perjantai 17. joulukuuta 2010

Leiskat 2010

Kiitos Veeruliiru kiinnostavasta haasteesta! Tässä 12 omaa lempparileiskaani kuluneelta vuodelta.
Mitäs näissä nyt sitten on samaa... voi apua! Näin yhteen laitettuna leiskoista pistää silmään turkoosinsinisten yksityiskohtien määrä - niitä löytyy jopa kuudesta leiskasta. Enpä olisi arvannut! Enkä toisaalta sitä, että kraftia on vain kuudessa - sitä olisin odottanut enemmänkin.

Sen sijaan yllätys ei ole, että laitan mielelläni valokuvan suoraan ja tykkään suorista linjoista. Näissäkin leiskoissa valokuvista kaikki paitsi yksi ovat suorassa, ja se yksikin meni pikkuisen vinoon vahingossa. :-)

Lemppareista löytyy eri muotoisia ja eri kokoisia sivuja, se on mukavaa. (Pahoittelen että kollaasi on vähän outo. Ladoin kuvat samaan sen kummemmin ajattelematta. Ehkä olisi kannattanut pikkuisen ajatella, niin nuo oudoimman muotoiset leiskat olisivat löytäneet järkevämmän paikan.)

Valitseminen oli helppoa, analysointi ei! Joka tapauksessa hauska nähdä lempparileiskansa yhdellä silmäyksellä - ja muidenkin lempparileiskat, joita olen käynyt kurkkimassa. Tällainen vuosikollaasin tekeminen voisi olla vaikka perinne!

Leiskoja olen tehnyt tänä vuonna reilut 40, minejä kaksi. Kesällä en pitkään aikaan skräppäillyt ollenkaan, mutta muuten leiskoja on syntynyt suunnilleen yksi viikossa. Vähemmän kuin viime vuonna, mutta ihan sopivasti silti!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Reilu puolet molempia

Tämän sivun tekemistä olen suunnitellut pitkään! Sivun taustalla olevan pitsin hankin toissa kesänä, ja nyt tärkkäsin sen kovaksi. Homma tuntui työläältä aloittaa, mutta helpostihan se kävi, kun vaan pääsi vauhtiin. Varsinkin kun sokeritärkin resepti on helppo: sokeria ja kuumaa vettä, reilu puolet molempia. :-) Kolme ympyrää pitsistä jäi käyttämättä, joten jossain vaiheessa pääsen tekemään niistä vielä erillisiäkin koristeita. (En muuten tiedä, onko sokerissa jotain valokuville haitallista aihetta... happoja nyt kai ei ainakaan! Sokerista sivua ei varmaan kannata päästää kastumaan, mutta eipä se suositeltavaa ole muutenkaan.)


Valokuvassa näkyi harmillisella tavalla katon elementtien (tms) rajoja ja lampun valkeaa reunaa, joten hioin siitä hiekkapaperilla yksityiskohdat pois. Otsikko ja rivit ovat Jenny Bowlinin siirtokuvia.

Pienessä koristerykelmässä on pätkä washi-teippiä, rusetti vihreästä nauhasta, Priman koriste ja valkoisessa langassa roikkuva läpinäkyvä sydän.

Washi-teipin löysin Postista! Olen ihaillut teippejä Etsyssä lukuisia kertoja, mutta en ole postikulujen takia raatsinut tilata. (Muutaman yksivärisen rullan ostin kerran matkalla ollessani.) Mutta nyt kahden rullan pakkaus (tällaiset kuviot) maksoi lähipostissa 6 euroa... Yksittäisten rullien hintaan verrattuna olivat vähemmän kalliita kuin Etsyssä, eikä postikuluja tietenkään tarvinnut maksaa. Olipa iloinen yllätys!

Pitsin toiselle puolelle tulee toinen sivu, jota valmistelin jo mustalla kartongilla, joka näkyy pitsin takaa amaryllis-kuvan reunoilla. Kiinnitin valokuvan ja toisen puolen kartongin kahdesta kulmasta ompelemalla vihreällä langalla ja toisista kahdesta liimatäplillä. Viimeiseksi tungin kuvan reunan alle vielä valkoisen pitsin.

Tälle sivulle löytyi väreiltään erittäin sopiva paikka joulukirjasta, joten hyvä että edellisen sivun värit ovat juuri sellaiset kuin ovat! :-)

lauantai 11. joulukuuta 2010

Joululahjoja

Tämä sivu syntyi skräppäilyristeilyllä. Minulla oli siellä mukana pelkästään joulutarvikkeita, koska ajattelin, että joulusivuja tehdessä en kaipailisi mitään kotiin jäänyttä. Ja enpä kaivannutkaan.

Sivun väritys voisi olla iloisempikin - pilkkujen ja maalisuihkeen vihreä on melko tumma. Voi olla että lisään vielä jotain iloista johonkin, kun vaan keksin mitä ja mihin. Jos sivua katsoessasi tulee mieleen jokin ehdotus, kuulisin sen mielelläni!

Sivun suunnittelun lähtökohta oli tekstissä mainittu lentokoneen istuimen suoja. Espanjankielinen teksti on siitä valokopio, ja joulukuusi pienennetty kopio. Molempiin lisäilin punaista kimalleliimaa. Kuusen tähteen tulee jotain kimallusta myös, nyt vaan ei varastoissani ole sopivaa väriä.

Tarinointilappu, nyoriä, maalisuihkeella värjätyt huopakirjaimet. Olipa tässäkin vähän mitään!

Sivu päätyy joulualbumiin, sivun koko 6,75 x 9 tuumaa.

*****

Muutamassa blogissa on mietitty December Dailyn tai muun tekemistä, tekemisen tyyliä ja sopivuutta omaan elämään. Itse olen parina vuonna harkinnut December Dailyä, ja hylännyt ajatuksen nopeasti. Tykkään joulusta, mutta huomaan että jo lasten joulutossujen täyttäminen illalla seuraavaa aamua varten meinaa välillä unohtua... (Täyttelen tossuja joskus pitkin päivääkin, mutta illan viimeinen täyttö lasten mentyä nukkumaan on se, joka on unohtua.) En halua sitoutua isoon päivittäiseen projektiin aikana, jolloin on niin paljon muutakin puuhaa. Dokumentoin kyllä arkea, ja Viikko elämästä -albumit ovat lemppareitani juuri arkisuutensa ja antamansa yleiskuvan vuoksi.

Joulua tallennan muutaman sivun verran vuodessa. Aloitin viime vuonna, lopetan kun ei enää huvita, ehkä en ikinä... Tavoitteeni on todella paksu joulualbumi, jonka kaikki sivut ovat erilaisia, ja joka pursuaa meidän jouluun liittyviä muistoja, perinteitä, ajatuksia, reseptejä, mitä ikinä mieleen tuleekaan. Ja jo kahden vuoden kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä voin todeta, että syntymässä on yksi lempparialbumeistani! Suosittelen muillekin, jos yhtään tuntuu luontevalta pitää projektia jatkuvasti "keskeneräisenä". Jollekulle ehkä voi olla ahdistavaakin, että projekti ei valmistu selvän aikataulun mukaisesti.

Itse tykkään tässä tyylissä myös siitä, että valitsemani kokoisissa pienissä sivuissa on hyvä kokeilla erilaisia hulluja tekniikoita. En voi kyllästyä tiettyyn tyyliin, värimaailmaan tai sivun taittoon, kun suunnittelen jokaisen sivun erikseen. Seuraavan sivun taustan olenkin muuten jo tärkännyt valmiiksi! ;-)

perjantai 10. joulukuuta 2010

Perunalaatikkojen taistelu

Inspiroidu-haaste oli taas mennä ohi, symmetria ei inspiroinut. Olin aikeissa skräppäillä ihan muun sivun joulualbumiini, mutta käsiini sattuivat jo syksyistä skräppäilyristeilyä varten teettämäni ja neliöiksi leikkaamani perunalaatikkokuvat. Ajattelin, että mikään ei voi olla symmetrisempää kuin kaksi neliötä, ja päätin osallistua haasteeseen.

Kuvailisin kuvia inhorealistisiksi (vaikka perunalaatikon ystävä olenkin), ja väreiltään ne eivät sovi todennäköisesti mihinkään olemassa olevaan skräppäilymateriaaliin. Eivät myöskään niihin, mihin niitä olin risteilyllä mallaillut - ilmankos jäi sivu silloin tekemättä.

Nytkin kyllästyin pyörittelemään neliön muotoisia kuvia ja leikkasin ne vielä pienemmiksi piparileikkurilla, ja sitten alkoi homma edistyä.
Pohjalla on vähän hiottu Colorcore-kartonki. Kirjaimet leikkasin leikkurilla (Ommu, huomasin että olin aiemmin jättänyt vastaamatta kysymykseesi - kirjainten korkeus on vajaa 8 mm) samasta kartongista hiotummasta kohdasta, mutta kun ne eivät erottuneet pohjasta tarpeeksi, värjäsin ne ruskealla maalisuihkeella. Kirjoitin tekstin valmiille journalingsuikaleille. Yritin sijoittaa leiskaan vielä jotain koristettakin, mutta eihän tähän mikään sovi.

Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen simppeliin sivuuni, sainhan muiston talteen. Ei sillä että asia voisi unohtua, joka joulu tästä puhutaan... ;-)

Sivun koko on 6,75 x 9 tuumaa, sopivan pieni ja mukavaa vaihtelua!