sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kihara

Tämän leiskan lähtökohta on läpinäkyvän perhosen alla oleva hiuskiehkura. Tällaisia meiltä aina välillä löytyy lattialta, ja ajattelin laittaa yhden talteen. Halusin kiehkuran säilyttävän luonnollisen muotonsa, joten en liimannut sitä vaan kiinnitin nitojalla läpinäkyvän perhosen kanssa paperiin.

Sitten poikkesin katsomassa P*skarteluhaastetta, jonka kyllä olen tsekannut silloin tällöin aiemminkin. Tällä kertaa haasteen resepti tagi, pitsiä ja vähän blingiä sopi niin mainiosti suunnittelemaani tyttömäiseen sivuun, että pääsin osallistumaan. Taisi olla eka kerta! (Tämä oli näköjään 96. haaste, joten aika pitkään on mennyt, ennen kuin tulin osallistuneeksi...! )

Sopiva pitsi ja bling löytyivät helposti, mutta tagin kanssa olin joutua pulaan. Kaikki tagini olivat liian isoja tähän mittakaavaan, väärän värisiä tai muuten vaan sopimattomia. Ehdin jo harmitella, että puuttuvan tagin takia osallistuminen jää taas. Mutta kas! Tarinointitarroina pitämässäni arkissa lukikin "12 tags" ja ongelmani poistui.

Taustapaperin kuvio sopii mielestäni ihan täydellisesti tähän kihara-aiheeseen. Ja muutenkin tästä tuli kesäisen kepeä sivu vähän höpsöstä aiheesta.

On ollut kiva juhannus.

Toivottavasti sinullakin!






tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ajatuksia kaupassakäymisestä

Tähän leiskaan tallensin kuitin yhdestä lasten kanssa tekemästäni kauppareissusta, joka sujui niin hienosti, että päivittelin sitä yhdessä kassarouvan kanssa. Viereisellä kassalla asioivan pienempien lasten äidin kommentit kuulostivat niin tutuilta mutta samalla niin kaukaisilta, että käväisin pienellä nostalgiatripillä. Tässä mietteitä reilun viikon takaa, perjantaipäivältä klo 16:21. Osallistun tietysti myös kellonaikahaasteeseen.

Vasemman reunan pallokuosi on Marimekon mainoslehtisestä. Olen joskus miettinyt, että olisi kiva päästä käyttämään skräppäilyssä suomalaisia kuoseja, vaikkapa Marimekkoa. Pallopapereitahan toki on vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt sitten Marimekon palloja.

Olin poikkeuksellisesti sen verran hybridi, että tulostin tekstin kartongille. Onnistuin sen tähtäämisessä ihmeen hyvin! Tulostetun tekstin etu on, että sitä mahtuu samaan tilaan enemmän, vaikka muuten pidänkin enemmän käsin kirjoitetusta tarinoinnista.

Otsikkoa kootessa ohuemmista chipboard-kirjaimista jäi puuttumaan yksi s, eikä sitä oikein voinut mistään arkarrellakaan, joten laittelin sekaan toista kirjainmallia muutaman kirjaimen. Maalasin kirjaimet oransseiksi, joten väri yhtenäisti kirjaimet mukavasti. (Otsikon väri meni muuttui kuvatessa todellista punaisemmaksi - oikeasti se on paljon lähempänä leiskan muita oransseja elementtejä.) Muutenhan tässä onkin vain mustaa ja valkoista - tänään on ollut sen verran harmaata, että oli kiva käyttää värejä, jotka selvästi erottuvat toisistaan. ;-)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Lottajuttu

Nappeja pyysi Jehko haasteessaan. Ei tässä leiskassa mitään kovin hempeää koristetta olisi voinut käyttääkään, joten nappihaaste osui sopivaan aikaan.

Harvoin on otsikko niin ilmeinen kuin "olinhan siellä minäkin" mummun kertoessa näiden kuvien taustasta. Kuvista jutellessamme pöydän vieressä poikkesi pari hoitajaa, joille mummu myös esitteli kuvat, ja molemmille kertoessaan hän aloitti jutun "niin, olinhan siellä minäkin" - sota-ajan töissä.

Sivu syntyi helposti ja luontevasti, mitä nyt maalisuihkeet menivät aivan överiksi. Repimällä ja kraftilla sain onneksi asian melko lailla korjattua, vaikka parempi olisi ollut kokonaan ilman tummanruskeaa maalia.

*****

Säilytän sivuja neljässä eri albumissa: lapsille on kullekin omansa ja neljännessä on minun omani sekä koko perhettä koskevat sivut. Nyt näyttää siltä, että pitää perustaa viides albumi mummun sivuille.

Kun sivujen idea on tallettaa mummun muisteluita, niihin ihan varmasti tulee tekstiä. Vaakaletter tuntuu käytännölliseltä formaatilta. Mutta mitenkäs albumit? SEI valmistaa vaakasuuntaista letteralbumia Preservation-sarjassa, väreinä musta, vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Noista väreistä ainoana voisi harkita mustaa, mutta joku vähemmän synkkä (mutta ei kuitenkaan vauvaväri) olisi vielä kivempi. Tietääkö kukaan muita vaakaletter-albumeita? Ainahan toki on mahdollisuus tuunata tuosta mustasta iloisempi.