lauantai 31. joulukuuta 2011

Olisinpa käynyt Egyptissä!

Muutama kuukausi sitten siskoni antoi minulle nipun pääsylippuja ja pyysi, voisinko tehdä niistä sivun tms. Hän oli ottanut ne talteen Egyptinmatkaltaan - historiallisten kohteiden liput ovat siellä selvästi samaa sarjaa ja todella hienoja.

Katselin lippuja silloin tällöin ja odottelin inspiraatiota. Juuri sopivasti ennen joulua se sitten iskikin, ja sain antaa siskolle ja tämän miehelle lahjaksi itsetehdyn Egypti-minialbumin.

egypti-kansi

Kannen kuva on muutaman vuoden takaisesta National Geography -lehdestä. Kuvan satuttua käteeni tiesin heti, että haluan tehdä siitä kannen - ja saman tien tuli ratkaistua minialbumin koko (korkeus 25 cm). Leveä raidallinen kangasteippi on 7 Gypsiesin. Tilasin sen nettikaupasta tätä projektia muistamatta, mutta heti paketin saatuani huomasin, että sehän on ihan täydellistä Egypti-raitaa.

Sidoin albumin yläreunasta eli sivut avautuvat ylöspäin nostamalla, enemmän vihkon kuin kirjan tapaan siis. Sitomiseen otin vinkkiä täältä. (Anjan kuvaaman rakosen jätin tekemättä, ja sen sijaan nuuttasin pahvin taitoksen, jotta kannen saa auki.)

egypti-1

Ensimmäisellä sivulla on kartta reiteistä, joita matkalaiset kulkivat laivalla ja bussilla. Ompelin reitin mustalla langalla ja laitoin haaraniitit kohteiden merkiksi. Kohteiden nimet kirjoitin vielä punaisille paperiliuiskoille.

Loput sivut ovatkin keskenään samanlaisia: pääsylippu, jonka alla yksivärinen kartonki, pätkä raitateippiä, päivämäärä ja haaraniitti. Liitin mukaan lappusia, joille siskoni puolisoineen voi kirjoittaa matkamuistoja, jos niin haluaa. Lappu mahtuu sivulle pääsylipun yläpuolelle. Teipit kiinnitin lappuihin valmiiksi ja demosin dymolla, miten voin täydentää lappuja napsuttelemalla niille otsikot - päivämäärän, sanoja, tms, riippuen siitä millaisia tarinoita Egyptinmatkalaiset lappuihin tallentavat.

Aukeaman yläsivuun mahtuu 9-kokoinen valokuva tai vaakasuuntaisia parikin, jos matkalaiset haluavat tallentaa kuvia albumiinsa. Ja jos kirjoittelu tai valokuvien lisääminen ei innosta, minin voi jättää nykyisenlaiseksi pääsylippukokoelmaksi. :-)

egypti-2
Pääsylippusivuja on yhteensä kuusi, mutta en tullut kuvanneeksi niitä kaikkia - terassilla oli kuvatessani tosi kylmä. Ja kun toisella kädellä pidin sivuja ylhäällä ja toisella kuvasin, olin ihan tyytyväinen näiden kuvien ottamisen jälkeen... ;-)

-----

Hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Jatkoaika

Tein mummun albumiin yksinkertaisen kollaasin, joka sisältää muutamia kuvia parilta viime vuodelta.

jatkoajalla

Mummun albumin tekeminen muutti jokin aika sitten luonnettaan, kun mummu menehtyi. Tosi kiva että tuli tehtyä niitä muistelusivuja yhdessä mummun kanssa - ja toisaalta harmi että emme ehtineet enempää. Mutta joitain sivuja aion nyt vielä tehdä, jotain mummun muistoista ja jotain omista mummu-muistoistani.

Muistakaas muuten kaikki kuvata läheisiä ihmisiänne! Huomasin että meillä kuvataan lähinnä lapsia - nämä kuvat ovat kaikki siskoni ottamia. Kiitos sisko! <3

torstai 8. joulukuuta 2011

Suuuri laukku

P*skarteluhaasteessa piti käyttää vanhoja tarvikkeita, ja se sopi hyvin. Olin nimittäin ostanut tätä kuvaa varten täsmälleen tekonurmen sävyistä vihreää kartonkia, kun ajattelin että se sopisi jalkapalloaiheeseen hyvin. Mutta se vaan ei toiminut - jotenkin koko kuva katosi siihen vihreään kartonkiin.

Niinpä kaivoin varastosta harmaata. Skräppäilyharrastusta aloittaessani kuuluin vuoden verran Simply Cardstock -kit clubiin, joka lähetti kuukausittain paketin eri värisiä kartonkeja. (Näyttäisi että kartonkikerho ei enää ole toiminnassa.) Mieluisimmat värit olen tietysti käyttänyt ajat sitten, ja vähemmän mieluisia on varastossa loppuelämän tarpeiksi - violetteja, myrkyllisiä vihreitä, sameita sinisiä, räikeitä koralleja, lisää violetteja, harmaita. Mutta tämä kuva taisi juuri tarvitakin harmaata!

pieni-tyttö-suuuri-laukku

Toinen vanha juttu on haaraniitit. Niitäkin hankin paljon harrastusta aloittaessani, mutta olen tullut ihmeen harvoin käyttäneeksi. No, kiva että nyt muistin niiden olemassaolon!

Vasemman reunan rintanappityylinen koriste on ihan uusi, ja samoin kirjakaupasta silmään sattuneet jalkapallokentän näköiset nimilapputarrat. Paperit eivät ole vanhoja mutta eivätpä ihan uusiakaan. :-)

Otsikon kirjaimet leimasin sille varta vasten hankkimalleni vihreälle kartongille, korostin valkoisella kynällä, leikkasin ja liimasin. Kirjaimia on yksi liikaa ja se on ihan tarkoituksella. :-)

Valokuva on jokseenkin tärähtänyt, mutta tykkään siitä silti - tai jopa sen takia. Siitä selviää tytön ja kassin mittasuhteet, ja se riittää.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Moni-ilmaisukuorolainen

P*skarteluhaasteen aihe kukat antoi minulle näppärän tekosyyn kokeilla Lehtipollon Belgiantuliaisina esittelemiä lankakukkia. Anoppi oli antanut pätkän moniväristä lankaa villasukkien parsintalangaksi, mutta minulla on prioriteetit kunnossa ja tein siitä skräppäilykoristeita. ;-) Langan monivärisyys toikin kukkiin mukavaa eloisuutta. Kun kukkia piti olla "runsaasti" ja lankaa riitti vain kuuteen kukkaseen, tuplasin määrän valitsemalla kukkien keskustaa koristamaan kukkasen muotoisen napin. (Tosin ihmettelen, mitä ihmeen nappeja ovat yksireikäiset napit? Ei tunnu kovin käytännölliseltä, noin niin kuin napin kiinnittämisen kannalta.)

kuoro

Kuviopaperista sain havunoksafiilikset, ja yritin tuoda yhden havunoksan esiin ompelemalla, osin pohjan ja osin tekstialueen päälle. Laitoin sitten kuitenkin otsikon ompelusten päälle, koska jotenkin alue näytti vähän valjulta.

Pääsylipussa on yhden laulun sanat, ja sen vieressä olevan dymoilun "lemppari" voi tulkita kuuluvaksi lempparilauluun tai lempparikuorolaiseen, ihan kuinka vaan... :-)

Jotain tämä nyt vielä jäi kaipaamaan, mutta varastosta ei löytynyt mitään sopivaa. Ehkä pieni punainen huopasydän johonkin kuvan yläreunaan... tai harmaa huopahiiri alareunaan... tai sitten vaan laitan leiskan albumiin ja se on siinä. Saas nähdä!

torstai 3. marraskuuta 2011

12x12 vai letter?

Anski kertoi blogissaan juuri muutamia hyviä käytännön vinkkejä askarteluun. Minäkin haluan jakaa yhden skräppäilyvinkin, jonka olen havainnut näppäräksi silloin, kun pohdin sivun kokoa - 12x12 tuumaa vai letter (8,5 x 11).

blogiin5

Papereita postitse tilatessa mukana tulee joskus iso pahvi, jonka tehtävä on pitää paperit suorina. Sen koko on yleensä vähän reilu 12x12. Yhdestä tällaisesta pahvista olen leikannut letterin kokoisen palasen pois, ja sen avulla näen, miltä tietty kuviopaperi, valokuvien asettelu tms näyttäisi letterinä ilman, että tarvitsee leikata mitään. Ei myöskään tarvitse joka kerta mitata erikseen, minkä kokoinen se letter olikaan.

Tämän avulla olen välttynyt leikkaamasta paperia, joka ei sitten olisikaan toiminut letterinä, ja toisaalta nähnyt, että jokin toinen toimii letterinä paljon paremmin kuin 12x12-kokoisena. Tuota pahvikulmaa säilytän 12x12-paperien seassa, joten sitä varten ei ole tarvinnut suunnitella erityistä säilytystilaa.

Ja sitten kielikysymys - osaako joku venäjää? Mitähän tuossa voipaperissa mahtaa lukea? Oma arvaukseni on että "voita", mutta miksihän siinä kuvassa mahdollisen voipalasen päällä sitten on kirsikka?

Että voi voi. :-)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Hyvä ennuste

Halusin tehdä sivun esikoisen kiinnostuksesta sääennusteisiin ja ruokalistoihin, tällaiseen arkiseen tietoon siis. En ole tullut ottaneeksi valokuvaa hänestä sääennustetta tutkimassa, joten päätin käyttää tavallista hymykuvaa. Ja kun kuva ei ollut ohjaamassa värivalintoja, pääsin toteuttamaan valkopohjaisen väriläiskäleiskan, joka on ollut suunnitelmissani jo jonkin aikaa.

puuropäivä

Sivun pohjaksi olisi sopinyt hyvin paperi, johon olisi valmiiksi painettu kalenteri, mutta en ollut tullut hankkineeksi sellaista. Niinpä ompelin ruudukon ompelukoneella - tai rei'itin, lankaa en käyttänyt ollenkaan.

Sääennusteisiin liittyvät auringon, pilven ja pisarat ompelin kahdesta kerroksesta huopaa. Leikkasin päällimmäisen kerroksen oikeaan muotoon ja ompelin sen vähän isommalle huovanpalaselle, ja leikkasin alemman huopakerroksen oikeaan muotoon vasta sen jälkeen. Mukavasti sujui! Aterimista tein sen verran pienempiä, etten viitsinyt edes kokeilla kahden kerroksen toteutusta.

Otsikon leimasin ensin, sitten käsittelin kimalleliimalla. Ihan mieluiten olisin käyttänyt selkeitä oransseja kirjaimia, mutta sellaisia ei nyt ollut, eikä maaliakaan. Ja toisaalta kun en keksinyt mitään lyhyttä otsikkoa, tällainen ääriviivaotsikko toimii ehkä ihan hyvin.

Osallistun leiskalla Inspiroidu-haasteeseen, jonka aiheena on virhe - ehkä oikeastaan en sanoisi suureksi virheeksi pohtia pukeutumista lähinnä ennusteiden eikä toteutuneen säätilan perusteella, mutta on se vähän hassua ja välillä vähintäänkin epäkäytännöllistä. Mutta jos se ei ole virhe, niin ainakin alareunan kimalleliimatahrat ovat! ;-)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Linkki & mainos

Välillä otsikoiden kirjaimia kiinnittäessäni olen miettinyt, että graafikoillehan kai on aika tärkeää se, että kirjainten välit ovat juuri oikeanlaiset, ja mikähän millekin kirjaintarralle olisi optimaalinen kirjainten väli. En ole kiinnostunut asiasta niin paljon, että olisin alkanut perehtyä siihen syvemmin, mutta Kern type -pelillä oli hauska kokeilla, miten pitkälle pääsee fiiliksellä. Kannattaa kokeilla, minusta ainakin oli mielenkiintoista!

Ja mainos: vein nipun skräppäilylehtiä (Scrapbooks Etc, Creating Keepsakes, Scrapbook Magazine, Scrapbooking m.m.) Radiokirppikselle (Tampereella). Puolikäs pöydästä (nro 91) tuli käyttööni nopealla aikataululla, joten sen enempää en ole ehtinyt askartelukamoja sinne kokoamaan. Mutta jos kaipaat skräppäilyluettavaa, käy ostamassa! Pöydän tyhjennys on jo perjantaina, eli pikaisella aikataululla tuli tämä mainoskin... Kaikkien lehtien hinta 2,50 euroa.

Nyt hinnoittelemaan lasten pieniksi jääneitä sadevaatteita... Tämä kirpparimeininkin on vähän addiktoivaa! ;-)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Puhelin soi!

Jonkin aikaa sitten näin amerikkalaisissa blogeissa yhtäkkiä paljon leiskoja, jotka perustuivat kuusikulmion muotoon. Kun esikoinen sai tyhjäksi kuusikulmaisen korusaskartelupakkauksen, nappasin sen pahvinkierrätyksestä ja päätin käyttää sitä sapluunana. Minä kanssa kun muutkin! :-)

tililililii

Kiinnitin kuusikulmiot pohjaan ompelukoneella. Ja kun ompelukone oli esillä ja otsikon kirjaimet varsin suoraviivaisia, kiinnitin kirjaintarratkin ompelemalla. Nämähän on niitä, jotka eivät omalla tarrallaan kuitenkaan pysy. L- ja i-kirjaimia ei enää ollut, joten leikkelin tähän kaikki jäljellä olevat suorat kirjaimet.

Tarkoitus oli tehdä leiska esikoisen kännykkäjutuista, mutta niistä ei loppujen lopuksi kovin paljon sanottavaa ollutkaan. Mutta jännällä tavalla puhelinjuttuja miettiessäni mielestäni kaivautui esiin kaksi vanhaa leikkipuhelinjuttua, jotka oli kiva tallettaa tähän samaan leiskaan.

Puhekuplissa on lapsen lähettämiä tekstareita, joita hänen kännykästään tällä hetkellä sattui löytymään. Kuplat tein täällä ja siirsin Photoshopiin, jonka kautta sain ne tulostettua haluamassani koossa. Tilaa on vielä parille kuplalle, kunhan kopioitavia viestejä lapsen kännykän muistiin ilmestyy. (Ja niissä muuten voisin laittaa puhekuplan väkäset osoittamaan toiseen suuntaan. Olin puhekuplia tulostellessani niin innoissani, etten huomannut että niinkin olisi voinut tehdä. :-)

Valokuvaa ei ollut enkä sitä niin kaivannutkaan. Sitten muistin 7 Gypsiesin atc-paketin, jonka kerran sain tilaamassani "yllätyslaatikossa". Laatikon piti sisältää minialbumiaihioita ja muita pahvijuttuja, ja pidin mukana olleita kuvallisia atc:ita vähän turhina ylläreinä. Mutta niin vaan yksi niistäkin löysi nyt paikkansa leiskan oikeasta yläreunasta!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Shakki ja matti

Sain hauskan esimerkin siitä, miten meillä kaikilla on erilainen maku, skräppäilykurssini syksyn ensimmäisessä tapaamisessa. Koska kyseessä oli alkeiskurssi, kurssilaiset saivat materiaalit aloituskertaa varten minulta, etteivät olisi joutuneet sokkona hankkimaan tarvikkeita uutta harrastusta varten. Olin hankkinut paperilehtiön, jossa oli 24 erilaista paperia, 2 kappaletta kutakin. Pari designia osui niin makuuni, että olisin oikeastaan halunnut ne omaan käyttööni. Mutta laitoin ne kuitenkin valikoimaan, josta alkeiskurssilaiset valitsivat kukin neljä haluamaansa paperia.

Koska kurssilla oli myös muutamia aiemmin skräppäystä harrastaneita, jotka eivät halunneet aloituspakkausta, papereita jäi yli. Ja varmaan arvaattekin... Ne lempparini lojuivat kurssikerran jälkeen edelleen pöydällä - kukaan ei ollut halunnut niitä!

Tässä leiskassa pääsin käyttämään noita molempia lemppareitani isosta paperikosta. On se hyvä, että makuja on niin erilaisia! ;-)

voittajan-on-helppo-hymyillä


Inspiroidu-haasteena oli kimallus, ja minulla kimaltelee kulta. Vuodenvaihteen Kolumbianmatkalta ostin kapeaa kullanväristä koristeteippiä, joka ei ole sopinut mihinkään, paitsi nyt sopi täsmälleen paperin chevron-kuvion vaaleisiin raitoihin. (Mitäs tuo chevron muuten on suomeksi?)

Alun perin olin suunnitellut otsikon sijoittamista kullalla käsiteltyyn alueeseen, mutta en raatsinut peittää kimallusta...! Nyt valmista sivua katsoessa en toisaalta enää osaa kuvitellakaan otsikkoa muualle kuin tuohon, missä se nyt on.

Vasemmassa yläreunassa on tila päiväykselle - se näköjään jäi vielä laittamatta.

Hmm... Pitäisiköhän tarinointiin vielä johonkin ängetä se, että 8-vuotias on voittanut minut shakissa vain kerran, samoin isänsä? Ettei vaan vuosien jälkeen kenellekään tule sellainen käsitys, että hän olisi voittanut jatkuvasti... Miten nyt tulinkaan skräpänneeksi näin nöyryyttävästä aiheesta!

Huom! Kerran! ;-)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hammaspesulla

Inspiroidu-haasteena oli skräpätä salaisuus. Tämä salaisuus on sellainen minun ja kuopuksen yhteinen, hammaspesuun liittyvä perinne. Aika pieni salaisuus, mutta emme nyt vaan ole tulleet maininneeksi siitä kenellekään, ennen kuin nyt. Salaisuus on ympyröity.

hammaspesu

Värimaailman valintaan ohjasi pojan pyjama, jossa on tummansinistä, oranssia ja valkoista. Sattuipa taustapaperiin vielä sopivan vesimäinen kuviokin.

Teksti liittyy hammaspesuihin, eikä siinä ole mitään yleisemmin kiinnostavaa. Alareunan tekstit ovat pojan kommentteja leiskaan:
"Tähän voisi kirjoittaa että viimeinen kerta kun äiti pesee mun hampaat."
"Sä oot niin hyvä askarteleen että voit tehdä tähän koristeeksi hammasharjan. Ja vessanpytyn. Tai älä laita sitä vessanpyttyä!"
En sitten askarrellut vessanpyttyä koristeeksi, mutta hammasharjaa muistuttavan koristeen askartelin. Minulla on tuota hapsumaista paperinauhaa lukuisissa eri väreissä, enkä ole ikinä keksinyt, miten sitä käyttäisin. Lopulta sain puolitoista senttiä käyttöön! Jei! ;-)

blogiin1
Rivit tekstiä varten tein korjausnauhalla, jota löytyy toimistotarvikeliikkeistä. Jotain tällaista olen kaivannut jo pitempään! Kirjoitan leiskoihin usein sen verran paljon, että valmiit journaling-laput jäävät pieniksi. Tällä systeemillä tekstille voi tehdä paljon tilaa kätevästi. Lopputulos on mielestäni luontevan näköinen ja helppolukuinen. Hyvä löytö!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Mallin pohjalta

Skräppäilykurssini teemana tällä viikolla on sivumallien käyttäminen skräppäilyssä. Oman sivuni mallina käytin Studio Calicon blogista löytynyttä Sunday Sketchiä, joka oli tehty yhden lempparini Tina Aszmusin leiskan pohjalta. Malli näytti tältä:

Ja omasta sivustani tuli tällainen:

rakas-&-tärkeä

Halusin tehdä leiskan juuri tätä valokuvaa käyttäen. Mittailin vaakasuoran kuvan letterleiskaan paperisuikaleille jättämää tilaa ja tuntui, että koko leiska olisi pelkkiä suikaleita. Niinpä päätin tehdä vaakaletterin, ja tässä suikaleiden ja sisällön suhde on mielestäni sopiva.

Käytän sivumalleja verraten harvoin. Mallin kanssa skräpätessä tuntuu usein siltä, että lopputulos ei ole ihan oma. Nytkin kiinnitin kuvan ja paperisuikaleet paikoilleni ja ajattelin että kivalta näyttää - mutta onko tämä ihan minua kuitenkaan?

Kaivoin esiin langan ja neulan ja ompelin ääriviivat kolmeen paperisuikaleeseen, visuaalista kolmiota valokuvan ympärille rakennellen. Ja kun lanka oli esillä, jatkoin ompelua vähän muihinkin suikaleisiin ja kas, näköjään tuli pisteltyä kehystä myös valokuvan oikeaan reunaan. Yhtäkkiä leiska tuntui ihan omalta! :-)

Sivumallin pohjalta skräppäileminen olikin aika kivaa!

Tekstistä voinee päätellä että meillä otetaan yhteen nykyään asiasta ja toisestakin. Valmiista sivusta tuli mieleeni, että nuo paperisuikaleet ovat vähän kuin aurinkoisempia ja myrskyisempiä päiviä, joten itse asiassa juuri tämä sivumalli sopi tähän aiheeseen paremmin kuin ehkä aloittaessani tulin ajatelleeksikaan.

---

Anskin blogissa muuten on arvonta, ja arvonnassa superhieno palkinto!

perjantai 30. syyskuuta 2011

Voi mummu

Tein sivun mummun albumiin taas, tällä kertaa nykyajasta. Tarkoitus oli osallistua Inspiroidu-virkkaushaasteeseen, mutta myöhästyin. Sen ansioista kuitenkin tulin aloittaneeksi sivun teon, joten kiitos inspiroivasta haasteesta taas! :-)

muistisairaus

Halusin pitää sivun yksinkertaisena, joten koristeet ovat minimissä. Leimasin pari perhosta, jotka hauraina olentoina mielestäni sopivat tähänkin aiheeseen. Tägien "kiinnitykseksi" pistelin lankaa. Pikkutägit kaipasivat jotain, ja kuituinen pallonauha oli sopivan huomaamaton elementti - vähän tekstuuria, vähän väriä.

muistisairaus-yksityiskohtaReunaan virkkaaminen on mielestäni näppärää, kun tekee reunaleikkurilla reiät valmiiksi - ainakin Fiskarsin reiällinen piparireunusleikkuri sopii tarkoitukseen mainiosti. Reiät tulevat automaattisesti samalle etäisyydelle toisistaan. Ja jos olisin viitsinyt etsiä pienemmän virkkuukoukun, reiät olisivat olleet sopivan kokoisia - nyt olivat vähäsen pieniä.

Pari pikkujuttua jäi harmittamaan - kuten että oikean alareunan perhosessa olisi kannattanut olla musta alareunassa, ruskea yläreunassa. Ja että olisi kannattanut leikata paperi letterkokoon vasta reunusleikkurikäsittelyn jälkeen (millin tai kaksi eri kohdasta), niin vasemman yläreunan virkkauksen olisi saanut viimeisteltyä nätimmäksi. Eivätkä marginaalitkaan nyt ihan täydelliset ole.

Miksi ihmeessä aina tekee mieli raportoida, mikä meni pieleen? Kun nyt kuitenkin jäi hyvä mieli siitä, että kirjoitin ylös näitä mummun muistisairauteen liittyviä asioita.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Reilua peliä

Tästä leiskasta piti tulla clean & simple - tuliko? Halusin tallettaa pojan jalkapalloturnauksissa saamia Fair Play -kortteja, joten lähdin suunnittelemaan leiskaa niiden muoto mielessä. Päätin toistaa samaa muotoa myös valokuvissa ja tarinointilapuissa, ja leiska näytti hyvinkin simppeliltä.
fair-play

Mutta samalla näytti jotenkin autiolta, niin lisäilin noita nappeja, paljetteja ja muuta pientä. Pikkuisen keskeneräinen fiilis tästä jäi - ehkä siksi että jätin kortin Fair Play -tekstin otsikoksi, ja se ei ehkä nouse tarpeeksi esiin. Tai siksi, että loppuhuutojen lippusikermä ei näytä yhtään siltä, kuin mielikuvissani. Mutta olkoon! Haluan siirtyä seuraavaan projektiin! :-)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Se kouluaika

Kesälomailun jälkeen jatkan taas mummun sivulla, tällä kertaa aiheena kouluvuodet. Oikeastaan aihe on hyvin ajankohtainen, juurihan ne koulut taas alkoivat!

se-kouluaika
Aloitin tämän sivun jo kesäkuussa, mutta palaset eivät mitenkään loksahdelleet kohdalleen. Leiska lojui askartelupöydällä kuukauden ja melkein toisenkin, kunnes pari päivää sitten päätin tehdä sen loppuun. Aloitin oikein reunan koristeesta, ja sen jälkeen muutkin palaset alkoivat löytää paikkojaan.

Joten kiitos vaan aaltopahvivaatimuksesta, P*skarteluhaaste, se avasi nyt yhden skräppäilijän lukon! :-)

Tuo aaltopahvilla oleva lausahdus taitaa olla tämän leiskan tärkeintä antia. Kun aloin kuuntelemaan nauhoitusta, olin unohtanut, mitä me mummun kanssa kuvista juttelimmekaan. Meillähän oli ollut tosi hauskaa! Mummu muisti paljon luokkakavereiden nimiä ja oli tosi tyytyväinen että muisti.

Ihan mukava on tietää, että mummu tykkäsi koulussa matikasta, mutta sitten kuitenkin kivempaa on se, että valokuvia on niin mukava katsella yhdessä!

Aikamoista säkää muuten, että mummun opettaja on ollut valokuvauksen harrastaja. Enpä olisi uskonut, että mummulla on valokuva vuonna 1931 tehdystä hiihtoretkestä!

PS. Yritän saada kuvan leiskasta näkymään isompana kuin aiemmin. Ainoa tapa, jonka avulla sain sen onnistumaan, on lataaminen Flickrin kautta. Jos kuva ei näy tai on muuta häikkää, kerrothan!


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kihara

Tämän leiskan lähtökohta on läpinäkyvän perhosen alla oleva hiuskiehkura. Tällaisia meiltä aina välillä löytyy lattialta, ja ajattelin laittaa yhden talteen. Halusin kiehkuran säilyttävän luonnollisen muotonsa, joten en liimannut sitä vaan kiinnitin nitojalla läpinäkyvän perhosen kanssa paperiin.

Sitten poikkesin katsomassa P*skarteluhaastetta, jonka kyllä olen tsekannut silloin tällöin aiemminkin. Tällä kertaa haasteen resepti tagi, pitsiä ja vähän blingiä sopi niin mainiosti suunnittelemaani tyttömäiseen sivuun, että pääsin osallistumaan. Taisi olla eka kerta! (Tämä oli näköjään 96. haaste, joten aika pitkään on mennyt, ennen kuin tulin osallistuneeksi...! )

Sopiva pitsi ja bling löytyivät helposti, mutta tagin kanssa olin joutua pulaan. Kaikki tagini olivat liian isoja tähän mittakaavaan, väärän värisiä tai muuten vaan sopimattomia. Ehdin jo harmitella, että puuttuvan tagin takia osallistuminen jää taas. Mutta kas! Tarinointitarroina pitämässäni arkissa lukikin "12 tags" ja ongelmani poistui.

Taustapaperin kuvio sopii mielestäni ihan täydellisesti tähän kihara-aiheeseen. Ja muutenkin tästä tuli kesäisen kepeä sivu vähän höpsöstä aiheesta.

On ollut kiva juhannus.

Toivottavasti sinullakin!






tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ajatuksia kaupassakäymisestä

Tähän leiskaan tallensin kuitin yhdestä lasten kanssa tekemästäni kauppareissusta, joka sujui niin hienosti, että päivittelin sitä yhdessä kassarouvan kanssa. Viereisellä kassalla asioivan pienempien lasten äidin kommentit kuulostivat niin tutuilta mutta samalla niin kaukaisilta, että käväisin pienellä nostalgiatripillä. Tässä mietteitä reilun viikon takaa, perjantaipäivältä klo 16:21. Osallistun tietysti myös kellonaikahaasteeseen.

Vasemman reunan pallokuosi on Marimekon mainoslehtisestä. Olen joskus miettinyt, että olisi kiva päästä käyttämään skräppäilyssä suomalaisia kuoseja, vaikkapa Marimekkoa. Pallopapereitahan toki on vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt sitten Marimekon palloja.

Olin poikkeuksellisesti sen verran hybridi, että tulostin tekstin kartongille. Onnistuin sen tähtäämisessä ihmeen hyvin! Tulostetun tekstin etu on, että sitä mahtuu samaan tilaan enemmän, vaikka muuten pidänkin enemmän käsin kirjoitetusta tarinoinnista.

Otsikkoa kootessa ohuemmista chipboard-kirjaimista jäi puuttumaan yksi s, eikä sitä oikein voinut mistään arkarrellakaan, joten laittelin sekaan toista kirjainmallia muutaman kirjaimen. Maalasin kirjaimet oransseiksi, joten väri yhtenäisti kirjaimet mukavasti. (Otsikon väri meni muuttui kuvatessa todellista punaisemmaksi - oikeasti se on paljon lähempänä leiskan muita oransseja elementtejä.) Muutenhan tässä onkin vain mustaa ja valkoista - tänään on ollut sen verran harmaata, että oli kiva käyttää värejä, jotka selvästi erottuvat toisistaan. ;-)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Lottajuttu

Nappeja pyysi Jehko haasteessaan. Ei tässä leiskassa mitään kovin hempeää koristetta olisi voinut käyttääkään, joten nappihaaste osui sopivaan aikaan.

Harvoin on otsikko niin ilmeinen kuin "olinhan siellä minäkin" mummun kertoessa näiden kuvien taustasta. Kuvista jutellessamme pöydän vieressä poikkesi pari hoitajaa, joille mummu myös esitteli kuvat, ja molemmille kertoessaan hän aloitti jutun "niin, olinhan siellä minäkin" - sota-ajan töissä.

Sivu syntyi helposti ja luontevasti, mitä nyt maalisuihkeet menivät aivan överiksi. Repimällä ja kraftilla sain onneksi asian melko lailla korjattua, vaikka parempi olisi ollut kokonaan ilman tummanruskeaa maalia.

*****

Säilytän sivuja neljässä eri albumissa: lapsille on kullekin omansa ja neljännessä on minun omani sekä koko perhettä koskevat sivut. Nyt näyttää siltä, että pitää perustaa viides albumi mummun sivuille.

Kun sivujen idea on tallettaa mummun muisteluita, niihin ihan varmasti tulee tekstiä. Vaakaletter tuntuu käytännölliseltä formaatilta. Mutta mitenkäs albumit? SEI valmistaa vaakasuuntaista letteralbumia Preservation-sarjassa, väreinä musta, vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Noista väreistä ainoana voisi harkita mustaa, mutta joku vähemmän synkkä (mutta ei kuitenkaan vauvaväri) olisi vielä kivempi. Tietääkö kukaan muita vaakaletter-albumeita? Ainahan toki on mahdollisuus tuunata tuosta mustasta iloisempi.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Ei mikään yleinen näky

"Tässä ei näy Manuelia. No ei tietysti, Manuel on näkymätön. Se asuu meidän kuistilla näkymättömässä kodissa. Se on suunnilleen pikkusormen pituinen ja niin nopea, että on eskarilla paljon ennen meitä, vaikka lähtee meidän jälkeen. Se ottaa pitkiä loikkia, kuin tiikeri. Se juttelee, mutta ei kaikille."
Sivua tehdessä yritin haastatella poikaa Mäkytöisestä (=näkymättömästä) Manuelista, mutta häntä ei oikein innostanut muistella vuosia vanhoja juttuja. Niinpä kirjoitin ylös ne muutamat asiat, mitä Manuelista ensimmäisenä tuli mieleeni. Hyvä että sivu tuli tehtyä nyt, kun vielä muistin jotain. Manuel kiritti meitä aikoinaan kerho- ja eskarimatkan jos toisenkin! :-)

Sattuneesta syystä Manuelista ei ole valokuvia. ;-) Manuel on ollut skräppäyslistallani jo pitkään, mutta en ole tiennyt, miten sivun toteuttaisin. Nyt Inspiroidu pahvista -haaste innosti tämän aiheen kimppuun. Jotenkin pahvi mielestäni sopii tähän, mutta en tiedä miten.

Kehys on sellainen kaksipuoleinen tahmakuvio, johon olen kiinnittänyt mustaa kimallesamettia. Ostin arkillisen noita kuvioita joskus vuosia sitten luullen niitä siirtokuviksi. Pettyneenä olin laittanut ne syrjään, ja nyt kevätsiivouksessa ne pulpahtivat esiin. Sittemmin olen hankkinut myös kimallesamettia, joten pystyin käyttämään kuvion. Huonoa tuossa kuviossa mielestäni on se, että siitä tahmasta ei kunnolla saa selvää, millainen lopputuloksesta tulee. Lähinnä ihmettelen noita ilmassa kököttäviä lintuja - ne varmaan olisi pitänyt leikata irti ja sijoittaa johonkin muualle? Miten ihmeessä toinen linnuista kököttää ylösalaisin? Outo köynnös. Toisaalta - outoa on sekin, että tyyppi on pikkusormen pituinen, joten tähän leiskaan oudot kököttävät linnut sopivat ihan hyvin! ;-)

Paljon muutahan tässä ei olekaan. Revin valkoista pintaa muutamasta kohdasta, joten kraftin värinen sisäosa tuli näkyviin.

Otsikosta yritin tehdä "näkymättömän". Valitsin valkoiset, litteät kirjaimet, jotta ne sulautuisivat pohjaan mahdollisimman hyvin.

Pikkuisen piti päästä koristelemaankin, joten keräsin ryppääksi paria teippiä, tarinointitarran, pari kuvioleikkurilla napsautettua kuviota, huopanuolen ja yhden puolihelmen.

Mitäs muuten olette mieltä tyttö- ja poikasivuista? Tämä on menossa pojan albumiin, mutta eihän tämä mitenkään kovin poikamainen ole - kuten ei moni muukaan poikasivuni. Minulla ei taida olla tyttö- eikä poikasivuja. On vain äidin tekemiä sivuja, joista kyllä näkee että äiti on tyttö. :-)

PS. Shimellen kurssimyynnin tuotot tältä päivältä menevät Planin Koska olen tyttö -kampanjaan. Jos on harkinnut Shimellen kurssille osallistumista, tänään voisi olla hyvä päivä tehdä päätös - ja auttaa Shimelleä auttamaan.

torstai 19. toukokuuta 2011

Nostalgiaa

Aikoinaan minut sysäsi skräppäykseen albumi, jonka kokosin ja koristelin äidilleni 60-vuotislahjaksi. Tämä kuva jäi siitä yli, joten se on tosiaan ollut pitkään skräpättävien laatikossani. Inspiroidu-haasteen aiheena oli nostalgia, joten nyt oli erittäin hyvä aika skräpätä se.
En ole saanut tehtyä tällä kuvalla mitään, koska en oikeastaan tiennyt, mitä siitä kirjoittaisin. Niinpä menin kysymään henkilöltä, joka tietää. Käydessäni katsomassa mummua sairaalassa mukanani oli tekstiä vaille valmis sivu. (Käsityöihmisenä mummu tykkää katsella skräppäyksiäni.) Laitoin puhelimen nauhoittamaan mummun juttelua, ja kotona kirjoitin sopivat pätkät talteen. Taidan tehdä saman jutun toistekin, tästä jäi hyvä mieli!

Vasemman yläkulman harmaa kukkakuvio on iso siirtokuva. Se oli alun perin suorakulmion muotoinen, mutta säilytyksessä yksi reuna oli revennyt ja tarttunut suojapaperiin. Niinpä rikoin reunaa lisää, ja siitä tuli sopivan epämääräinen alue. Sen alla yläreunassa on vielä oranssia maalisuihketta. Leikkasin sivun letter-kokoon ajatellen, että teen pystyleiskan. Kuva ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa, ja käänsin sivun vaakasuuntaan. Niinpä kerrankin valmiina olleet rivit jäivät käyttämättä.

Ennen mummun haastattelemista olin ommellut sivuun otsikon, joka ei sitten sopinutkaan lopulliseen tekstiin, ja oli väärällä värilläkin. Niinpä purin sen pois. Ihmettelen kovasti, miksi ompelusta jääneet reiät eivät häiritse minua - normaalisti näkyvät virheet ärsyttävät kovasti. Tavallaan vanhasta kertovassa voi olla enemmän rikkonaista - onhan kuvassakin naarmuja. Tai oikeastaan kopiot alkuperäisen kuvan naarmuista. (Ja tekstissä gessolla peitetty väärinkirjoitus. Auts! Se kyllä vähän häiritsee.) Tekstin oli tarkoitus sijoittua vapaamuotoisiksi kappaleiksi. Voi olla että laitoin ne liian lähelle toisiaan, ja lukeminen hankaloitui. Mutta sekään ei haittaa. Kai sitä ehtii rivin alkua vähän etsiäkin... :-)

Koristeina on huopakukkasia, varret ommellen, pieniä helmiä, pitsiä, nahkanauhaa, pari neulaa ja lempparini, pyöreä puinen kirjeensulkijamerkki alimmassa koristeryppäässä.

Olen pitänyt vanhojen kuvien skräppäämistä vaikeana, jopa mahdottomana, mutta näköjään on aika muuttaa mielipidettä. Tämä oli antoisa projekti - kaikkine virheineenkin!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Avioliitosta

Juttelin tällä viikolla yhtenä iltana lasten kanssa naimisissa olemisesta ja siitä, miksi jotkut eroavat, ja kirjoitin talteen tyttäreni kommentin:
"Toivottavasti mä saan miehen, joka ei suutu helposti. Koska mä suutun helposti."
Se oli jotenkin niin hänenlaisensa. Ja siitä syntyi tämä leiska.


Ruudukosta varmaan näkee, että siinä on ollut peliin liittyviä kortteja. Tunnistaako muuten kukaan, mikä peli on kyseessä? (Vaaleanpunainen tausta ei kuulu leiskaan. Se tuli mukaan, ettei olisi tarvinnut katkaista yläreunan perhosen siipeä. :-)

Otsikon leikkasin pitkästä aikaa itse. Jos haluat kokeilla otsikon tekemistä omalla käsialla, kimalteella tai irtosametilla päällystettynä, kurkista ohjetta
täältä. Tämän kauno-otsikon syy on tietysti kaunokirjoitushaaste Inspiroidu-blogissa.

Koristeena on monta erilaista juttua. Täyttelin ruudukkoa osio kerrallaan ja tällainen siitä tuli. Lemppariruutuni on napit.


perjantai 6. toukokuuta 2011

Fanitusta

Jalkapallokeräilykortit ovat meillä nyt in, ja Zlatan Ibrahimovic on erittäin in. Kysäisin pojalta tässä joskus, antaisiko hän rakkaan Zlatan-korttinsa skräppisivuun, jos sellaisen tekisin. Odotin oikeastaan kieltävää vastausta, koska Zlatan-kortti on hänelle hyvin rakas (kuten kuluneista kulmista voi päätellä...). Mutta hänpä innostui asiasta ja lopulta painosti minut tekemään sivun nopeasti! Kuulemma on hyvä, että kortti säilyy tallessa ja poika voi aikanaan näyttää sitä omille lapsilleen. Siltä varalta, että hän tulee katumapäälle, tein sivun keräilykorttimuovitaskuun - kortin saa sieltä helposti pois. Voihan tuonne keskimmäiseen taskuun siinä tapauksessa laittaa vaikka valokopion Zlatan-kortista.
Punaisella kartongilla olevat tekstit on poika suunnitellut ja kirjoittanut, itselleni jäi tuo valkoinen. Musta-punainen värimaailma oli haasteellinen tarvikevalikoimilleni, mutta sain sentään jotain kaikkiin taskuihin. Ehkä enemmän olisin halunnut tähän ruutujen rajat ylittäviä elementtejä, mutta sellaisia nyt ei vaan löytynyt eikä tullut mieleen.

Otsikon alla kulkevan muovinauhan poimin mukaan ruokaostoksilla. Se oli marketissa kahvilavan ympärillä pitämässä pakkauksia kuljetuksen ajan paikoillaan, mutta kauppa oli käynyt sen verran hyvin, että se oli tarpeeton. Säästin henkilökunnalta roskikseen viemisen vaivan. :-) Hauska leveys ja läpinäkyvyys, mutta kiinnittämisen kannalta hankala. Kokeilin vähän sitä ja tätä, ompelinkin jo kirjaimet nauhaan kiinni, kunnes taas muistin nitojan. Huh, onneksi. Nitominen pitää sekä kirjaimet nauhassa että nauhan muovitaskussa, eikä näytäkään ihan pöljältä.

Ja toinenkin roskiskoriste löytyy: olin tyhjentämässä meidän metallikierrätysämpäriä kierrätysastiaan, kun löysin sen pohjalta nuo mustat renkaat. (Siis oman ämpärin pohjalta, en sentään joutunut heittäytymään sinne keräysastiaan.) En tiedä, mistä ne ovat kotoisin, mutta tästä leiskasta tuli niiden lopullinen koti.

Viimeinen lause jatkuu armeliaasti leiskan takapuolella, kun tila loppui kesken.
"Yksi kortti on säilynyt koko ajan sinun pakassasi: Ibrahimovic. Jopa silloin, kun vaihdoit kaikki korttisi yhteen 105 pisteen korttiin."
Tässä leiskan takapuolta katsoessa tulee mieleen, että juttuja voisi sinne vielä jatkaa... Mm. että se yksi 105 pisteen kortti muuttui taas paksuksi korttinipuksi seuraavana päivänä. ;-)

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kolumbiassa

Sain valmiiksi minialbumin meidän vuodenvaihteen Kolumbianmatkasta. Tarkoitus oli tehdä yksinkertaisia sivuja, aukeamalla aina yksi iso ja pari pienempää kuvaa. Kovasti aikaa meni kuitenkin ompeluun ja harkitsemiseen eri vaiheissa. Mutta nyt on harkinnat harkittu. Mini on kiinni simppelisti saranarenkailla, mutta otin ne kuvauksen ajaksi pois.

Otsikko on chipboard-kirjaimia, jotka maalasin turkoosilla akryylimaalilla ja sitten käsittelin kimalleliimalla. Tyttäreltä sain palautetta kirjaimista: "Äiti, sä olet varmasti nyt tosi ylpeä itsestäsi. Pitäisi ainakin olla!" Taisi olla tarpeeksi kimallusta... :-) Otsikon kirjoitin espanjaksi siksi, että se sisältää kirjaimet L-O-M-A. Käsittelin ne vähän vaaleammalla kimalteella, mutta ero on sen verran vähäinen, ettei sitä juuri huomaa, kuvasta varsinkaan. Onpahan vähän omaa kivaa kuitenkin... ja toki täytyy käyttää c-kirjain, kun se kerran on mahdollista! ;-)Sisältöaukeamissa on kaikissa sama taitto. Vasemmalla on pohja kuviopaperia ja kaistale toista, pari valokuvaa. Tarinointialueen rajasin ompelemalla. Tarinointi on riveittäin paperiliuskoilla - halusin että taustan kuviopaperi pilkistelee sieltä väleistä. Nämä tekstipätkät muuten ovat syy, jonka takia minulla oli sähkökirjoituskone mukana Intohimona skräppäys -tapahtumassa, vaikka en siellä niin pitkälle minini kanssa päässytkään.

Julkaisen nyt noin puolet sivuista. Lopuissa on enemmän kasvoja eli blurrattavaa. Minua laiskottaa eikä niitä blurrailtuja sivuja ole yhtä hauska katsoakaan, joten eivätköhän nämä riitä! :-)






Koristeina on Martha Stewartin Starburst-leikkurilla leikattuja kuvioita. Kiitokset Veeruliirulle lainasta Intohimona skräppäilyssä ja Xingille ostovinkistä - nyt olen hankkinut ihan oman leikkurin! Toinenkin väkäsleikkuri pääsi käyttöön, kuviot sopivat kivasti yhteen.

Kuvioissa on joitain sivun aiheeseen liittyviä sanoja - paikannimiä tai espanjankielisiä fraaseja, ja pikkuisina koristeina kullanvärisiä ja läpinäkyviä turkooseja paljetteja. Osa pyörylöistä on kohotettu kohotarroilla, osa on litteinä pohjassa kiinni.

Lapset joutuivat matkan takia olemaan viikon verran poissa koulusta. Esikoinen sai opettajaltaan tehtäväksi pitää matkapäiväkirjaa. Idea oli mielestäni niin hyvä, että laajensin sen koskemaan myös pienempiä sisaruksia. Lähes kaikki tekstit ovat peräisin lasten matkapäiväkirjoista - aina siitä, joka tiettyä aihetta mielenkiintoisimmin käsitteli. Kunkin sivun yläreunasta näkyy, kuka minkäkin tekstin on kirjoittanut, mutta piilotin nimet kuvista.

Näitä muovikoristeita oli tarkoitus tulla muutama enemmänkin, mutta kun kiinnittäminen tuntui vaikealta, en uskaltanutkaan. Nämä ovat oikeasti hiuskoristeita, joita sain viime syksynä eräältä skräppäilykurssilaiselta. Kalakoristeet ovat uima-allasaiheisella sivulla - mihin niiden ajattelin päätyvän jo ne saadessani! :-) Suurkiitos näistäkin! Ja kyllähän ne kunnon liimalla jäivät paikoilleen, vaikka ensin ikävästi ponnahtelivat pystyyn "saranansa" varassa.

Matkalla mukana ollut kilpikonna Copa muuten ei ollut elävä, mutta ihan elävän kilpikonnan veroinen. Se oli paras matkalelu ikinä - rauhoitti väsähtäneitä tilanteita kilpikonnamaisen hitaalla ja hötkyilemättömällä tavallaan! :-)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Valokuvausta II

Kai tiedät sanonnan, että vanhat avioparit alkavat muistuttaa toisiaan? Näiden avioparista kertovien leiskojen kanssa kävi vähän samalla lailla... Mieheni valokuvaharrastuksesta tekemäni leiskan (eli tuon oikeanpuoleisen) jälkeen nappasin käteeni toisen 6 x 12 -tuumaisen jämäpaperin ja aloin sommitella sille kaveria omista valokuvaustottumuksistani. Pohdin näiden yhdistämistä yhdeksi leiskaksi, mutta ei - mielestäni tässä on kaksi vierekkäistä leiskaa. Meneekö saivartelun puolelle...? Taidan sijoittaa leiskat 12 x 12 -tuumaiseen sivutaskuun ja ommella väliin rajan, jotta sivut eivät mene limittäin vaan pysyvät ryhdikkäästi omilla paikoillaan.

Huomasin Xingin osallistuneen perhosleiskalla Jehkon kuukausihaasteeseen ja osallistunpa minäkin. Tosin haasteen määrittelyn mukaan perhosen pitää näkyä selvästi ja tästähän maskina ollut perhonen on lennähtänyt pois... Mutta ihan nyt siitä ilosta että perhonen käväisi leiskassani, osallistun kuitenkin! :-)

Samaa näissä leiskoissa:
- taustapapaperit samasta sarjasta
- otsikon kirjaimet
- nyörikiemurat, niitit kiinnityksenä
- paperinauhat
- journaling millimetripaperilla - mitä säkää että pääsin käyttämään millimetripaperin molempia puolia ja molemmat sopivat väreihin!
- filmitarrat
- puolihelmet siellä täällä

Erilaista näissä leiskoissa:
- suihkemaali <--> washiteippi
- perhosta käytetty perhonen <--> no perhonen! :-)
- mittanauhateippi <--> numerosiirtokuva

Melko lähellä samaa-kategoriaa nekin...

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, miten hyvin sain käytettyä molempiin leiskoihin samoja elementtejä, siihen, miltä leiskat näyttävät erikseen, ja siihen, miltä ne näyttävät yhteensä. Jee! Näitä oli kiva tehdä!

Ja muuten - kaikille, joilla on skräppäilyssä vähän hiljaisempi kausi, suosittelen askartelutarvikkeiden siivoilua... Ainakin minulla toimii! Siistiä ei ole vieläkään, mutta monta leiskaa on jo syntynyt siivouksen sijaan! ;-)

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Valokuvausta

Kylläpä kävi säkä! Tämä kuva ja aihe ovat lojuneet pöydälläni tammikuusta, jolloin aloin tehdä minialbumia meidän vuodenvaihteen matkasta. Kuva oli väärän kokoinen miniin, mutta sopi tähän hyvin. Inspiroidu-teemana siis on/off ja päähenkilönä oma puoliso.

Myös taustapaperi on minin jämiä - sitä oli jäljellä sopivasti 6 x 12 -kokoiseen sivuun. Kuvan takana on washi-teippiä ja paperin toisesta puolesta tehty kehys.

Ensin rakentelin leiskaan pystysuoria elementtejä. Numerot ovat siirtokuva aikojen alusta. Tekstin kirjoitin millimetripaperille, jota olin ensin vähän värjäillyt musteella. Sisältöalueen ylä- ja alareunassa on pätkät paperinauhaa, joka muuten olisi vuosi - pari sitten ihan varmasti ollut top 10 -listallani. Nykyään sitä tulee käytettyä harvemmin, mutta ihanaahan se on edelleen.

Tässä vaiheessa leiska alkoi näyttää melkomoiselta pystypötkyltä, joten laittelin vaakasuuntaan filminauhatarroja ja otsikon.

Sitten leiska näyttikin kulmikkaalta, etten sanoisi insinöörimäiseltä, ja päätin kieputella leipurinnyöriä muutamalle mutkalle. Tykkään! Perhoselle löytyi paikka ja kun muistin, miten moni oli merkannut nitojan ja värilliset niitit omalle top 10 -listalleen, kaivoin esiin omani. Ja olihan nitominen tosiaan käytännöllistä ja niiteistäkin tykkään. Pikku nitojani ulottuvuus tosin jättää vähän toivomisen varaa, eli niiteillä voin kiinnittää vain lähelle reunaa.

Pursottelin muutamia vihreitä puolihelmiä Pearl Makerillani. Ja välttääkseni märkien puolihelmien tuhraantumisen päätin, että valmista tuli.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Noin 10 kärjessä

Xing ja Riikka haastoivat listaamaan 10 tämänhetkistä lempitarviketta. Tein listan siten, että istuin askartelupöydän ääressä ja otin esiin tarvikkeita, joista tuli sellainen lämmin tykkään-fiilis. Hyvän tuulen lista! Tässä tulee siis, siinä järjestyksessä kuin sattuivat kuvaan osumaan:

- 2-värinen nyöri
- chipboard-kirjaimet, jotka voi käsitellä haluamallaan tavalla (kuvassa kaikkien aikojen lempparikirjaimeni, valmistaja 7 Gypsies)
- lanka ja neula = ompelu
- Fiskarsin askartelusakset, leikkaamisen helppous
- Crop-a-Dile Big Bite, jonka käyttökelpoisuuden lopulta, parin vuoden alikäytön jälkeen olen havainnut
- Etsystä tilaamani tagit, joita mallaan projekteihini hyvin usein, mutta jotka eivät ole vielä löytäneet paikkaansa... mutta kunhan löytävät, ovat varmasti ihan täydelliset!
- Priman kukkien keskustoiksi tarkoitetut koristeet. En hanki valmiita kukkia oikeastaan ikinä, mutta näille keskustoille kyllä keksin käyttöä jatkuvasti
- washi-teipit
- suihkemaalit
- Jenni Bowlinin etikettimuoto eri kokoisena.

Bubbling under:
- kartonki ja kuviopaperit, joita ilman noilla muilla ei olisi juurikaan käyttöä. :-) Ja huomaan että paperileikkuri puuttuu myös, vaikka käytän sitä lähes jokaista leiskaa tehdessäni.

Kiitokset haastajille ja muille listojen tekijöille - oma lista oli hauska koota, mutta ehkä vielä hauskempaa on nähdä muiden listoja!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Tanssia II

Elokuussa syntyi leiska esikoisen tanssiharrastustoiveesta, ja blogin kommenteissa sain pyynnön raportoida, miten kävi. Hyvin kävi: tanssiharrastus on jatkunut koko talven ja on kuulemma rankkaa ja kivaa. Leiska on se sama vanha, uutta on vain alimman tarinointilaatikon teksti.
Tosin mikään ei ole täydellistä - balettia ei löytynyt sopivaan aikaan sopivasta paikasta. Eli vielä on tanssitoiveita tulevaisuutta varten... :-)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Prrr.

Meidän lapset ovat mielestäni normaalia alttiimpia onnettomuuksille, ja esikoinen vielä meidän muita lapsia alttiimpi. Opettaja on joutunut soittamaan äidille kesken koulupäivän syystä jos toisestakin. Toivottavasti onnettomuudet iän lisääntyessä vähenevät ja puhelinliikenne samaten... :-) (Leiskan tapaukset ja niihin liittyvät tilanteet ovat mielestäni vähän sellaisia tragikoomisia, mutta viimeisestä puuttuu komiikka ihan kokonaan. Laitoin sen kuitenkin tähän samaan listaan.)

Leiska syntyi askartelupöydän siivoamisen sivutuotteena ja mietin sitä tehdessäni, että Inspiroidu-aiheena on palapeli. Tarinointi-palapeli mielestäni onnistui, vaikkei tässä mitään palapelitekniikkaa kyllä ole. No, ehkä voin osallistua kuitenkin.


Leiskassa ei ole valokuvaa enkä sellaista oikeastaan kaivannutkaan. Perhosen leikkasin kollaasiaskartelupaperista. Yhteen tarinointitarraan lisäsin mustaa Magic Mesh -verkkoa ja keltaista lankaa peittämään siinä ollutta englanninkielistä tekstiä, joka ei sopinut leiskaan kielensä eikä sisältönsäkään perusteella. Gromletit sain ihan melkein suoraan. Otsikon alle lisäsin myös pikku palasen mustaa verkkoa, kun sitä kerran jäi - ja jälkikäteen siitä tuli mieleeni sideharso, joten se tosiaan päätyi ihan oikeaan leiskaan. Tarinointitarroja kului monta.

Voi muuten olla, että tämä on kaikkien aikojen nopeimmin syntynyt leiskani, tuskin meni tuntia kauempaa.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Hymyä! Vähemmän!

Tämä leiska sisältää yhden lempparikuvistani meidän lapsista. Yhden varmasti hyvän kuvan saamiseksi otettiin reilu rullallinen kuvia - tuolloin elettiin vielä filmiaikaa. Mutta itse asiassa nämä ovat kaikki lemppareitani. Niistä näkyy, että hauskaa oli... paitsi nyt tietenkään ei näy, kun kasvot on piilotettu. (Pahoittelen muuten ainaista piilotusta ja blurrailua, mutta periaatteesta en laita nettiin kuvia, joista lapset voi tunnistaa.)

Kuvat ovat kehitettäessä saadusta index-kuvasta, jonka suurensin viime vuonna Intohimona skräppäys -tapahtumassa. Paperin keskialueelle suihkautin sinistä maalisuihketta, joka rauhoitti taustapaperia ja päästi kuvat paremmin esille.


Materiaalit olen itse valinnut skräppäilykurssin materiaalihaastekertaa varten. Tällä kertaa pakissa oli kaksi kuviopaperia (joista itselläni toinen jäi varastoon käyttämättömänä), kuusi die-cut-perhosta, 10 cm pätkä Magic Meshiä, haaraniittejä, 7 pikkuista journaling-tarraa ja pari metriä ohutta paperinarua. Lisäksi sai käyttää leikkureita, maaleja, Pearl makeria sun muuta yhteiskäytössä olevaa. Jokainen sai ottaa kartongin omista varastoistaan. Itse valitsin vihreän kartongin. Olin käyttänyt siitä aiemmin suikaleen, joten päädyin tekemään letter-kokoisen leiskan.

Haastemateriaalien ulkopuolelta lisäsin otsikon kirjaintarrat ja alareunan journaling-tarrat.

Tämä oli helppo ja nopea leiska, kerrankin! :-)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Vielä on kuvaa jäljellä

Sain siskolta palautetta (pilke silmäkulmassa), että blogiin on turha päivittää mitään tekniikkajuttuja, sukulaisia kiinnostaa sisältö. Itse olen ajatellut, että ylipäänsä voisi laittaa blogiin jotain. Joten tässä nyt sitten yksi skräppäily, piiitkästä aikaa. :-)

Sivun lähtökohtana on kukkakoriste, jonka ohjeen bongasin Hamblyn blogista. Ohjeessa kukasta tehtiin sormus, mutta itse sijoitin sen kuitenkin leiskaan. Hamblyn paperista tehty kukkanen oli pinkki-oranssi, joten värimaailma syntyi siitä. Kun keskimmäisestä löytyi sopiva kuva pinkki huppari päällä, leiska alkoi syntyä, koska tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo pitemmän aikaa.

Pompulat sain tyttäreltä, jonka askartelupakkauksesta niitä löytyi. Kiinnitin ne ompelemalla, samoin kuin nuo surullisenkuuluisat huonoliimaiset kirjaintarrat.

Napit olen tehnyt ehkä vuosi sitten kiinnittämällä kuviopaperia läpinäkyvien nappien alle koholakalla. Sattumalta paperi oli sama kuin nyt tekemässäni kukkakoristeessa, joten napit pääsivät itsestäänselvästi mukaan.

Yläreunan koriste on vaihtari skräppäilykurssilaiselta. Alun perin se on ollut hiuskoriste, mutta pikkuisen käsiteltynä napsahti tähän paikoilleen.

Mutta hienointa leiskassa ilmeisesti kuitenkin on oranssilla langalla kiinnittämäni sydämen muotoinen läpinäkyvä helmi. Keskimmäinen näki leiskan pöydälläni ja innostui: Upeeta, mä saan ton sydämen mun albumiin!

PS. Kurssilaiselta lainattua on myös tämän postauksen otsikko. :-)