keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kyllä kestää...

Tätä leiskaa tein risteilyllä pitkään ja hartaasti. Värit olin valinnut jo kotona, ja laivalla sain paikoilleen valokuvan takana olevan kartongin ja kankaan sekä taustalla olevat keltaiset ja ruskean. Nannulille kiitos reunaleikkurilainasta! Ompelin myös muutaman pyöreän kangaskukkasen, ja värkkäsin kankaasta kirjaimia. Otsikkoa en saanut aseteltua kivasti, kirjaimet olivat liian isoja.

Kotona hylkäsin tekemäni otsikon ja aloin asetella koristeita paikoilleen. Kahdesta laivalla ompelemastani kukasta tein yhden - alkuperäisissä kukissa oli kolme kerrosta, ja tässä yhdessä nyt sitten kuusi. Taisi tulla kivempi! Näitä kukkia on ollut siellä täällä, viimeksi Emmolla.
Koristeita alkoikin sitten kerääntyä aika lailla. Yritin asetella leiskaan useita eri tyyppisiä yksityiskohtia, ja sehän oli kivaa! Puupalikka löytyi risteilyllä neuvotteluhuoneemme lattialta lähtöä tehdessäni, ja se pääsi käyttöön heti. Onko tämä jonkun skräppäilytarvike? Se muuten ei läpäissyt happokynätestiä. Laitoin sen alapuolelle palan hapotonta paperia eristeeksi ja jätin millin raon valokuvaan - täytyy seurata tapahtuuko valokuvalle jotain ja jos tapahtuu niin mitä.

Koristeet näyttivät viivasuoran taustan päällä jotenkin orvoilta, joten leimailin ennen niiden kiinnittämistä vielä klassisia kuplamuovileimoja. Minulla ei ole ruskeaa maalia, joten leimasin maalisuihkeella. Suihkautin kuplamuoviin mistiä viiden sentin päästä ja painoin muovin kartonkiin. Toimii!
Kuka, mitä, missä, milloin, miksi -leima on Amalian. Olen hieman estynyt, enkä halua käyttää englanninkielisiä fraaseja sivuillani. Ilahduttavaa siis, että nyt on saatavilla myös suomenkielisiä leimasimia! Ja tämän leiskan tekstiksi tuo kysymyssarjaan vastaaminen sopi tosi mukavasti.

Otsikosta ei vieläkään tullut sellainen, että olisin siihen kokonaan tyytyväinen, mutta eiköhän tämä leiska ole nyt saanut tarpeeksi huomiota... Valmis!

maanantai 28. syyskuuta 2009

Risteilyterkkuja!

Skräppäilyristeily on nyt takana, ja kyllä kannatti lähteä! Wreck This Journaliini piirtelin tällaisen sivun muistoksi risteilystä lapsuudesta tuttua tekniikkaa hyväksikäyttäen eli laiva ja paperista leikattu aallokko sivun alla, puuväreillä värittäen.
Vietimme intensiivisesti aikaa konferenssitiloissa yhdessä skräppäillen, ja oli tosi mukavaa askaroida hyvässä seurassa, jutella, seurata leiskojen edistymistä pöydän ympärillä ja ihastella kaikkien uusia ja vanhoja aikaansaannoksia.

Risteilyn hauskin hetki oli ehkä lauantain illallisella jälkiruoan saapuessa pöytään - voi olla että se on Itämeren dokumentoiduin jälkkäri. Salamavalot räpsyivät ja kamerat surisivat, ja täytyy tunnustaa että omaltakin muistikortiltani löytyy nyt jälkkärikuva. Toiseksi hauskin oli ehkä se, kun pienet kakkupaperit jälkiruokakippojen alta alkoivat kadota skräppäilijöiden laukkuihin. Paperit tosin myöhemmin havaittiin hapollisiksi, joten niitä kannattaa käyttää vaikka sabluunoina tai muuten vaan kaukana valokuvista. Vaikka korteissa. :-)

Kiitos kaikille seurasta, ideoista ja yleisestä hyvästä mielestä, ja nähdään taas!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Outoa.

Huomasin, että Minä-kirjastani oli jäänyt pari sivua puuttumaan. Tein yhden saman tien ja osallistun sillä Inspiroidu-haasteeseen, jossa piti paljastaa joku oma outous. Kirjassanihan on joitain muitakin outouksia, joten aihe sopi sekaan luontevasti.

Sinänsä mielestäni on ihan normaalia siivota myöhään illalla ja yöllä, mutta kun muu perhe on aamuvirkku, siitä voi seurata hankaluuksia. Kuva on ehkä vähän outo - siinä on kodinhoitohuoneen ovi, jonka ikkunan pesin viime perjantaina puolen yön aikaan ja kiinnitin siihen tuon näkösuojan, ja muutenkin pikkuisen järjestelin. :-) Kuvan takana on piilotarinointi. Ai joo ja sivu on 6 x 6 tuumaa.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Terveisiä kurssilaisille!

Opetan Tampereen työväenopistossa skräppäilyn alkeiskurssia. Tänään oli kurssin toinen kokoontuminen ja kivaa oli! Terveisiä kurssilaisille ja tervetuloa poikkeamaan blogiini!

Alkeiskurssi jatkuu maanantaisin 19.10. asti ja maanantaina 26.10. alkaa Skräppäilyn työpaja, joka kokoontuu kuusi kertaa. Työpajassa laajennamme skräppäilyn tarvikevalikoimaa huovilla, langoilla, maaleilla sun muilla, eli kivaa on varmasti sielläkin. Työpajaan on vielä muutama paikka vapaana, joten ilmoittautua voi, jos kiinnostaa! Ilmoittautumisohjeet löytyvät Työväenopiston sivuilta.

Jaoin kurssilaisille tänään nettivinkkiluettelon, ja kun kerran tulin koonneeksi luettelon skräppäilytarvikkeita myyvistä suomalaisista nettikaupoista, ajattelin laittaa sen tännekin. Jos ja kun jokin kauppa puuttuu, saa vinkata kommentteihin.

Skräppikulma (suomenkielinen, sijaitsee Ruotissa)

Tässä tuli nyt vähän sellainen olo että pitäisi tilata jotain, mutta hillitsen itseni. Voi olla että tulen hankkineeksi jotain Tukholmasta viikonlopun skräppäysristeilyn yhteydessä... ;-)

Edit. Lisäsin kauppoja listaan. Kylläpä niitä onkin...! Ja joitain tosi mukavanoloisia uusia tuttavuuksia. Pari ehdotettua jätin pois, pidin kriteerinä 12x12 -tuumaisen yksivärisen kartongin löytymistä valikoimista.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Paljonko on paljon, vähänkö on vähän?

Inspiroidu-haasteessa piti pärjätä vähällä. Onko tässä vähän? Pisaroita kiinnittäessäni ajattelin, että "vähän"-leiskaan ne eivät ihan pakosti kuulu, mutta en voinut itselleni mitään. Minun oli pakko laittaa ne tähän. Otsikko on taas omaa käsialaa - kartonkia, 2-puoleista teippiä ja kimallesamettia. Olen hiukan yllättynyt siitä, miten tykkään tuosta irrallisesta samettijauheesta. Pidin sitä aivan turhana keksintönä siihen asti, että kokeilin sitä. Oho.
Tekstin kirjoittelin sähkökirjoituskoneella. Tiedättekö, se printtaa samalla kun sillä kirjoittaa! Hirmu näppärää. ;-)

(Tuo printtausjuttu oli jossain lasten suusta -palstalla äskettäin. Nauratti!)

perjantai 11. syyskuuta 2009

Napista asiaa

Askartelupöytäni on vanha keittiön pöytä, ja säilytysjärjestelmäni koostuu satunnaisista rasioista, jotka on muusta käytöstä poistettu. Silloin tällöin yritän vähän järjestellä tarvikkeitani, mutta ei siitä ole toistaiseksi varsinaista hyötyä ole ollut - kohta pöytä on taas täynnä rompetta. Mutta tässä joskus seinään ilmestyy pari hyllyä, ja sitten järjestys paranee. Varmasti!

Nyt aluksi sain kuitenkin järjestettyä nappini. Netissä olen ihastellut eri värisillä napeilla täytettyjä lasipurkkeja, mutta päädyin ihan toiseen ratkaisuun. Minusta on näppärää, että napit on järjestetty väreittäin, jotta voin helposti valita sopivat napit tai jos sopivia ei löydy, huomaan sen helposti.
Valkoisia nappeja on eniten, joten ne ovat irrallaan rasian pohjalla. Muut napit löytyvät omista pusseistaan värin mukaan lajiteltuina. Kuinka ollakaan, rasia tuli saman tien täyteen. Kansi kyllä sulkeutuu vielä ihan näppärästi.

Nappijärjestelmäni on ollut käytössä nyt muutaman viikon, ja tuntuu toimivan. Söpöyspisteissä se häviää niille lasipurkeille, mutta kestän sen kyllä.

Tuossa kuvan alareunassa muuten on kolme kuviollista nappia, jotka tein liimaamalla edellisen leiskan jämäkuviopaperia ja -kangasta läpinäkyviin nappeihin koholakalla. Jokin muukin läpinäkyvä ja tarpeeksi kiinnittävä liima kuvionappien tekemiseen kävisi myös. Nappeja oli kiva tehdä ja ne ovat mielestäni aika herttaisia. Säilytysjärjestelmä vaan menee uusiksi, jos monivärisiä nappeja ilmestyy kovasti lisää. Pitää tehdä kuviollisia nappeja vasta sitten, kun niille on käyttöä. ;-)

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Wreck This Journal: keräilyä

Julkaisenpa taas sivuja Wreck This Journalistani. Ensimmäinen sivu sisältää muutaman kissankellon, jotka poimin saatettuani lapset kouluun syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Kuivattelin niitä ensin kirjan välissä ja kiinnitin sitten sivuun kontaktimuovin jämäpaloilla, jotka jäivät koulukirjoja päällystäessä. Pidän tästä simppelistä sivusta, koska siihen liittyy niin selkeä muisto ja tunnelma. Ja kappas, tässähän tein mitä käskettiin!

Hedelmätarrojen keräily on yksi hauskimmista tehtävistä. Se on mukavaa lapsellista puuhaa - ja meillä onkin nyt kova kisa, kuka tarrat saa vihkoonsa tai kirjaansa. ;-) Hedelmätarrojen kerääminen aiheutti vakavan riippuvuuden. Heti kun jotain lappusta tai tarraa on monta, ensimmäinen ajatukseni on, että nehän pitää laittaa WTJ:in. Vaikka sellaista ei kyllä käsketä.
Pienet kokoelmat voivat muuten olla ihmeen ihania. Näiden linkkien takaa löytyy juurikin niitä jo mainittuja hedelmätarroja mutta myös syömäpuikkopakkauksia, löytyneitä pelikortteja, puiden lehtiä, parkkilappuja ja kirjekuorien sisäpuolia. Minunkin täytyy kerätä näitä kaikkia! Pelikortteja en ole ikinä löytänyt, mutta kierrätyskasan kirjekuoret ehdin jo tutkia! ;-) Parkkilappuja jo liimailinkin WTJ:ini. Ehkä ne 20 vuoden päästä tuntuvat nostalgisen hienoilta - muste on varmaan kadonnut, ehkä värillinen raita reunassa säilyy...

lauantai 5. syyskuuta 2009

Pieni onni

Tässä leiska, joka on odottanut tekemistään vuoden ja toisenkin. Kiitos kangasaiheisen Inspiroidu-haasteen se tuli nyt tehtyä! Olen vähän samoilla linjoilla kuin haasteen esimerkkityö, aiheena tilkkutäkki.
Kangastilkut ovat samoja kankaita kuin kuvan tilkkutäkki, joten värit sopivat aika passelisti yhteen ;-) Ompelin alareunan tilkut erilliseen kartonginpalaseen ja kiinnitin kartongin vasta sitten leiskaan, niin ompelu oli helpompaa. Jätin saumanvarat pintaan, joten ne tuovat työhön vähän kolmiulotteisuutta.

Vasemman reunan sydämen tyyppisen olen nähnyt jossain, mutta enpä muista missä. Sekin on ensin tehty erikseen - leikkasin kartongista sydämen ja siihen aukon, aukkoon sijoitin löysästi kankaan jonka täytin pienillä kangaspalasilla, ja kiinnitin takapuolelle toisen sydämen. Se on mukavan pullea ja pehmeä.
Otsikko on mustaa kartonkia, joka on koristeltu sellaisella kimaltavalla samettiaineella, ensin mustalla ja sitten vielä vihreällä päälle. Kun leiskassa on mukana vielä oranssiakin, näytti hetken vähän Halloween-discolta, mutta onneksi se meni äkkiä ohi. :-) Onko muuten muita tapoja kiinnittää se samettiaine kuin kaksipuoleinen teippi? Kokeilin liimapuikkoa, gessoa ja koholakkaa, mutta vain teipin kanssa sain aikaiseksi mieleiseni tasaisen pinnan.

Otsikon sanamuotoa mietin pitkään. Kun kuvassa on suloinen vauva, olisi tuntunut hiukan hölmöltä kirjoittaa jotain tyyliin "tein tämän tilkkutäkin". Nyt otsikko sopii mielestäni sekä aiheeseen että kuvaan. Pieni onni kuulostaa itse asiassa ihan minialbumilta! Ehkä pitäisi tehdä sellainen. Ja vielä tarinointiin hiukan kontekstia: tein tilkkutäkin siskoni pyynnöstä, kun hänestä tuli hyvän ystävänsä esikoisen kummi. En siis ollut nähnyt vastaanottajan kotia, ja tilkkupeiton värivalinta oli pienoinen riski. Kun sitten sain kuvan kummilapsesta tekemääni peittoon kääriytyneenä, olin helpottunut ja ilahtunut - joskus vaan homma toimii! :-)

perjantai 4. syyskuuta 2009

Juu ei.

Haaste suorakaiteen, ympyrän ja kolmion käyttämisestä kuulosti pelottavalta. Mielestäni ympyräkin on aika vaikea, kolmiota en ole edes harkinnut. Melkein heti mieleeni tuli kuitenkin Carcassonne-pelistä ja muffinivuoasta talteen ottamani reikäiset pahvit, joita olin suunnitellut käyttäväni sabluunoina. Suihkuttelin kartonkiin vaaditut kuviot sabluunoiden avulla. Mutta ilmeisesti minun ei kannata ryhtyä skräppipapereiden suunnittelijaksi, sillä kuviomaani paperiin ei oikein sopinut mikään valokuva tai tarina. Tein homman itselleni ihan liian hankalaksi. Pusersin leiskan kuitenkin kokoon. Nyt varmaan laitan sen syrjään ja katson uudestaan vasta kuukauden päästä. Huh.

Että näin tällä kertaa. Hempalle kiitos haasteesta, se oli kyllä tosi haastava! ;-)

tiistai 1. syyskuuta 2009

Mun tontut

Eilen mietin sitä, kuinka paljon skräppäilyyn vaikuttavat kulloinkin käytössä olevat materiaalit. Skräppäsin yhden lempikuvistani, ja olin tosi tyytyväinen, että tein sen nyt. Tuntui, että tällä hetkellä käytössäni olevilla tarvikkeilla ja materiaaleilla sivusta tuli sellainen kuin halusinkin. Mitään ihmeitähän tässä ei ole, mutta juuri ne oikeat asiat. Lempikuvan kohdalla sillä oli väliä!

Lauralle kiitos tämän sivun tekemisen käynnistämisestä, nimittäin Lauran haasteen aihe Mitä teillä kuuluu aiheutti sivun tekemisen juuri nyt. Osallistun siis! Tekstin kirjoitin jo keväällä Inspiroidu-ideariihen aikaan.
Hämärässä otetusta vanhasta kännykkäkameran kuvasta ei oikeastaan saanut paperille tuon isompaa. Kuvan huonosta laadusta kertoo sekin, ettei sitä nyt tarvitse edes blurrata - ei siitä ketään tunnista näinkään. Kuvan ihanuus omassa mielessäni liittyykin tietysti kuvan ottohetken tunnelmaan, ja se oli kännykässäni taustakuvana kuukausitolkulla.

12x12-tuumaisessa leiskassa pikkuinen kuva olisi ollut aika orpo. Letteristä ja 6x12-koosta päädyin jälkimmäiseen. Harkitsin myös vaakasuuntaa, mutta koska tulostin tekstin tietokoneella (ups! Eihän siitä vain ole tulossa tapa?), päädyin pystysuuntaiseen leiskaan.
Sitten ryhdyin tekemään kukkasia, ja niitä teinkin useampia, ennen kuin olin tyytyväinen. Piparinauhat leikkasin vapaalla kädellä. Kiekurat ketjupistoa, otsikko, valmis.

Kuvasin vielä hylätytkin kukkaset, sekä aaltopahvit, joita harkitsin oikeaan alanurkkaan. Punainen kukka ei ehkä värimaailmaltaan tunnu ilmeiseltä valinnalta esittelemääni leiskaan, mutta senpä tekikin meidän tokaluokkalainen aamulla ennen kouluunlähtöä. Hän herää aina aikaisin ja muiden nukkuessa käy askartelupöytäni ääressä kurkkimassa, mitä äiti on illalla puuhannut, ja joskus toteuttaa oman sovellutuksensa aiheesta. :-) Tilasin punamustia kukkasia lisää, käytän niitä sitten jossain muussa työssä!

Kuvan vasemmassa reunassa on kiekura-apuväline. Piirsin suunnilleen sopivan kiekuran paperille, leikkasin sen läheltä viivaa ja näin pystyin kokeilemaan, sopiiko kiekura paikalleen. Ompelua varten pistelin kartonkiin reiät tämän kiekuran läpi. Käytin sekä ylä- että alareunaan samaa kiekuraa, joten kuviot ovat lähes identtiset, vain eri suuntiin. Viivan piirtäminen kalvolle olisi vielä kätsympää, mutta se tuli mieleeni vasta ompelut tehtyäni.

Ja oikeassa reunassa on Sew, Mama, Sew -blogista tulostettava taskukokoinen kirjontapisto-opas, jonka rohkaisemana tein elämäni ensimmäiset ranskalaiset solmut. Joistain asioista luulee että ne ovat vaikeita, mutta ne eivät oikeastaan ole. Ranskalainen solmu on yksi niistä. Vai voisiko olla, että se on helpompi tehdä kartongille kuin kankaalle?