Puuh.

Olen tarinalähtöinen skräppääjä, ja Cathy Zielsken kurssilla sen huomaa. Minun on todella vaikea innostua tekemään leiskoja valmiiden mallien mukaan, ellen onnistu kytkemään skräppäilyä tarinaan, jonka haluan tallentaa. Ja tämä siitä huolimatta, että kurssi on mielestäni hyvä ja olen ihan itse hakeutunut sille.

No, nyt kuitenkin onnistuin. Kurssilaisille annettiin valmiiksi värit (ruskea, pinkki ja oranssi) ja leiskamalli 8x8-tuumaiseen aukeamaan. (Itse asiassa annettiin aihekin, mutta tein omasta aiheesta.) En ole oikein noista aukeamista innostunut, mutta päätin tehdä 12x6-tuumaisen sivun saman mallin mukaisesti. Ja nyt on keveä ja helppo olo - leiska tuntuu "omalta" ja sitä oli mukava tehdä!

En halua laittaa lapsista tunnistettavia kuvia nettiin, ja usein harmittaa peittää tai blurrata iloiset kasvot kuvista. Tällä kertaa ei harmita, sillä lapsen ilme kuvassa on jokseenkin myrtynyt. ;-)

Teksti:

Häviö ei sovi sinulle.

Olet sisukas ja voitontahtoinen. Siitä on sinulle paljon hyötyä. Kun päätät tehdä tai oppia jotain, se melko varmasti onnistuu.

Mutta lautapelejä pelatessa se on vähän rasittava ominaisuus.

Ja blogittomalle Anulle perhosterveisiä, nyt löysivät paikkansa! :-)

Muistutus: Skräppäilyä Tampereella 16.1.2010

Muistuttelen skräppäilyiltapäivästä ensi lauantaina Tampereella. Viimeinen ilmoittautumispäivä on keskiviikko 13.1.2010. Vielä mahtuu mukaan!

Skräppäilyiltapäivä on ravintola Oliivipuussa, osoite Kuokkamaantie 4 (Viinikan apteekin yläkerrassa). Ajankohta on lauantai 16.1.2010, alkaen klo 12. Iltapäivä jatkuu klo 18 asti, tai tarpeen mukaan.

Hinta on 25 euroa, joka sisältää jokaiselle oman askartelupöydän, ruoan ja iltapäiväkahvit pullan kera. Mukaan omat askartelutarvikkeet ja -välineet, ja lämmintä päälle.

Ilmoittautumiset ja mahdolliset lisäkysymykset suoraan järjestäjälle Mariannelle, osoite mariannenikula (a) hotmail.com.

---

PS. Julkaisin aiemman postaamani ilmoituksen uudestaan, joten kommentteja on jo viime kuun puolelta. Tiedoksi, jos vaikka joku huomaisi ja ihmettelisi. ;-)

Silkkipaperista

Julkaisenpa pari Wreck This Journal -höpsöttelyä taas vaihteeksi. Shakiran konsertin jälkeen joitain vuosia sitten katosta satoi kirkkaan oransseja, pinkkejä ja valkoisia silkkipaperikonfetteja, joita ei juuri ole tullut käytettyä. (En muuten ollut ainoa, joka silkkipaperipaloja jäähallin lattialta keräili, kyllä muutkin huomasivat askartelupotentiaalin... Ei moni mutta jokunen sentään. ;-)
Lapsuudesta tuttu tekniikka käytössä: leikataan reikä mustaan paperiin ja liimataan reiän taakse eri värisiä silkkipaperipalasia. Yläreunan Go-teksti kehotti tekemään jotain ihan muuta, mutta peitin ohjeen muuten mustalla ja jätin vain tuon yhden sanan näkyviin, kun en kerran ohjetta noudattanut. Lapsuudesta ja silkkipaperista muuten tulee mieleen silkkipaperipalojen rypistely ja liimaaminen Erikeeperillä, mutta se jäi tällä kertaa toteuttamatta. Kirjalle kun tuntuu kertyvän paksuutta ilman silkkipaperiryttylöitäkin. Mutta sekin voisi olla hauskaa, pitkästä aikaa... ;-)

Tässä toimin ohjeen mukaan ja poltin sivua, mutta vain osittain. Olipa jännää polttaa reikiä kirjaan! En sitten kuitenkaan pitänyt reikineen repsottavasta sivusta, joten kiinnitin taakse kontaktimuovia. Ja en pitänyt kontaktimuovistakaan, joten kiinnitin siihen oranssia silkkipaperia ja revin pois ne kohdat, jotka eivät olleet tarttuneet kontaktimuoviin.

Höpsöä ja hauskaa on taas ollut WTJ:n seurassa! :-)

Pahoittelen surkeita kuvia - ei tuo valoa vasten valokuvaaminen näköjään ole vahvimpia puoliani.

Suihkeita

Xing kirjoitti juuri kimallesuihkeista. Koska kokeilemamme suihkeet näköjään menevät sopivasti ristiin, kerron lyhyesti omista suihkekokemuksistani. Käytän suihkeita värin takia, en niinkään kimalteen. Esimerkiksi sapluunan kanssa suihkiessa väriä täytyy olla tarpeeksi.

Pidän kovasti ensimmäisenä hankkimistani suihkeista eli Maya Misteistä. Ne eivät sisällä kimalletta ollenkaan, vain väriä, mutta väri on makuuni tarpeeksi voimakas. Koska niissä ei ole kimalteita, niitä ei tarvitse myöskään sekoitella. Maya Mistin käyttö on vähän uhkapeliä - ainakaan minä en täysin hallitse sitä, mihin kohtiin väriä menee, mutta toisaalta se on osa viehätystä. Maya Mist tekee usein myös roiskeita - minua ne eivät häiritse, mutta jotakuta muuta toki voivat häiritäkin. Kuvassa oikean reunan oranssi suihkaus on Maya Mistiä.

Uusin hankintani on vihreä Smooch Spritz, jossa on väri + kimalle, suihkaus kuvassa keskellä. Sitä en ole ehtinyt vielä käyttää missään projektissa, mutta nopeasti sujuneen koesekoittelun ja koesuihkaisun perusteella pidän siitäkin kovasti. Väri on voimakas ja näyttävä. Ja jos haluaa tietää mihin suihkaisee, sekin näyttäisi onnistuvan - väri leviää pienemmälle alueelle kuin Maya Mist. Pullo on tosi pieni, ja litrahinta korkeampi kuin muilla suihkeilla.

Glimmer Mistien suhteen minulla on ilmeisesti ollut huonoa tuuria, sillä hankkimani suihkeet eivät sisällä väriä juuri ollenkaan. Niistä tulee kevyt helmiäisen hohtava pinta - harmi vaan että en toistaiseksi ole ollut kiinnostunut sellaisesta. Vasempaan reunaan suihkutin Glimmer Mistiä, alas Snow Angelia ja ylös Old Lacea ja juuri mitään ei näy. Paitsi märkä kohta siinä, mihin suihkautin useamman kerroksen. Selvästikään ei minulle sopiva tuote.

Mutta jos joku tämän myyntipuheen jälkeen kuitenkin haluaa kokeilla haalean vaaleita Glimmer Mistejä, voisin myydä ne pois. Sapluunakäytössä eivät toimi, mutta esim. koristeiden kimalluttamisessa ilmeisesti toimivat. Old Lace + Snow Angel yhteensä 8 euroa (sis. postikulut). Ostohalukkuudesta voi ilmoittaa kommenttilaatikkoon.

Ohjeen mukaan toteutettu

Inspiroidu-haasteen ohjeesta piti yksi lause lukea toiseenkin kertaan. "Talven paukkuvat pakkaset voivat aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä monella tavalla. [...] Auton ovet ovat jäässä, sormenpäitä punottaa ja lapsi on testannut jäätynyttä metallitolppaa kielellään." Juuri tuo kielihomma meillä tapahtui. Kuvaa ei tullut napattua tolpasta eikä kielestäkään, mutta itse tapahtuma kyllä pysyy hyvin muistissa. Joku pakkaskuva tähän tietysti olisi sopinut, mutta tällä kertaa huvitti skräpätä kokonaan ilman kuvaa.

Leiskan asettelu on Cathy Zielsken, samoin värit. (Tai no, väriehdotuksessa oli myös syksyiset oranssi ja keltainen, jotka jätin käyttämättä. Kuvan paikka olisi ollut hiutalepaperin kohdalla.) Olen Zielsken Design Your Life -nettikurssilla, jossa mm. toteutetaan leiskoja Zielsken mallien mukaisesti. Pidän Zielsken tyylistä kovasti - saapa nähdä kehittyykö oma tyylini siihen suuntaan tulevien viikkojen myötä.

Teksti on tyttären. Kirjoitin sen ensin ylös lapsen sanelusta, sitten sanelin lapselle joka vuorostaan kirjoitti sen kartonkiin. Näin tarinasta tuli oikean pituinen. Tarinan opetus on mielestäni kerrassaan viehättävä. Itse toteaisin vähän yleisemmällä tasolla, että kieltä ei pakkasella kannata laittaa metalliin. Lapsi oppi, että ei kannata olla tolpan vieressä, kun pyydystää lumihiutaleita. Kun niitä nyt kuitenkin tulee pyydystettyä, eikö vaan?!

No mitäs tässä sitten on minun tekemääni? Paperivalinnat, huopakukka (johon ohje täällä), ja lumihiutalepaperin lumihiutaleet. Niin tyypillistä: teen "nopean" leiskan, ja alan sitten värkätä siihen lumihiutaleita, kun en löydä sopivaa paperia... Leikkasin hiutaleet silkkipaperista, kiinnitin kartonkiin decoupage-lakalla ja koristelin kimalleliimalla. Skanneri armeliaasti häivytti lakan kiillon kartongista lumihiutaleiden ympäriltä, joten kerrankin jokin näyttää ruudulla paremmalta kuin livenä! ;-) Ainakin tässä silkkipaperissa muuten on happokynätestauksen perusteella happoja, joten sitä ei kannattaisi käyttää, jos olisi kovin tarkka kuvien suhteen. Mutta tässähän ei ole kuvaa, joten ei väliä!

Tämä mallin mukaan skräppääminen on vähän outoa - tavallaan helpottavaa käyttää valmista mallia, mutta toisaalta prosessista jotain ihan oleellista jää puuttumaan. Hmm. Kiinnostava kurssi joka tapauksessa!