Olisinpa käynyt Egyptissä!

Muutama kuukausi sitten siskoni antoi minulle nipun pääsylippuja ja pyysi, voisinko tehdä niistä sivun tms. Hän oli ottanut ne talteen Egyptinmatkaltaan - historiallisten kohteiden liput ovat siellä selvästi samaa sarjaa ja todella hienoja.

Katselin lippuja silloin tällöin ja odottelin inspiraatiota. Juuri sopivasti ennen joulua se sitten iskikin, ja sain antaa siskolle ja tämän miehelle lahjaksi itsetehdyn Egypti-minialbumin.

Kannen kuva on muutaman vuoden takaisesta National Geography -lehdestä. Kuvan satuttua käteeni tiesin heti, että haluan tehdä siitä kannen - ja saman tien tuli ratkaistua minialbumin koko (korkeus 25 cm). Leveä raidallinen kangasteippi on 7 Gypsiesin. Tilasin sen nettikaupasta tätä projektia muistamatta, mutta heti paketin saatuani huomasin, että sehän on ihan täydellistä Egypti-raitaa.

Sidoin albumin yläreunasta eli sivut avautuvat ylöspäin nostamalla, enemmän vihkon kuin kirjan tapaan siis. Sitomiseen otin vinkkiä täältä. (Anjan kuvaaman rakosen jätin tekemättä, ja sen sijaan nuuttasin pahvin taitoksen, jotta kannen saa auki.)

Ensimmäisellä sivulla on kartta reiteistä, joita matkalaiset kulkivat laivalla ja bussilla. Ompelin reitin mustalla langalla ja laitoin haaraniitit kohteiden merkiksi. Kohteiden nimet kirjoitin vielä punaisille paperiliuiskoille.

Loput sivut ovatkin keskenään samanlaisia: pääsylippu, jonka alla yksivärinen kartonki, pätkä raitateippiä, päivämäärä ja haaraniitti. Liitin mukaan lappusia, joille siskoni puolisoineen voi kirjoittaa matkamuistoja, jos niin haluaa. Lappu mahtuu sivulle pääsylipun yläpuolelle. Teipit kiinnitin lappuihin valmiiksi ja demosin dymolla, miten voin täydentää lappuja napsuttelemalla niille otsikot - päivämäärän, sanoja, tms, riippuen siitä millaisia tarinoita Egyptinmatkalaiset lappuihin tallentavat.

Aukeaman yläsivuun mahtuu 9-kokoinen valokuva tai vaakasuuntaisia parikin, jos matkalaiset haluavat tallentaa kuvia albumiinsa. Ja jos kirjoittelu tai valokuvien lisääminen ei innosta, minin voi jättää nykyisenlaiseksi pääsylippukokoelmaksi. :-)

Pääsylippusivuja on yhteensä kuusi, mutta en tullut kuvanneeksi niitä kaikkia - terassilla oli kuvatessani tosi kylmä. Ja kun toisella kädellä pidin sivuja ylhäällä ja toisella kuvasin, olin ihan tyytyväinen näiden kuvien ottamisen jälkeen... ;-)

-----

Hyvää uutta vuotta!

Jatkoaika

Tein mummun albumiin yksinkertaisen kollaasin, joka sisältää muutamia kuvia parilta viime vuodelta.

Mummun albumin tekeminen muutti jokin aika sitten luonnettaan, kun mummu menehtyi. Tosi kiva että tuli tehtyä niitä muistelusivuja yhdessä mummun kanssa - ja toisaalta harmi että emme ehtineet enempää. Mutta joitain sivuja aion nyt vielä tehdä, jotain mummun muistoista ja jotain omista mummu-muistoistani.

Muistakaas muuten kaikki kuvata läheisiä ihmisiänne! Huomasin että meillä kuvataan lähinnä lapsia - nämä kuvat ovat kaikki siskoni ottamia. Kiitos sisko! <3

Suuuri laukku

P*skarteluhaasteessa piti käyttää vanhoja tarvikkeita, ja se sopi hyvin. Olin nimittäin ostanut tätä kuvaa varten täsmälleen tekonurmen sävyistä vihreää kartonkia, kun ajattelin että se sopisi jalkapalloaiheeseen hyvin. Mutta se vaan ei toiminut - jotenkin koko kuva katosi siihen vihreään kartonkiin.

Niinpä kaivoin varastosta harmaata. Skräppäilyharrastusta aloittaessani kuuluin vuoden verran Simply Cardstock -kit clubiin, joka lähetti kuukausittain paketin eri värisiä kartonkeja. (Näyttäisi että kartonkikerho ei enää ole toiminnassa.) Mieluisimmat värit olen tietysti käyttänyt ajat sitten, ja vähemmän mieluisia on varastossa loppuelämän tarpeiksi - violetteja, myrkyllisiä vihreitä, sameita sinisiä, räikeitä koralleja, lisää violetteja, harmaita. Mutta tämä kuva taisi juuri tarvitakin harmaata!

Toinen vanha juttu on haaraniitit. Niitäkin hankin paljon harrastusta aloittaessani, mutta olen tullut ihmeen harvoin käyttäneeksi. No, kiva että nyt muistin niiden olemassaolon!

Vasemman reunan rintanappityylinen koriste on ihan uusi, ja samoin kirjakaupasta silmään sattuneet jalkapallokentän näköiset nimilapputarrat. Paperit eivät ole vanhoja mutta eivätpä ihan uusiakaan. :-)

Otsikon kirjaimet leimasin sille varta vasten hankkimalleni vihreälle kartongille, korostin valkoisella kynällä, leikkasin ja liimasin. Kirjaimia on yksi liikaa ja se on ihan tarkoituksella. :-)

Valokuva on jokseenkin tärähtänyt, mutta tykkään siitä silti - tai jopa sen takia. Siitä selviää tytön ja kassin mittasuhteet, ja se riittää.