Onnellisuutta aiheuttavia asioita

Kiitokset edellisen postauksen kommenteista (ja oikeastaan kaikkien postausten kommenteista), niitä on tosi kiva lukea! Kiitollisuuspäiväkirjaa harkinneille sanoisin että kannattaa kokeilla, mielekäs projekti!

Joissain kommenteissa pyydettiin myös postaamaan Niistä muodostuu onnellisuus -kirjasen sisäsivuja, joten postaan. Toivottavasti ette nyt pety, yksinkertaista on... Tässä projektissa ajattelin että sisällön pitää syntyä mahdollisimman vaivattomasti, joten sisäsivuilla on lähinnä vain kirjoitusta. Säilytän kirjasta yöpöydällä ja kirjoitan siihen jotain niinä iltoina, kun jotain mieleen tulee. Jos ei tule niin ei haittaa - en ole asettanut itselleni mitään aikataulua tai muuta tavoitetta. Aika mukavasti onnellisuutta aiheuttavia asioita on tullut mieleen ilman määrätietoista tavoitettakin.



Jotkut kirjaamistani onnellisuutta aiheuttavista asioista ovat yksittäisiä hetkiä, kuten yläpuolella olevalla sivulla. Joillekin sivuille olen kirjannut luetteloita saman aihepiirin asioista, jos niitä on sattunut tulemaan mieleen. Alla olevalla sivulla on... hmm... paikkoja joissa olen kirjojen ympäröimänä. Lista käynnistyi Lukulaari-antikvariaatista, jossa poikkesin 27.12.12 ja siitä mieleen sitten tupsahteli muitakin kivoja paikkoja.



Ihan pikkuisen olen käyttänyt muutakin kuin kynää. Elise Blahan I love -leima on myönnytykseni englanninkielisille skräppäilymateriaaleille. Elise käytti tätä itsekin ihan samanlaisessa kontekstissa, luetteloimaan monia kivoja asioita. Leimailin muutaman sivun mustalla, muutaman pinkillä musteella, ja täyttelen tähän tapaan lemppareillani. Tässä on kirjalemppareita, toisella sivulla musiikkilemppareita, johonkin voisi tulla vaikka lempiruokia. 



Kuvatessa huomasin, että todella monet merkinnöistäni liittyvät läheisiin ihmisiini. Tämä otos sivuista ei siinä mielessä ole edustava. Valitsin nämä sivut sillä perusteella, ettei tarvitsisi sumentaa tekstissä esiintyviä nimiä. Kirjailijoiden nimiä voin julkaista yksityisyyden kärsimättä. ;-)

Ostin vihkon valmiina ja vain koristelin itse, joten simppelin kaunis sidonta ei ole omaa ansiotani. Olen kyllä käyttänyt samaa tekniikkaa, mutta en varmaan saisi näin paksua nippua sivuja asettumaan noin tasaisesti.

Jos joku haluaa nähdä, millainen vihko oli ennen koristelua (sanoisinko että ei ainakaan nätti), voi poiketa täällä. Otin kuvan ja ajattelin postata ennen-kuvan jo edelliseen postaukseen, mutta en viitsinytkään koska en oikeastaan halua katsella sitä ennen-kuvaa blogissani. ;-)

-----

Hei vielä tamperelaiset ja Tampereen seudulla asustavat skräppäilijät! 17.1.2013 alkaa taas kokoontua Tampereen työväenopiston skräppäilykurssi. Torstaisin klo 17:30-20:45 skräppäilemme Sampolassa hyvässä seurassa viikoittaisten tekniikka-, materiaali- ja aiheteemojen mukaisesti. Kevään teemoja ovat mm. ylhäältä alas, lokerot ja kakkupaperi. Tarkoitus on tulkita teemoja vapaasti oman inspiraation mukaan, omiin sivuihin sopivalla tavalla, ja kokea luomisen iloa. Tervetuloa mukaan, olit sitten aloitteleva tai kokenut skräppääjä!

Ja maaliskuussa olisi mahdollista tehdä kimpassa Viikko elämästä -kirjanen. Jos intensiivisempi projekti houkuttelee, mutta et ole saanut aikaiseksi, tule mukaan dokumentoimaan Viikko elämästä samaan aikaan muiden kanssa!

Aikataulu:
pe 8.3. klo 17:30-19:00 - valokuvien, tekstien, materiaalien suunnittelu (Sampola)
ma 11.3. - su 17.3. - viikon dokumentointi, materiaalien hankinta (kotona)
ma 18.3.- pe 22.3. - valokuvien teettäminen/tulostaminen (kotona)
la 23.3. klo 10:00-16:30 - askartelua (Sampola)
su 24.3. klo 10:00-16:30 - askartelua (Sampola)

Kurssien tiedot ja ilmoittautumisohjeet täällä.

Ja ensi viikonloppuna meitä hemmotellaan Askartelupirtti-tapahtumalla. Itse ajattelin viettää siellä aikaa sunnuntaina. Ehkä nähdään!

Niistä muodostuu onnellisuus

Yhdysvaltalaisissa skräppäilyblogeissa oli syksyn mittaan monenlaisia gratitude-projekteja Kiitospäivän viettoon liittyen, ja seurailin niitä mielenkiinnolla. Sitten luin suomalaisesta naistenlehdestä älypuhelimeen ladattavista gratitude journaleista ja kokeilin löytämiäni. Ne olivat niin typerällä tavalla toteutettuja, että kiitollisuus ei todellakaan ollut päällimmäinen tunteeni.

Vanhassa vara parempi - käytän paperia ja kynää siis. Sopivan vihkon sain sellaisen itse koristelemalla, ja olenkin jo kirjannut ylös monta kiitollisuutta aiheuttavaa asiaa. 

Kiitollisuuspäiväkirja tuntui liian pitkältä sanalta kirjasen kanteen, joten lainasin nimeksi lauseen Ismo Alangon biisistä Onnellisuus. (Pahoittelut huonosta kuvasta, pimeä oli kuvatessani.)

P*skarteluhaasteeseen saa tehdä ihan mitä tahansa, joten olen mukana.

Listalla

Netissä on ihania mahdollisuuksia ilahtua. Jokin aika sitten Pinterestissä tuli vastaan oma leiskani, joku oli sen pinnannut. Oi! Olipa kiva yllätys. :-)

Ja nyt sitten pieni rakas blogini löytyy Askartelublogien top 10 -listalta. Oi joi! Mahtavaa! Ja aika hienossa seurassa! 

Vähemmän hauskaa: pikkusormeni, jonka piti olla vain vähän tärähtänyt, onkin vähän murtunut ja viettää pari kolme viikkoa lastassa. Uudet askartelut ovat vähissä mutta tässä vanha julkaisematta jäänyt. 

Viime kevään skräppäilykurssilla valitsin yhdeksi aiheeksi skräpistämisen ja skräpistin sitten Stacy Cohenin leiskan Tea time. Stacyn jäljillä oli nopea skräpätä. Lempparikohtani on vasemman yläkulman koristenauha, johon sain Dymolla kivan kiiltävää pintaa ja Stacyn mallin mukaisia tekstillisiä koristeita.

Hyvää viikonloppua!

Uudestaan!

Nyt  kävi sillä lailla, että vastikään skräppäämäni sivu ei miellyttänytkään minua. Se lojui esillä muutaman viikon odottaen albumiin laittamista ja oikein ärsytti minua vääränlaisuudellaan. Repäisin kuvan irti ja tein sivun uusiksi. Siitäs sai!

Inspiraationa toimi Pinterestin kautta löytämäni liukuvärileiska. Kun nyt sitten kävin uudestaan katsomassa inspiraation lähdettä, huomasin ettei tästä tullut mitään sinne päinkään. Mutta eikös ole upea tuo Shanna Noelin sivu! Ja kommenttina mm. Emmon blogissa käytyyn luovuuskeskusteluun: otan ideoita muilta, joskus tietoisesti ja joskus vähemmän tietoisesti, joskus lopputulos näyttää enemmän idealta ja joskus näköjään vähemmän :-)



Kuviopapereita leiskaan kertyi kahdeksaa erilaista, kartonkeja neljää eri väristä. Valkeaan kartonkiin suihkaisin keltaista mistiä ja se kurkistaa kuviopaperin takaa vähän auringonnousun oloisesti. Aika jees! 

Koristeina vähän kukkia käyttävän askartelijan malliin kaksi kukkaa (puoliksi vaan!), kolme pätkää paperinauhaa ja 80-luvulta peräisin oleva Madison-tarra. Löysin sen pojan huoneen lattialta. Oikeassa reunassa on vielä vähän vanhaa Aku Ankkaa, josta tarra oli repäisty irti. :-)

Yritin laittaa koristeita enemmänkin mutta en pitänyt kokeiluistani. Muistoksi jäi pari repäisyjälkeä ja muutama niitin ja neulan reikä. Leiskan revittyjen reunojen seassa ne eivät haittaa ollenkaan.



Yleensä haluan, että tekstin voi lukea ilman mitään kommervenkkejä, mutta kun leiska tarjosi yllin kyllin pikkuisia kolosia tarinoinnnin sujauttamista varten, päätin tarttua tilaisuuteen. Kirjoitin tekstin ohuelle kirjepaperille, jonka yläreunaan olin kiinnittänyt yhden tarinointitarran, ja sujautin talteen. Huomaa tarinointipaperin rennon boheemi taittelu! ;-)

Osallistun tällä sivulla VV-haasteeseen 8 elikkäs tarinointi elikkäs Sannikan tyyliin. Koska tässä on minulle aika tyypillinen tarinointi. Heh! ;-)

Osallistu sinäkin! :-)

PS. Kuvista - ylempää kuvaa ottaessani räpsähti salama, alemman otin ilman salamaa. Selvästi huomaa että kolmiulotteisuus katoaa salaman kanssa kuvatessa.

Auts.

Pelasin kuudesluokkalaisten kanssa koripalloa, pallo tärähti pikkurilliini ja olen nyt kaksi viikkoa potenut sitä. Mikään ei mennyt isommin rikki, mutta silti sormi on parantunut hitaammin kuin olisin luullut. Olen huomannut, että pikkusormi on aika tärkeä... esimerkiksi askartelussa. Arvostakaa siis pikkurillejänne! 

Pikkurilli ehjänä olisin varmaan jo aiemmin mainostanut, että olin mukana Emmon Vuoroin vieraissa -sarjassa. Toki juttuni voi vieläkin mennä lukemaan. Kirjoittelin mm. kirjoittelemisesta.




VV-haasteisiin kannattaa muuten edelleen osallistua - kaikkiin haasteisiin osallistuneiden kesken Emmo arpoo hienon palkinnon. Aikaa on joulukuun alkuun asti.

Äitien välisestä ystävyydestä

Yllätin itseni äskettäin skräppäämällä lapsen koulukuvan, vaikka en ole ollut koulukuvista mitenkään inspiroitunut. Nyt tapahtui toinen yllätys: skräppäsin perhekerhon ryhmäkuvia. Ryhmäkuvat ovat sen verran isoja, että skannasin ne ja tulostin pienempänä. Mutta kun minulla ei näistä ihmisistä näissä elämäntilanteissa oikeastaan muita kuvia ole, ryhmäkuvat toimivat ihan hyvin! Juuri mitäänhän niistä ei blurrauksen jälkeen jää näkyviin, pahoittelen. Mutta äitejä, lapsia ja pari ohjaajaa niissä on, ja ylimmäisessä aika paljon pöytää. :-)



Emmolle kiitokset journalingin alusta! Käytän hyväksi kaikkia mahdollisuuksia saadakseni jonkun muun osallistumaan tarinoinnin kirjoittamiseen... ;-) Kuvan tekstistä ei juuri saa selvää, joten tässä:

Yhden gesterbyläisen kerrostalon kellarissa tutustuin naisiin, jotka tekivät hypyn äitiyteen hauskemmaksi. Keskustelut elämästä ja äitiydestä. Hulvaton huumori. Valmiiksi keitetty kahvi. Perhekerho, puisto, perjantain kimpparuuat, Rossossa sulkemisaikaan asti, lukupiiri... ja pysyin järjissäni.

Kiitos teille, äitikaverit! :-)

Osallistun sivulla VV-haasteeseen Creomi-bingon rivillä maali (keltainen suihke), ommel (pitsissä) ja sulka (tein leivinpaperista Julien ohjeella). Muuten on sitten leimailuja, washiteippiä, tuputtelua sun muuta.

Kesäreissu

Aloitan skräppäilyn yleensä tarinasta, ja yritän tehdä sivusta tarinan henkisen. Tällä kertaa minulla oli visio noista eri värisistä paperinauhoista, jotka halusin taustalle. Vasta taustan jälkeen aloin miettiä valokuvaa ja sisältöä. Skräppäys tuntui melkein työltä, ei ollenkaan niin hauskalta kuin yleensä. Täytynee pysytellä omassa tarinalähtöisessä meiningissä! No, olihan tässäkin hauskaa se että sivu tuli valmiiksi ja voin siirtyä tekemään jotain muuta... :-) Ja kiitos päivämääräleimasimesta, Napsuliini! 



Tervetuloa muuten roiskimaan, valuttelemaan ja levittelemään paperille vesivärejä, gessoa sun muuta! Sunnuntaina 28.10. klo 10-16:30 Tampereen työväenopistolla tutustutaan märkiin tekniikoihin skräppäilyssä (Kurssi 110440 Skräppäilysunnuntai: märät tekniikat).

Ilmoittautua voi täällä. 

Sopivasti kävinkin juuri ostamassa uuden pönikan gessoa! :-)