Voin vaikka

Inspiroidu-haaste oikotie oli vähän kinkkinen. Mutta onhan tämä kai yhdenlainen oikotie sarjiksen lukemiseen.

Paperit ovat kaikki samaa sarjaa, joistain molemmat puolet käytössä. Kun kuviot olivat tuollaisia ääriviivallisia, tein paperielementeillekin ääriviivat mustetyynyn avulla.

Olin tosi tyytyväinen, kun pitkään jemmaamani koristepyörylät sopivat niin täsmällisesti taustapaperin pieniin pyörylöihin. Isompiin piirsin renkaan ympärille itse, joten ovat hiukan eri näköisiä. Siihen en ole ihan yhtä tyytyväinen. ;-)

Kuviopapereissa toistuu simppeli kukkamalli, joka suorastaan pakottaa kopioimaan itsensä eri tekniikoilla! Vaikka loppujen lopuksi kuvio ei papereissa juuri näykään - huopakukkien vasemmalla puolella on sentään yksi esiintymä. Kukat ja lehdet leikkasin huovasta, varret ompelin ketjupistoin ja kukkien keskelle muutaman pienen helmen.

Menneen talven lumia

Tämän sivun tein pääosin jo keväällä, Intohimona skräppäys -tapahtumassa.
Pohjalla kraft-kartonki, sen päällä muotoonleikattu paperi (jota tuo vasemman reunan raidallinen osuus myös on), valokuva paperin reunan alle pujotettuna ja tarinointialueena revittyä kraftia, joka jäljittelee lumikinoksia.

Valkoisesta huovasta valmistettujen lumihiutaleiden lisäksi innostuin ompelemaan oranssin ja ruskean lumihiutaleen paksusta puuvillalangasta. Ja kaikkien lumihiutaleiden päälle kiinnitin varmaankin kukkien päälle tarkoitettuja Priman koristeita.

Ja sitten kului kevät loppuun, ja kesä, ja lopulta alkoi syksykin lähestyä loppuaan. Ja vasta nyt minua huvitti kirjoittaa tarinointi viime talven lumista.

Otsikoksi olin koko ajan suunnitellut huopakirjaimia. Mutta kuinka ollakaan, mieleeni tuli kokeilla, miten pykäpisto toimisi kartongista leikatun kirjaimen reunassa. Ja toimiihan se! Mutta sen verran aikaa tällainen ompelu vie, että suosittelen vain lyhyisiin sanoihin... Mukavan muotoiset kirjaimet sain leimaamalla ja leikkaamalla.

Hiukan huvittavaa muuten, että käytin näitä kirjainleimasimia nyt vasta toista kertaa. Tai siis se, että ensimmäisellä kerralla leimasin otsikon kesä... ;-)

Lempitaiteilija

Inspiroidu-taidehaasteen aikoihin siivoilin askartelupöytääni, ja jostain pinosta löysin lapun, jolle olin keväällä kirjoittanut tyttäreni kommentin "Mun lempitaiteilija on nyt Albert Edelfelt". Minusta on niin ihanaa, että 9-vuotiaalla on lempitaiteilija, että halusin tallettaa ajatuksen. Ikävä kyllä en taidehaasteen aikana ehtinyt askartelemaan. Nyt ehdin ja sen verran innostuin tussaamaankin, että rohkenen osallistua tussaushaasteeseen. Tussilla tehtyä on valokuvan kehys, ja vähän kirjoittelua myös.
Tunnelma ei ole rentoa tussailua, vaan pyrin sellaiseen hienostuneeseen meininkiin ja vanhanaikaisuuteen. Edelfeltin tuotannosta tavoittelin Virginien suuntaa, vaikka tyttöni suosikkiteos onkin surullinen Lapsen ruumissaatto.

"Mun lempitaiteilija on nyt Albert Edelfelt."

Olen iloinen siitä, että

- tykkäät käydä kuviksessa

- keksit omia aiheita

- olet ylpeä töistäsi

- piirtelet mielelläsi

- sinulla on lempitaiteilija.

Minkähänlainen sivusta muuten olisi tullut, jos lapsen lemppari olisi edelleen ollut Otto Mäkilän teos Kesäyö, kuten oli ennen Edelfeltiä?

PS. Suosittelen lämpimästi lasten kanssa luettavaksi ja etenkin katsottavaksi teosta Tunnetko? Lasten Ateneum. Kirja on meillä niin tarkkaan tutkittu, että kultapinnat kannesta repsottavat. Sieltä löytyy suomalaisia lempitaiteilijoita moneen makuun!

Viikko pulkassa

Jymyuutinen, sanoisi tyttäreni. Sain toisen Viikko elämässä -albumin valmiiksi! Oli kyllä aikakin - kyseinen viikkohan elettiin kesä-heinäkuun taitteessa 2009. Hirmu hauskaa albumin kokoaminen oli, kun pääsin vauhtiin. Vauhtiin pääseminen vain kesti...

Tällainen siitä sitten tuli - samat systeemit kuin edellisessä viikkoalbumissa, yksityiskohdat vain uusiksi.

Kanteen lennähti muutama perhonen. Pinkit perhoset leikkasin kuvioleikkurilla rantapallotyyppisestä muovista, joten se sopi materiaalina mielestäni hyvin kesäalbumiin. Yksittäisen perhosen ompelin suoraan paperiin ketjupistoilla. Kannen elementtejä en saanut asettumaan ihan täydellisesti, mutta eipä haittaa.

Ensimmäinen aukeama. Lisää perhosia, huopanauhasta askarreltu turkoosi koriste, ja neliökoriste paperista, pitsistä ja paperikukkasesta. Kukka oli alkujaan kirkkaan valkoinen, mutta kastoin sen Glimmer Mistissä ja sain siitä haluamani herkän vaaleanpunaisen. Kukkasiin ei kuulunut lehtiä, joten rikoin yhden kukkasen ja sain siitä pienen lehdenpalasen muutamaan koristeeseen. Lehti ei siis ole osittain pitsin alla, vaan äkkiä katsoen siltä näyttää...

Edellisessä viikkoalbumissa sekoittelin pohjapapereita niin, että aukeamalla oli aina kaksi eri väriä ja lisäksi aina eri väriset siksakkehykset. Nyt helpotin urakkaa siten, että kokosin kunkin aukeaman yhdestä sävystä (joskin kahdesta eri paperista) ja yhden värisestä ompeleesta. Jälkikäteen olen tähän itselleni epätyypilliseen ratkaisuun hiukan tyytymätön - luulen että tykkäisin lopputuloksesta enemmän sekavärisenä. Mutta tykkään kyllä nytkin, ei tämä mikään olennainen huoli ole. Minun vaan kannattaa tehdä kaikki aina hankalasti, uskottava se on! ;-)

Lauantain sivulla näkee, etten sentään ole aivan kangistunut tähän ruudukkooni. Oli ihan pakko joustaa tuon puuropöytäkuvan kanssa.

;-)

Oikeanpuoleisella sivulla on taas kannesta tuttu ommeltu perhoskoriste, tällä kertaa erillisellä peperilla.


Keskiviikon aukeamaan ei juuri koristeita mahtunutkaan. Kuitin alareunaa pitelevää paperinauhaa minulla on useita värejä, mutta niistä yksikään ei sopinut tähän projektiin. Onneksi oli juuri sopiva maali. Muutaman kuitin tallettaminen silloin tällöin kannattaa - ensimmäisessä viikkoalbumissa olevia ruokakaupan kuitteja on jo nyt hauska tutkia, ja muutaman vuoden päästä varmasti vielä hauskempaa.

Uusia tekstiruutuja tässä projektissa muuten ovat yksi hauska tekstiviestikeskustelu ja yksi lasten puhelu työmatkalla olleen isän kanssa. Mieheni nauhoitti puhelun, tallensin sen tietokoneelle ja kirjoitin jutut siitä ylös.

Takakannessa on ikään kuin meidän perhe. :-)

Ja lopuksi vielä näkymä kokonaisuudesta. Ensimmäinen viikkoalbumi on edelleen lempparini kaikesta skräppäilystäni, ja nyt on kiva että albumeja on kaksi rinnakkain! (Kuvasin muuten aika paljon yhtenä viime huhtikuun viikkona, mutta en nyt ala uhota siitä mitään. Ainakaan vielä!)

Edit. Oho, kukkakoristeet jäivät esittelemättä. Vaaleanpunaisen kartongin lisäksi pienessä kukassa on yksi ja isommassa kaksi kerrosta tylliä, heteiksi ompelin helmiä. Lehdet leikkasin lehtiköynnösnauhasta, ja isomman kukan lehtien alla on myös vihreää paperia. Ja Pia K huom, vain kaksi ympyräkukkaa, tiedät kyllä miksi! ;-)

Takuuhuolto

Fiskarsin iso ympyräleikkurini meni rikki pari kuukautta sitten. Yhtäkkiä se alkoi yhdestä reunastaan jumittaa, vaikka olin käyttänyt sitä ihan asianmukaisesti. Skräppäilykurssilaisilta sain parikin vinkkiä. Eräs kurssilainen oli korjannut rikkoutuneen leikkurinsa purkamalla sen osiin, hiomalla jumittavaa reunaa ja kokoamalla taas. Ja toinen kurssilainen vinkkasi Tampereen keskustassa sijaitsevasta rautakaupasta, joka toimii Fiskarsin takuukorjaajana.

Kauppakatu on tuntunut minusta oudolta paikalta rautakaupalle, joten päätin poiketa siellä tutustumassa liikkeeseen. Huomasin, että rautakaupalla voi olla muitakin valtteja kuin suuri määrä isoja parkkipaikkoja kaupan välittömässä läheisyydessä - esimerkiksi kahvi- ja korpputarjoilu. Kanta-asiakkaat suuntasivat tiensä suoraan kahvipisteeseen. Näin askartelijan näkökulmasta mieltä lämmitti myös irtomyyntinä myydyt ruuvit, renkaat sun muut pienet metallijutut. Voi olla että joskus käyn ostamassa niitä johonkin sopivaan projektiin, vähän kuin irtokarkkeja valitsisi. ;-)

Korjaus onnistui ja lasku takuuhuollosta lähti Fiskarsille. Lisäksi kävin viihdyttävän keskustelun aiheesta kuvioleikkuri - mikä se on, mitä sillä tehdään ja miksi sillä tehdään se mitä tehdään. Osaatte varmaan kuvitella! ;-)

Symppis paikka, suosittelen rikkoutuneitten leikkareitten omistajille, joiden kokeilunhalu ei riitä tee-se-itse-korjaukseen. Tampereella siis Kauppakadun rauta, Kauppakatu 16.

(Jos kamerani ei myöskin olisi huollossa, tässä olisi kuva kaupan sisustusosastolla luettavana olleesta Maison Française -lehdestä vuodelta 1974, irtomyynnissä olleista metallirinkuloista (joita käytetään ruuvien tms kanssa, nimestä ei hajuakaan) joiden laatikkoa ilmeisesti ei ihan yhtenään vaihdeta, päätellen siitä että siinä oli hinta sekä senteissä että penneissä, sekä tietysti siitä kahvitermarista.)