämääni Washi-teippiä eli japanilaista maalarinteipin tyyppistä teippiä. Suihkutin kimalletta teippien ja hintalapun päälle, mutta sitä ei kuvasta huomaa. Muuten en ole koristellut kansia.

Central Parkista keräsin muutaman hienon lehden, mistähän puusta mahtavat olla?

Lempisivuni on tämä kahvilasivu. Olen tehnyt siihen renkaita kahvikuppien pohjilla jo elokuusta lähtien ja dokumentoinut päivämäärän, paikan ja muutaman leivonnaisen. Ihmeen vähän kukaan on läikyttelyyni kahviloissa kiinnittänyt huomiota.

Useimmiten kahvirenkaasta tuli kaunis ja selväpiirteinen, mutta parista kupistä jäi aikamoinen töhry. En ole saanut selvitettyä, millä perusteella töhryiset renkaat syntyivät - ja ongelma jää ratkaisemattomaksi, koska ajattelin nyt lopettaa läikyttelyn. Kun eihän ruoalla saa leikkiä. Ei varmaan kahvillakaan!

Risteilyterkkuja!

Skräppäilyristeily on nyt takana, ja kyllä kannatti lähteä! Wreck This Journaliini piirtelin tällaisen sivun muistoksi risteilystä lapsuudesta tuttua tekniikkaa hyväksikäyttäen eli laiva ja paperista leikattu aallokko sivun alla, puuväreillä värittäen.
Vietimme intensiivisesti aikaa konferenssitiloissa yhdessä skräppäillen, ja oli tosi mukavaa askaroida hyvässä seurassa, jutella, seurata leiskojen edistymistä pöydän ympärillä ja ihastella kaikkien uusia ja vanhoja aikaansaannoksia.

Risteilyn hauskin hetki oli ehkä lauantain illallisella jälkiruoan saapuessa pöytään - voi olla että se on Itämeren dokumentoiduin jälkkäri. Salamavalot räpsyivät ja kamerat surisivat, ja täytyy tunnustaa että omaltakin muistikortiltani löytyy nyt jälkkärikuva. Toiseksi hauskin oli ehkä se, kun pienet kakkupaperit jälkiruokakippojen alta alkoivat kadota skräppäilijöiden laukkuihin. Paperit tosin myöhemmin havaittiin hapollisiksi, joten niitä kannattaa käyttää vaikka sabluunoina tai muuten vaan kaukana valokuvista. Vaikka korteissa. :-)

Kiitos kaikille seurasta, ideoista ja yleisestä hyvästä mielestä, ja nähdään taas!

Wreck This Journal: keräilyä

Julkaisenpa taas sivuja Wreck This Journalistani. Ensimmäinen sivu sisältää muutaman kissankellon, jotka poimin saatettuani lapset kouluun syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Kuivattelin niitä ensin kirjan välissä ja kiinnitin sitten sivuun kontaktimuovin jämäpaloilla, jotka jäivät koulukirjoja päällystäessä. Pidän tästä simppelistä sivusta, koska siihen liittyy niin selkeä muisto ja tunnelma. Ja kappas, tässähän tein mitä käskettiin!

Hedelmätarrojen keräily on yksi hauskimmista tehtävistä. Se on mukavaa lapsellista puuhaa - ja meillä onkin nyt kova kisa, kuka tarrat saa vihkoonsa tai kirjaansa. ;-) Hedelmätarrojen kerääminen aiheutti vakavan riippuvuuden. Heti kun jotain lappusta tai tarraa on monta, ensimmäinen ajatukseni on, että nehän pitää laittaa WTJ:in. Vaikka sellaista ei kyllä käsketä.

Pienet kokoelmat voivat muuten olla ihmeen ihania. Näiden linkkien takaa löytyy juurikin niitä jo mainittuja hedelmätarroja mutta myös syömäpuikkopakkauksia, löytyneitä pelikortteja, puiden lehtiä, parkkilappuja ja kirjekuorien sisäpuolia. Minunkin täytyy kerätä näitä kaikkia! Pelikortteja en ole ikinä löytänyt, mutta kierrätyskasan kirjekuoret ehdin jo tutkia! ;-) Parkkilappuja jo liimailinkin WTJ:ini. Ehkä ne 20 vuoden päästä tuntuvat nostalgisen hienoilta - muste on varmaan kadonnut, ehkä värillinen raita reunassa säilyy...

Kirjan väärinkäyttöä

Sain Pikkuhelistimeltä vaikutteita ja hankin Wreck This Journalin. Tehtävien tekeminen on vähän outoa puuhaa, mutta tosi kivaa! Tosin tykkään kirjastani jo nyt niin paljon, etten usko sitä kovin pahasti tuhoavani, vaikka kuinka pitäisi ottaa kirja mukaan suihkuun. Muutenkin luulen tekeväni mitä huvittaa, vaikkei se aina kirjan ohjeiden mukaista olisikaan.

Ekan sivuni piirtelin autossa matkalla Lappiin. Tehtävänantona oli piirtää viivoja liikkeellä ollessa. Parhaat viivat syntyivät tietöiden tärinöissä. Ensin piirtelin vain viivoja, mutta sitten siitä tulikin vähän kuin teräväkulmainen woodgrain.

Samalla reissulla kävimme mustikassa ja mietin suhdettani marjastukseen, ja sain siitä aiheen ajan etenemisen dokumentointiin. Litistin vähän liian monta mustikkaa, jonkin verran väriä meni paperista läpikin. Minulla oli jemmassa mustikka-aiheista kortteilupaperia, ja käytin sen tähän kirjoituspohjaksi ja koristeiksi. Mutta nyt en tykkää noista vihreistä raidoista ollenkaan... Olisi pitänyt repiä kirjasta sivu, ja muotoilla siitä jonkinlainen kirjoitusalue sivun keskelle. Mutta tehty mitä tehty.

Tyhjät rivit on sitä varten, että voin myöhemmin lisätä ajanjaksot "lapsi murrosiässä, lähtee metsään vain hirveän marinan säestämänä", "en saa nuorisoa mukaani metsään enää ollenkaan, yksin täytyy mennä" ja "huonot polvet, marjat ostettava kaupasta". ;-)

Minut kun tuntee, voi arvata että ompelutehtävä oli mieluinen. Yritin pitää ompelun määrän järjellisenä, ja se oli ihan fiksusti tehty - ompelu on sitä hankalampaa, mitä lähemmäs selkämystä pääsee.

Lempparini on kuitenkin tämä pillillä puhalleltu ilotulitus. Sivun ohjehan pyytää tekemään ihan muuta, mutta en löytänyt puhaltelulle sopivampaakaan sivua. Maali on Maya Mistiä, ja värit vähän vinossa kun tässä oranssikin näyttää ruskealta. Vähän lapsellista touhua, ja erittäin kivaa! Yritän nyt kovasti keksiä, missä muussa näille puhalluksille olisi käyttöä. :-)