Taidan olla tämän kanssa sen verran pahasti myöhässä, että en ryhdy jatkamaan.
Mutta kerronpa yhdestä mukavasta puhelusta, jonka sain viime sunnuntaina. En tunnistanut numeroa, enkä tunnistanut soittajaakaan. Hän oli Sirkka, joka oli nähnyt kuvani ja nimeni paikallislehdessä Intohimona skräppäys -tapahtuman jälkeen ja selvittänyt numeroni ilmeisesti numeropalvelusta. Hän kertoi skräpänneensä 70-luvulta asti, tosin tämä termi tuli hänelle tutuksi vasta kyseisestä artikkelista. Hän on tallettanut leikekirjoihin perheensä ja sukunsa historiaa ja tapahtumia, ja kirjoja on kertynyt vino pino. Hänen lapsensa ja lastensa lapset arvostavat kirjoja ja tutkivat niitä mielellään. Nyt Sirkka on yli 80-vuotias ja hän skräppäilee edelleen. Hän kyseli myös, onko tälle harrastukselle jotain kerhoa. Varmaan pitäisi olla :-)
Voitte arvata että tulin hyvälle tuulelle! Toivon että itsekin olen kahdeksankymppisenä yhtä aloitteellinen, energinen ja toimelias!
3 kommenttia:
wau! mäkin tulin hyvälle mielelle tosta. ja oon kans yrittäny saada mun mummoa innostumaan asiasta, mutta toistaiseksi oon saanut hänet vaan kortteilemaan. :)
Aika mahtava puhelu, wautsi :) Olisi varmaan aika mahtavaa päästä näkemään niitä Sirkan leikekirjoja!
Teidän pitää perustaa Tampereelle oma kerho
Lähetä kommentti