Tampereelle!

Xing kyseli skräppäilijöiden Intohimona skräppäys -valmiutta, joten tässä raporttini.

1. Ilmoittautuminen - ok.

2. Workshop-ilmoittautuminen (Tähden muotoinen minialbumi) - ok.

3. Mukaan omia töitä katseltaviksi - ok.

4. Tyylikäs laukku tms omien varusteiden kuljettamista varten - vaiheessa. Pahasti vaiheessa.

Mutta ehkä kehtaan tulla paikalle tämän pahvilaatikkoni kanssa, kun se kuitenkin ajaa asian eli papereiden kuljettamisen suorina :-) Onneksi on lyhyt matka!

Piparireunoja

Inspiroidu-haasteena oli laitella leiskaan piparireunoja. Haaste tuli kuin tilauksesta. Lahjaksi menevässä projektissa päällystän kohta piparireunaisia sivuja, ja pääsin nyt harjoittelemaan sitä. Huomasin että itse päällystys ja muodon leikkaaminen askarteluveitsellä ei ole ongelma, mutta jostain syystä minun on hyvin vaikea saada elementtejä sivulle suoraan. Jollain lailla piparit reunassa hämäsivät, tai sitten salmiakkiruutukuvio. Mittasin ja mittasin, mutta en nähnyt mikä on vinossa. Lopulta laitoin tuon pystyssä olevan samettinauhan hieman vinoon, ja sen jälkeen kaikki näyttää olevan paremmin suorassa... En tajua.

Halusin tasapanottaa kaikkia pipareita vähän karskimmalla aiheella, eli massiivisilla liikenneratkaisuilla, joiden ystävä olen. (Outo juttu, vai onko?) Otsikko ei ole paras mahdollinen, mutta a-kirjaimet ovat setistäni loppu ja kiireessä otin käyttöön ensimmäisen aattoman vaihtoehdon, joka mieleeni juolahti.

Kuvan tulostin netistä ja korvaan sen jossain vaiheessa omallani, kunhan lähden sopivan valoisana päivänä ajelulle johonkin liikenten solmukohtaan. Tämä kuva näkyy olevan helikopterista otettu, joten omasta kuvastani tulee vähän erilainen. Kunhan saan siihen muutaman kerroksen eritasoliittymää, olen tyytyväinen :-) 

Tämä tuli taas minä-kirjaan, sivun koko 6 x 6 tuumaa.

Ihmisiä ja eläimiä

Analysoin Inspiroidu-haasteen esimerkkityönä olevan Omulin leiskan syvällisesti ja päädyin siihen tulokseen, että kuvia pitää olla monta, ja niissä lapsia, aikuisia ja eläimiä. Onnistuu! Jouduin vain vaihtamaan aasin poniin.

Ei vais! Haasteena oli mahdollisimman paljon kaikkea, mutta tarkensin sitten itselleni vielä "Omulin tyyliin". Pidän nimittäin Omulin leiskoista ja olen joskus yrittänyt ihan miettiä, mikä tekee Omulin sivuista niin omuleita. Omulin blogissa on loistava sivu kaikista hänen tänä vuonna tekemistään leiskoista, ja selailin sitä. Kuvia pitää tosiaan olla monta, ja niiden pitää olla tiiviisti yhdessä. Tehokeinona toimii valokuvan leikkaaminen ääriviivoja pitkin. Papereita pitää olla useita, ja mielellään kannattaa yhdistellä eri valmistajien tuotteita. Yksiväristä säästellen, jos ollenkaan. Harkiten silloin tällöin valokuvan taustalle kehys (hmm, siis miksikä sitä sanotaan... photo mat, ei se ainakaan valokuvamatto ole). Koristeita sopivasti, leiskaan sopivasti mitä milloinkin.

Ja tällainen tuli minun sivustani:

Onko yhtään samaa näköä? ;-)

Paperit Heidi Grace ja Doodlebug. Kaikkeni tein enkä saanut mukaan enempää kuin neljä erilaista. Mutta taustakartonki ei näy ollenkaan. Otin tarkoituksella täysin sivun värimaailmaan sopimattoman kartongin, jotta minun olisi pakko laittaa se piiloon! :-)

Kirjaimet Heidi Grace, pitsi ompelutarvikekaupasta, chipboard-kuviot Heidi Grace.

Lopputulos on minulle mieleinen. Nämä kuvat olivat vaikeita skräpätä - olin teettänyt 5 hevostelukuvaa, kaikki vaakasuuntaan, enkä saanut aseteltua niitä kivasti. Loppujen lopuksi vain oranssilla kehystetty kuva säästyi saksilta, muista leikkasin reunoista turhempia alueita pois ja ratsastuskuvaan jäi vain tyttö ja heppa. Ja hepastakin aika vähän, kun olin alun perin rajannut kuvan niin törösti. Mutta tässä sekään ei häiritse niin paljon kuin alkuperäisessä kymppikuvassa. 

Enpä ihmettelisi, jos leiskoihini hiipisi lisää kuviopapereita! Tämä oli kivaa :-)

Reikiä ja hankintoja

Tilailin isompaa projektia varten minialbumeita, papereita ja Crop-A-Dile Big Biten. Tuo vehje tuli ilmeisesti tilattua jonkinlaisessa mielenhäiriössä. (Ai joo, mielenhäiriön nimi oli "alennusmyynti Two Peas in a Bucketissa".) Minulla olisi tarve tehdä isoja reikiä, ja tuollahan se ei sitten onnistukaan, se tekee vain sellaisia eyelet-kokoisia reikiä. Pettymys. Eyelettejä taas en ole harrastanut ollenkaan, ehkä täytyy kokeilla. Mutta onko kenelläkään vinkkiä, millä saisi siistejä isoja reikiä (läpimitta noin 8 mm) paksuun materiaaliin, chipboardiin ja paksumpaankin?

Ja tässä yksi syy reikien tekemiseen: ajattelin yhdistää minialbumiin useamman valmistajan valmiita albumisivuja, joten reiät pitää saada johdonmukaisesti samoihin kohtiin. En ole insinööri mutta luulen että näin ei onnistu :-)

Ei elävää

Palasin Inspiroidu-haasteen osalta taas minä-kirjaan. Suurin syy siihen on se, että sopiva kuva jostain elottomasta oli jo valmiiksi teetettynä. Varmasti monelle tuttuja tarvikkeita?

Sivun nimi on "Oma huone" vähän Virginia Woolfin hengessä. Tosin minulla ei ole askartelua varten omaa huonetta, sellainen avoin kulmaus vain. Mutta koen että askartelu itsessään on minulle vähän kuin "oma huone", oma juttu, omaa aikaa, mahdollisuus, luovuus ja vapaus. Woolfia varmaan ihmetyttäisi vapaa tulkintani, hänellä oli mielessä vähän vakavammat jutut kuin paperinauhat ja huopakukkaset...

Toinen näkökulma on se, että jo lapsena minulla oli ihania askartelutarvikkeita, kuten söpöt kimalleputkilot. Minulla on ne samat kimalteet edelleen, koska en ikinä raaskinut käyttää niitä! Ja nykyään on kimalleliimaa, joten ei tule irtokimalteiden kanssa sotkettuakaan. Olisin siis ihan hyvin voinut käyttää ne kimalteet silloin aikanaan. Toisaalta oli kyllä ihanaa välillä ottaa kimalteet esiin ja vain ihailla niitä.

Laitanpa toisen sivun samasta kirjasta myös tähän, tai siis kannen. Kirjan nimi on "Turhat ja tärkeät", ja osa asioistahan on sekä turhia että tärkeitä (kuten ne kimalteet ;-) Kuvassa on sellaisia palleroita, joita sain Singaporesta tuliaisina. Ne ovat aluksi nuppineulan pään kokoisia ja turpoavat vedessä sormenpään kokoisiksi, ja niitä voi pitää maljakossa koristeina. Turhista turhinta! Mutta meillä oli lasten kanssa hauskaa monta päivää, kun seurasimme niiden turpoamista, asetimme kukkia maljakkoon ja katselimme valon leikkiä palleroissa. Ja minulla vielä kun kuvasin palleroita ja valon muutoksia auringon laskiessa - olin juuri saanut uuden kameran ;-)

1. oma koti

Minulta on jäänyt muutama Inspiroidu-haaste väliin ja melkein jäi tämäkin. Tehtävänä oli skräpätä ilman valokuvaa. Yritin jo viikonloppuna Minä-kirjani kannella, mutta pääduin tekemään sen uudestaan kuvan kanssa. En saanut sitä toimimaan ilman valokuvaa.

Sitten muistin sopivaa hetkeä odottavan suunnitelmani skräpätä talteen kaikki kotini. Niistä ensimmäinen oma kämppäni on hankalammasta päästä, sillä asuin siellä vain muutaman kuukauden eikä minulla taida olla sieltä yhtään valokuvaa. Samassa asunnossa asui minua ennen yksi ja toinen ystäväni. Osa huonekaluista oli heidän enkä oikein muista mitä niitä olikaan. Niinpä piirtelin mitä mieleen tuli ja nyt huomasin että ainakin sohva puuttuu. Mittakaavakin on jonkin verran pielessä, sellaista sattuu...



Noissa lappusissa on pieniä muistoja kyseisestä asunnosta ja elämänvaiheesta. Kotiin tullessa oli ihanaa, kun kotivastaajasta kuului sillä katkonaisella puheella "Sinulla on .. kaksi .. uutta viestiä. Plimm!". Tai miten kamalaa oli jos viestejä ei ollut. Kuinka tärkeää minulle oli laittaa basilikaa kasvamaan ja miten surkeasti se kasvoi... Ihana pussilakanasettini! Maisema ikkunasta. Vaatteet joita vaihtelimme ystäväni kanssa, molemmat saivat lisää valinnanvaraa vaatekaappiinsa. Ja niin edelleen...

Tämä oli muuten ensimmäinen 11 x 8,5 tuuman sivuni. Tykkäsin, varmaan tulen tekemään tähän kokoon enemmänkin. Mutta kaikkiaan sivu jäi mielestäni vähän hahmotelmaksi. Jos olisin Elsie, tietäisin täsmälleen miten tällainen sivu pitäisi toteuttaa :-) Jätän ajatuksen hautumaan - voi olla että palaan aiheeseen sitten kun paneudun vanhojen kotien dokumentointiin muutenkin. Tarvikkeina kartonki, nauhat + tekstilaput kiinnitetty nitojalla, leimoja (tekstilapuissa), tussit.

(5 minuuttia myöhemmin) Hmm. On tämä kyllä niin ei-mun-tyyppinen sivu ettei tosikaan... Mutta olkoon.

Ovi-deco

Ovi-deco tupsahti postilaatikosta alkuviikosta. Olipa mukavaa ja vähän jännittävääkin nähdä, millainen siitä tuli. Tietenkin tosi hieno! Kiitokset kaikille osallistujille!

Kannen tein itse.
Alicen Eliisa-sivu siirtyy ovesta avaimiin. Kauniit kellastuneet sävyt, tosi symppis tuoli ja musta lintu, joka on esiintynyt Alicen korteissakin. Viekö lintu avaimen?
Millamin taianomainen ovi vie salaiseen puutarhaan. Maisema on koristeltu kimalteella ja se korostaa satumaista tunnelmaa, mutta ikävä kyllä ei näy skannauksesta. Sivusta tulee vähän mieleen F.H. Burnett.
Viken sivu kyselee isän unelmatyötä. Tästä tulee hauskasti mieleen kevään ATC päivässä -haasteen sarja, josta vaihdoin Viken kanssa kaksi korttia.
Marin sivusta tulee mieleen kaksi ATC:ta, jotka sain häneltä vaihdossa keväällä. Ihana täti lähdössä seikkailuun! Tyylikkäät tapetit vaan jäävät kotiin, kun suuri maailma kutsuu.
Voi. Kirsin herkkä, hauras lapsi, pitsiä ja suojaavat oksat. Kaunis.
"Toisinaan mietin, onko minun pakko avata kaikki ovet." Hyvä kysymys Emmolta. Ehkä ei kaikkia ovia? 

Kun aiheena on ovi, on melko ilmeistä että sen voi avata. Ja kun Xingin oven sai auki, olin aivan hämmästynyt :-) Ja vielä vaakasuuntainen sivu, vähänkö minut on helppo yllättää.. Ovi on kaunis niin ulko- kuin sisäpuolelta. Ihanaa että ovi aukeaa suloiseen pilvitaivaaseen. Murrettujen värien decossa se näyttää tosi raikkaalta!
Inkun ovesta pääsee kurkistamaan herra neuvosta, ministeriössä on meneillään jotain todella hämärää... Ovela tuo suurennuslasi. Taustapaperi ja leimat toimivat saumattomasti yhteen.
"Tänään on aivan liian kaunis päivä sisällä oloon. Oven toisella puolella odottaa kaunis ja raikas syysilma." Edessä tyylikäs kävelylenkki, ylellistä tunnelmaa Nelssonin sivussa.

Maatuskoja

Osallistuin äskettäin Xingin maatuskavaihtoon. Tänään sain postissa muiden maatuskat, olipa hauskaa! Kiitos kaikille! Oletan että muutkin ovat saaneet maatuskansa, joten en pilaa yllätystä keneltäkään, kun julkaisen omani. Huomasin että olin unohtanut signeerauksen kokonaan, harmi. Tosin niin oli pari muutakin, eli en vielä tiedä kaikkien saamieni maatuskojen tekijöitä. Hyvä meitä.. ;-)

Tein näitä hiukan sarjatyönä, jotta itsellenikin jäisi pari omaatekemääni maatuskaa... yhteensä tulin tehneeksi 9. Mielestäni tuli ihan söpöjä :-) Toiveena oli, että maatuskassa olisi jotain punaista. Kävi ilmi, että minulla on paperivalikoimissa *todella* vähän punaista, mutta nämä Heidi Gracen paperit sentään. Lisäksi käytin akryylivärejä ja tusseja, alareunan pitsi on K & Con paperinauhaa.

Ovi-deco kotiutui eilen ja voi että se on ihana! Julkaisen sivut parin päivän sisällä.

Oooo!

Pari kuvaa Viikko elämästä -albumistani on esillä Ali Edwardsin blogissa. Siellä on esitelty kymmeniä muitakin Week in the Life -albumeita, joten ei tämä mitenkään ainutkertainen juttu ole, mutta ilahduttaa silti kovasti! Vähän kuin työni olisi julkaistu jossain :-)

Ja jotta pääsisin vähitellen muihin aiheisiin, voisi olla hyvä hetki laittaa hyvä kiertämään. Satuin Main blogiin oikealla hetkellä ilmoittautumaan ja voin nyt odottaa häneltä postia, jonkin pienen käsityön ensi vuoden aikana.  Ja sitten hyvä kiertämään: kolme ensimmäiseksi kommenteissa ilmoittautunutta saa minulta jotain käsintehtyä ensi vuoden aikana, ja he puolestaan laittavat haasteen kiertoon omassa blogissaan. Kuulostaa kivalta!

Viikko elämästä - tällainen siitä tuli!

Tässäpä yksityiskohtia Viikko elämästä -kirjastani. 

Kansi. Tässä esiintyy heti perustaitto eli neliön muotoiset kuvat ja ompelukoneella siksakattu kehys, joka kiertää kuvat jokaisella sivulla. Tosin kannessa jätin kehyksen sisälle enemmän tyhjää. Siksak-kehyksiä on neljää eri väriä - jostain syystä koin tarpeelliseksi vaihdella koneeseen jatkuvasti lankoja. Alussa se oli hauskaa ja lopussa mietin, että ehkä yhdelläkin värillä olisi pärjännyt :-)

Kaikki paperit ovat Basic Greyn Mellowta. Hämmentävää on, että ne kuviolliset paperit, joiden takia Mellow-pakkauksen aikoinaan ostin, jäivät edelleen käyttämättä. Yritin käyttää niitä jo Niityllä-leiskaan ja nyt uudestaan, mutta en vaan saa niitä sopimaan. Onneksi nämä "yksiväriset" ja raitaiset paperit sopivat taustapapereiksi loistavaksi, ja koriste-elementteihin käytin paria rauhallista kuviopaperia.

Kannessa on kaksi ensimmäistä koriste-elementtiä. Loppujen lopuksi laitoin jokaiseen koristeeseen jonkin pehmeän elementin. Kuviopaperipalaset eivät tuntuneet huopien rinnalla yhtään kivoilta, vaikka kauniita papereita olivatkin. Vasemmassa alakulmassa on lempikoristeeni: kuviopaperi, johon on luonnonvalkoisella virkkauslangalla kiinnitetty pilkullinen höyhen. Sitä on tosi kiva silitellä, sekä minun että lasten mielestä :-) 

Toinen koriste-elementti on tuo huopalintu, jonka muoto on suoraan Jenni Bowlinilta. Minulla oli yksi Bowlinin vihreä lintu, ja lisäksi leikkasin itse askarteluhuovasta muutaman ruskean ja yhden beessin linnun. Kiinnitin ne paperiin ompelemalla ja suosittelen sitä - aiemmin olin liimannut lintuja yhteen leiskaan, mutta ommellen kiinnitetyt tuntuvat pehmoisemmilta.

Ensimmäinen aukeama. Jokaista päivää kohti on yksi aukeama. Vasemmalla ensin viikonpäivän lyhenne, päivämäärä, oma herätysaikani, maininta aamupalasta ja perheenjäsenten "lukujärjestykset". Päivätunnus on vielä erotettu omaksi blokikseen siksakilla, muutenhan siksak ei erota elementtejä toisistaan. Sitten valokuvia ja tekstejä päivän tapahtumista kronologisessa järjestyksessä. Koristeita on enemmän tai vähemmän riippuen siitä, paljonko niille jäi tilaa.

Kolmas koriste on tuo paperi, johon ompelin sydämen. Se oli ensimmäinen koriste, jonka tein. Ehkä siinä olisi voinut olla jotain muutakin, mutta kiva näinkin.

Neljäs koriste on nuo huopaympyrät, jotka on koristeltu napeilla. Ne ovat olevinaan ehkä kukkasia tai marjoja. Ideana kuitenkin, että ruutukaavasta pitää pikkuisen välillä poiketakin! Mies kysyi niistä hiukan (hmm, tai itse asiassa melko paljonkin) ihmetellen, miksi kirjassa on moisia, toisaalta kuopuksen mielestä ne olivat kaikista hienoimmat koristeet :-)


Lauantain aukeamalla on yksi kauppakuitti. Tein kuitista kopiokoneella neliöblokin levyisen kopion - alkuperäisiä kuittejahan nykyään ei missään edes kannattaisi käyttää, kun tekstit katoavat. Kuitti on kiinnitetty vain yläreunasta ja taitettu siten, että se alareunastaan ylettyy paperinauhan alle. Loput ostokset ja loppusumman saa tarkasteltavakseen vetämällä kuitin nauhan alta esiin. Tosi näppärä, olin keksintööni hyvin tyytyväinen :-) Ja huomaapa vielä, miten jämptisti siksakin leveys sopii paperinauhan koristekuvioon! Se tosin oli puhdasta sattumaa ;-)

Tällä aukeamalla näkyy viides eli viimeinen koriste-elementti. (Erilaisia koristeita oli siis 5, 3-5 kpl kutakin, joka aukeamalla 2-4 kpl.) Huopakukkanauha on Queen & Co:n ja siitäkin leikkasin näitä neliöitä. 

Torstain aukeamalla ei ole mitään uutta esiteltävää. Eri kuvat, eri taustat, samoja blokkeja. Muilla aukeamilla on enemmän ihmiskuvia, joten en viitsi julkaista niitä.

Ja vimppana takakansi. Sovimme että kun kannessa on lasten kuvat, niin takakannessa on sitten isä ja äiti :-)

Viikko elämästä -projekti oli melko työläs - viikko kuvausta ja lähes kaksi viikkoa askartelua. Ainakin minä tarvitsin paljon aikaa kokonaisuuden hauduttelemiseen. Mutta mielestäni kyllä kannatti! Ja suosittelen kyllä muillekin, jotka yhtään harkitsevat tällaiseen projektiin ryhtymistä!

Jo alussa suunnittelin, että näitä pitää olla joka vuodenajasta, ja uskon että teenkin vielä muutaman. Syksy -08, kesä -09, kevät -10 ja talvi -11 on tämänhetkinen suunnitelma. Mieheni ehdotti projektia "vuosi elämästä" mutta ainakaan tällä samalla systeemillä en sellaiseen ryhdy - vuosi kuvausta ja kaksi vuotta askartelua kuulostaa vähän liioitellulta! ;-)

Lopuksi vielä pikkuinen kuva, jossa näkyy kaikki sivut. Eli tämä on kirjan laajuus, tällainen värimaailma. Syksy -08 ihan selvästi!

Viikko elämästä - kirja valmis!

Kun aloitin, oli Ali Edwardsin idea, 230 valokuvaa, 6 x 12 -tuumainen pahvialbumi, Basic Greyn Mellow -paperikokoelma, ompelukone ja nämä:

Nyt on sitten tällainen:
Olen älyttömän tyytyväinen lopputulokseen! Postaan kuvia sivuista huomenna. 

Viikko elämästä -elementtejä

Minulle ei enää askartelupöytä riitä, nyt on lattiakin täynnä pikku neliöitä. Viikko elämästä -projekti on edennyt niin pitkälle, että valokuvat on valittu ja suurimmaksi osaksi teetettykin - kuvittelin sekoittavani isoja ja pieniä kuvia ja teetin kuvat sen mukaan, mutta joudun teettämään osan vielä uudestaan pienempinä, kun en saanut isompia sovitetuksi mukaan. 

Kirjan pohjana on 6 x 12" pahvisivuinen albumi, johon jokaiselle päivälle tulee yksi aukeama. Joka sivulle mahtuu 10 neliötä, 2 viiden neliön riviä. Eli yhtä päivää kuvaa aina 20 neliötä. (Alla ei siis ole skräppisivu vaan vain esimerkkejä kirjaan tulevista elementeistä.) Kukin päivä alkaa ruskeapohjaisella päivätunnuksella, johon ompelin kirjaimet samojen sapluunojen avulla kuin Niityllä-leiskaan viimeksi. Samoin oranssi neliö tulee jokaisen päivän kohdalle - siinä on tärkeitä faktoja eli mitä oli aamupalaksi, perheenjäsenten lukujärjestykset (tässä lauantai jolloin vain minulla oli menoa :-) ja kello kuvaa sitä, koska minun herätyskelloni soi.

Koristeiksi on tulossa huopalintuja (kopsattu Jenny Bowlinilta), huopakukkanauhasta leikattuja neliöitä ja kuviopapereita, joissa niissäkin osassa ommeltu sydän. Nuo huovat ja langat miellyttävät minua nyt kovasti, ja ne sopivat syysaiheiseen kirjaan. Jos vielä saan hyviä ideoita, voin korvata papereita joillain lämpimämmillä koristeilla. (Saa ehdottaa! Ainoa rajoitus että pitää sopia tuohon neliöajatteluun jotenkin.)

Tekstit tulevat tuollaisiin vaaleisiin rivitettyihin neliöihin. Tätä kuvaa ottaessani en vielä ollut päässyt niin pitkälle, mutta nyt on yli puolet teksteistäkin valmiina.

Kuvissa on sitten kaikenlaista mitä meidän arkiseen syksyiseen viikkoon syys-lokakuun vaihteessa kuului. Lenkkimaastoa, välipala, tiskipöytä "ennen" ja "jälkeen", harrastuksia, iltasatukirja, kauppakuitti, jne.

Olen projektista aivan lapsellisen innoissani. Luulen että tätä kirjaa tulee olemaan todella kiinnostava selata kahden, kymmenen ja kahden kymmenen vuoden päästä! 

Niityllä

Tämän viikon Inspiroidu-haaste Inspiroiva luonto oli jo vähällä jäädä väliin. Sopivaa kuvaa ei tuntunut löytyvän, mutta löytyipä kuitenkin. Tällä kertaa ei kirkkaita syysvärejä, vaan enemmänkin palaneita sävyjä. Kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, vaan heinikko tosiaan taisi olla kesän 2007 jäljiltä noin kuiva. Ihan kuin siitä olisi värit imetty pois...
Taustana perus-Bazzill, "kuviopaperit" hieman kierrätyskamaa eli Basic Greyn 6x12 albumin pakkauksesta ja Imaginiscen siirtokuvapakkauksesta. Siirtokuvat juuri tuota Imaginisceä, jonka muuten sain Inspiroidu-arpavoittona jokin aika sitten. Pari kukkaa jostain, ja teksti Making Memories -lapulla. Valokuvan alla on vielä pari pienempää kuvaa oranssisävyiseen pahviin kiinnitettynä. Niitä ei ollut sen kummempaa syytä piilotella, en vain saanut niitä aseteltua kivasti.

Heräteostoksena tulin hankkineeksi Bazzillin In Stich'z-kirjainsapluunat ja otin ne nyt käyttöön. Ajattelin jo että hölmön hommaa ostella tuollaisia sapluunoita, mutta niiden kanssa olikin näppärä pistellä otsikko telkkaria katsoessa. Tykkään lopputuloksesta! Lanka on Suomen Trikoon Atlas -lankaa, jonka sain mummultani vuonna 0. Siksakit tein ihan itse, vaikka Bazzillin sarjassa olisi kyllä ollut tarjolla sapluuna siihenkin tarkoitukseen. Säästin muutaman kolikon ;-)

Stories in Hand + I love your blog

Ilmoittauduin Jessica Spraguen ilmaiselle nettikurssille Stories in Hand. Jessica Sprague ei ole minulle tuttu enkä oikein tiedä mitä kurssilla opitaankaan, jonkinlaista systeemiä omien tarinoiden keräämiseksi. Mutta olen jo pitempään halunnut kokeilla jonkinlaista nettikurssia, joten tässä tilaisuuteni. Ilmoittautua voi edelleen, kurssi alkaa 9. marraskuuta. Saanko seuraa?

Ja Elinarskulle kiitos I love your blog -palkinnosta. Otan palkinnon iloiten vastaan mutta olen nyt sen verran laiska en laita eteenpäin, sori!

Onnittelut voittajille!

Onni potkaisi tällä kertaa Ei pöllömpää (Simple Scrapbooks) ja Elinarskua (Jim Holtz). Toivottavasti noille tulee käyttöä! Onnea!

Kiitokset onnitteluista kaikille, kiva olla 1 v :-) Aloitin blogin ATC-korteilla, sitten tuli mukaan decoja ja muuta kollaasimeininkiä, skräppäystä, ja saapa nähdä mitä kaikkea olen ehtinyt seuraavaan synttäriin mennessä!

Tosi mielenkiintoista on myös ollut kurkistaa teidän lempparitöitä, kiitos linkeistä!

Minä minä

Osallistun Inspiroidu-haasteeseen taas minä-kirjaan tekemälläni sivulla. Tällä kerta piti laittaa otsikko pystyyn.

Leiskan ainoaksi tekstiksi jäi otsikko. Se ei ole ollenkaan tapaistani, olisiko viime haasteesta jäänyt päälle :-) Kuva on lempparini minusta ja miehestäni yhdessä, joten ei siitä sen kummempia.

Tein toisenkin, kun kerran vauhtiin pääsin. En ole tunnettu pitkäjännitteisestä liikuntaharrastuksesta, joten kypsään kolmen kuukauden ikään kestänyt lenkkeilyintoni ansaitsi oman sivun :-)
PS. Muista synttäriarvontani edellisessä postauksessa!

1 v.

Kappas, blogini ensimmäisestä postauksesta on kulunut vuosi! Sen kunniaksi järjestän arpajaiset. Voit osallistua kertomalla kommenteissa, mikä on lempparisi itse tekemistäsi jutuista - saa olla skräppäystä, muuta paperiaskartelua, ompelua, mitä vaan. Ja miksi lempparisi on juuri se mikä on. Jos olet julkaissut lempityösi, laita linkki mukaan!

Arvon kaksi palkintoa. Skräppäysaiheinen palkinto on Simple Scrapbooks -lehden syys-lokakuun numero ja kollaasiaskartelupalkintona arvon pari arkkia Tim Holtzin kartonkisia leikekuvia. Ja voi olla että sujautan mukaan myös jotain muuta pientä yllätystä :-) Mainitse, kumman palkinnon haluat, jos onni potkaisee!

Osallistumisaikaa on viikko, eli maanantaihin 13.10.08 asti. 

Oma suosikkini on tämä ATC viime keväältä. Koko sarjaa oli ihana tehdä, muistan tunteen siitä miten kaikki loksahti kohdalleen.

Päiväunien jälkeen

Tämän viikon Inspiroidu-haasteessa piti yhdistää otsikko ja journaling. Tekstin tyyli oli helppo valita, olin nimittäin juuri nähnyt tällaisen ja suunnitellut että pitää kokeilla. Tekstiä oli kiva tehdä, vähän työläämpi tietysti kuin liimailla kirjaintarroja. Tosin tuntuu että tämä leiska voi albumissa näyttää vähän yksinäiseltä, ehkä tälle pitää tehdä kavereita :-) Jotkut voimakkaammat värit olisivat tehneet tekstille paremmin oikeutta, mutta halusin siitä huolimatta käyttää näitä rauhallisia sävyjä.

Ensin mallasin kuvan paikalleen, sitten tein tekstin, ja sitten menikin kauan, että keksin mitä tähän leiskaan laittaisin. Pidän valitsemistani papereista kovasti, mutta en osannut laittaa niitä yhtään isompia palasia. Tuntui jotenkin pakolliselta laittaa nuo pikku palaset, kun vasemman alanurkan piirustus on paperista kopsattu.

Alla perus-Bazzill, linnut samoista SEIn papereista kuin nuo pienet nelikulmiot, Doodlebugin Frill-paperinauhaa, akryylivärejä. Kyninä käytin Zig Writeriä 005 ja se oli ehkä liian kapeakärkinen, valkoisena Sakuran Glaze joka taas teki tähän tarkoitukseen hiukan epätarkkaa jälkeä. Mutta ihan jees kokonaisuus silti mielestäni :-)

Viikko elämästä

Ali Edwards kutsui blogissaan tekemään kanssaan viikko elämästä -albumia. Alin työt ovat huippuja ja innostuin ideasta heti, kuten aika moni muukin. Ensi viikon kuljen siis kameran kanssa, tarkoituksena dokumentoida omaa ja perheen elämää syksyllä 2008, rutiineja, tavallista ja tylsää. Että aamupalaksi syötiin tuorepuuroa, kaurapuuroa, ruispuolukkapuuroa, riisipuuroa. Miltä maitopurkki näytti ja litra maitoa maksoi kaupassa. Oikeastaan mitä tavallisempaa, sen parempi. Ihana tallettaa myös syksyn värejä ja tunnelmia.

Ja nyt kun en ole tehnyt asian hyväksi vielä muuta kuin ladannut kameran akun, suunnittelen että teen samaan tyyliin myös albumit kesä 2009, kevät 2010 ja talvi 2011 :-)

Oho!

Inspiroidu-haasteessa toivottiin taustalle yhtä väriä. Minun värini on tänään keltainen, vielä vähän kesätunnelmissa.

Tämä oli kiva ja nopea tehdä. Kuvien tarina on sellainen, että kerran kesällä ruokapöydän ääressä istuessamme kuopus totesi isoon ääneen "Oho!". Ihmettelin, mikä vahinko oli tullut, maito ei ainakaan kaatunut eikä muutakaan näkyvää. No, taskusta oli tipahtanut tuolille aika kasa päivänkakkaroita. Tällaisia vahinkoja ei aikuisille tapahdu ;-)

Tausta perus-Bazzillia, otsikko American Crafts, kukat Heidi Swappia (tilasin jostain alennusmyynnistä ja siitä lähtien olen ihmetellyt, käytänkö niitä ikinä - mukavahan niitä oli tähän sommitella) ja Jenny Bowlinin pääsylippuja (nepä vasta helppoja ovatkin tällaisessa lyhyen tarinan leiskassa!). Kukkasten keskustat maalasin akryyliväreillä keltaisiksi.

Lasinalusdeco + tekninen läpimurto

Osallistuin Viken lasinalusdecoon, jossa oli tarkoitus koristella lasinalusen molemmat puolet, ja etupuolelle laittaa jokin tekstipätkä.

Tulin laittaneeksi saman tekstin molemmille puolille (sori!), mutta tuskin kaataa maailmaa. Ihmetyttää vaan, miten lyhyt muisti voi olla?

Minulla oli tässä sellainen isompi idea sukupuolten stereotypioista, mutta taisin senkin välillä unohtaa. Nimittäin nuo "taustapaperit" ovat Kamera-lehdestä löytämiäni 220- ja 230-kertaisia suurennoksia, punaisella puolella estrogeenista ja sinisellä puolella testosteronista. (Kuvat on otettu polarisoivalla valolla uudelleenkiteyttämisprosessin aikana. En tiedä mitä se tarkoittaa mutta erittäin kiinnostavia kuvia!) Olin aivan ällistynyt siitä, miten nämä suurennokset näyttävät juuri siltä kuin stereotyyppisesti ajatellen luulisi niiden näyttävän, estrogeeni monimutkaiselta pienine röpyliäisine yksityiskohtineen, testosteroni selkeältä suorakulmaisine rakenteineen. Ehkä kuvat olisi pitänyt käyttää jossakin siten että ne olisivat jääneet kokonaan näkyviin, mutta tällä kertaa näin.

Jos lainaus (My brain is the key to set my mind free. - Harry Houdini) kuulostaa tutulta, olet ehkä katsonut CSI New Yorkia tässä pari viikkoa sitten!

Ja Vikelle taas kiitos hienosta decosta, näitä on kyllä niin kiva suunnitella ja tehdä!

PS. Varmaan suurinta osaa tämän lukijoista ei kiinnosta, mutta Blogger antaa mahdollisuuden muokata HTML-koodia suoraan, ja sitä kautta voi siirtää kuvaa + linkin koodia tekstissä ilman, että linkki suurempaan kuvaan menee rikki. Hiukan toki pitää koodista pystyä tunnistamaan, mihin kohtaan kuvan voisi siirtää, ettei sotke koko sivun koodia. Edelleen on selvittämättä, miksi linkki joillain kuvaa raahatessa menee rikki ja toisilla ei, lienee elämän yleistä epää.

Kirjavaihto: Syksy

Sovimme Emmon kanssa pienestä kirjavaihdosta, aiheena vuodenajat. Tekstit ovat Liisa Akimofia, Alkava pimeä vuodenaika. Viime viikolla sivua tehdessäni sitä ei löytynyt netistä, mutta nyt joku muukin oli alkanut fiilistellä 80-luvun syksyjä ja ladannut kappaleen youtubeen. Hei huomaatsä et yö on pidentynyt... Onkse vain harhaa vai alkava pimeä vuodenaika?

Tässä syksyn mittaan syntyvät sitten muutkin vuodenajat. Sivun koko 6 x 6 tuumaa.

Yritin tänään selvittää satunnaisten suurennosten salaisuutta - miksi joistakin blogspot-blogien kuvista saa linkkiä klikkaamalla suuremman version, toisista ei. Sain vinkkejä Pikkuhelistimeltä, mutta ne eivät sellaisenaan auttaneet. Minulla homma toimii vain, jos kuva on ylimmäisenä. Jos siirrän kuvan muualle tekstin sekaan tai kirjoitan jotain kuvan yläpuolelle, linkki lakkaa toimimasta. Kokeilen siispä tällaista kuvat ensin -järjestystä, jospa linkki sitten toimisi. Vaikka olisihan ihan kiva, että linkki toimisi aina, joissain blogeissahan toimii. Bloggerin tekniikkaan terveiset että epistä! Ehkä tässä on jokin logiikka, en vain tajua sitä.

Edit 19.9. Ihan siitä ilosta että osaan, lisään Emmon tekemän sivun tänne loppuun ja linkki toimii!

Onnistuuko? Onnistuu!

Olin tekemässä ihan muita juttuja, mutta tulinkin tehneeksi Inspiroidu-leiskan. Itselleni erittäin epätyypillisesti leiska syntyi nopeasti - yleensä tykkään haudutella ja pyöritellä ideaa piiiitkään. Joskus nautinnollisen, joskus tuskastuttavan pitkään... Mutta ei nyt!

Tehtävänä oli leikata valokuvasta kohde ääriviivoja pitkin. Se on jotain, mitä en yleensä ikinä tee, ja jos olen joskus tehnyt, olen yleensä jälkikäteen katunut. Mutta nyt tiesin heti haasteen luettuani, mitä käyn leikkelemään. Sattumalta pikkukuvat sai mahdutettua yhteen riviin, joten päädyin aika luontevasti tähän raitatyyppiseen leiskaan. Täytyy myöntää, että leikkely sopi hyvin juuri näihin kuviin - kuten tuosta yhdestä leikkaamatta jättämästäni kuvasta näkee, taustan antama lisäarvo on vähäinen. Toisaalta lattiaa oli mielestäni välttämätöntä jättää kuvaan, ettei lapsi näytä tasapainoilevan ilmassa.

Nauha on sellaista, missä on metallilangat reunoissa, enkä oikein onnistunut saamaan sitä suoraan. Se menee siis livenäkin vähän vinksin vonksin. Toisen tekstin siirsin alareunasta tuonne keskelle kameran ollessa jo kädessä, ja teksti menee sen takia vinoon. Kirjoittelen sen uudestaan joskus joutessani. (Kirjoitanpa vaikka tänä iltana - parasta näissä Inspiroidu-haasteissa nimittäin on ollut se, että leiskat tulee tehtyä loppuun. Minulla on paha tapa tehdä *melkein* valmiiksi, ja usein se on juuri teksti joka jää roikkumaan.)

Jäin vielä miettimään olisiko otsikkoa pitänyt olla jotenkin enemmän. Olisin halunnut "Onnistuuko? Onnistuu!" mutta ässät loppuivat kesken. No, kun kerrankin olin nopea, taidan jättää tähän. (Tai sittenkin... Onnistuuko? Kyllä! Joo! Tietenkin! Voi ei.)

Minä-kirjasta

Minä-kirjani on mukavassa vauhdissa ja sitä on ollut aivan poikkeuksellisen hauska tehdä. Hauskaahan skräppääminen on aina, mutta että näin hauskaa! :-)

Mietin, mikä minua tässä projektissa viehättää ja päädyin siihen, että minulle sopii tarvikkeiden rajaaminen. Kaikenlaisia kivoja askartelutarvikkeita ja -hömppiä on tullut hankittua ainakin tarpeeksi, ja sivun suunnittelua aloittaessa pitää aina tehdä valintoja. Nyt olen valinnut käyttöön tietyn paperisarjan, ja värimaailma on selvä. 5-10 paperista on paljon helpompi valita kuin koko valikoimasta. Päätin myös ottaa käyttöön tietyt koristeet, kirjaimet, kirjoistustyylin, mutta annan itselleni kuitenkin luvan myös käyttää muita juttuja, jos siltä tuntuu. Ja vielä - en tee sarjatyötä vaan mietin joka sivun erikseen. Ai joo, ja aihehan on minulle melko läheinen ;-)

Tämä on ensimmäinen minialbumini ja hauduttelen jo paria kolmea muutakin.

Minä-kirjan tekeminen on myös tarttuvaa, tässä todisteita:

Tokaluokkalainen teki sivut Littlest Pet Shopeistaan ja ensimmäisestä lukemastaan oikein paksusta kirjasta, ekaluokkalainen hanskapupusta ja tamakotsista (!). Olen yrittänyt antaa tyttöjen suunnitella ja tehdä itse, vaikka olisi houkuttelevaa johdatella. Tytöt ovat ottaneet myös valokuvat itse, minä tulostelin. Tekstin virheiden korjaamisessa olen autellut, mutta luovan puolen lapset ovat siitäkin hoitaneet itse. Kiva puuhastella yhdessä!

Joko tai

Inspiroidu-blogissa haastettiin käyttämään pehmeitä ja muhkeita materiaaleja. Olin suunnitellut tekeväni haasteeseen jotain muuta kuin minä-kirjaa, mutta kun olin ostanut pinkkiä huopaa juuri tätä sivua ajatellen, en viitsinyt vaivautua. Pahoittelen, aina vaan tätä samaa siis... Ehkä ensi kerralla saan aikaiseksi jotain muuta!

Pehmeää on pinkki huopa pohjalla, oranssit huopakukat ja pinkit ja oranssit samettinauhat. Sivun koko edelleen 6 x 6 tuumaa (joskin tarkkaan ottaen sivu on vaakasuuntaan vähän leveämpi, reikien takia).

Laitan saman tien toisenkin sivun, vähän vaihtelua vai lisää tylsyyttä, lukija päättää :-)