No onkos tullut kesä

Tämän leiskan tein Rakkaudesta ruokaan -haaste mielessä. Kuvitus soveltuu aiheeseen hyvin, mutta resepti on jokseenkin vaatimaton.

• Torttutaikina: Myllyn parhaat
  
• Luumuhillo: Dronningholm
  
• Kuvat: Kummi
  

Oma joulutorttureseptini on pääpiirteissään sama, tosin minua ei yleensä leipoessa dokumentoida ihan näin tarkasti :-)

Kartongin hioin ja leimasin journalingtekstiä varten - suora pihistys Xingiltä. Ja Xing kävi mielessäni silloinkin, kun väritin ison kuvan ylä- ja alareunan paperikaistaleita vihreällä liituvärillä - paperin valkea pohjaväri pisti silmään liian kirkkaana. Että terveisiä vaan!

Hassu pieni vaihto etenee

Ensimmäinen erä nauhoja on jo maailmalla. Ne ehtivät uusille omistajilleen ehkä huomenna tai jopa tänään, riippuen miten postin työnseisaus niiden kulkua hidastaa. Olipa hauskaa, että niin moni halusi vaihtaa nauhoja muihin hassutuksiin! Nauhoja on vielä jäljellä, joten edelleen saa ilmoittautua!

Toivottavasti nauhat pääsevät pian käyttöön uusissa kodeissaan! 

(Tuo nauhojen pitäminen paikoillaan nauharusetilla tuntui hauskalta idealta, mutta kun laitoin nauhakortteja kuoriin, huomasin ettei se ole kovin käytännöllistä. Teippi olisi ollut parempi, mutta en ehtinyt muuttaa systeemiä. Nauhat purkaantuvat kortin ympäriltä tosi helposti, tiedoksi vastaanottajille :-)

34, 36, 40, 42 ,44, 46, 48, 52

Löysin kirpputorilta pussillisen numerokokonauhoja. En yleensä ikinä löydä kirpparilta mitään hauskaa, joten ilahduin suuresti. Nauhana nämä eivät ole kovin laadukkaita (juuri niitä, mitkä kutittavat niskassa...), mutta nuo vanhanaikaiset kokonumerot ovat mielestäni tosi symppiksiä. Jo ostaessani tiesin, että 36-nauha tulee esiintymään 36-vuotisleiskassani kesällä. Olen nähnyt netissä monia hauskoja ideoita synttärileiskoista, saapa nähdä millaisen itse sitten toteutan.

Veikkaan, että en kuitenkaan saa itse käytettyä näitä kaikkia nauhoja ikinä. Niinpä ajattelinkin ehdottaa pientä hassua vaihtoa. Jos joku muu haluaa näitä nauhoja, voi lähettää osoitteensa minulle sähköpostiosoitteeseen listamania09@gmail.com. Lähetän metrin jokaista nauhaa, kokonumerot siis 34, 36, 40, 42, 44, 46, 48, 52. (Tai monta metriä yhtä, jos tiedät haluavasi vain jotain tiettyä numeroa. Kuten sovitaan!) Ikävä kyllä 38 ja 50 puuttuvat väleistä. Ja vaihdossa voi minulle lähettää jotain kivaa, hassua tai yllättävää askartelussa käytettävää juttua. Se voi olla "oikea" askartelutarvike tai jokin yllättävä löytö kuten nämä nauhatkin. Nauhat eivät ole arvoltaan mitenkään huippukalliita, joten vaihdokin pitäisi olla myöskin pikkujuttu. Omaa vaihdokkia ei tarvitse hyväksyttää minulla etukäteen, koska kyseessä on pieni hassu vaihto. Kiinnostaako? Jos kiinnostaa, laita sähköpostia!

-----

Mieheni täytti pyöreitä vuosia, joten 40-nauha pääsi sitomaan lasten lahjaa. Jokainen lapsi vastasi kysymyksiin isästä ja koristeli sivunsa, minä tein kannet ja reiät ja kokosin sivut vihkoksi. Kysymykset ovat Facebookissa kiertäneestä listasta, jota käytin jo aiemmin, mutta muutettu isää koskeviksi. Noita kysymyksiähän voi kohtuullisen helposti keksiä itsekin, mutta näköjään valmis kysymyslista saa minut toimimaan.

Kuinka pitkä isäsi on? - Jotain 4 metriä.

Mitä isäsi tekee, kun et ole itse paikalla? - Puhuu puhelimiin.

Mitä samaa on sinussa ja isässäsi? - Että me tykkäämme toisistamme.

Mitä eroa teissä on? - Isä on aikuinen ja minä olen lapsi.

Mikä on isäsi lempipaikka? - Suomi.

Luulen, että käytän samaa formaattia myös mummujen äitienpäivälahjoihin. Helppoa ja hauskaa... Ja vielä edullistakin - koko juttu syntyi jämäpaloista!

Perhosia!

Ostin elämäni toisen kuvioleikkurin. Ensimmäinen oli kukkakuvio paperiaskarteluharrastukseni alussa. Kerran sitä kokeiltuani huomasin, että en pidä kukan muodosta lainkaan. Toinen on perhonen, ja nyt ensimmäisen käytön jälkeen huomasin, että pidän siitä todella paljon! Kukkaleikkurista oppineena surffasin läpi varmaankin kaikki maailman perhosleikkurit, kunnes päädyin Martha Stewartin Classic Butterflyhin. Eipä tässä leiskassa kovin paljon muuta olekaan kuin noita perhosia. Sen verran kalvoa, että voin osallistua läpinäkyvään Inspiroidu-haasteeseen. Kahdesta elementistä näkee läpi: kuvan päällä on kalvo, jossa on valkoisia kiemuroita kulmissa. En ole aiemmin kokenut sen käyttöä luontevaksi, mutta niin vain laitoin sen tähän. Kalvo on 10x15-senttiseen kuvaan ja leiskan kuva on 10x13, joten laitoin kalvon eri suuntaan kuin kuvan. Olisihan kalvon voinut leikata, mutta en halunnut kalvon saumaa kulkemaan kuvan yli. Ihan jees ratkaisu, kai. Ja toinen läpinäkyvä on oikean yläkulman perhonen (o.s. hammasharjapakkauksen muovi ;-)

Lähikuvia on nyt oikeastaan vain perhosista. On ne ihania! :-)

Tämä on muuten ensimmäinen leiskani, johon en kirjoittanut omaa tekstiä ollenkaan. Kun tytön kaverihan tässä on mukana eikä minun :-)

Leiskojen säilyttämisestä

Olen ihminen, joka pitää cd:t aakkosjärjestyksessä, säilytettävät lehdet aikajärjestyksessä ja aakkostarrat värijärjestyksessä. (Noin periaatteessa. Tavarat eivät aina ole omilla paikoillaan, mutta olen kova laatimaan järjestelmiä :-) Pidän johdonmukaisuudesta ja yhteneväisyydestä. Niinpä ei ollut mikään pikkuasia päättää, millaisiin albumeihin sitoudun. 

Haluan laittaa leiskat aikajärjestykseen tapahtumien mukaan. Niin kauan kun tein vain 12 x 12 -tuumaisia sivuja, se ei ollut ongelma. Nyt olen kuitenkin innostunut kokeilemaan myös muita kokoja, 8,5 x 11 ja 6 x 12. 

Päätin hankkia American Craftsin 12x12-tuumaisia 3-ring-albumeita, joihin sopivat nämä kolme muovitaskukokoa. Itse asiassa albumi näyttää tosi hauskalta, kun sivujen koot vaihtelevat. Tällä hetkellä kuopuksen albumissa on päällimmäisenä niin sopivasti kaikkia kolmea kokoa, että piti ihan näpätä kuva!

Nyt vaan toivon, että näitä albumeita on saatavilla vielä sitten, kun nämä ensimmäiset albumit tulevat täyteen! Olisi tosi ärsyttävää muuttaa albumisysteemiä kesken kaiken... ;-)

(Päällimmäisessä leiskassa osa kukasta ja naishahmosta tulee ulos muovitaskusta. Leikkasin muovitaskun reunaan aukot oikeille kohdille ja ujutin leiskan taskuun. Kun osaset mahtuvat kuitenkin albumin sisälle, uskon että ne säilyvät suorina.)

Listamania! 6: Tanssit

Tanssihullu Ansku valitsi Listamanian aiheeksi lempitanssit. Yksin, kaksin, katsellen, sulokkaasti, kömpelösti, miten vain jalalla koreasti!

-----

Mosaiikki: 1. Last Dance, 2. Untitled, 3. Ballet, 4. Tango Dancers

Kukonaskelta

Tämän leiskan lähtökohtana oli Elle's Studion mainoslappu, jonka kääntöpuoli oli punasävyistä kukonaskelkuviota. Olin hankkinut juuri myös sinistä kukonaskelta, ja kun molemmissa oli toisena värinä kerma, päätin näiden värien muodostavan leiskan värimaailman. Mutta tämä värimaailma olikin minulle todella hankala. Minulla ei ole juuri mitään tarvikkeita näissä väreissä. Sain kuitenkin koottua kokonaisuuteen hiukkasen muutakin kuin kukonaskelia :-) 

Napin ja nauhan yhdistin kukaksi nähtyäni sellaisen ainakin täällä. Tosin ompelin sen yhtenäisestä nauhasta enkä leikellyt nauhaa pätkiksi - ajattelin että kukasta tulisi liian paksu ohjeen systeemillä. Ja sopivanväristä nauhaa olikin vain tuo yksi ainoa pätkä.

Jenni Bowlinin journalingtarraan tulee vielä tekstiä, mutta minulla ei ollut nyt sopivaa kynää sen tussia hylkivällä pinnalla käytettäväksi. Otsikon tein ompelemalla, koska yksikään kirjaintarra ei ollut väriltään lähellekään sopiva. (Itse asiassa punainen lankakin on liian kirkkaan punainen, mutta pitihän se otsikko jotenkin saada tehtyä!)

Valokuvat ovat edelleen viimeisiä tulostettuja, värit ovat sameat ja henkilöt monissa kuvissa pieninä. Mutta tämä juttu pyöräilynopettelusta kuvaa tyttöä niin hyvin, että se piti saada talletettua albumiin. Kuvista tekemäni kollaasi on omituisin kokoamani. Tulipa opittua sekin, että kun kuva on leikattu pienemmäksi, se on sitten ikuisesti pienempi eikä siitä enää palaudu alkuperäiseen muotoonsa... ;-)

Teemana leiskan tekemisessä oli "vaikeuksista voittoon", ja siinä mielessä olen ihan tyytyväinen, vaikkei se lempparini olekaan.

Pitkä ja Pätkä

Teetettyjen kuvien rasia alkaa olla lähes tyhjä, ja sen huomaa kuvista. Ne ovat ajalta ennen kameraa, kännykän kameralla kuvattuja. Mutta onneksi on keksitty sakset ja paperileikkuri!Tätä leiskaa varten olin teettänyt neljä kuvaa. Kahdesta mietin, miksi ne olin teettänyt - päähenkilöt näkyivät kuvissa takaa päin  ja tosi pieninä. Leikkasin kuvista paaaljon pois ja niiden käyttämisessä alkoi olla hiukan järkeä. Sitten huomasin, että minulla on niihin juuri täsmälleen sopivan kokoiset ja muotoiset mustapilkulliset siirtokuvakehykset ja totesin että pikkukuvat on pakko saada mukaan! ;-)

Verrattuna edelliseen leiskaan tämä syntyi helposti. Sommittelin kuvia ja papereita alusta alkaen neliöön, ja tiesin heti värit valittuani että keltainen kukka pääsisi kulmaan. Sitten muistin, että minulla on mittausteemaan liittyvä siirtokuva-arkki ja tarramittanauhaa. Otsikko oli helppo tehdä näillä kirjaimilla, koska ne olivat ainoat mitkä varastostani tähän sopivat. Leiska näytti keskeltä vielä vähän tyhjältä, joten lisäsin rivin nappeja ja pätkän paperinauhaa. Nappeihin pujottelin langat vaikka käytinkin kiinnitykseen liimapisteitä. Langanpäät jätin näkymään nappien alta, niin niistäkin tuli vähän lisää sinistä. Tekstin päätin kirjoittaa paperisuikaleille, jotta kuviopaperi pilkahtelisi suikaleiden välistä. Kastoin suikaleiden alareunat leimasintyynyssä, ja valmista tuli.

-----

Nyt pitää vielä mainostaa Cathy Zielsken blogia. Hän aloitti blogissaan kuukausittaisen teeman Design Do-overs, jossa hän tekee uusiksi jonkun lukijan lähettämän leiskan ja kertoo miksi teki minkäkin valinnan. Älyttömän mielenkiintoista!

Kaikenlaista tilpehööriä

Vaikea haaste! Tosi vaikea! Inspiroidu-haaste siis, sälää sivun täydeltä. Mikään normaali leiska minulta ei varmaan olisi tällä tyylillä onnistunutkaan, mutta onneksi oli suunnitelmana kerätä näitä pojan lausahduksia yhteen, ja sain ripoteltua leiskaan pikkutilpehööriä. Ellis kuvaili äskettäin omaa luomisprosessiaan, joten kirjaanpa minäkin, miten tämä leiska syntyi.

Leiskan koko on 6 x 12 tuumaa, joka on ainakin tällaiselle kuvattomalle leiskalle passeli koko. Ensin kirjoitin haastattelun (kysymykset peräisin Facebookissa kiertäneestä lasten haastattelusta) kartongin alareunaan kirjoituskoneella. Sitten  tasoitin gessolla paikat teksteille ja kirjoitin tekstit. Tein naishahmon gessolla sapluunan kanssa. Tuli sotkua ja yritin piilottaa sen kimalleliimalla. Koristelin leiskaa kukkatarroilla, joista nappasin värimaailman pinkki-turkoosi-ruskea. En saanut kukkatarroja kivasti ja se gessosotkua peittävä kimalle ärsytti yhä enemmän, joten aloitin uudestaan. Postauksen lopussa on kuva siitä, mitä ekasta leiskasta jäi jäljelle.

Teksti koneella, gessotasoitus, käsinkirjoitus kuten edellä. Naishahmo tällä kertaa paperista - paljon kivempi! Pinkistä huovasta muutama viiva ylä- ja alareunaan. Kukkatarroja sinne tänne. Kukkatarrat pois. Ei vaan toimi! Heidi Gracen ghost-kuviot sen sijaan toimivat. Niitä piristin kimalleliimalla.

Otsikon lapsi kirjoitti siihen ensimmäisen kartonkiin. Rajasin kirjaimet mustalla tussilla, leikkasin irti, kiinnitin uuteen leiskaan ja täytin kimalleliimalla, jotta ne nousisivat vähän taustasta. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut antaa lapselle jonkin toinen värinen kartonki, niin kirjaimet olisivat erottuneet paremmin taustasta - ehkä jopa ilman kimalleliimaa, jota tuli nyt käytettyä melko runsaalla kädellä. Mutta vanha totuushan on että more is more :-)

Lopuksi lisäilin huopaviivoja niin kauan, ettei tyhjää tilaa jäänyt kovin paljon ja leiska olisi kelvollinen haasteeseeen.

Ensimmäiseen riekaleeseen jäi muutama kukkatarra, joista olin rakennellut kehystä yhdelle lausahdukselle. Suurin osa kukkatarroista kävi ensimmäisessä ja toisessa leiskassa ja päätyi silti takaisin pakkaukseensa. Ei ollut niiden aika vielä päästä maailmalle :-)