sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Viikko elämästä

Ali Edwards kutsui blogissaan tekemään kanssaan viikko elämästä -albumia. Alin työt ovat huippuja ja innostuin ideasta heti, kuten aika moni muukin. Ensi viikon kuljen siis kameran kanssa, tarkoituksena dokumentoida omaa ja perheen elämää syksyllä 2008, rutiineja, tavallista ja tylsää. Että aamupalaksi syötiin tuorepuuroa, kaurapuuroa, ruispuolukkapuuroa, riisipuuroa. Miltä maitopurkki näytti ja litra maitoa maksoi kaupassa. Oikeastaan mitä tavallisempaa, sen parempi. Ihana tallettaa myös syksyn värejä ja tunnelmia.

Ja nyt kun en ole tehnyt asian hyväksi vielä muuta kuin ladannut kameran akun, suunnittelen että teen samaan tyyliin myös albumit kesä 2009, kevät 2010 ja talvi 2011 :-)

lauantai 27. syyskuuta 2008

Oho!

Inspiroidu-haasteessa toivottiin taustalle yhtä väriä. Minun värini on tänään keltainen, vielä vähän kesätunnelmissa.

Tämä oli kiva ja nopea tehdä. Kuvien tarina on sellainen, että kerran kesällä ruokapöydän ääressä istuessamme kuopus totesi isoon ääneen "Oho!". Ihmettelin, mikä vahinko oli tullut, maito ei ainakaan kaatunut eikä muutakaan näkyvää. No, taskusta oli tipahtanut tuolille aika kasa päivänkakkaroita. Tällaisia vahinkoja ei aikuisille tapahdu ;-)

Tausta perus-Bazzillia, otsikko American Crafts, kukat Heidi Swappia (tilasin jostain alennusmyynnistä ja siitä lähtien olen ihmetellyt, käytänkö niitä ikinä - mukavahan niitä oli tähän sommitella) ja Jenny Bowlinin pääsylippuja (nepä vasta helppoja ovatkin tällaisessa lyhyen tarinan leiskassa!). Kukkasten keskustat maalasin akryyliväreillä keltaisiksi.

torstai 18. syyskuuta 2008

Lasinalusdeco + tekninen läpimurto

Osallistuin Viken lasinalusdecoon, jossa oli tarkoitus koristella lasinalusen molemmat puolet, ja etupuolelle laittaa jokin tekstipätkä.

Tulin laittaneeksi saman tekstin molemmille puolille (sori!), mutta tuskin kaataa maailmaa. Ihmetyttää vaan, miten lyhyt muisti voi olla?

Minulla oli tässä sellainen isompi idea sukupuolten stereotypioista, mutta taisin senkin välillä unohtaa. Nimittäin nuo "taustapaperit" ovat Kamera-lehdestä löytämiäni 220- ja 230-kertaisia suurennoksia, punaisella puolella estrogeenista ja sinisellä puolella testosteronista. (Kuvat on otettu polarisoivalla valolla uudelleenkiteyttämisprosessin aikana. En tiedä mitä se tarkoittaa mutta erittäin kiinnostavia kuvia!) Olin aivan ällistynyt siitä, miten nämä suurennokset näyttävät juuri siltä kuin stereotyyppisesti ajatellen luulisi niiden näyttävän, estrogeeni monimutkaiselta pienine röpyliäisine yksityiskohtineen, testosteroni selkeältä suorakulmaisine rakenteineen. Ehkä kuvat olisi pitänyt käyttää jossakin siten että ne olisivat jääneet kokonaan näkyviin, mutta tällä kertaa näin.

Jos lainaus (My brain is the key to set my mind free. - Harry Houdini) kuulostaa tutulta, olet ehkä katsonut CSI New Yorkia tässä pari viikkoa sitten!

Ja Vikelle taas kiitos hienosta decosta, näitä on kyllä niin kiva suunnitella ja tehdä!

PS. Varmaan suurinta osaa tämän lukijoista ei kiinnosta, mutta Blogger antaa mahdollisuuden muokata HTML-koodia suoraan, ja sitä kautta voi siirtää kuvaa + linkin koodia tekstissä ilman, että linkki suurempaan kuvaan menee rikki. Hiukan toki pitää koodista pystyä tunnistamaan, mihin kohtaan kuvan voisi siirtää, ettei sotke koko sivun koodia. Edelleen on selvittämättä, miksi linkki joillain kuvaa raahatessa menee rikki ja toisilla ei, lienee elämän yleistä epää.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kirjavaihto: Syksy

Sovimme Emmon kanssa pienestä kirjavaihdosta, aiheena vuodenajat. Tekstit ovat Liisa Akimofia, Alkava pimeä vuodenaika. Viime viikolla sivua tehdessäni sitä ei löytynyt netistä, mutta nyt joku muukin oli alkanut fiilistellä 80-luvun syksyjä ja ladannut kappaleen youtubeenHei huomaatsä et yö on pidentynyt... Onkse vain harhaa vai alkava pimeä vuodenaika?

Tässä syksyn mittaan syntyvät sitten muutkin vuodenajat. Sivun koko 6 x 6 tuumaa.

Yritin tänään selvittää satunnaisten suurennosten salaisuutta - miksi joistakin blogspot-blogien kuvista saa linkkiä klikkaamalla suuremman version, toisista ei. Sain vinkkejä Pikkuhelistimeltä, mutta ne eivät sellaisenaan auttaneet. Minulla homma toimii vain, jos kuva on ylimmäisenä. Jos siirrän kuvan muualle tekstin sekaan tai kirjoitan jotain kuvan yläpuolelle, linkki lakkaa toimimasta. Kokeilen siispä tällaista kuvat ensin -järjestystä, jospa linkki sitten toimisi. Vaikka olisihan ihan kiva, että linkki toimisi aina, joissain blogeissahan toimii. Bloggerin tekniikkaan terveiset että epistä! Ehkä tässä on jokin logiikka, en vain tajua sitä.

Edit 19.9. Ihan siitä ilosta että osaan, lisään Emmon tekemän sivun tänne loppuun ja linkki toimii!

perjantai 12. syyskuuta 2008

Onnistuuko? Onnistuu!

Olin tekemässä ihan muita juttuja, mutta tulinkin tehneeksi Inspiroidu-leiskan. Itselleni erittäin epätyypillisesti leiska syntyi nopeasti - yleensä tykkään haudutella ja pyöritellä ideaa piiiitkään. Joskus nautinnollisen, joskus tuskastuttavan pitkään... Mutta ei nyt!

Tehtävänä oli leikata valokuvasta kohde ääriviivoja pitkin. Se on jotain, mitä en yleensä ikinä tee, ja jos olen joskus tehnyt, olen yleensä jälkikäteen katunut. Mutta nyt tiesin heti haasteen luettuani, mitä käyn leikkelemään. Sattumalta pikkukuvat sai mahdutettua yhteen riviin, joten päädyin aika luontevasti tähän raitatyyppiseen leiskaan. Täytyy myöntää, että leikkely sopi hyvin juuri näihin kuviin - kuten tuosta yhdestä leikkaamatta jättämästäni kuvasta näkee, taustan antama lisäarvo on vähäinen. Toisaalta lattiaa oli mielestäni välttämätöntä jättää kuvaan, ettei lapsi näytä tasapainoilevan ilmassa.
Nauha on sellaista, missä on metallilangat reunoissa, enkä oikein onnistunut saamaan sitä suoraan. Se menee siis livenäkin vähän vinksin vonksin. Toisen tekstin siirsin alareunasta tuonne keskelle kameran ollessa jo kädessä, ja teksti menee sen takia vinoon. Kirjoittelen sen uudestaan joskus joutessani. (Kirjoitanpa vaikka tänä iltana - parasta näissä Inspiroidu-haasteissa nimittäin on ollut se, että leiskat tulee tehtyä loppuun. Minulla on paha tapa tehdä *melkein* valmiiksi, ja usein se on juuri teksti joka jää roikkumaan.)

Jäin vielä miettimään olisiko otsikkoa pitänyt olla jotenkin enemmän. Olisin halunnut "Onnistuuko? Onnistuu!" mutta ässät loppuivat kesken. No, kun kerrankin olin nopea, taidan jättää tähän. (Tai sittenkin... Onnistuuko? Kyllä! Joo! Tietenkin! Voi ei.)

torstai 11. syyskuuta 2008

Minä-kirjasta

Minä-kirjani on mukavassa vauhdissa ja sitä on ollut aivan poikkeuksellisen hauska tehdä. Hauskaahan skräppääminen on aina, mutta että näin hauskaa! :-)

Mietin, mikä minua tässä projektissa viehättää ja päädyin siihen, että minulle sopii tarvikkeiden rajaaminen. Kaikenlaisia kivoja askartelutarvikkeita ja -hömppiä on tullut hankittua ainakin tarpeeksi, ja sivun suunnittelua aloittaessa pitää aina tehdä valintoja. Nyt olen valinnut käyttöön tietyn paperisarjan, ja värimaailma on selvä. 5-10 paperista on paljon helpompi valita kuin koko valikoimasta. Päätin myös ottaa käyttöön tietyt koristeet, kirjaimet, kirjoistustyylin, mutta annan itselleni kuitenkin luvan myös käyttää muita juttuja, jos siltä tuntuu. Ja vielä - en tee sarjatyötä vaan mietin joka sivun erikseen. Ai joo, ja aihehan on minulle melko läheinen ;-)

Tämä on ensimmäinen minialbumini ja hauduttelen jo paria kolmea muutakin.

Minä-kirjan tekeminen on myös tarttuvaa, tässä todisteita:
Tokaluokkalainen teki sivut Littlest Pet Shopeistaan ja ensimmäisestä lukemastaan oikein paksusta kirjasta, ekaluokkalainen hanskapupusta ja tamakotsista (!). Olen yrittänyt antaa tyttöjen suunnitella ja tehdä itse, vaikka olisi houkuttelevaa johdatella. Tytöt ovat ottaneet myös valokuvat itse, minä tulostelin. Tekstin virheiden korjaamisessa olen autellut, mutta luovan puolen lapset ovat siitäkin hoitaneet itse. Kiva puuhastella yhdessä!

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Joko tai

Inspiroidu-blogissa haastettiin käyttämään pehmeitä ja muhkeita materiaaleja. Olin suunnitellut tekeväni haasteeseen jotain muuta kuin minä-kirjaa, mutta kun olin ostanut pinkkiä huopaa juuri tätä sivua ajatellen, en viitsinyt vaivautua. Pahoittelen, aina vaan tätä samaa siis... Ehkä ensi kerralla saan aikaiseksi jotain muuta!

Pehmeää on pinkki huopa pohjalla, oranssit huopakukat ja pinkit ja oranssit samettinauhat. Sivun koko edelleen 6 x 6 tuumaa (joskin tarkkaan ottaen sivu on vaakasuuntaan vähän leveämpi, reikien takia).
Laitan saman tien toisenkin sivun, vähän vaihtelua vai lisää tylsyyttä, lukija päättää :-) 

tiistai 2. syyskuuta 2008

Matkalukemisia

Minä-kirjaan ensimmäisenä tekemäni sivu meni mönkään monella tavalla. Haluan kirjasta yhtenäisen, joten tämän yhdenkin sivun pitää noudattaa samaa tyyliä - uusiksi meni siis. Ja nyt kun katson alkuperäistä sivua, tulee mieleen, mitä oikein ajattelin?

Sivun toisella puolella on ylellisyyshaasteeseen tekemäni kukkasivu, joten reunan yli kurkistaa kukkasia. Kivaa!

maanantai 1. syyskuuta 2008

Kantria

Minä-kirjan uusi sivu on taas Inspiroidu-haaste. Haasteena oli skräpistää jotain valmiista mallisivusta. Aiheen tai värimaailman kopioiminen karsiutuivat heti, koska olen ne kirjalleni jo määritellyt. Päätin siispä matkia leiskan elementtejä mahdollisuuksien mukaan. Koska mallisivun kuva oli pystysuuntainen ja minulla vaakakuva, käytin mallisivua 90 astetta vastapäivään käännettynä. Postaan kuvan sivustani sekä oikeassa asennossa että 90 astetta käännettynä, jos vaikka joku haluaa vertailla mitä missäkin on. Tietokoneen ääressä tulee niska muutenkin niin herkästi kipeäksi, saati jos pitää istua pää vinossa ;-)
Omia lisäyksiä ovat sivun ulkopuolelle tunkeva tab (c&w) ja lisää tekstiä sisältävä tagi, jossa nauha ja helmiä.Käännetystä kuvasta jätin tagin pois, niin kopsatut elementit näkyvät paremmin: keltasävyinen pohja, kuviopapereiden, otsikon ja tekstilappusen asettelu, kuviopaperin tab, kuvan ali kulkevat renkaat, vasemmassa reunassa vihreä frill markkeeraa mallin punaista kasvia ja valkoiset kukat tähtiä ja sydänrivistö punaista numeronauhaa. 

En olekaan ennen kopioinut näin suoraan. Hauskaa oli tämäkin! Aluksi mietin, tuleeko tästä skräpistys ensinkään, mutta loppujen lopuksi samoja elementtejä kertyi aika paljon.

Saako muuten tekstistä selvää? "Olen ainoa tuntemani ihminen, joka pitää kantrista." Piilossa lisää yksityiskohtia tästä oudosta mieltymyksestäni ;-)