skip to main |
skip to sidebar
Tässä sivussa on pohjana Amalian Miralta viime syksynä saamani Color Hillsin paperi, ja tarinointilappuset leikkasin toisesta Color Hillsin paperista. Kiitokset vielä näin piiitkän ajan jälkeen, nämä sopivat simppeliydessään tekemisiini hyvin!
Otsikko on kutistemuovia. Piirsin otsikon kuvion A4-kokoiselle kutistemuoville niin suurena kuin mahtui, ja tämän kokoinen siitä leikkaamisen ja kutistamisen jälkeen tuli. Väritin kuvion puuvärillä ennen kutistelua, jolloin väri syveni mukavasti. Myös nuoli on kutistemuovia.
Kehystin elementit ompelukoneella ompelemalla, ja tyttömäiseksi koristeeksi tein rusetin.
Ja hei Cheek, jos joskus kyllästyt siihen logoon, missä C on venytetty lähes koko sanan pituiseksi, tässä tarjolla uusi raikas vaihtoehto! Edullinen ja tyylikäs!
;-)
Jos olet, olet varmaankin lukenut Paperilla-lehteä. Leiska oli nimittäin lehden numerossa 1/2014.
Tai sitten jos olet nähnyt tämän leiskan ihan fyysisesti, ilmoittele! Se on nimittäin hukassa - mihinkähän mahdoin sen lehteä varten kuvattuani lykätä! Onneksi on edes kuva. :-)
Matkaleiskan lähtökohtana oli sademetsävyöhykkeen vehreä vihreys ja toisaalta modernin suurkaupungin harmaa metalli, betoni ja sementti. Singaporesta kotiuduttuani huomasin kuvanneeni monia erilaisia kulkureittejä, joissa vihreä ja harmaa toistuivat.
Kymppikuvina valokuvat eivät välittäneet ajatustani, mutta polaroid-kokoon rajattuna niihin kuvatut kulkureitit nousivat paremmin esiin. Polaroid-kehykset leikkasin paperilehtiön taustapahvista ja yhden ompelin suoraan pohjakartonkiin.
Onhan sinulla muuten seurannassa Paperilla-lehden blogi? Siellä on jatkuvasti kiinnostavaa paperiasiaa. Jos paperiaskartelu kiinnostaa, se kannattaa tilata - perusteluja päätoimittaja Minnan vanhassa blogissa. Ja Minnan uusi kiva blogi Ku ite tekee seurantaan tietysti myös!
Viime kesänä aloin suunnitella pihakirjaa, johon tallettaisin pihaamme istuttamieni kasvien nimiä, kuvia, ehkä hoito-ohjeita, tarinoita jos sellaisia on, jne. Projekti on edistynyt yhden sivun verran.
Arvaatkos, miten piparireunaiset koristenauhat on tehty?
Ne ovat kutistemuovia - leikkasin kuvistemuovista piparireunan ihan saksilla ja kutistin. Kutistemuovin kanssa touhuaminen on aina yhtä jännittävää, ja jännityksen päätteeksi lopputulos yleensä onnistuu. :-)
Jämäkartoingeista löytyi sopivasti kolmea erilaista vihreää, valkeaa ja vaaleaa lilaa. Pohjaksi sentään jouduin uhraamaan kokonaisen kartongin. Tägit leikkasin Big Shotilla, ja yhteen ompelin muutaman kukkasen.
Tein tässä jokin aika sitten vuoden verran opettajansijaisuuksia - äidinkieltä yläkoulussa, luokanopettajan hommia ja maahanmuuttajaryhmien opetusta alakoulussa. Ensimmäinen pätkä oli rauhattomana tunnetussa yläkoulussa, ja se oli kohtalaisen karaiseva kokemus. Viikon sijaisuuden ensimmäisen päivän jälkeen vararehtori kysyi, palaanko seuraavana päivänä - kaikki sijaiset kuulemma eivät palaa. No, palasin, ja hyvä niin - karmaisevan alun jälkeen löytyi hyviäkin hetkiä ja jälkikäteen saattoi kaikkea aina verrata ekaan sijaisuuteen - aina oli helpompaa. ;-)
Tuosta on nyt jo aikaa, kaikki koululaiset ovat kesälomilla, mutta tässä kuitenkin aiheesta tekemäni leiska... ja leiskan tekemisestäkin on aikaa, nyt vain sain blogiin asti.
Kuvan on tarkoitus olla ankea, värimaailman samoin, ja aika hyvin mielestäni onnistuin. ;-)
Tummasta vaaleaan liukuvat väriliuskat ovat värikorteista maalikaupasta, ja niiden päällä on kuviopaperista leikattu kuvio. Valkoiset läiskät oikeassa reunassa ovat Distress Stain -roiskaisuja, joiden olisin toivonut roiskautuvat vähän enemmän. Pikkumuistot kirjoittelin pikkulapuille, ja koristeiksi kiinnitin nappeja ja haaraniittejä.
Lapsistamme keskimmäinen sai alakoulun käytyä, ja yläkouluun vietäväksi hän kuuli opettajaltaan sen verran mukavat viimeiset sanat, että ne piti laittaa talteen.
"Luokan ehdoton aurinko, kuvaili opettajasi sinua kuudennen luokan kevättodistuksen ojentaessaan, ja totesi, että hymyäsi tulee ikävä. Toivottavasti sama meininki jatkuu sinulla yläkoulussa!"
Kuviksi ajattelin alusta asti koulukuvia, joita muuten tulee skräppäiltyä tosi vähän. Yhtä hyvin onnistunutta kuvaa löytyi kokonainen tarrarivi, ja jostain tuli ajatus lähteä versioimaan tytön paitaa. Alla on valkoinen kartonki, ja käytin vähän kuivahtaneita akryylimaaleja sormiväreinä. Kun olin saanut vedettyä mustat raidat ja punaisen yläreunan, tytär kävi arvioimassa työtäni. Palaute: "Ei näin!" No, näin se nyt kuitenkin tuli tehtyä. Ja kun valokuvat olivat paikoillaan, tyttökin muutti arvionsa, kyllä näin. ;-)
Aurinko on embossattu kullalla, otsikko kirjaintarroja, teksti kirjoitettu korjausnauhan päälle. Ei muuta. Oli kivaa.
