Iloisesta kuvasta piti tehdä "mahtavaa, se onnistui" -tyyppinen leiska viime kesän onnistuneen kynsienkasvatusprojektin jälkeen... mutta kynnet tulivat syödyiksi ennen kuin ehdin. Kuva on nyt pyörinyt skräpättävien kuvien laatikossa minua ärsyttämässä puolisen vuotta, ja päätin sitten kuitenkin skräpätä siitä pari viikkoa sitten.
Olin miettinyt kuvan repimistä tai rypistämistä mutta en pystynyt. Repimisestä tuli mieleen entisen poikaystävän repiminen pois omasta elämästä, ja se tuntui hippusen liian dramaattiselta tilanteeseen nähden. Sivu oli jo pitkällä, kun Inspiroidu-haasteessa käskettiin käyttää revittyä kuvaa. Joten revin sitten kuitenkin, mutta en pystynyt kovin paljon. (Työ tosiaan on aloitettu ennen haasteen esittämistä, ja haaste vaikutti lähinnä lopulliseen toteutukseen. Jos pitää diskata niin ymmärrän.) Repiminen ja mustat läiskät taustapaperissa yrittävät kuvata jonkinlaista ärsyyntymistä.
Otsikon ja tekstin kirjoittaminen oli työlästä. Päädyin käyttämään otsikossa pelkkiä välimerkkejä. Yhden huutomerkin sijoitin pitsikukan päälle.
Outo juttu. Haluaisin mieluummin unohtaa koko aiheen, mutta tämä on jo toinen leiska jonka teen näistä jyrsityistä sormista ja kynsistä. Pieni asia todellisiin ongelmiin verrattuna, silti niin harmittava! Toivottavasti kynnet joskus alkavat kasvaa ja sormet pysyvät ehjinä, ja voimme sitten juhlallisesti polttaa nämä leiskat.
Otsikon ja tekstin kirjoittaminen oli työlästä. Päädyin käyttämään otsikossa pelkkiä välimerkkejä. Yhden huutomerkin sijoitin pitsikukan päälle.
Outo juttu. Haluaisin mieluummin unohtaa koko aiheen, mutta tämä on jo toinen leiska jonka teen näistä jyrsityistä sormista ja kynsistä. Pieni asia todellisiin ongelmiin verrattuna, silti niin harmittava! Toivottavasti kynnet joskus alkavat kasvaa ja sormet pysyvät ehjinä, ja voimme sitten juhlallisesti polttaa nämä leiskat.
Käyttämäni paperit muuten ovat ensimmäisiä hankkimiani skräppäyspapereita. Olen hylännyt ne jo moneen kertaan, ja nyt yhtäkkiä huomasin, että niissä on samat värit kuin tytön mekossa. Näköjään kaikki tarvikkeet löytävät paikkansa, kun vaan tarpeeksi pitkään odottaa! :-)
14 kommenttia:
voih, mikä aihe. Pahinta on kuitenkin se, että kynnelinkin makuun tottuu. Ihania koristuksia sivussa, tuo pitsikukkanen on ihan hirmun ihana.
hih, hauska sivu vaikka aihe toki on ikävä. Voisin ihan omakohtaisista kokemuksista sanoa, ettei siihen kynsien syömiseen mulla auttanut mikään. Vasta pari vuotta sitten lopetin sen ja siihen syynä oli tuo mun miekkonen joka huomautteli asiasta. :D
Ihanat värit! Ja aivan ihania kukkia!
Varmaan ootte kokeillukki, mutta auttaako jos lakkaa kynnet?
Aihe koskettaa varman monia, itselläni kynsien pureskelu loppui samasta syystä kuin baulallakin: siis miekkonen,jonka huomautukset ärsyttivät tarpeeksi, mutta tyttäresi taitaa olla vielä liian nuori tähän konstiin! Hauska pitsikukka, kivat roiskeet ja ihanat värit papereissa, minäkin löysin "varmuusvarastostani" ainekset siis kaikki tulee lopulta käytettyä...ellei osta aina uutta!
Hieno sivu! Ja niinhän se on retromuodinkin kanssa eli kun tarpeeksi kauan odottaa niin kaikki tulee muotiin. Ja onnittelut siitä, minkä huomasin Ikaalisten suhteen!
Tämä on suloinen sivu, hankalasta aiheesta huolimatta.
Selailin sun blogia taaksepäin enkä ollut uskoa silmiäni: ei yhtään pitsikukkaa ennen tätä leiskaa! Ja mä kun olin ihan varma, että ainakin sulla olin sellaisia nähnyt... no, Xingillä sitten varmaankin, Helin ja joidenkin muiden lisäksi... ihania ne on joka tapauksessa :)
voi kuule... no ensinnäkin aivan ihana sivu. värit oikein makeat ja otsikko ja maaliroiskeet kruunaa ton. ja toiseks, mulla ollu aina sama ongelma. ja ei, kynneli ei auta. :) mulla on auttanut kynsien nätiksi lakkaus, silloin ei tee mieli pureskella.
ja paljon onnea finaaliin pääsystä! ihana sivu!
Kiitos kommenteista. Marika, ei auta lakat, kynsikoristeet eikä mitkään. Baula ja Sirppis, nyt jos pitää valita niin vielä seuraavat 10 vuotta olkoon sitten kynsien pureskelu eikä mitään miekkosia. (Tai vaikka 15. ;-)
Xing ja Elinarsku, kiitos1
Ja Pia, kyllä, mäkin olen nähnyt noita siellä täällä ja tosiaan vasta ensimmäisen tein itse. Tein jo toisenkin itse asiassa, mutta se ei vielä päässyt käyttöön...
Onnea minunkin puolesta Ikaalisten johdosta!
Ja täytyy tunnustaa, että sama ongelma on täälläkin voitettu vasta aikuisena, joten kärsivällisyyttä sinne. Sulla olen aina ihaillut kivan värisiä mekkoja, ja näkyy olevan niitä muillakin teidän perheessä. Hauskaa, että voit toistaa värimaailman somassa sivussasi!
Aivan ihanalle näyttää sivu vaikka aihe onkin aika harmillinen! Ihania nuo maaliroiskeet, napit ja pitsikukkanen ja erityisesti tuo hauska otsikko ja kukan päällä oleva huutomerkki :)
Tää sivu on loistava, vaikka aihe ei ehkä niinkään. Mä olen aina kärsinyt samasta, mutta päässyt viime vuosina pahasta tavasta eroon. Vieläkin kyllä liian jänniä leffoja katsellessa saatan sortua :) Onnea minunkin puolesta finaaliin pääsystä!
Mikä sivu!! Mun mielestä on tosi hienoa, että teit sivun tästä aiheesta, vaikka oletkin turhautunut aiheeseen! Kukat on ihan parhaat.
Hyvä ystäväni (+30) on ihan mahdoton kynsienpureskelija ja asiasta huomautetaan hänelle koko ajan, niin ystävien, miehen kuin perheenkin toimesta vaan ei se auta! Häihin kaveri laitatti rakennekynnet ja silloin loppui pureskelu kun ei hampaat niille pärjää! Tätä kesti sen aikaa, kun oli kynnetkin... Tsemppiä siis!
Ja onnittelut finalistille, otsikko on tosi cool!
Sivu on hieno ja heijastaa todella osuvasti tuota tarinaa. Älkää missään tapauksessa polttako leiskaa vaan tehkää sen pariksi sitten toinen! Mä olin ihan hirveä kynsien pureskelija skidinä, sitten vaan yhtenä päivänä olin siinä iässä että nätit kynnet muodostui tärkeeksi asiaksi ja se loppui siihen. Lukiossa mulla oli ainakin jo pitkät nätit kynnet, mutta en muista oliko yläasteella. Uskoisin, että aika hoitaa asian teilläkin!
näistä asioista on ehkä ihan hyväkin skräpätä. mä tykkään erityisesti otsikosta ja kokonaisuudesta!
Lähetä kommentti