Tältä näyttää isä ja äiti

Saimme Teippitarhasta skräppäilykurssille kokeiltavaksi joitakin teippejä, ja löysin uuden lempparin: nuo kapeat masking teipit, joille olen kirjoittanut tekstit. Huippua - taas yksi kätevä tapa tekstin kirjoittamiseen! Myös pitsillinen kuvioteippi on Teippitarhasta, ja kirkas dymo-nauha.

Kuva on esikoisen pienenä ottama, ja tykkään siitä kovasti. Tiesin mitä haluan kirjoittaa, mutta jotenkin kuvan ympärille oli tosi vaikea skräppäillä - tämä on jo toinen yritys. Ensimmäisen version jouduin hylkäämään, kun olin yrittänyt suihkia siihen gessosta lantraamaani maalisuihketta. Ei sitten mennyt ihan putkeen... Nytkin leiska kaipaa jotain ryhdistystä, mutta en oikein tiedä mitä. Saa ehdottaa!

Ukkelin ja akkelin maalasin sapluunan avulla ja ompelin ympärille ääriviivat. Napin & lankasotkun kopsasin Anskin linkkaamalta AnnaB:ltä, joten osallistun lentävän langan Inspiroidu-haasteeseen. Kuten piiloon päätellyistä ompelukoneen langoista voi aavistaa, eivät nuo lankasotkut tule minulta mitenkään automaattisesti... mutta niin vaan tuli kokeiltua! :-)

Voipaperia

Kas! Löysin kirjahyllystä ennen joulua tekemäni ja kuvaamani leiskan, mutta blogiin asti en ollut sitä tuolloin saanut. Tässä siis viime vuotista tuotantoa - pääosassa voipaperi, jonka tekstejä ihmettelin jo marraskuussa.

Voipaperin värit eivät ole sellaisia, mitä yleensä käytän, joten minulla ei juurikaan ollut sopivia materiaaleja. Niinpä keräsin esille kaikki millään lailla soveltuvat tarvikkeet, ja lähes kaikki niistä sitten tulivat käyttöön...

Toisaalta koko leiska syntyi voipaperin herättämien nostalgisten fiilisten tallettamiseksi, joten enpä tähän paljon muuta olisi halunnutkaan laittaa!

Makumuistoja mummusta

O-ou, kiinnitin sitten mummun käsin kirjoittaman vanhan reseptin skräppisivuuni, ihan alkuperäisenä. Taistelin itseni kanssa pitkään - eihän ainutlaatuisia vanhoja dokumentteja voi skräppäilyyn käyttää (jos niille on joskus vaikka jotain muutakin käyttöä), pitäisi ottaa vaikkapa valokopio. Mutta enpä tiedä, missä tämä resepti sitten paremmin olisi säilynyt kuin mummun albumissa. Paperi on haurasta ja sivulle on roiskunut vuosien saatossa kaikenlaisia ei-arkistointikelpoisia ruoka-aineita. En sentään repäissyt sivua reseptivihkosta irti, vaan se oli irronnut ihan itsekseen. Tätä reseptiä on käytetty paljon ja sillä se minulle niin rakas onkin.

Oikean reunan muistelukset kirjoitin Priman Writer's Tapelle, puuvillaiselle teippinauhalle. (Nauhan takana on irrotettava teipin suojus, joten nauhalle voi kirjoittaa kirjoituskoneella, tulostaa, leimailla, mitä vaan, sitten irrottaa suojuksen ja kiinnittää nauhan haluamaansa paikkaan.) Tosi kiva tarvike tekstin kirjoittamista varten! Se vaan harmittaa, että kolmen nauhan paketista yksi nauha kului tähän yhteen leiskaan - jaardi ei näköjään ole kovin pitkä pätkä.

Kinkereillä

Tämän sivun tarina on sellainen hauska juttu, joita varmaan joka suvussa on - tarina joka on kerrottu niin monta kertaa, että kaikki osaavat sen ulkoa, ja aina se vaan jaksaa naurattaa. Tarinaa kertoi mummu ja halusin kirjoittaa sen talteen. Muistin lopun vähän eri lailla kuin äiti, ja talletin leiskaan molemmat versiot. Äitini versio varmaan on oikein, onhan hän kuullut tarinan vielä useammin kuin minä - mutta laitoin silti omani tuohon pääpuhekuplaan, kun kerran sen tuollaisena muistan.

Yläreunan suikaleella ei ole mitään design-perustetta - olin vain leikannut kartongista palasen pois, joten täydensin kolosen kuviopaperilla. Mutta sehän on hyvä vaan, niin tulin käyttäneeksi edes vähän kuviopaperia. :-)

Oranssit pilkut tein maalilla Ikean kakunkoristelusapluunan avulla. Yhdellä kurssilaisellani on jo pitkään ollut sellainen ja nyt on minullakin! Reunustin pilkut vielä ruskealla kynällä, koska ne kaipasivat vähän ryhtiä. Maaliahan oli käytettävä p*skarteluhaasteen takia.

Sivuun oli taas tulossa suhteellisen paljon tekstiä, ja mietin pitkään, millaiset tarinointilaput tähän sopisivat. Puhekuplat tuntuivat täysin epäsopivilta, mutta halusin kokeilla niitä kuitenkin. Ja mitä enemmän niitä katselen, sen paremmin ne tuntuvat paikoilleen sopivan. Samoin otsikon tein kirjaimilla, jotka eivät oikeastaan sopineet... ja valokuvassa on rajaus päin mäntyä reunojen puolikkaine henkilöineen. Mutta jotenkin tästä kuitenkin tuli mieluinen sivu kaikkine epäsopivuuksineen. Kaikenlaisia sattumia mutta ihan jees! :-)

Joulusivu seimikoristeesta

P*skarteluhaasteessa oli tällä viikolla vapaat kädet muuten, mutta työssä sai olla 3 nappia, 2 niittiä ja 1 boordileikkuri. Toimiva resepti!

Tein sivun joulualbumiin, tällä kertaa meidän seimikoristeesta. Napit ja haaraniitit löytyvät samasta rykelmästä - noita rykelmiä on viime aikoina sivuissani ollut muutenkin. Boordileikkurilla leikkasin pari reunaa. Lopultakin olen hoksannut, miten boordileikkurilla saa kuvion symmetriseksi - pitää aloittaa keskeltä! Jälkikäteen tuntuu, että tämän olisi ehkä voinut tajuta aiemminkin, ja ehkä kyseessä on boordileikkaajapiireissä yleinen tieto... mutta hyvä että edes nyt tajusin. Tykkään nimittäin symmetriasta kovasti! :-)

Sivu on joulualbumin muita sivuja korkeampi, ja yläreunan leikattu reuna jää näkyviin muiden sivujen takaa.

Kuvan takana olevaan ruskeaan alueeseen sain inspiraation May Flaumin toimittamasta kirjasta Scrapbook Workshop. (Linkki vie Amazoniin, jossa kirjaa voi osittain selata Look Inside -toiminnon avulla.) Se on parin viime vuoden skräppäilykirjoista suosikkini! Siihen on koottu tekniikka tai pari lukuisilta skräppääjiltä - osa perinteista, osa digiä, ihan erilaisia tyylejä. Tilkkutyömäinen paperisuikalekokoelma ompeleineen ja nauhoineen on Debee Ruizin osuudessa, löytyy tuolta Amazonin esittelystäkin (s. 10). Debeen boheemiin sivuun verrattuna minun versioni on aika yksinkertainen, mutta tällaisenakin sen verran kiva että tekniikkaa pitää kokeilla toistekin!

Tilasin syksyllä myös kirjan Journaling Solutions for Scrapbooks. Se taas oli kaikkien aikojen ensimmäinen skräppäilykirja, jonka jätin kesken. Olin lukenut sen ilmestymisestä jo keväällä ja odotin pitkään, koska sen voi tilata... ja petyin. Ehkä se on tarkoitettu skräppäilijälle, joka haluaisi alkaa kirjoittaa tarinointeja, mutta ei jostain syystä saa aloitettua. Itse saan aloitettua ja itse asiassa tiedän jo sivun tekemisen aloittaessani, mistä aiheesta aion kirjoittaa, joten en tarvitse käynnistysvinkkejä. Annoin kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja selailin sen loppuun, ja onhan se osittain ihan kivakin - mutta ei sellainen inspiroiva lukukokemus kuin Scapbook Workshop, jota lukiessa jatkuvasti tuli sellainen olo, että tätä haluan kokeilla!

Ei tosiaan määrä korvaa laatua: Scrapbook Workshop voittaa mielestäni 128 sivullaan Journaling Solutionsin 288 sivua mennen tullen. (Vaikka voi olla, että jollekulle muulle Journaling-kirja on ihan ykkössuosikki, makuja on monia ja hyvä että on!)

Joulukalenteri

En taida olla ajan hermon tiheimmässä ytimessä, mutta tulin nyt kuitenkin tehneeksi sivun joulualbumiini. Tarkoitus oli tehdä sivu tai muutama ennen joulua, mutta joulutunnelma tuli tänä vuonna niin myöhään että en ehtinyt. No, koskaan ei ole liian myöhäistä nauttia joulutunnelmasta... Ostin alennusmyynnistä vielä konvehtejakin! ;-)

Sivun pohja on joulukalenteri vuodelta 2004. Se oli meidän lasten ensimmäinen joulukalenteri, joten olin laittanut sen talteen. Ihan jotain muuta etsiessäni löysin sen ja huomasin, että se on yhtä korkea kuin joulualbumini sivut (9 tuumaa). Olipa onnea! Leikkasin sivun oikean levyiseksi, naksuttelin otsikon kuvioleikkurilla, naputtelin tekstin sähkökirjoituskoneella ja piilotin kirjoituskoneen repimän alanurkan siirtokuvan alle. Päiväyksen kirjoitin korjausnauhalle ja tälläsin valkean kukkasen paikalleen, ja siinä se.

Ai joo, liimasin kiinni muut luukut kuin nuo kolme, jotka nyt juuri ovat auki. Nimittäin tälle kalenterin säilytettävälle puolelle sattui niin epätasaisesti lasten avaamia luukkuja, että olisi syntynyt ihan liikaa jälkipuheita... Luukkuihin oli tosiaan kirjoitettu, kuka minkäkin oli saanut avata. Todistusaineistoksi jäi kolme luukkua eli yksi kunkin lapsen avaama - tasapuolisempaa ei voisi olla! ;-)