Ei mikään yleinen näky

"Tässä ei näy Manuelia. No ei tietysti, Manuel on näkymätön. Se asuu meidän kuistilla näkymättömässä kodissa. Se on suunnilleen pikkusormen pituinen ja niin nopea, että on eskarilla paljon ennen meitä, vaikka lähtee meidän jälkeen. Se ottaa pitkiä loikkia, kuin tiikeri. Se juttelee, mutta ei kaikille."

Sivua tehdessä yritin haastatella poikaa Mäkytöisestä (=näkymättömästä) Manuelista, mutta häntä ei oikein innostanut muistella vuosia vanhoja juttuja. Niinpä kirjoitin ylös ne muutamat asiat, mitä Manuelista ensimmäisenä tuli mieleeni. Hyvä että sivu tuli tehtyä nyt, kun vielä muistin jotain. Manuel kiritti meitä aikoinaan kerho- ja eskarimatkan jos toisenkin! :-)

Sattuneesta syystä Manuelista ei ole valokuvia. ;-) Manuel on ollut skräppäyslistallani jo pitkään, mutta en ole tiennyt, miten sivun toteuttaisin. Nyt Inspiroidu pahvista -haaste innosti tämän aiheen kimppuun. Jotenkin pahvi mielestäni sopii tähän, mutta en tiedä miten.

Kehys on sellainen kaksipuoleinen tahmakuvio, johon olen kiinnittänyt mustaa kimallesamettia. Ostin arkillisen noita kuvioita joskus vuosia sitten luullen niitä siirtokuviksi. Pettyneenä olin laittanut ne syrjään, ja nyt kevätsiivouksessa ne pulpahtivat esiin. Sittemmin olen hankkinut myös kimallesamettia, joten pystyin käyttämään kuvion. Huonoa tuossa kuviossa mielestäni on se, että siitä tahmasta ei kunnolla saa selvää, millainen lopputuloksesta tulee. Lähinnä ihmettelen noita ilmassa kököttäviä lintuja - ne varmaan olisi pitänyt leikata irti ja sijoittaa johonkin muualle? Miten ihmeessä toinen linnuista kököttää ylösalaisin? Outo köynnös. Toisaalta - outoa on sekin, että tyyppi on pikkusormen pituinen, joten tähän leiskaan oudot kököttävät linnut sopivat ihan hyvin! ;-)

Paljon muutahan tässä ei olekaan. Revin valkoista pintaa muutamasta kohdasta, joten kraftin värinen sisäosa tuli näkyviin.

Otsikosta yritin tehdä "näkymättömän". Valitsin valkoiset, litteät kirjaimet, jotta ne sulautuisivat pohjaan mahdollisimman hyvin.

Pikkuisen piti päästä koristelemaankin, joten keräsin ryppääksi paria teippiä, tarinointitarran, pari kuvioleikkurilla napsautettua kuviota, huopanuolen ja yhden puolihelmen.

Mitäs muuten olette mieltä tyttö- ja poikasivuista? Tämä on menossa pojan albumiin, mutta eihän tämä mitenkään kovin poikamainen ole - kuten ei moni muukaan poikasivuni. Minulla ei taida olla tyttö- eikä poikasivuja. On vain äidin tekemiä sivuja, joista kyllä näkee että äiti on tyttö. :-)

PS. Shimellen kurssimyynnin tuotot tältä päivältä menevät Planin Koska olen tyttö -kampanjaan. Jos on harkinnut Shimellen kurssille osallistumista, tänään voisi olla hyvä päivä tehdä päätös - ja auttaa Shimelleä auttamaan.

Nostalgiaa

Aikoinaan minut sysäsi skräppäykseen albumi, jonka kokosin ja koristelin äidilleni 60-vuotislahjaksi. Tämä kuva jäi siitä yli, joten se on tosiaan ollut pitkään skräpättävien laatikossani. Inspiroidu-haasteen aiheena oli nostalgia, joten nyt oli erittäin hyvä aika skräpätä se.
En ole saanut tehtyä tällä kuvalla mitään, koska en oikeastaan tiennyt, mitä siitä kirjoittaisin. Niinpä menin kysymään henkilöltä, joka tietää. Käydessäni katsomassa mummua sairaalassa mukanani oli tekstiä vaille valmis sivu. (Käsityöihmisenä mummu tykkää katsella skräppäyksiäni.) Laitoin puhelimen nauhoittamaan mummun juttelua, ja kotona kirjoitin sopivat pätkät talteen. Taidan tehdä saman jutun toistekin, tästä jäi hyvä mieli!

Vasemman yläkulman harmaa kukkakuvio on iso siirtokuva. Se oli alun perin suorakulmion muotoinen, mutta säilytyksessä yksi reuna oli revennyt ja tarttunut suojapaperiin. Niinpä rikoin reunaa lisää, ja siitä tuli sopivan epämääräinen alue. Sen alla yläreunassa on vielä oranssia maalisuihketta. Leikkasin sivun letter-kokoon ajatellen, että teen pystyleiskan. Kuva ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa, ja käänsin sivun vaakasuuntaan. Niinpä kerrankin valmiina olleet rivit jäivät käyttämättä.

Ennen mummun haastattelemista olin ommellut sivuun otsikon, joka ei sitten sopinutkaan lopulliseen tekstiin, ja oli väärällä värilläkin. Niinpä purin sen pois. Ihmettelen kovasti, miksi ompelusta jääneet reiät eivät häiritse minua - normaalisti näkyvät virheet ärsyttävät kovasti. Tavallaan vanhasta kertovassa voi olla enemmän rikkonaista - onhan kuvassakin naarmuja. Tai oikeastaan kopiot alkuperäisen kuvan naarmuista. (Ja tekstissä gessolla peitetty väärinkirjoitus. Auts! Se kyllä vähän häiritsee.) Tekstin oli tarkoitus sijoittua vapaamuotoisiksi kappaleiksi. Voi olla että laitoin ne liian lähelle toisiaan, ja lukeminen hankaloitui. Mutta sekään ei haittaa. Kai sitä ehtii rivin alkua vähän etsiäkin... :-)

Koristeina on huopakukkasia, varret ommellen, pieniä helmiä, pitsiä, nahkanauhaa, pari neulaa ja lempparini, pyöreä puinen kirjeensulkijamerkki alimmassa koristeryppäässä.

Olen pitänyt vanhojen kuvien skräppäämistä vaikeana, jopa mahdottomana, mutta näköjään on aika muuttaa mielipidettä. Tämä oli antoisa projekti - kaikkine virheineenkin!

Avioliitosta

Juttelin tällä viikolla yhtenä iltana lasten kanssa naimisissa olemisesta ja siitä, miksi jotkut eroavat, ja kirjoitin talteen tyttäreni kommentin:

"Toivottavasti mä saan miehen, joka ei suutu helposti. Koska mä suutun helposti."

Se oli jotenkin niin hänenlaisensa. Ja siitä syntyi tämä leiska.


Ruudukosta varmaan näkee, että siinä on ollut peliin liittyviä kortteja. Tunnistaako muuten kukaan, mikä peli on kyseessä? (Vaaleanpunainen tausta ei kuulu leiskaan. Se tuli mukaan, ettei olisi tarvinnut katkaista yläreunan perhosen siipeä. :-)

Otsikon leikkasin pitkästä aikaa itse. Jos haluat kokeilla otsikon tekemistä omalla käsialla, kimalteella tai irtosametilla päällystettynä, kurkista ohjetta täältä. Tämän kauno-otsikon syy on tietysti kaunokirjoitushaaste Inspiroidu-blogissa.

Koristeena on monta erilaista juttua. Täyttelin ruudukkoa osio kerrallaan ja tällainen siitä tuli. Lemppariruutuni on napit.

Fanitusta

Jalkapallokeräilykortit ovat meillä nyt in, ja Zlatan Ibrahimovic on erittäin in. Kysäisin pojalta tässä joskus, antaisiko hän rakkaan Zlatan-korttinsa skräppisivuun, jos sellaisen tekisin. Odotin oikeastaan kieltävää vastausta, koska Zlatan-kortti on hänelle hyvin rakas (kuten kuluneista kulmista voi päätellä...). Mutta hänpä innostui asiasta ja lopulta painosti minut tekemään sivun nopeasti! Kuulemma on hyvä, että kortti säilyy tallessa ja poika voi aikanaan näyttää sitä omille lapsilleen. Siltä varalta, että hän tulee katumapäälle, tein sivun keräilykorttimuovitaskuun - kortin saa sieltä helposti pois. Voihan tuonne keskimmäiseen taskuun siinä tapauksessa laittaa vaikka valokopion Zlatan-kortista.
Punaisella kartongilla olevat tekstit on poika suunnitellut ja kirjoittanut, itselleni jäi tuo valkoinen. Musta-punainen värimaailma oli haasteellinen tarvikevalikoimilleni, mutta sain sentään jotain kaikkiin taskuihin. Ehkä enemmän olisin halunnut tähän ruutujen rajat ylittäviä elementtejä, mutta sellaisia nyt ei vaan löytynyt eikä tullut mieleen.

Otsikon alla kulkevan muovinauhan poimin mukaan ruokaostoksilla. Se oli marketissa kahvilavan ympärillä pitämässä pakkauksia kuljetuksen ajan paikoillaan, mutta kauppa oli käynyt sen verran hyvin, että se oli tarpeeton. Säästin henkilökunnalta roskikseen viemisen vaivan. :-) Hauska leveys ja läpinäkyvyys, mutta kiinnittämisen kannalta hankala. Kokeilin vähän sitä ja tätä, ompelinkin jo kirjaimet nauhaan kiinni, kunnes taas muistin nitojan. Huh, onneksi. Nitominen pitää sekä kirjaimet nauhassa että nauhan muovitaskussa, eikä näytäkään ihan pöljältä.

Ja toinenkin roskiskoriste löytyy: olin tyhjentämässä meidän metallikierrätysämpäriä kierrätysastiaan, kun löysin sen pohjalta nuo mustat renkaat. (Siis oman ämpärin pohjalta, en sentään joutunut heittäytymään sinne keräysastiaan.) En tiedä, mistä ne ovat kotoisin, mutta tästä leiskasta tuli niiden lopullinen koti.

Viimeinen lause jatkuu armeliaasti leiskan takapuolella, kun tila loppui kesken.

"Yksi kortti on säilynyt koko ajan sinun pakassasi: Ibrahimovic. Jopa silloin, kun vaihdoit kaikki korttisi yhteen 105 pisteen korttiin."

Tässä leiskan takapuolta katsoessa tulee mieleen, että juttuja voisi sinne vielä jatkaa... Mm. että se yksi 105 pisteen kortti muuttui taas paksuksi korttinipuksi seuraavana päivänä. ;-)

Kolumbiassa

Sain valmiiksi minialbumin meidän vuodenvaihteen Kolumbianmatkasta. Tarkoitus oli tehdä yksinkertaisia sivuja, aukeamalla aina yksi iso ja pari pienempää kuvaa. Kovasti aikaa meni kuitenkin ompeluun ja harkitsemiseen eri vaiheissa. Mutta nyt on harkinnat harkittu. Mini on kiinni simppelisti saranarenkailla, mutta otin ne kuvauksen ajaksi pois.

Otsikko on chipboard-kirjaimia, jotka maalasin turkoosilla akryylimaalilla ja sitten käsittelin kimalleliimalla. Tyttäreltä sain palautetta kirjaimista: "Äiti, sä olet varmasti nyt tosi ylpeä itsestäsi. Pitäisi ainakin olla!" Taisi olla tarpeeksi kimallusta... :-) Otsikon kirjoitin espanjaksi siksi, että se sisältää kirjaimet L-O-M-A. Käsittelin ne vähän vaaleammalla kimalteella, mutta ero on sen verran vähäinen, ettei sitä juuri huomaa, kuvasta varsinkaan. Onpahan vähän omaa kivaa kuitenkin... ja toki täytyy käyttää c-kirjain, kun se kerran on mahdollista! ;-)Sisältöaukeamissa on kaikissa sama taitto. Vasemmalla on pohja kuviopaperia ja kaistale toista, pari valokuvaa. Tarinointialueen rajasin ompelemalla. Tarinointi on riveittäin paperiliuskoilla - halusin että taustan kuviopaperi pilkistelee sieltä väleistä. Nämä tekstipätkät muuten ovat syy, jonka takia minulla oli sähkökirjoituskone mukana Intohimona skräppäys -tapahtumassa, vaikka en siellä niin pitkälle minini kanssa päässytkään.

Julkaisen nyt noin puolet sivuista. Lopuissa on enemmän kasvoja eli blurrattavaa. Minua laiskottaa eikä niitä blurrailtuja sivuja ole yhtä hauska katsoakaan, joten eivätköhän nämä riitä! :-)

Koristeina on Martha Stewartin Starburst-leikkurilla leikattuja kuvioita. Kiitokset Veeruliirulle lainasta Intohimona skräppäilyssä ja Xingille ostovinkistä - nyt olen hankkinut ihan oman leikkurin! Toinenkin väkäsleikkuri pääsi käyttöön, kuviot sopivat kivasti yhteen.

Kuvioissa on joitain sivun aiheeseen liittyviä sanoja - paikannimiä tai espanjankielisiä fraaseja, ja pikkuisina koristeina kullanvärisiä ja läpinäkyviä turkooseja paljetteja. Osa pyörylöistä on kohotettu kohotarroilla, osa on litteinä pohjassa kiinni.

Lapset joutuivat matkan takia olemaan viikon verran poissa koulusta. Esikoinen sai opettajaltaan tehtäväksi pitää matkapäiväkirjaa. Idea oli mielestäni niin hyvä, että laajensin sen koskemaan myös pienempiä sisaruksia. Lähes kaikki tekstit ovat peräisin lasten matkapäiväkirjoista - aina siitä, joka tiettyä aihetta mielenkiintoisimmin käsitteli. Kunkin sivun yläreunasta näkyy, kuka minkäkin tekstin on kirjoittanut, mutta piilotin nimet kuvista.

Näitä muovikoristeita oli tarkoitus tulla muutama enemmänkin, mutta kun kiinnittäminen tuntui vaikealta, en uskaltanutkaan. Nämä ovat oikeasti hiuskoristeita, joita sain viime syksynä eräältä skräppäilykurssilaiselta. Kalakoristeet ovat uima-allasaiheisella sivulla - mihin niiden ajattelin päätyvän jo ne saadessani! :-) Suurkiitos näistäkin! Ja kyllähän ne kunnon liimalla jäivät paikoilleen, vaikka ensin ikävästi ponnahtelivat pystyyn "saranansa" varassa.

Matkalla mukana ollut kilpikonna Copa muuten ei ollut elävä, mutta ihan elävän kilpikonnan veroinen. Se oli paras matkalelu ikinä - rauhoitti väsähtäneitä tilanteita kilpikonnamaisen hitaalla ja hötkyilemättömällä tavallaan! :-)