maanantai 31. joulukuuta 2012

Niistä muodostuu onnellisuus

Yhdysvaltalaisissa skräppäilyblogeissa oli syksyn mittaan monenlaisia gratitude-projekteja Kiitospäivän viettoon liittyen, ja seurailin niitä mielenkiinnolla. Sitten luin suomalaisesta naistenlehdestä älypuhelimeen ladattavista gratitude journaleista ja kokeilin löytämiäni. Ne olivat niin typerällä tavalla toteutettuja, että kiitollisuus ei todellakaan ollut päällimmäinen tunteeni.

Vanhassa vara parempi - käytän paperia ja kynää siis. Sopivan vihkon sain sellaisen itse koristelemalla, ja olenkin jo kirjannut ylös monta kiitollisuutta aiheuttavaa asiaa. 

onnellisuus2

Kiitollisuuspäiväkirja tuntui liian pitkältä sanalta kirjasen kanteen, joten lainasin nimeksi lauseen Ismo Alangon biisistä Onnellisuus. (Pahoittelut huonosta kuvasta, pimeä oli kuvatessani.)

P*skarteluhaasteeseen saa tehdä ihan mitä tahansa, joten olen mukana.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Listalla

Netissä on ihania mahdollisuuksia ilahtua. Jokin aika sitten Pinterestissä tuli vastaan oma leiskani, joku oli sen pinnannut. Oi! Olipa kiva yllätys. :-)

Ja nyt sitten pieni rakas blogini löytyy Askartelublogien top 10 -listalta. Oi joi! Mahtavaa! Ja aika hienossa seurassa! 

top-blogit

Vähemmän hauskaa: pikkusormeni, jonka piti olla vain vähän tärähtänyt, onkin vähän murtunut ja viettää pari kolme viikkoa lastassa. Uudet askartelut ovat vähissä mutta tässä vanha julkaisematta jäänyt. 

Viime kevään skräppäilykurssilla valitsin yhdeksi aiheeksi skräpistämisen ja skräpistin sitten Stacy Cohenin leiskan Tea time. Stacyn jäljillä oli nopea skräpätä. Lempparikohtani on vasemman yläkulman koristenauha, johon sain Dymolla kivan kiiltävää pintaa ja Stacyn mallin mukaisia tekstillisiä koristeita.

apua olen vanki

Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Uudestaan!

Nyt  kävi sillä lailla, että vastikään skräppäämäni sivu ei miellyttänytkään minua. Se lojui esillä muutaman viikon odottaen albumiin laittamista ja oikein ärsytti minua vääränlaisuudellaan. Repäisin kuvan irti ja tein sivun uusiksi. Siitäs sai!

Inspiraationa toimi Pinterestin kautta löytämäni liukuvärileiska. Kun nyt sitten kävin uudestaan katsomassa inspiraation lähdettä, huomasin ettei tästä tullut mitään sinne päinkään. Mutta eikös ole upea tuo Shanna Noelin sivu! Ja kommenttina mm. Emmon blogissa käytyyn luovuuskeskusteluun: otan ideoita muilta, joskus tietoisesti ja joskus vähemmän tietoisesti, joskus lopputulos näyttää enemmän idealta ja joskus näköjään vähemmän :-)

erilaiset-muistot

Kuviopapereita leiskaan kertyi kahdeksaa erilaista, kartonkeja neljää eri väristä. Valkeaan kartonkiin suihkaisin keltaista mistiä ja se kurkistaa kuviopaperin takaa vähän auringonnousun oloisesti. Aika jees! 

Koristeina vähän kukkia käyttävän askartelijan malliin kaksi kukkaa (puoliksi vaan!), kolme pätkää paperinauhaa ja 80-luvulta peräisin oleva Madison-tarra. Löysin sen pojan huoneen lattialta. Oikeassa reunassa on vielä vähän vanhaa Aku Ankkaa, josta tarra oli repäisty irti. :-)

Yritin laittaa koristeita enemmänkin mutta en pitänyt kokeiluistani. Muistoksi jäi pari repäisyjälkeä ja muutama niitin ja neulan reikä. Leiskan revittyjen reunojen seassa ne eivät haittaa ollenkaan.

erilaiset-muistot-teksti

Yleensä haluan, että tekstin voi lukea ilman mitään kommervenkkejä, mutta kun leiska tarjosi yllin kyllin pikkuisia kolosia tarinoinnnin sujauttamista varten, päätin tarttua tilaisuuteen. Kirjoitin tekstin ohuelle kirjepaperille, jonka yläreunaan olin kiinnittänyt yhden tarinointitarran, ja sujautin talteen. Huomaa tarinointipaperin rennon boheemi taittelu! ;-)

Osallistun tällä sivulla VV-haasteeseen 8 elikkäs tarinointi elikkäs Sannikan tyyliin. Koska tässä on minulle aika tyypillinen tarinointi. Heh! ;-)

Osallistu sinäkin! :-)

PS. Kuvista - ylempää kuvaa ottaessani räpsähti salama, alemman otin ilman salamaa. Selvästi huomaa että kolmiulotteisuus katoaa salaman kanssa kuvatessa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Auts.

Pelasin kuudesluokkalaisten kanssa koripalloa, pallo tärähti pikkurilliini ja olen nyt kaksi viikkoa potenut sitä. Mikään ei mennyt isommin rikki, mutta silti sormi on parantunut hitaammin kuin olisin luullut. Olen huomannut, että pikkusormi on aika tärkeä... esimerkiksi askartelussa. Arvostakaa siis pikkurillejänne! 

Pikkurilli ehjänä olisin varmaan jo aiemmin mainostanut, että olin mukana Emmon Vuoroin vieraissa -sarjassa. Toki juttuni voi vieläkin mennä lukemaan. Kirjoittelin mm. kirjoittelemisesta.

sannika_tykkaan


VV-haasteisiin kannattaa muuten edelleen osallistua - kaikkiin haasteisiin osallistuneiden kesken Emmo arpoo hienon palkinnon. Aikaa on joulukuun alkuun asti.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Äitien välisestä ystävyydestä

Yllätin itseni äskettäin skräppäämällä lapsen koulukuvan, vaikka en ole ollut koulukuvista mitenkään inspiroitunut. Nyt tapahtui toinen yllätys: skräppäsin perhekerhon ryhmäkuvia. Ryhmäkuvat ovat sen verran isoja, että skannasin ne ja tulostin pienempänä. Mutta kun minulla ei näistä ihmisistä näissä elämäntilanteissa oikeastaan muita kuvia ole, ryhmäkuvat toimivat ihan hyvin! Juuri mitäänhän niistä ei blurrauksen jälkeen jää näkyviin, pahoittelen. Mutta äitejä, lapsia ja pari ohjaajaa niissä on, ja ylimmäisessä aika paljon pöytää. :-)

mun-äitikaverit

Emmolle kiitokset journalingin alusta! Käytän hyväksi kaikkia mahdollisuuksia saadakseni jonkun muun osallistumaan tarinoinnin kirjoittamiseen... ;-) Kuvan tekstistä ei juuri saa selvää, joten tässä:
Yhden gesterbyläisen kerrostalon kellarissa tutustuin naisiin, jotka tekivät hypyn äitiyteen hauskemmaksi. Keskustelut elämästä ja äitiydestä. Hulvaton huumori. Valmiiksi keitetty kahvi. Perhekerho, puisto, perjantain kimpparuuat, Rossossa sulkemisaikaan asti, lukupiiri... ja pysyin järjissäni.
Kiitos teille, äitikaverit! :-)

Osallistun sivulla VV-haasteeseen Creomi-bingon rivillä maali (keltainen suihke), ommel (pitsissä) ja sulka (tein leivinpaperista Julien ohjeella). Muuten on sitten leimailuja, washiteippiä, tuputtelua sun muuta.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kesäreissu

Aloitan skräppäilyn yleensä tarinasta, ja yritän tehdä sivusta tarinan henkisen. Tällä kertaa minulla oli visio noista eri värisistä paperinauhoista, jotka halusin taustalle. Vasta taustan jälkeen aloin miettiä valokuvaa ja sisältöä. Skräppäys tuntui melkein työltä, ei ollenkaan niin hauskalta kuin yleensä. Täytynee pysytellä omassa tarinalähtöisessä meiningissä! No, olihan tässäkin hauskaa se että sivu tuli valmiiksi ja voin siirtyä tekemään jotain muuta... :-) Ja kiitos päivämääräleimasimesta, Napsuliini

reissu

Tervetuloa muuten roiskimaan, valuttelemaan ja levittelemään paperille vesivärejä, gessoa sun muuta! Sunnuntaina 28.10. klo 10-16:30 Tampereen työväenopistolla tutustutaan märkiin tekniikoihin skräppäilyssä (Kurssi 110440 Skräppäilysunnuntai: märät tekniikat).

Ilmoittautua voi täällä

Sopivasti kävinkin juuri ostamassa uuden pönikan gessoa! :-)

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Jaksaa jaksaa!

Tällä kertaa Vuoroin vieraissa -haasteessa mietitään Nelssonin tyyliä. Haastetyön kanssa sivullani on yhteistä vihreä väri ja letter-muoto. Mutta eikös tämä kaiken kaikkiaan ole yksinkertainen, selkeä ja säntillinen, kuten Nelsson kuvasi tyyliään kolmella sanalla?

tonni

Kuva on maalikameran kuva yleisurheilun hallikisoista. Hurjat värit johtuvat siitä, samoin juoksijoiden ruumiinosien venymiset ja muut epätyypilliset muodot. Kuvan väreihin oli hankala yhdistää muita värejä, joten pysyttelin sitten mustassa ja neontyyppisessä vihreässä.

Tarinointi on kirjoitettu puolitetuille washiteippiriveille. Tällä kertaa halusin suoraviivaista meininkiä, joten kiinnitin teipit kartonkiin ja leikkasin viivottimen ja sormiveitsen teipit katkeamaan täsmällisesti. Ei mitään repimisiä!

Alareunan vihermusta raita on alta washiteippiä, päältä valmiiksi leikattuna ostettu boordi, jonka maalasin mustaksi. Tähdet ovat ohutta muovia. 

Tekstin olin jo hahmotellut tyyliin "harrastat yleisurheilua ja tykkäät 1000 metrin juoksusta", kun onneksi kysyin tyttäreltä, mitä hän juoksuun lähtiessään ajattelee. Ja kun erilaisia ajatuksia riitti maaliin asti, sain paljon suunnittelemaani kiinnostavamman tarinoinnin. 

PS. Ennätyksen päivämäärä vielä puuttuu, joten tiedoksi, että kuva on eri kisoista kuin ennätys. Nimittäin ainoa palaute puolisoltani oli, että ennätys ja kuva eivät liity toisiinsa. Väitin ettei tämä ristiriita varmaankaan häiritse ketään muuta kuin puolisoani. Toivottavasti olin oikeassa! Ja pahoitteluni jos sitten kuitenkin häiritsee!!! ;-)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Yksi, kaksi, sulle tuli faksi

Tähän mustavalkoiseen, aikoinaan faksilla saapuneeseen kuvaan halusin yhdistää jotain todella ihanaa paperia, koska kyseessä on niin rakas kuva. Alareunan kukallinen paperi oli täsmälleen se, mitä halusin.

lapsiesitys1

Kun katselin paperia, huomasin, että siinähän on täsmälleen samat värit kuin meidän lasten vaatteissa kuvan originaalissa. En ollut ajatellut skräpätä originaalia ollenkaan, mutta kun otin sen esiin, en voinut olla skräppäämättäkään.

lapsiesitys2 

Ja kas, kaksi sivuahan on oikeastaan aukeama.

lapsitieto
Paperinauhat ovat vanhoja koristeita, kukkaset aika lailla uusia, ja yläreunan paperi on Turun kirjekuoritehtaan tuotantoa. Alun perin valkeat kohdat, repeämät ja ompelukset tulivat sivulle siksi, että paperi ei riittänyt toiselle sivulle koko alueelle (koska olin leikannut sen suurpiirteisesti yhtä sivua ajatellen). Mutta tilkkuversio näyttikin paremmalta, joten lisäsin paperinpaloja ja ompeleita ehjällekin puolelle.

En keksinyt soveltuvaa otsikkoa enkä pystynyt edes ratkaisemaan, tulisiko otsikoita yksi tai kaksi, joten en laittanut ainuttakaan.

Sivusta oli tarkoitus tulla iloinen ja raikas ja aika lailla sellainen siitä mielestäni tulikin. Siis aukeamasta! :-)

Ja väriyhdistelmällä sininen - oranssi - valkoinen osallistun P*skarteluhaasteen väribingoon.

PS. Pikkuisen huvittavalta tuntui blurrata tuo faksilla tullut suttukuva, josta en ikinä ole saanut selvää... mutta jostain syystä kuvan laatu on tietokoneen ruudulta katsottuna paljon parempi, suorastaan tunnistettava! Tämän kun olisin tiennyt silloin 2004! :-)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Lääkettä ikävään

Vuoroin vieraissa -haasteessa kanavoidaan tällä kertaa Riikkaa. Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa gessosta!

Koska havaitsin gessoni kuivuneen (ups! olin sulkenut kannen huonosti), ainoa vaihtoehto oli ottaa käyttöön perhos-diecut-paperi, jota kevään kurssilla käytimme sapluunana. Siinä oli gessoperhosten teon jäljiltä niin kiva tekstuuri, että otin sen tuolloin talteen. Ja nyt minulla on kuin onkin gessot pohjalla! :-) Se on siis tuo valkoisempi valkoinen perhosreikien ympärillä, vähän huonosti näkyy tässä kuvassa.

blogiin2

Roiskuttelin pohjalle tummanruskeaa vesiväriä ja lisäksi kiinnitin parin perhosen taakse palasen ruskeaa kartonkia.

jos-tulee-ikävä

Sitten riikkamaisia koristeita: pikkuinen kakkupaperi (johon embossasin pisteitä, kuten joka sivuun nykyään ;-) ja koristerykelmä. Oranssikukallinen kangasteippi on Teippitarhasta ja ehkä ihaninta mitä tällä hetkellä tiedän.

Todella mielelläni olisin jättänyt ruskean kartongin pitsireunuksen perhosten yläpuolelle näkyviin, mutta elementtien sijoittelu ei onnistunut. Mutta mitenkäs Riikka tässä äskettäin kirjoittikaan... "Teen taustaan jotain kivaa ja lopuksi huomaan, ettei sitä enää juurikaan näy." Ihan asiaankuuluvaa siis! ;-)

Otsikon k on eri värinen siksi, että ruskeista kirjaimista olivat jo k:t loppuneet enkä viitsinyt alkaa värittelemään. Jos en viitsi, saa jäädä erilaiseksi.

Ja muutama hylätty kokeilu vielä riikkamaisesta "jos joku ei onnistu heti, niin yritetään paikata ja jos se ei toimi, niin sitten heitetään pois" -prosessista:

blogiin1

Tämänkertainen VV-haaste löytyy täältä.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Laulusta

Emmon blogin Vuoroin vieraissa -sarjaan liittyy haaste, jossa voi inspiroitua kulloisenkin vierailijan tyylistä. Ensimmäisenä vuorossa on Maikko.

kirkkokuorossa

Tähän leiskaan poimin Maikon tyylistä maanläheisiä värejä, tehosteaineiden käyttöä (embossatut ympyrät ja leimatut pistealueet), lyhyen tarinoinnin ja otsikottomuuden. Kun leiska oli valmis, huomasin, että asettelu on aika lähellä Maikon VV-leiskaa, venytettynä tosin: kaarireuna vasemmalla, kuva oikealla, papereita päällekkäin. 

Tämä leiska tulee mummun albumiin. Lemppariyksityiskohtani on kuvan alla oleva ruskea paperi, joka on tyhjäksi jäänyt sivu mummun vanhasta valokuva-albumista. Se on vähän rytyssä ja reunoistaan haalistunut, mikä ei tästä kuvasta kovin hyvin näy. Kolmiulotteisuutta leiskaan tuo laululintu lasisessa pallurassaan sekä kuviopaperista irtileikatut kukat, jotka kiinnitin kohotarroilla.

Nyt ruudulta katsoessa elementit näyttävät olevan vähän liian lähellä yläreunaa.. pitääkin vielä mennä vilkaisemaan, onko livenä sama ongelma vai pitäisikö lisätä jotain alareunaan sivua tasapainottamaan.

Viikonloppua! Ja osallistukaahan VV-haasteeseen! Luvassa mainetta ja kunniaa ja jotain pientä postitse kulkevaakin. :-)

torstai 20. syyskuuta 2012

Stipendiaatti

Meidän kuopus sai keväällä stipendin. Otin talteen paperin, johon perustelut oli kirjattu, ja ajattelin käyttää sitä leiskan teon pohjana. Siinä oli sellainen koristeellinen punainen kukkaköynnös. No, missäs se nyt sitten on? Taisi joutua roskiin, ei löytänyt paikkaansa. Tulostetut tekstipätkät kuitenkin pääsivät mukaan ja leiskan punainen väri on peruja siitä kukkaköynnöksestä.

stipendi 
Pohjana on punainen kartonki, johon painelin leimasinmusteen ja sapluunan avulla kirjaimet. Intopiukkiksena ryhdyin tekemään kohokuviointiaineen avulla pisteitä ja havaitsin, että muste ei ollut kuivunut. Oikean yläreunan vaaleat kirjaimet ovat vahinko mutta mikäpä siinä, ihan hyvä vahinko. Ja sitten vielä punchinellan ja mustan musteen kanssa pyörylöitä. Tausta valmis!

En ole ollut kiinnostunut skräppäämään lasten koulukuvia, koska ne ovat yleensä aika kliinisiä. Koska stipendiin liittyvää kuvaa ei ollut, ajattelin kuitenkin yrittää. Ja kappas, kun niitä laittoi monta, ne alkoivatkin toimia. (Vähän sama juttu kuin luokkien seinillä olevat piirustukset: 25 syksyistä puuta näyttää paremmalta kuin yksi syksyinen puu.)

Koristeiksi lisäsin paperinauhaa, napin, haaraniittejä ja "3B" pikku tarroina. Rengas on kumirenksu. C-kirjain pääsi heti käyttöön, kiitos postista Riikka!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Äänentoistollinen historiani

Aloin miettiä tämän minin tekemistä ensimmäisen askarteluristeilyn (olikos se 2009?) jälkeen. Ostin Tukholmasta paperia ja vellumia, jotka toivat mieleeni vinyylilevyn. Samana syksynä opetin ensimmäisen skräppäilykurssini, ja yksi kurssilainen toi yhteisesti käytettäväksi tapettikirjoja. (Kiitos!) Yksi tapetti muistutti jollain tavalla c-kasettia.

Pitkän hauduttelun jälkeen olen saanut valmiiksi minialbumin "lo-fi hi-fi" eli äänentoistollinen historiani, matalampaa ja korkeampaa äänentoiston tasoa. Tein minin keväällä puoliväliin, kyllästyin enkä enää muistanut, mitä ideaa koko minissä oli. Viime viikolla luin keväällä kirjoittamani tekstit ja naureskelin niille, ja vakuutuin että valmista pitää tulla. Ja tuli! Jei!

lofi-hifi-kansi

Polaroid-tyyppiset kuvat tein jossain netin palvelussa. Kannen kuvassa näkyy vähän kaiutinta ja kuopuksen tekemä kilpikonna, joka on askartelutilassani olevan cd-soittimen päällä. Kuvissa on yksityiskohtia eri soittimista mutta tästä kannen kuvasta sitä ei taida pystyä päättelemään kukaan muu kuin minä. :-)

Ja hei: käytin kaksi äffää! 

1

Yksinkertaisen johdantosivun tein viime hetkellä, kun tuntui ettei ihan suoraan voi hypätä asiaan.

2

Vasemmalla se kasetin mieleen tuova tapetti, josta alussa mainitsin. Ja muutama oikea kasettiin kiinnitettävä tarra. Viimeksi olen äänittänyt kasetille varmaan 20 vuotta sitten, mutta onneksi pidin tarrat tallessa - olihan niille käyttöä, kun tarpeeksi odotti...

Oikealla ensimmäinen kurkistusikkuna vellumissa. Kurkistusikkunat kopioin Nicole Samuelsilta. Nicolen ikkunoista kurkki pikkuinen poika, minun ikkunoistani nappuloita ja muita laitteiden yksityiskohtia.

3

Ensimmäistä kuvasivuani tehdessä havaitsin, että kirjoituskoneella kuviollisella fabribille kirjoittaminen ei ole täysin ongelmatonta. En kuitenkaan tehnyt sivu uusiksi. Ihmeellistä suurpiirteisyyttä! ;-) Maaliroiskeita on minissä siellä täällä, tälläkin sivulla.

4

Sivuille jäi tyhjiäkin kohtia. Ajattelin, että voin lisäillä juttuja käsin kirjoittamalla, jos jotain tulee mieleeni kirjan kokoamisen jälkeen. Ja niinpä tulikin, ensimmäinen täydennys tuli jo lisättyä tuohon vasemmalle sivulla.

Oikealla se vinyylilevyä muistuttava paperi + vellum -yhdistelmä, joka koko projektin käynnisti.

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

Että sellainen. Takakansi on samaa beessiä puukuviota myös takapuolelta, mutta siitä ei ole kuvaa, koska alkoi sataa.

Kirjasen sidonnan tein taas Anja Waden ohjeiden mukaan.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Tää lukis kirjaa

Olen kiinnittänyt huomiota Amy Tanin leiskoihin, joissa on vesiväreistä tehty sateenkaarimainen värisarja,  esim. täällä ja täällä. Amy taitaa puhallella vesivärit pillillä sinne tänne, minä valuttelin (valuttelu taitaa olla nyt vähän muodissa ;-). 

luen-itse

Otsikon leikkasin itse, ompelin kehykseksi ympyrää ja raaputin siirtokuvalainausmerkit sähköpostitekstin ympärille. Barbapapa-kuvan sain korttipelistä, siinä on ruotsinkieliset säännöt toisella puolella. Toivottavasti nyt ei koskaan tarvitse pelata Barbapapa-peliä ruotsiksi! ;-) Kuva ei oikeastaan liity tekstin tilanteeseen mutta en anna sen häiritä. Pari kukkakoristetta vielä ja naps valmista! Mitä ihmettä? Rento meininki ja nopea leiska! :-)

*****

Ja hei, kais olet huomannut tämän:


Kohta alkaa! :-)

tiistai 28. elokuuta 2012

Juoni + kursseja Tampereella

Kevään Intohimona skräppäys -tapahtumassa tavoitteeni oli löytää pieniä siroja kakkupapereita, ja siinä onnistuin. Leiska valmistui lähes kokonaan Peurungassa perinteisessä yhteistyöhengessä - kiitokset mustelainasta Emmolle ja otsikosta Lauralle! 

Kakkupaperit musteilla värjättyäni olin niin tyytyväinen, että en oikeastaan halunnut peittää niitä. Kraft-kartonki oli sopivan neutraali tausta. Laura keksi otsikon, joka oli tarpeeksi lyhyt: mahtui oikeanvärisillä kirjaimilla 6x12-kokoiseen leiskaani. Halusin toteuttaa tarinoinnin jotenkin sirosti, jätin asian hautumaan ja melko perinpohjaisesti se sitten hautuikin. Tänään istahdin tietokoneen ääreen ja tulostin tekstin. Määrittelin tekstin väriksi keltaisen ja taustan väriksi harmaan, ja tekstiliuskat sopivat hyvin kakkupapereiden väriin. Pari numerotarraa vielä lisäsin, mutta siihenpä sitten taitaa jäädäkin. Ei noita pitsireunoja vaan voi peittää! :-)

 juoni

Leiskasta teksti on ihan helppo lukea, kuvasta näköjään ei. Joten tässä siristelyn vähentämiseksi:
"Kun Lili oli ollut meillä hoidossa, laadit suunnitelman siitä, miten meillekin saataisiin koira.1. Sitoutuminen koiran ulkoiluttamiseen. Teit itsellesi listan, johon merkitsit 219 ensimmäistä päivää.2. Hypnotisoinnin opettelu. Hypnotisoituna isäkin suostuisi ottamaan meille koiran.Mutta juoni ei onnistunut. Meille tulee vain hoitokoiria."
*****

Tampereen työväenopistolla on taas skräppäilykursseja, tervetuloa! Alkeiskurssilla aloitetaan ja sille kannattaakin ilmoittautua saman tien. Kurssien tiedot täällä, ilmoittautumisohjeet täällä.

lauantai 11. elokuuta 2012

Diskoilua

Silloin kun minä olin nuori, ei ollut kännyköitä. Ja jos olikin, ei kännyköissä ollut kameroita. Iltamenoissa olen tullut ottaneeksi muutaman valokuvan filmille, lähinnä joistain esiintyjistä. Siinä on elämänalue, jonka dokumentointi jäi aikoinaan tosi vähälle. 

Mutta onneksi ei ole liian myöhäistä! Toukokuussa oli yhtenä iltana nuoruusvuosien re-run - yksi hyvin verkostoitunut kaveri keräsi kaverinsa samaan paikkaan samana iltana, ja nämä taas kutsuivat omia kavereitaan. Ja minä sain bilekuvan lempitanssilattialtani, Tampereen Yo-talolta. Onneksi me kalkkiksetkin olemme Facebookissa, niin tällainen on mahdollista!

talolla

Halusin lähteä tavoittelemaan sellaista hikisen tanssi-illan tunnelmaa. Rento meininki siis! Kuviopaperit piti unohtaa, koska yksikään hankkimani kuviopaperi ei liippaa läheltäkään hikistä tanssi-iltaa... aika harvoin sellaiselle on ollut tarvettakaan! ;-)

Pohjalla on valkoinen kartonki, jolle levittelin kortilla vihreää ja turkoosia maalia. Ehkä ensimmäisen kerran onnistuin maalien levittelyssä siten, että tykkään lopputuloksesta! Kuvan päällä olevassa pyöryläkokoelmassa suurin on itse tekemäni rintanappi, harmaalta näyttävä pyörylä on peili, ja lisäksi löytyy yksi iso vihreä ja muutama pienempi haaraniitti. Näiden jälkeen leiska oli jo ihan jees, mutta journalingin paikka mietitytti.

Jossain vaiheessa hoksasin, että kuvassa on muutama neonpinkki piste, ja muistin hankkimani neonpinkin washiteipin. Jei! Revin teipin kahtia, ettei rivityksestä tulisi liian ryhdikäs.

Haaste(el)lista-haasteet olivat mielessä skräppäillessäni - ensin pääväri & tehosteväri, sitten tehosteaineet, journalingkin jossain vaiheessa... moni liippaa läheltä mutta jospa nyt osallistun vaikka Teippejä, teippejä, teippejä -haasteeseen.

torstai 9. elokuuta 2012

Jumpallista

Skräppäsin! Harmittelin Haaste(el)lista-tapahtuman ajankohtaa heti siitä kuullessani - kyseessä oli nimittäin viikonloppu, jonka vietin itse järjestämässäni perhetapahtumassa. Mutta kun sunnuntaina kotiin tullessani huomasin, että haasteisiin voi osallistua vielä monta päivää, aloin skräpätä. Huippua että tällaista järjestetään! Haluan ehdottomasti osallistua! Kiitokset tempauksen järjestäjille!

Osallistun haasteeseen 9 - haasta itsesi. Otin esiin vesiväripuukynät (watercolour pencils), jotka sain joululahjaksi useita vuosia sitten. Kynnys niiden käyttöön on ollut korkea, koska en oikeastaan osaa piirtää. Mutta osaan sentään värittää, joten väritin. Vesivärikyniä käytin leimatun otsikon värittämiseen ja tekstin taustan tekemiseen. Ensimmäisen kokemuksen perusteella uskon, että kyniä tulee käytettyä toistekin.

pilates
Viikonlopun tapahtuman jäljiltä minulla oli käytössäni rintanappikone, ja sain nerokkaan idean sijoittaa teksti rintanappiin. Tekstiä oli aluksi noin tuplamäärä nykyiseen verrattuna. Kirjoitin sen kirjoituskoneella ja havaitsin, että tekstiä pitäisi vähentää huomattavasti. Mietin synonyymejä, karsin ja lyhensin, tavutin ja laskin merkkejä... ja niin vain sain tekstin mahtumaan rintanappiin! Idea tosin ei ihan joka vaiheessa tuntunut niin nerokkaalta, koska aikaa paloi melkoisesti. Lopputuloksesta kuitenkin tykkään, joten loppu hyvin.

Halusin pitää leiskan yksinkertaisena, koska aiheeseen ei mielestäni sovi mikään ylenpalttinen koristelu. Niinpä lisäsin vain oikeaan reunaan palaset maalatuista pahvikehyksistä ja ompelin yksinkertaisen kehyksen. Valmista!

*****

Aiemmassa postauksessa myin skräppäilykirjoja. Huomasin äskettäin, että hotmail-osoitteeni junk-osastolla oli muutakin kuin roskapostia. Junk-osasto tyhjenee automaattisesti, eli en näe enää heinäkuussa roskaposteihin joutuneita viestejä.  Toivottavasti kenenkään ostohalukkaan viesti ei ole jäänyt sinne huomaamattani! Jos näin on, pyydän anteeksi! Muut kirjat on myyty, That's Life vielä jäljellä.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Muutama kirja myytävänä

Kesätervehdys! En ole aikoihin tullut askarrelleeksi mitään, mutta luulen että aloittamisen aika on melko lähellä. Otin varovaisesti tuntumaa ja siivoillessani tein skräppäilykirjahyllyyni lisää tilaa... Muutama myyntiin siis! Kirjat ovat siististi luettuja ja hyvässä kunnossa. Laita sähköpostia osoitteeseen behr88(at)hotmail.com, jos haluat ostaa jonkun kirjoista.




Journaling Solutions for Scrapbooks (paino 1150 g, paksuus 2 cm)
Kuvaus Amazonissa
Kirja 10 € + postikulut 6 € = 16 €




Rebecca Cooper: Real. Life. Scrapbooking (paino 790 g, paksuus 2 cm)
Kuvaus Amazonissa
Kirja 9 € + postikulut 3,60 € = 12,60 €




Find Your Groove (paino 490 g, paksuus 1 cm)
Kuvaus Amazonissa. Tätä muuten joku myy Amazonissa yli 100 dollarilla, ilmeisesti kyseessä on todellinen sijoitus! ;-)
Kirja 9 € + postikulut 3,60 € = 12,60 €




Nic Howard: That's Life (paino 440 g, paksuus 1 cm)
Kuvaus Amazonissa
Kirja 9 € + postikulut 2,40 € = 11.40 €






We Dare You (paino 540 g, paksuus 1 cm)
Kuvaus Amazonissa. Samaten tämän voi hankkia myös reilulla 100 dollarilla jos niin haluaa. :-o
Kirja 9 € + postikulut 3,60 € = 12,60 €


Yksittäisten kirjojen postikulut arvioin 2. luokan kirjelähetysten hinnoilla. Mikäli ostat useampia kirjoja, voin tietysti pakata ne samaan kirjeeseen/pakettiin. Lähetyksen painosta ja paksuudesta riippuu, paljonko postikuluja kertyy - siksi kirjoittelin nuo painot tähän talteen.


Kirjat sijaitsevat Tampereella, joten jos itsekin olet täältä päin, nouto onnistuu myös.

torstai 3. toukokuuta 2012

Isomummu

Intohimona skräppäys -tapahtumassa oli muutaman tutun kanssa puhetta siitä, ettei blogia tule päivitettyä samalla innolla kuin joskus aiemmin. Ei se mielestäni mitenkään vakavaa ole - elämässä ja harrastuksissa on erilaisia vaiheita, joskus huvittaa yksi asia ja joskus joku toinen. Ja tietysti voi skräppäillä sivuja julkaisemattakin!


Mutta tässä esimerkkinä prosessini nykyisestä hitaudesta sivu, jonka olen tehnyt viime vuoden puolella, kuvannut helmikuussa, ja näin toukokuussa saan blogiin asti... Sivu on lähivärit-Inspiroidu-haasteen mukainen, mutta ei tosiaan sen inspiroima. Mutta haaste inspiroi nyt sitten julkaisemaan tämän keltaoranssin sivun - keltaoransseja olivat mallityötkin. :-)


isomummu 


Varmaan voi päätelläkin, että sivuun on kerätty meidän lasten muistoja isomummustaan. Tekstiä tuli sen  verran, että muuta ei juuri mahtunut. Kehystin tekstit ompelemalla.


Ainokainen koriste on pienennös värityskirjan sivusta. Kiinnitin pienennöksen kartongille, leikkasin ääriviivojen mukaan ja kiinnitin kohotarroilla. Syy tällaiseen koristeeseen on se, että järjestin kerran mummulle sairaalaan kotikutoista taideterapiaa. Pakkasin mukaan kasan värityskirjoja ja puuvärit, ja värittelimme yhdessä - mummu, minä ja lapset. Mummu väritti kuvion vihreät osat. Tykkään kovasti siitä että muistelujen kohteen kädenjälki näkyy sivussa. 

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Koiraihminen

Tein tämän sivun viikonloppuna Intohimona skräppäily -tapahtumassa. (Olipa muuten kiva viikonloppu taas kerran - kiitokset järjestäjille ja kaikille kenen kanssa tuli juteltua!) En ole ikinä ajatellut olevani koiraihminen, mutta kun suunnilleen maailman suloisin koira oli meillä reilun viikon hoidossa, huomasin että ihan selvästi olen. Ja niin on moni muukin, päätellen siitä kuinka moni poikkesi asiasta juttelemaan. :-)

koiraihminen-yksityiskohta

Olin varannut kotoa paperit sivua varten. Mutta kuinka ollakaan, sain tapahtumassa käyttööni sopivamman kuviopaperin ihan vahingossa. Kuusiokulmiopaperi nimittäin löytyi pöytäpaikallani odottaneesta namupussista - siitä olisi voinut taitella rasian, mutta käytin sen kuviopaperina. Täydellisesti meidän lainakoiran turkin värit! Leikkelin kuusikulmioita isommiksi ja pienemmiksi alueiksi ja muutaman kiinnitin kohotarroilla.

koiraihminen 

Kirjaintarrat, korkkiympyrä ja oranssi nauha ovat Intohimona-hankintoja, muut tarvikkeet kuljetin mukanani kotoa. 

Tapahtumissa valmiiksi asti saamani leiskat ovat todella harvassa, joten olen itseeni tosi tyytyväinen, kun tämä valmistui jo ensimmäisenä päivänä. Toisenkin sain melko pitkälle, ja lisäksi osallistuin kahteen workshopiin.

Marika kirjoitti Bloggerin sanavarmennuksen hankaluudesta ja itsekin olen sen kanssa pähkäillyt. Otin omasta blogistani varmennuksen pois, koska itse olen huomannut ihan saman asian - kommentteja ei viitsi jättää, jos se on liian työlästä (ja joskus tuntuu että jopa mahdotonta). Joten saa kommentoida, ainakaan ei ole varmennuksesta kiinni! :-)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Uusiksi tehty

Tein pari vuotta sitten New Yorkin matkasta kaksi leiskaa, jotka ovat edelleen lemppareitani: Serendipity ja Hyvä ja helppo olla. Kolmas, Central Park, oli ihan kiva, mutta minua harmitti että se ei albumissa näyttänyt kuuluvan kahden muun New York -leiskan joukkoon. Tekstikin siinä oli vähän ympäripyöreä. Ja neljäs oli niin erilainen, että en tehnyt sitä ikinä valmiiksi.

Alkuvuodesta revin kuvat noista kahdesta jälkimmäisestä leiskasta irti ja tein sivut uusiksi lähes loppuun asti. Tänään aloitin askartelupöydän siivousurakan ja siivoamisen sijasta päätin viimeistellä leiskat ja päivitellä blogia. Joten tässä tulee - kraftia, otsikot samoista kirjaimista, kelloja, metallireunaisia ympyröitä, kuplamuovileimauksia... Nyt New York -leiskat ovat ihan selvästi samaa sarjaa.

empire-state-of-mind

istumapaikkoja
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen tehnyt valmiin leiskan kokonaan uusiksi. Olen edelleen vähän kahden vaiheilla, oliko tässä nyt mitään järkeä. Ehkä tiedän sitten, kun olen laittanut leiskat albumiin ja muutaman kerran selannut sen läpi. :-)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kesän yllättäjä

Viime kesänä meidän pihan parhain panos-tuotos -suhde oli tällä hajuherneellä, joka kukki puolisen vuotta. Havahduin ihailemaan sitä marraskuun alkuviikoilla - aika harvoin meidän pihassa mikään on siihen aikaan kukassa.

kesän-yllättäjä

Sivun pohja on toinen puolikas paperista, jota käytin edellisessäkin leiskassa. Yhtä simppeli meininki tässä taitaa olla muutenkin.

Violeteista helmistä ompelin valokuvan vasempaan reunaan rajaajan. Helmet ovat alkujaan rannekorusetistä, josta annoin osan lapsille, osan pidin itse askartelutarkoituksessa. Samoin perhonen on lapsellinen tarvike: sellainen muotoiltu kumilenkki. Kiinnitin sen muutamasta kohdasta ompelemalla. Tähden löysin keittiön lattialta, eikä minulla ole aavistustakaan, mistä se siihen oli tipahtanut. Löydetyt tarvikkeet ovat aina hauskimpia - vaikka ne sitten löytäisi kotoa. ;-)

Nyt vetäydyn taas sohvan kulmaan niistämään. Heip!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Häiriköt

Meidän naapurustoa terrorisoi joukko mekkaloitsijoita. Naakkoja. Osallistun sivulla pahoinvointi-aiheiseen Inspiroidu-haasteeseen. Vaikka on kyllä myönnettävä ettei naakoista huono olo tule - tulee vain todella huonolle tuulelle. Alkusyksystä niiden aloittaessa mekkalointinsa väsyttää, kun ei nukkumisesta tule mitään. Kyllähän niihin sitten vähitellen tottuu, ja kovilla pakkasella ne lopulta häipyvät. Kiitos pakkaset!

häiriköt

Halusin kokeilla valmiiden kirjaintarrojen ja ompelun yhdistämistä otsikossa, ja lopputulos on ehkä jopa kivempi kuin mitä naakat ansaitsisivat... ;-) Ommeltujen kirjainten fontti on myös kirjaintarroista peräisin - sellaisesta pahvilevystä, josta kirjaimet painellaan irti. Sen avulla oli helppo pistellä reiät ompelua varten. (Osan otsikosta piilotin, kun siinä on liikaa tietoa meidän osoitteesta.) Ja kun langat ja neula olivat esillä, ompelin myös yläreunan pilvien reunukset. Kiinnitin pilvet ensin kaksipuoleisella teipillä, joten ompeleiden tehtävä ei ole kiinnittää mitään, vaan pelkästään koristella.

Kuvan päällä olevat tavut ovat naakkojen ääniä kirjaimilla esitettyinä. Ei tsirp, ei titityy vaan TSHRÄÄR!

Useaan journaling-tarraan kirjoitetun tekstin kopioin yhdeltä uudelta suosikiltani, Jill Sprottilta. Idean poimin yhdestä lempparileiskastani, tästä hänen isoisoäidistään kertovasta sivusta. Jill Sprott kirjoittaa paljon leiskoihinsa ja saa ne näyttämään upeilta.

Sivusta olisi ehkä voinut tulla ankeamman näköinen, kun aihe kerran on ankea. Mutta kuvan sinisyys johdatti tällä kertaa tähän vaaleansiniseen värimaailmaan. Oransseilla yksityiskohdilla yritin sentään pikkuisen rikkoa sinisyyttä. Harkinnassa oli myös laittaa yksi todella ruma chipboard-lintu vasempaan alakulmaan, mutta en nyt sitten kuitenkaan halunnut. Ehkä en kuitenkaan halua katsella sitä rumaa lintua albumissani, joten jääköön laittamatta.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Tältä näyttää isä ja äiti

Saimme Teippitarhasta skräppäilykurssille kokeiltavaksi joitakin teippejä, ja löysin uuden lempparin: nuo kapeat masking teipit, joille olen kirjoittanut tekstit. Huippua - taas yksi kätevä tapa tekstin kirjoittamiseen! Myös pitsillinen kuvioteippi on Teippitarhasta, ja kirkas dymo-nauha.

isä-ja-äiti

Kuva on esikoisen pienenä ottama, ja tykkään siitä kovasti. Tiesin mitä haluan kirjoittaa, mutta jotenkin kuvan ympärille oli tosi vaikea skräppäillä - tämä on jo toinen yritys. Ensimmäisen version jouduin hylkäämään, kun olin yrittänyt suihkia siihen gessosta lantraamaani maalisuihketta. Ei sitten mennyt ihan putkeen... Nytkin leiska kaipaa jotain ryhdistystä, mutta en oikein tiedä mitä. Saa ehdottaa!

Ukkelin ja akkelin maalasin sapluunan avulla ja ompelin ympärille ääriviivat. Napin & lankasotkun kopsasin Anskin linkkaamalta AnnaB:ltä, joten osallistun lentävän langan Inspiroidu-haasteeseen. Kuten piiloon päätellyistä ompelukoneen langoista voi aavistaa, eivät nuo lankasotkut tule minulta mitenkään automaattisesti... mutta niin vaan tuli kokeiltua! :-)