skip to main |
skip to sidebar
Tässä sivussa on pohjana Amalian Miralta viime syksynä saamani Color Hillsin paperi, ja tarinointilappuset leikkasin toisesta Color Hillsin paperista. Kiitokset vielä näin piiitkän ajan jälkeen, nämä sopivat simppeliydessään tekemisiini hyvin!
Otsikko on kutistemuovia. Piirsin otsikon kuvion A4-kokoiselle kutistemuoville niin suurena kuin mahtui, ja tämän kokoinen siitä leikkaamisen ja kutistamisen jälkeen tuli. Väritin kuvion puuvärillä ennen kutistelua, jolloin väri syveni mukavasti. Myös nuoli on kutistemuovia.
Kehystin elementit ompelukoneella ompelemalla, ja tyttömäiseksi koristeeksi tein rusetin.
Ja hei Cheek, jos joskus kyllästyt siihen logoon, missä C on venytetty lähes koko sanan pituiseksi, tässä tarjolla uusi raikas vaihtoehto! Edullinen ja tyylikäs!
;-)
Jos olet, olet varmaankin lukenut Paperilla-lehteä. Leiska oli nimittäin lehden numerossa 1/2014.
Tai sitten jos olet nähnyt tämän leiskan ihan fyysisesti, ilmoittele! Se on nimittäin hukassa - mihinkähän mahdoin sen lehteä varten kuvattuani lykätä! Onneksi on edes kuva. :-)
Matkaleiskan lähtökohtana oli sademetsävyöhykkeen vehreä vihreys ja toisaalta modernin suurkaupungin harmaa metalli, betoni ja sementti. Singaporesta kotiuduttuani huomasin kuvanneeni monia erilaisia kulkureittejä, joissa vihreä ja harmaa toistuivat.
Kymppikuvina valokuvat eivät välittäneet ajatustani, mutta polaroid-kokoon rajattuna niihin kuvatut kulkureitit nousivat paremmin esiin. Polaroid-kehykset leikkasin paperilehtiön taustapahvista ja yhden ompelin suoraan pohjakartonkiin.
Onhan sinulla muuten seurannassa Paperilla-lehden blogi? Siellä on jatkuvasti kiinnostavaa paperiasiaa. Jos paperiaskartelu kiinnostaa, se kannattaa tilata - perusteluja päätoimittaja Minnan vanhassa blogissa. Ja Minnan uusi kiva blogi Ku ite tekee seurantaan tietysti myös!
Viime kesänä aloin suunnitella pihakirjaa, johon tallettaisin pihaamme istuttamieni kasvien nimiä, kuvia, ehkä hoito-ohjeita, tarinoita jos sellaisia on, jne. Projekti on edistynyt yhden sivun verran.
Arvaatkos, miten piparireunaiset koristenauhat on tehty?
Ne ovat kutistemuovia - leikkasin kuvistemuovista piparireunan ihan saksilla ja kutistin. Kutistemuovin kanssa touhuaminen on aina yhtä jännittävää, ja jännityksen päätteeksi lopputulos yleensä onnistuu. :-)
Jämäkartoingeista löytyi sopivasti kolmea erilaista vihreää, valkeaa ja vaaleaa lilaa. Pohjaksi sentään jouduin uhraamaan kokonaisen kartongin. Tägit leikkasin Big Shotilla, ja yhteen ompelin muutaman kukkasen.
Tein tässä jokin aika sitten vuoden verran opettajansijaisuuksia - äidinkieltä yläkoulussa, luokanopettajan hommia ja maahanmuuttajaryhmien opetusta alakoulussa. Ensimmäinen pätkä oli rauhattomana tunnetussa yläkoulussa, ja se oli kohtalaisen karaiseva kokemus. Viikon sijaisuuden ensimmäisen päivän jälkeen vararehtori kysyi, palaanko seuraavana päivänä - kaikki sijaiset kuulemma eivät palaa. No, palasin, ja hyvä niin - karmaisevan alun jälkeen löytyi hyviäkin hetkiä ja jälkikäteen saattoi kaikkea aina verrata ekaan sijaisuuteen - aina oli helpompaa. ;-)
Tuosta on nyt jo aikaa, kaikki koululaiset ovat kesälomilla, mutta tässä kuitenkin aiheesta tekemäni leiska... ja leiskan tekemisestäkin on aikaa, nyt vain sain blogiin asti.
Kuvan on tarkoitus olla ankea, värimaailman samoin, ja aika hyvin mielestäni onnistuin. ;-)
Tummasta vaaleaan liukuvat väriliuskat ovat värikorteista maalikaupasta, ja niiden päällä on kuviopaperista leikattu kuvio. Valkoiset läiskät oikeassa reunassa ovat Distress Stain -roiskaisuja, joiden olisin toivonut roiskautuvat vähän enemmän. Pikkumuistot kirjoittelin pikkulapuille, ja koristeiksi kiinnitin nappeja ja haaraniittejä.
Lapsistamme keskimmäinen sai alakoulun käytyä, ja yläkouluun vietäväksi hän kuuli opettajaltaan sen verran mukavat viimeiset sanat, että ne piti laittaa talteen.
"Luokan ehdoton aurinko, kuvaili opettajasi sinua kuudennen luokan kevättodistuksen ojentaessaan, ja totesi, että hymyäsi tulee ikävä. Toivottavasti sama meininki jatkuu sinulla yläkoulussa!"
Kuviksi ajattelin alusta asti koulukuvia, joita muuten tulee skräppäiltyä tosi vähän. Yhtä hyvin onnistunutta kuvaa löytyi kokonainen tarrarivi, ja jostain tuli ajatus lähteä versioimaan tytön paitaa. Alla on valkoinen kartonki, ja käytin vähän kuivahtaneita akryylimaaleja sormiväreinä. Kun olin saanut vedettyä mustat raidat ja punaisen yläreunan, tytär kävi arvioimassa työtäni. Palaute: "Ei näin!" No, näin se nyt kuitenkin tuli tehtyä. Ja kun valokuvat olivat paikoillaan, tyttökin muutti arvionsa, kyllä näin. ;-)
Aurinko on embossattu kullalla, otsikko kirjaintarroja, teksti kirjoitettu korjausnauhan päälle. Ei muuta. Oli kivaa.
Heipat! Sain Nelssonilta haasteen. Tehtävänä on kertoa 11 faktaa itsestään ja vastata 11 esitettyyn kysymykseen. Saisi haastaa uusiakin bloggaajia, mutta näin pitkän blogitauon jälkeen en sentään siihen taipunut. Tämäkin on minusta ihan hyvä saavutus! :-)
Ja tässä tulee:
1. Olen aamun torkku, iltavirkku. Esim. suursiivoukset tekisin mieluiten klo 20-02. Olen pystynyt elämään luontaisen aikatauluni mukaan viimeksi ajalla ennen lapsia.
2. Vaikka olisin miten pahalla tuulella, mieheni saa minut huijattua hyväntuuliseksi.
3. Olen todella hidas kahvinjuoja. Voi olla, että en ole koskaan saanut juotua koko kupillista lämpimänä. Teen kanssa sama juttu.
4. Kuulun lukupiiriin, joka vietti juuri 14-v-synttäreitään. Itse liityin mukaan vuonna 2001.
5. Tyhmät radiojuontajat ärsyttävät minua suunnattomasti. En pysty kuuntelemaan radiomainoksia.
6. Parasta on se, kun joskus saa olla ihan yksin ihan koko päivän.
7. Toisilla treffeillämme mieheni halusi katsoa kanssani Uuno Turhapuro -elokuvan. Uskoin asian todeksi vasta, kun tosiaan katsoimme sitä elokuvaa.
8. Suosikkiurheilijani on Pyrinnön koripalloilija Damon Williams. Olemme samanikäiset (40). Valitsin sählypaitani numeron hänen mukaansa (32). Kun itse viimeksi pelasin koripalloa, pikkusormeni murtui. Ei taida olla minun lajini.
9. Vuosi vuodelta olen tehnyt siman myöhemmin ja myöhemmin. Tänä vuonna lipsahti niin myöhäiseksi, ettei enää kannattanut. Onneksi äidin sima oli ajallaan tehty.
10. Lempiruokani on sushi.
11. Olen aika yksinkertainen skräppäilijä. Todistusaineisto postauksen lopussa.
Ja sitten vastaukset Nelpan kysymyksiin:
1. Onko sinulla lemmikkiä? - Ei. Yksi ihana koira on ollut muutaman kerran hoidossa.
2. Mikä on noloin lempinimesi? - Minulla on vain kivoja lempinimiä, mutta yksi siskoni lempinimistä on ollut Saippua.
3. Miksi luulet, että Nelppa haastoi sinut? - Olen jättänyt Nelpan blogiin välillä kommentin, joten hän tietää, että minulla on vielä jonkinlainen hutera yhteys blogimaailmaan, ehkä siksi. :-)
4. Onko sinulla harrastuksia, joista et kehtaa puhua? - Into piukassa aloittamani urheiluharrastukset, jotka loppuvat siinä vaiheessa, kun saan hankittua lajiin sopivat varusteet, ovat ainakin sellaista vähemmän mainostamaani aluetta.
5. Kenet haluaisit tavata? - Ali Edwardsin, Tori Amosin, Margaret Atwoodin.
6. Jos joutuisit luopumaan yhdesta aististasi, mikä se olisi? - Hajuaistin menetyksestä ehkä olisi vähiten haittaa, vaikka ei sekään kivaa olisi.
7. Missä olet muita parempi? - Ennen olin ihan paras nukkuja, mutta en enää, se harmittaa.
8. Kenestä olet ylpeä? - Omista lapsista, kun oikein tosissaan ja sinnikkäästi tekevät parhaansa jossain vaikeassa asiassa.
9. Mikä sai sinut viimeksi itkemään? - Huoli.
10. Mikä sai sinut viimeksi nauramaan? - Vitsi, mauton, ruokapöydässä.
11. Kuka sai sinut viimeksi punastumaan ja miksi? - En muista, mutta varmaan tein itse jotain tosi noloa. Liikunnan jälkeen olen aina punanaama pitkän aikaa.
Ja sitten lupaamani simppeli skräppäys... Myönnytyksenä mixed media -buumille on sinisiä vesiväriläiskiä, joiden päälle embossasin I Love -leimat. Lisäksi kartonkia, ompelua, lankasykerö (toinen myönnytys nykytrendeille :-) ), nappi. Kun elementit tätä vauhtia hupenevat, skräppäyksissäni ei kohta ole kuin pelkkä kartonki. Mutta olkoon niin sitten. :-)
Tämä bloggaaminen oli tosi kivaa! Kiitos Nelsson!
Amalian Mira huhuili aiemmin syksyllä halukkaita kokeilemaan Color Hillin skräppäilytuotteita. Paperit näyttivät sen verran herkullisilta, että kokeilin onneani, ja tärppäsi. Kiitos Mira, tosi kivoja olivat! Paketissa taisi olla kolme Color Hillin paperia, nappeja, pari kartonkia ja Basic Greyn kirjaintarrat.
Lisäksi Mira vinkkasi että ompelu olisi kiva yllätys, joten neula käteen ja ompelemaan! ;-)
Halusin tallettaa valokuvan, jonka otin eräänä harvinaisen hienona kesäyönä. Väreiltään se sopi hienosti oranssiviivaiselle valkealle paperille, jonka leikkasin letter-kokoon. Kuvan vähistä väreistä halusin korostaa auringonlaskun oranssia heijastumaa järven pinnalla. Ompelin kuvalle kehyksen oranssilla, ja kehyksen oikeaan yläkulmaan laskevan auringon. Väritin auringon mistillä suihkaisemalla. Alareunaan kiinnitin pätkän kangasteippiä ja yhden saamistani napeista. Otsikon ja tarinoinnin lisäämisen jälkeen olikin valmista.
Selvästikään minulla ei ole meneillään mikään kerrostuksellinen kausi. :-)
