torstai 30. syyskuuta 2010

Tekosyy

Tässä postauksessa on samassa sekä näppärä säilytysvinkki että tekosyy ostaa Mozartin kuulia. Enemmän ehkä jälkimmäistä. Ja laajasti tulkiten lisäksi vielä tekosyy ostaa Sticklesejä.
Eikö olekin hämmentävää, miten mukavasti Sticklesit sopivat tähän kahdeksankulmaiseen rasiaan? Ihan kuin koko juttu olisi tarkasti suunniteltu! Rasiaan sopisi varmaankin 14 kimalleliimapulloa. Minulla ei ole ihan niin monta, joten olen täyttänyt tyhjän tilan vaahtomuovilla, jotta Sticklesit pysyvät pystysuorassa ylösalaisin. Se on käsittääkseni suositeltu asento, jotta pullo ei tukkiutuisi kuivuvasta kimalleliimasta.

Vasemmalla puolella olevasta kuvasta voi havaita, että rasioissa tosiaan on alun perin ollut Mozartin kuulia. Oikealla puolella olevasta taas sen, että rasiaa voi käyttää muuhunkin säilytykseen, eikä kuulien hankintaa ole syytä rajoittaa vain yhteen rasiaan.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Piilossa

Tällä kertaa olisin varmaan kirjoittanut itse, mutta halusin osallistua Inspiroidu-haasteeseen, jossa kynä piti antaa jollekulle toiselle. Joten tyttären tarinointi taas!

Itse asiassa tyttö ei ensin innostunut kirjoittamaan ollenkaan. Ehdotin, että hän kirjoittaisi edes yhden lauseen pienempään tarinointilappuseen, se riittäisi. Mutta sitten tytöltä tulikin tekstiä niin, että isompi lappu täyttyi. Alku aina hankala. ;-)

Minulla muuten on ollut tapana hoitaa lapsen tarinointi siten, että pyydän lasta ensin kertomaan tapahtumasta tai kuvista suullisesti. Kirjoitan ylös sitä mukaa kun lapsi puhuu ja järjestän lauseet mielestäni loogiseen järjestykseen. Ja vasta sitten annan lapsen kirjoittaa juttunsa tarinointilappuun. Tarpeen mukaan voin sitten sanella sanoja tai lapsen ollessa ihan pieniä jopa kirjaimia, riippuen lapsen senhetkisistä kirjoitustaidoista ja omasta halustani virheettömyyteen... Toisaalta, mitä pienempi lapsi, sen hauskempia virheitä, joten liian tarkka ei kannata olla!

Näin olen saanut mielestäni yhdistettyä lapsen oman "äänen" ja ymmärrettävän tarinan. Ja toisaalta olen saanut myös muita juttuja talteen kuin "X oli kivaa" ja "Y oli kivaa" - meidän lapset yleensä aina aloittavat kaikki tarinat "oli kivaa", ja jatkon saa vasta lisäkysymyksillä.

Sivun suunnittelu lähti lippunauhasta. Ompelin sen valkoiseen kartonkiin, jonka olin suihkutellut sinisellä maalilla.

Pisteistä koostuviä siirtokuvakirjaimia olen jemmannut jo vuoden, ja odottanut oikeaa paikkaa. Enpä tiedä, oliko tämä sen oikeampi kuin jokin muu, mutta halusin lopulta ottaa ne käyttöön. Ikävä kyllä ne eivät oikein erottuneet kuviopaperin päältä, joten tälläsin sanat mustalle paperille. Näiden mustien liuskojen ja mustan otsikon jäljiltä leiska oli jotenkin liian tumma, joten yritin ilostuttaa ja kirkastaa leiskaa lopuilla elementeillä. Washi-teippiä, kahteen palaan leikattu tarinointilappu, haitarikukka.

Itseäni ilahduttavin yksityiskohta on villalangasta taittelemani "lehdet" haitarikukan alla. Kukka niin selvästi kaipasi jotain, ja langasta syntyi sopivan kevyt elementti.


Näin tänään, viikonloppuna skräppäilyristeily!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Iloinen ja ylpeä

Voi että! Sinellin hääaiheisen skräppäyskisan finaalissa on yksi viimevuotinen (ja edelleen jatkava) kurssilaiseni! Aivan mahtavaa! (Olen täällä aika innoissani - vastapäätä työskentelevä mieheni ehdotti juuri, että voisin kirjoittaa vähän vähemmän äänekkäästi. Häiritsen kuulemma hänen puhelinkonferenssiaan näpyttelylläni! ;-)

Itseltäni kilpailu lipsahti ohi vaikka osallistumista suunnittelinkin, mutta olen oikeastaan nyt yhtä iloinen ja ylpeä kuin olisin omasta finaalipaikastani!

* * *
Ja toinen juttu - kiitokset Kuuttarelle Beautiful Blogger -tunnustuksesta ja Maikolle Cherry on Top Awardista. Ilahduin kovasti!

... mutta silti olen niin tylsä etten laita eteenpäin. Laittaisin tuolle kurssillani olevalle finalistille ehdottomasti, mutta hänellä ei ole blogia.

torstai 9. syyskuuta 2010

Sukkasillaan

Taas kuvaton leiska! Ja taas leiskaani kirjoittelee joku muu kuin minä! Aiheena on tyttären osallistuminen Viestikarnevaaleille koulunsa edustajana.

Isoimman tilan vie tietysti Viestikarnevaalien numerolappu. Alaosaan tulostin pari aiheeseen liittyvää Facebook-statusta: omani siitä, miten itsekin aikoinaan juoksin viestikarnevaaleilla ja puolisoni ylpeän päivityksen tytön onnistuneesta lähdöstä.

Statukset eivät alkujaan olleet Facebookissa lähekkäin. Otin molemmista ruutukaappauksen ja yhdistin ne Photoshopissa. Mukaan tuli pari kommenttia ja muutamä tykkäyskin. :-) Olen miettinyt tapaa tallentaa Facebook-päivityksiä, ja tässä tuli nyt aloitettua.

Tyttö kirjoitti taas oman tekstinsä, ja itse kirjoitin vielä minua vuosikymmenet askarruttaneen sukkapohdinnan washi-teippipalasille. Yksinkertaista ja kivaa! :-)