maanantai 19. heinäkuuta 2010

Tänään. Tai no, eilen.

Inspiroidu-haasteena oli ison kuvan käyttäminen sivun pohjana. Keväällä Tallinnassa kuvailin vanhankaupungin talojen seiniä juuri tässä tarkoituksessa, joten mukava osallistua! :-)

Tänään
- kävin lenkillä
- join kahvin terassilla
- luin Hesarin ilman keskeytyksiä
- kastelin kukkapenkin
- kuuntelin The Temper Trapsiä
- olin kärsimätön
- olin kärsivällinen
- annoin olla
- olin onnellinen.

Nuo neliöt ovat Tim Holtzin palikoita, joita koristelin kiinnittämällä kuviopapereita alle ja joihinkin jotain päällekin. Tosi kivoja, mutta saapa nähdä miten usein niitä tulee käytettyä.

Otsikoksi kokeilin vähän yhtä ja toista, mutta oikeastaan mikään ei toiminut. Nämä huopakirjaimet olivat alkujaan valkoiset. Värjäilin niitä keltaisella musteella, mutta keltainen oli liian räikeä ja harmitti että menin pilaamaan ihan kohtuulliset kirjaimet. Lopulta muistin kovan onnen haalean Glimmer Mistini. En suihkuttanut sillä tälläkään kertaa, vaan imeytin kirjaimiin niin paljon väriä kuin ne vetivät, ja sain sopivan sävyn aikaiseksi. Kuivumisaika tosin tässä tyylissä ei ole kovin käyttäjäystävällinen... :-)

Tuon isoimmassa neliössä olevan lainauksen varmaan jotkut tunnistavatkin Ali Edwardsin blogista. Miten se olisi parhaiten sanottu suomeksi? "Anna minun olla tietoinen" ei kuulosta yhtään hyvältä.

-----
Ja yksi vinkki itsetehtyjen kukkien ystäville: 20.7.2010 alkaa viikon mittainen ilmainen kukkakurssi Fabulous Flowers. En tiedä, millaisia kukkia siellä tehdään enkä ole seurannut opettajan Betsy Sammarcon töitä, mutta taidanpa poiketa katsomassa. Materiaalina käytetään Jenny Bowlinin paperinauhaa tai vastaavaa.

17 kommenttia:

lehtipollo kirjoitti...

Vau, tämä on hieno! Tykkään rauhallisesta taustasta, väreistä ja neliöistä. Miten olisi "Tavallinen päivä, anna minun aina muistaa kallisarvoisuutesi"?

meinaaja kirjoitti...

Tässä sivussa aivan kaikki on ihanaa! Tykkään valokuvasta ja hienosti oot koristellu noi palikat. Kirjaimetkaan ei näytä hassummalta. Ja tuo aihe, tekisi hyvää itsekin pysähtyä miettimään tätä hetkeä useammin.

lehtipollo kirjoitti...

Tai "anna minun huomata"...

Korppisusi kirjoitti...

Pitkän aikaa olen jo ihastellut sivusta, nyt vasta uskaltauduin kommentoimaan. Todella kaunis ja rauhallinen tunnelma tässä ja neliöt ovat söpöjä.

Samaa mieltä lehtipöllön kanssa, "anna minun aina huomata". Huomioida voisi toki olla vielä vähän aktiivisempi verbi kuin huomata?

Kaisa / Pinjami kirjoitti...

Kaunis, rauhallinen ja tyylikäs sivu :) Hyvä idea kuvata tarkoituksella "pohjia" skräppäystä varten.

Marie kirjoitti...

Olen monta vuotta kuvannut seiniä ja ajatellut, että kuvia voisi käyttää digiskräppäyksessä taustoina, mutta sinun versiosi oli vielä hauskempi! Kivoja nuo neliöt, niiden kiiltävyys ja ehdoton muovisuus on kiva vastapaino rapistuneelle seinälle.

Laurana kirjoitti...

Hieno! Kirjaimista tuli just täydellisen väriset, uppoavat sopivasti taustakuvaan :) Myös nuo koristellut muovipalikat näyttävät hyvälle.

Anonyymi kirjoitti...

ah siis tämä on vallan UPEA! niin rauhallinen ja kaunis. ja tykkään kovasti aiheesta, tavallisen päivän tallentamisesta. aivan erinomaisen onnistunut kokonaisuus, sannika! tykkään tykkään tykkään ihan hurjasti!

tutteli kirjoitti...

Ihana tunnelma tässä sivussa! Ilokseen katselee!

ninarsku kirjoitti...

ihana kuva ja upeat kirjaimet!

Skräpi kirjoitti...

Vau ompas upeennäköinen leiska!

Elina kirjoitti...

Loistoidea tämä seinien kuvaaminen! Journaling sai tosi hyvälle mielelle - aivan nappijuttu. Neliöistä tykkään myös. Mistä olet näitä 'palikoita' hankkinut?

sirppis kirjoitti...

Tyylikästä!!Tykkään tämmöisestä!!

Pia K kirjoitti...

Oi, kaunista! Kaunista.

sannika kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Ja kiitos käännösehdotuksesta myös! Arvasin että osaatte! :-)

Elina, tilasin noita joskus scrapbook.comista, mutta olen kyllä nähnyt niitä jossain suomalaisessakin kaupassa.

pikkuhelistin kirjoitti...

Aivan ihana leiska :)

Mä oon kans kuvannu tosi paljon seiniä ja muita kivoja pintoja mutta ei oo pienessä mielessäkään käyny ikinä, että niitä vois käyttää näin. Tää idea pitää ehdottomasti skräpistää ;)

Anonyymi kirjoitti...

mä rakastin erityisesti tota kohtaa
-tänään olin kärsimätön ja sitten
-tänään olin kärsivällinen.
Voi kun sen huomais myös, mä en aina huomaa ja soimaan vaan itseäni kun olen niin kärsimätön. Sitten vielä toi
-tänään annoin olla ja
-olin onnellinen.
voisko sitä enää paremmin pukea sanoiks.
Aivan mielettömän ihana ja kohottava sivu!!!