Viikonloppu skräppäillen

Intohimona skräppäys -tapahtumaan lähtiessä sain lapsilta ohjeet, että jos voitan Vuoden skräppääjä -kisan tai tulen toiseksi, pitää lähettää tekstiviesti, mutta jos häviän, ei ole tarvetta. Hiukan jäin miettimään, mitä pitää tehdä kolmos- tai nelossijan osuessa kohdalle, mutta onneksi sitten kuitenkin tulin toiseksi ja oli selvät ohjeet, minkä mukaan toimia! ;-)

Vuoden skräppääjä -kisassa oli materiaalina kaksi kartonkia ja kaksi kuviopaperia. Lisäksi saimme kaksi Fiskarsin leikkuria, joita oli pakko käyttää, sekä teippiä ja kohotarroja. Yhteisinä tarvikkeina oli pari arkkia die cut -kuvioita ja maaleja. Näiden lisäksi sai hakea omista tarvikkeistaan jonkin leikkausvälineen (minulla sakset), kynän (minulla laajasti tulkittuna kirjoitusvälineenä kirjoituskone) ja kolmannen tarvikkeen (lankaa). Se kirjoituskone muuten oli mukana minialbumin tekoa varten, joskaan en sitten päässyt siihen asti. En kulje joka paikkaan sähkökirjoituskone kassissa! ;-)

Viime vuoden finaaliin verrattuna materiaalia oli vähän, ja 2009 finaaliin (jolloin en osallistunut) samaten. Mitä vähemmän materiaalia on, sitä enemmän onnistuminen riippuu siitä, miten omat kuvat, tarinat ja näkökulmat sopivat annettuihin materiaaleihin, tai miten saa ne sopimaan. Omasta mielestäni kuviopaperit olivat aivan järkyttävät ja mihinkään sopimattomat, ja olin yllättynyt siitä, että useat kanssakilpailijoista itse asiassa pitivät niistä. Hyvä niin, makuja pitääkin olla monia!

Omalta osaltani olen tyytyväinen siihen, että sain leiskan tehtyä kahdessa tunnissa. Kotioloissahan hauduttelen leiskaa pitemmän aikaa, yleensä useana päivänä, siirtelen askartelupöydän ohi kulkiessani yhtä elementtiä sinne ja toista tänne. Mutta millään lailla mieleinen leiska ei tällä kertaa syntynyt - en onnistunut tavoittamaan alkuperäiseen ajatukseeni liittyvää keveyttä. No, onneksi sama kuva on jo tulostettuna minialbumia varten, joten tiedän että muisto tulee talletettua myös toisella tavalla!

Mutta tässä tämä puserruksen tulos:

Voittaja oli ansaitusti Elinarsku rennolla työllä, jossa kohtasi hyvä idea, hauska valokuva ja luonteva ja kekseliäs materiaalien & välineiden käyttö. Onnea vielä!

***

Yllättävin hetki: tapahtumassa, jonka osallistujista noin 100 % oli naisia, olin menossa vessaan ja jouduin jonottamaan. Naisten vessasta tulikin ulos mies! Millä todennäköisyydellä tällaista voi tapahtua? ;-)

Kovin ylihinta: me skräppäilijät olemme tottuneet välillä maksamaan askartelutarvikkeista järjellä ajateltuna aika paljon. Mutta hotellin aterian hinta kiri ehdottomaan kärkeen: 20 euroa salaatista, lämpimästä ruuasta ja jälkiruoasta on todella paljon, vaikka ruoka ihan hyvää olikin. Ilmeisesti tuli maksettua aika paljon ravintolan sijainnista, joka toki olikin loistava...

Paras leikkuri: Veeruliirun Starburst. Kiitos lainasta! (Näyttää siltä, että nykyään jokaisessa bloggauksessani on kiitokset Veeruliirulle, ja tilanne jatkuu samana, kun pääsen käyttämään naksuttelemiani starbursteja! :-)

Kaiken kaikkiaan ihaninta: uusien ja jo tuttujen skräppäyskavereiden tapaaminen, kiinnostavat keskustelut ja yhteinen touhuaminen, se että tapahtuma on olemassa. Kiitokset ja ensi kertaan!

Ennen lapsia

Pia K kyseli tuossa taannoin, mitähän Intohimona skräppäys -tapahtuman Vuoden skräppääjä -kisan sivussani mahtaa lukea. No tämmöistä:

Ennen lapsia

... saimme nukkua aamuisin niin myöhään kuin halusimme ... kävimme usein elokuvissa .... kyläilimme kavereilla spontaanisti ... ei juurikaan tarvinnut varautua pitkiin eutomatkoihin etukäteen ... olimme onnellisia ihan kahdestaan ...

odotimme kovasti meidän lapsia.

Sivusta piti tulla letter-kokoinen, mutta en saanut sitä toimimaan. Onneksi skräppäilyssä voi korjata myös isontamalla, ei vain pienentämällä. :-)

Otsikon tein maalisuihkeen avulla. Käytin maskina hopean värisiä kirjaimia, jotka eivät mielestäni sopineet mihinkään.

Kukkaset kieputin sideharsosta, jonka olin värjännyt samalla maalisuihkeella. Kukkien keskellä on puolihelmet, ja alle leikkasin lehdet papereista.

Ja mitäs muuta? Paria pitsinauhaa, kirppariliinasta irrotettu pyöreä pitsipala, pahvisydän, haaraniitti, kuvioleikkurilla naksuteltu otsikko alareunassa ja ympärihurautus ompelukoneella.

Omaa suosikkia on saanut äänestää, ja varmaan moni on niin jo tehnytkin. Mitään viimeistä äänestyspäivää en huomannut, joten ehkä äänensä voi vieläkin antaa, jos ei vielä ole ehtinyt.

---

Nähdään viikonloppuna siis! Jos jollakulla on sellainen väkäreunainen ympyräleikkuri (ehkä Martha Stewartin, mutta en ole varma), leikkaisin sillä tosi mielläni muutaman ympyrän! En nyt tähän hätään löytänyt kuvaa mistään, mutta jos kuulostaa oudolta, sinulla ehkä ei ole sellaista... :-) Reuna on aika lailla siksakin näköinen. Itse voin ottaa mukaan rakkaat kirjainleikkurini, niin on tarjota jokin vaihtari! ;-)

---

Ja Ellikselle kiitokset blurrausohjeesta, blurrailu oli tällä kertaa jollain lailla helpompaa!

Á

Inspiroidu-haaste kehotti korostamaan yhtä kirjainta. Tein sivun suloisesta kirjakauppakahvilasta, jossa lomamatkalla poikkesimme, ja valitsin korostettavaksi kirjaimen á, jolla kirjakaupan nimi alkaa. Kiva että siinä on heittomerkki päällä, niin näkee heti että liikutaan espanjankielisellä alueella (tai no, näkee että a:ssa on heittomerkki päällä :-).

Vasemman reunan piirretty kuva ja keskustan lappu yhteystietoineen (kiinnitetty maalatulle chipboardille + kohotettu) ovat peräisin kirjakaupan muovipussista. Lisäksi on mittanauhateippiä, pari sulkaa, kirjahyllyleima (kiits taas, Veeruliiru!), tähtikoriste (kuin myös!), nyöriä, helmi.
Ja sitten on neppari. Nepparien käyttöä olen suunnitellut jo pitkään, mutta ei ole ollut todellista tarvetta. Eikä rehellisesti sanottuna ole nytkään - nepparilla kiinnitetyssä kirjekuoressa ei ole mitään salaisuutta sisällä. Mutta aika hauska kiinnitystapa mielestäni - nepparin alaosan ompelin pohjaan kiinni, tein kuoreen reiän, josta pujotin kuoren nepparin alaosaan, ja painoin yläosan päälle. Nepparin jätin koristeeksi ja vinkiksi siitä, että kuoren saa irrotettua. Nepparin yläosanhan voisi kiinnittää myös piiloon, jolloin satunnainen katselija ei aavistaisi, että mitään irrotettavaa ylipäänsä on. Ja nepparin rei'istä voisi laittaa roikkumaan jotain koristeita, mutta nyt en laittanut niitäkään. (Lähikuvat näköjään voisivat olla havainnollisemmatkin mutta sori, en viitsi kuvata uudestaan. Eiköhän nepparin toiminta ole useimmille selvillä muutenkin! ;-)

(Kirjekuoren päälle listasin matkan aikana lukemani kirjat, vaikka ne eivät suoranaisesti leiskan kirjakauppaan liittyneetkään. Ja kuoren sisällä on pari lausetta lomalukemistoni lempparista, oikeastaan ehkä viime vuoden lempparistani, Andre Agassin omaelämäkerrasta. Suosittelen sitä kaikille, joita tennis tai huippu-urheilu yhtään kiinnostaa. Onpa kirjassa kaikkien aikojen ensitreffikuvauskin!)

Kaunis joulukuu

Tästä piti tulla nopea fiilisleiska jo joulukuussa. Mutta kuinka ollakaan, tulostimesta oli sininen muste lopussa, enkä saanut tulostettua taustalla olevaa seinävalokuvaa oikean värisenä. Sitten tuli joulunviettoa sun muuta harrastuksia sekoittavaa toimintaa, kunnes lopulta muistin hankkia uudet musteet ja tein sivun siskoksi kesän tänään-leiskalle. Reilun kuukauden syntyprosessi vähän karsi spontaania tekemisen iloa, enkä ehkä tykkääkään tästä niin paljon kuin tykkäsin sivun ideasta... Mutta tehtyä tuli kuitenkin!

Näissä siskoksissa on samaa fiiliksen talletus, ei mikään tapahtuma. Lisäksi näissä on kummassakin yksi suosikkini lainauksista, joihin olen törmännyt silloin tällöin skräppäily- ja muistoyhteyksissä - "We do not remember days, we remember moments." Ja tietysti on samaa myös seinäkuva taustalla ja palikat päällä. Tällä kertaa kiinnitin palikoihin siirtokuvan, lankaa, valokuvia, paperia. Tiketeistä kiitokset Veeruliirulle, otin heti käyttöön!

Sivu ei ole muodoltaan letter eikä mikään muukaan vakiintunut muoto, vaan A4 jonka leikkasin letterin korkuiseksi. Ajattelin että en kerrankin jaksa olla niin tarkka... mutta sen verran tarkka kuitenkin, että on pakko tässä mainita. ;-)

Kotona taas + kurssi alkaa

Terveiset Kolumbiasta, missä parin viikon ajan ihailin auringonlaskuja Karibianmeren rannalla. Ihanaa oli!

Ja ihana oli palata kotiinkin... Ennen lähtöä oli joulu, ja nyt oli melkein kuin joulu taas, kun Veeruliirun arvontapalkinto kopsahti postilaatikkoon. Kiitos paljon, onpa ihania tarvikkeita!

Nyt koittaa paluu tavallisen ihanaan arkeen, joten minuakin tapaa taas pian kommenttilaatikoissa ja omassa blogissa...

... sekä kevään skräppäilykurssilla, joka alkaa torstaina Tampereen työväenopistossa. Laitoin tiedot kurssista Inspiroidu-keskustelupalstalle. Tervetuloa!

Tähtialbumi

Tulossa

Leiskat 2010

Kiitos Veeruliiru kiinnostavasta haasteesta! Tässä 12 omaa lempparileiskaani kuluneelta vuodelta.

Mitäs näissä nyt sitten on samaa... voi apua! Näin yhteen laitettuna leiskoista pistää silmään turkoosinsinisten yksityiskohtien määrä - niitä löytyy jopa kuudesta leiskasta. Enpä olisi arvannut! Enkä toisaalta sitä, että kraftia on vain kuudessa - sitä olisin odottanut enemmänkin.

Sen sijaan yllätys ei ole, että laitan mielelläni valokuvan suoraan ja tykkään suorista linjoista. Näissäkin leiskoissa valokuvista kaikki paitsi yksi ovat suorassa, ja se yksikin meni pikkuisen vinoon vahingossa. :-)

Lemppareista löytyy eri muotoisia ja eri kokoisia sivuja, se on mukavaa. (Pahoittelen että kollaasi on vähän outo. Ladoin kuvat samaan sen kummemmin ajattelematta. Ehkä olisi kannattanut pikkuisen ajatella, niin nuo oudoimman muotoiset leiskat olisivat löytäneet järkevämmän paikan.)

Valitseminen oli helppoa, analysointi ei! Joka tapauksessa hauska nähdä lempparileiskansa yhdellä silmäyksellä - ja muidenkin lempparileiskat, joita olen käynyt kurkkimassa. Tällainen vuosikollaasin tekeminen voisi olla vaikka perinne!

Leiskoja olen tehnyt tänä vuonna reilut 40, minejä kaksi. Kesällä en pitkään aikaan skräppäillyt ollenkaan, mutta muuten leiskoja on syntynyt suunnilleen yksi viikossa. Vähemmän kuin viime vuonna, mutta ihan sopivasti silti!