Uudestaan!

Nyt  kävi sillä lailla, että vastikään skräppäämäni sivu ei miellyttänytkään minua. Se lojui esillä muutaman viikon odottaen albumiin laittamista ja oikein ärsytti minua vääränlaisuudellaan. Repäisin kuvan irti ja tein sivun uusiksi. Siitäs sai!

Inspiraationa toimi Pinterestin kautta löytämäni liukuvärileiska. Kun nyt sitten kävin uudestaan katsomassa inspiraation lähdettä, huomasin ettei tästä tullut mitään sinne päinkään. Mutta eikös ole upea tuo Shanna Noelin sivu! Ja kommenttina mm. Emmon blogissa käytyyn luovuuskeskusteluun: otan ideoita muilta, joskus tietoisesti ja joskus vähemmän tietoisesti, joskus lopputulos näyttää enemmän idealta ja joskus näköjään vähemmän :-)



Kuviopapereita leiskaan kertyi kahdeksaa erilaista, kartonkeja neljää eri väristä. Valkeaan kartonkiin suihkaisin keltaista mistiä ja se kurkistaa kuviopaperin takaa vähän auringonnousun oloisesti. Aika jees! 

Koristeina vähän kukkia käyttävän askartelijan malliin kaksi kukkaa (puoliksi vaan!), kolme pätkää paperinauhaa ja 80-luvulta peräisin oleva Madison-tarra. Löysin sen pojan huoneen lattialta. Oikeassa reunassa on vielä vähän vanhaa Aku Ankkaa, josta tarra oli repäisty irti. :-)

Yritin laittaa koristeita enemmänkin mutta en pitänyt kokeiluistani. Muistoksi jäi pari repäisyjälkeä ja muutama niitin ja neulan reikä. Leiskan revittyjen reunojen seassa ne eivät haittaa ollenkaan.



Yleensä haluan, että tekstin voi lukea ilman mitään kommervenkkejä, mutta kun leiska tarjosi yllin kyllin pikkuisia kolosia tarinoinnnin sujauttamista varten, päätin tarttua tilaisuuteen. Kirjoitin tekstin ohuelle kirjepaperille, jonka yläreunaan olin kiinnittänyt yhden tarinointitarran, ja sujautin talteen. Huomaa tarinointipaperin rennon boheemi taittelu! ;-)

Osallistun tällä sivulla VV-haasteeseen 8 elikkäs tarinointi elikkäs Sannikan tyyliin. Koska tässä on minulle aika tyypillinen tarinointi. Heh! ;-)

Osallistu sinäkin! :-)

PS. Kuvista - ylempää kuvaa ottaessani räpsähti salama, alemman otin ilman salamaa. Selvästi huomaa että kolmiulotteisuus katoaa salaman kanssa kuvatessa.

Auts.

Pelasin kuudesluokkalaisten kanssa koripalloa, pallo tärähti pikkurilliini ja olen nyt kaksi viikkoa potenut sitä. Mikään ei mennyt isommin rikki, mutta silti sormi on parantunut hitaammin kuin olisin luullut. Olen huomannut, että pikkusormi on aika tärkeä... esimerkiksi askartelussa. Arvostakaa siis pikkurillejänne! 

Pikkurilli ehjänä olisin varmaan jo aiemmin mainostanut, että olin mukana Emmon Vuoroin vieraissa -sarjassa. Toki juttuni voi vieläkin mennä lukemaan. Kirjoittelin mm. kirjoittelemisesta.




VV-haasteisiin kannattaa muuten edelleen osallistua - kaikkiin haasteisiin osallistuneiden kesken Emmo arpoo hienon palkinnon. Aikaa on joulukuun alkuun asti.

Jaksaa jaksaa!

Tällä kertaa Vuoroin vieraissa -haasteessa mietitään Nelssonin tyyliä. Haastetyön kanssa sivullani on yhteistä vihreä väri ja letter-muoto. Mutta eikös tämä kaiken kaikkiaan ole yksinkertainen, selkeä ja säntillinen, kuten Nelsson kuvasi tyyliään kolmella sanalla?



Kuva on maalikameran kuva yleisurheilun hallikisoista. Hurjat värit johtuvat siitä, samoin juoksijoiden ruumiinosien venymiset ja muut epätyypilliset muodot. Kuvan väreihin oli hankala yhdistää muita värejä, joten pysyttelin sitten mustassa ja neontyyppisessä vihreässä.

Tarinointi on kirjoitettu puolitetuille washiteippiriveille. Tällä kertaa halusin suoraviivaista meininkiä, joten kiinnitin teipit kartonkiin ja leikkasin viivottimen ja sormiveitsen teipit katkeamaan täsmällisesti. Ei mitään repimisiä!

Alareunan vihermusta raita on alta washiteippiä, päältä valmiiksi leikattuna ostettu boordi, jonka maalasin mustaksi. Tähdet ovat ohutta muovia. 

Tekstin olin jo hahmotellut tyyliin "harrastat yleisurheilua ja tykkäät 1000 metrin juoksusta", kun onneksi kysyin tyttäreltä, mitä hän juoksuun lähtiessään ajattelee. Ja kun erilaisia ajatuksia riitti maaliin asti, sain paljon suunnittelemaani kiinnostavamman tarinoinnin. 

PS. Ennätyksen päivämäärä vielä puuttuu, joten tiedoksi, että kuva on eri kisoista kuin ennätys. Nimittäin ainoa palaute puolisoltani oli, että ennätys ja kuva eivät liity toisiinsa. Väitin ettei tämä ristiriita varmaankaan häiritse ketään muuta kuin puolisoani. Toivottavasti olin oikeassa! Ja pahoitteluni jos sitten kuitenkin häiritsee!!! ;-)

Lääkettä ikävään

Vuoroin vieraissa -haasteessa kanavoidaan tällä kertaa Riikkaa. Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa gessosta!

Koska havaitsin gessoni kuivuneen (ups! olin sulkenut kannen huonosti), ainoa vaihtoehto oli ottaa käyttöön perhos-diecut-paperi, jota kevään kurssilla käytimme sapluunana. Siinä oli gessoperhosten teon jäljiltä niin kiva tekstuuri, että otin sen tuolloin talteen. Ja nyt minulla on kuin onkin gessot pohjalla! :-) Se on siis tuo valkoisempi valkoinen perhosreikien ympärillä, vähän huonosti näkyy tässä kuvassa.



Roiskuttelin pohjalle tummanruskeaa vesiväriä ja lisäksi kiinnitin parin perhosen taakse palasen ruskeaa kartonkia.



Sitten riikkamaisia koristeita: pikkuinen kakkupaperi (johon embossasin pisteitä, kuten joka sivuun nykyään ;-) ja koristerykelmä. Oranssikukallinen kangasteippi on Teippitarhasta ja ehkä ihaninta mitä tällä hetkellä tiedän.

Todella mielelläni olisin jättänyt ruskean kartongin pitsireunuksen perhosten yläpuolelle näkyviin, mutta elementtien sijoittelu ei onnistunut. Mutta mitenkäs Riikka tässä äskettäin kirjoittikaan... "Teen taustaan jotain kivaa ja lopuksi huomaan, ettei sitä enää juurikaan näy." Ihan asiaankuuluvaa siis! ;-)

Otsikon k on eri värinen siksi, että ruskeista kirjaimista olivat jo k:t loppuneet enkä viitsinyt alkaa värittelemään. Jos en viitsi, saa jäädä erilaiseksi.

Ja muutama hylätty kokeilu vielä riikkamaisesta "jos joku ei onnistu heti, niin yritetään paikata ja jos se ei toimi, niin sitten heitetään pois" -prosessista:



Tämänkertainen VV-haaste löytyy täältä.

Laulusta

Emmon blogin Vuoroin vieraissa -sarjaan liittyy haaste, jossa voi inspiroitua kulloisenkin vierailijan tyylistä. Ensimmäisenä vuorossa on Maikko.

Tähän leiskaan poimin Maikon tyylistä maanläheisiä värejä, tehosteaineiden käyttöä (embossatut ympyrät ja leimatut pistealueet), lyhyen tarinoinnin ja otsikottomuuden. Kun leiska oli valmis, huomasin, että asettelu on aika lähellä Maikon VV-leiskaa, venytettynä tosin: kaarireuna vasemmalla, kuva oikealla, papereita päällekkäin. 

Tämä leiska tulee mummun albumiin. Lemppariyksityiskohtani on kuvan alla oleva ruskea paperi, joka on tyhjäksi jäänyt sivu mummun vanhasta valokuva-albumista. Se on vähän rytyssä ja reunoistaan haalistunut, mikä ei tästä kuvasta kovin hyvin näy. Kolmiulotteisuutta leiskaan tuo laululintu lasisessa pallurassaan sekä kuviopaperista irtileikatut kukat, jotka kiinnitin kohotarroilla.

Nyt ruudulta katsoessa elementit näyttävät olevan vähän liian lähellä yläreunaa.. pitääkin vielä mennä vilkaisemaan, onko livenä sama ongelma vai pitäisikö lisätä jotain alareunaan sivua tasapainottamaan.

Viikonloppua! Ja osallistukaahan VV-haasteeseen! Luvassa mainetta ja kunniaa ja jotain pientä postitse kulkevaakin. :-)