Tekosyy

Tässä postauksessa on samassa sekä näppärä säilytysvinkki että tekosyy ostaa Mozartin kuulia. Enemmän ehkä jälkimmäistä. Ja laajasti tulkiten lisäksi vielä tekosyy ostaa Sticklesejä.

Eikö olekin hämmentävää, miten mukavasti Sticklesit sopivat tähän kahdeksankulmaiseen rasiaan? Ihan kuin koko juttu olisi tarkasti suunniteltu! Rasiaan sopisi varmaankin 14 kimalleliimapulloa. Minulla ei ole ihan niin monta, joten olen täyttänyt tyhjän tilan vaahtomuovilla, jotta Sticklesit pysyvät pystysuorassa ylösalaisin. Se on käsittääkseni suositeltu asento, jotta pullo ei tukkiutuisi kuivuvasta kimalleliimasta.

Vasemmalla puolella olevasta kuvasta voi havaita, että rasioissa tosiaan on alun perin ollut Mozartin kuulia. Oikealla puolella olevasta taas sen, että rasiaa voi käyttää muuhunkin säilytykseen, eikä kuulien hankintaa ole syytä rajoittaa vain yhteen rasiaan.

Piilossa

Tällä kertaa olisin varmaan kirjoittanut itse, mutta halusin osallistua Inspiroidu-haasteeseen, jossa kynä piti antaa jollekulle toiselle. Joten tyttären tarinointi taas!

Itse asiassa tyttö ei ensin innostunut kirjoittamaan ollenkaan. Ehdotin, että hän kirjoittaisi edes yhden lauseen pienempään tarinointilappuseen, se riittäisi. Mutta sitten tytöltä tulikin tekstiä niin, että isompi lappu täyttyi. Alku aina hankala. ;-)

Minulla muuten on ollut tapana hoitaa lapsen tarinointi siten, että pyydän lasta ensin kertomaan tapahtumasta tai kuvista suullisesti. Kirjoitan ylös sitä mukaa kun lapsi puhuu ja järjestän lauseet mielestäni loogiseen järjestykseen. Ja vasta sitten annan lapsen kirjoittaa juttunsa tarinointilappuun. Tarpeen mukaan voin sitten sanella sanoja tai lapsen ollessa ihan pieniä jopa kirjaimia, riippuen lapsen senhetkisistä kirjoitustaidoista ja omasta halustani virheettömyyteen... Toisaalta, mitä pienempi lapsi, sen hauskempia virheitä, joten liian tarkka ei kannata olla!

Näin olen saanut mielestäni yhdistettyä lapsen oman "äänen" ja ymmärrettävän tarinan. Ja toisaalta olen saanut myös muita juttuja talteen kuin "X oli kivaa" ja "Y oli kivaa" - meidän lapset yleensä aina aloittavat kaikki tarinat "oli kivaa", ja jatkon saa vasta lisäkysymyksillä.

Sivun suunnittelu lähti lippunauhasta. Ompelin sen valkoiseen kartonkiin, jonka olin suihkutellut sinisellä maalilla.

Pisteistä koostuviä siirtokuvakirjaimia olen jemmannut jo vuoden, ja odottanut oikeaa paikkaa. Enpä tiedä, oliko tämä sen oikeampi kuin jokin muu, mutta halusin lopulta ottaa ne käyttöön. Ikävä kyllä ne eivät oikein erottuneet kuviopaperin päältä, joten tälläsin sanat mustalle paperille. Näiden mustien liuskojen ja mustan otsikon jäljiltä leiska oli jotenkin liian tumma, joten yritin ilostuttaa ja kirkastaa leiskaa lopuilla elementeillä. Washi-teippiä, kahteen palaan leikattu tarinointilappu, haitarikukka.

Itseäni ilahduttavin yksityiskohta on villalangasta taittelemani "lehdet" haitarikukan alla. Kukka niin selvästi kaipasi jotain, ja langasta syntyi sopivan kevyt elementti.

Näin tänään, viikonloppuna skräppäilyristeily!

Iloinen ja ylpeä

Voi että! Sinellin hääaiheisen skräppäyskisan finaalissa on yksi viimevuotinen (ja edelleen jatkava) kurssilaiseni! Aivan mahtavaa! (Olen täällä aika innoissani - vastapäätä työskentelevä mieheni ehdotti juuri, että voisin kirjoittaa vähän vähemmän äänekkäästi. Häiritsen kuulemma hänen puhelinkonferenssiaan näpyttelylläni! ;-)

Itseltäni kilpailu lipsahti ohi vaikka osallistumista suunnittelinkin, mutta olen oikeastaan nyt yhtä iloinen ja ylpeä kuin olisin omasta finaalipaikastani!

* * *

Ja toinen juttu - kiitokset Kuuttarelle Beautiful Blogger -tunnustuksesta ja Maikolle Cherry on Top Awardista. Ilahduin kovasti!

... mutta silti olen niin tylsä etten laita eteenpäin. Laittaisin tuolle kurssillani olevalle finalistille ehdottomasti, mutta hänellä ei ole blogia.

Sukkasillaan

Taas kuvaton leiska! Ja taas leiskaani kirjoittelee joku muu kuin minä! Aiheena on tyttären osallistuminen Viestikarnevaaleille koulunsa edustajana.

Isoimman tilan vie tietysti Viestikarnevaalien numerolappu. Alaosaan tulostin pari aiheeseen liittyvää Facebook-statusta: omani siitä, miten itsekin aikoinaan juoksin viestikarnevaaleilla ja puolisoni ylpeän päivityksen tytön onnistuneesta lähdöstä.

Statukset eivät alkujaan olleet Facebookissa lähekkäin. Otin molemmista ruutukaappauksen ja yhdistin ne Photoshopissa. Mukaan tuli pari kommenttia ja muutamä tykkäyskin. :-) Olen miettinyt tapaa tallentaa Facebook-päivityksiä, ja tässä tuli nyt aloitettua.

Tyttö kirjoitti taas oman tekstinsä, ja itse kirjoitin vielä minua vuosikymmenet askarruttaneen sukkapohdinnan washi-teippipalasille. Yksinkertaista ja kivaa! :-)

Kurssi ja kurssi

Ilmoittauduin Cathy Zielsken kurssille Me: The Abridged Version. Se perustuu minuun vaikutukseen tehneeseen Amy Krouse Rosenthalin kirjaan Encyclopedia of an Ordinary Life. Esitehtävänä oli tulostaa itselleen ideavihko, johon voi koota mahdollisia hakusanoja. Heti vihkon sivuja leikellessäni sanoja alkoi pulpahdella mieleen... istuma-asento, käsityöt, kynnet, lukupiiri, Gymnopedie I, muutosvastarinta, tunnusmerkit (puolison), toisto, selkä, sattuma, tee (jäähtynyt),... Kenelle tahansa muulle varmasti erittäin hämärä lista, mutta itse tiedän jo mitä näistä aiheista haluan kirjoittaa. Olen hiukan into piukassa! Kurssi alkaa syyskuun puolivälissä, joten vielä pitää odotella.

En tiedä vielä, toteutanko kirjan skräpäten, digiskräpäten vai tulostutanko sivut kirjaksi. Kurssilla on kaikki nämä mahdollisuudet. Ideavihko tulee joka tapauksessa täytettyä manuaalisesti. Koristelin sen maalisuihkeilla ja parilla yksinkertaisella koristeella, niin se pysyy laukun pohjalla koossa. Maalisuihkeessa olevan kuvion toteutin siirtokuvan avulla. Piiitkän aikaa sitten luin, että jos suihkii maalia siirtokuvan päälle, maalin + siirtokuvan voi kumittaa pois ja alla oleva kartonki/paperi tulee näkyviin. Tämä oli sopivan pieni projekti tekniikan kokeilemiseksi, ja se tosiaan toimi. Pikku vinkkinä vaan, että kannattaa antaa maalin kuivua ihan kokonaan ennen kumittamiseen ryhtymistä... Käyttämäni kumi oli liimanpoistopyyhekumi, joka tosiaan poistaa myös liimatahroja kartongista.

Tästä ja muista Big Picture Scrapbookingin järjestämistä kursseista muuten saa 10 % alennusta, kun käy hakemassa alennuskoodin Paperclipping Roundtablen sivulta. BPS on Paperclipping Roundtablen sponsori. Tarjous on voimassa vuoden loppuun asti.

* * *

Tampereen työväenopistossa järjestetään syksyn mittaan kaksi skräppäilykurssia, ja muutama paikka on vielä vapaana. Tässä kurssien tiedot:

110407 SKRÄPPÄILYN ALKEISKURSSI

Sampola, 414

ke 17.30-20.45, 8.9.2010-13.10.2010

Kurssimaksu 43,00 e , 24 oppituntia

Talleta valokuvasi ja muistosi skräppäilemällä. Kurssilla käydään läpi skräppäilyn perustekniikoita ja -tyylejä. Ota mukaasi valokuvia. Saat opettajalta ensimmäisellä kerralla tarvitsemasi tarvikkeet (3e) ja vinkkejä omien tarvikkeiden hankkimista varten.

110408 SKRÄPPÄILYN TYÖPAJA

Sampola, 414

ke 17.30-20.45, 27.10.2010-1.12.2010

Kurssimaksu 43,00 e , 24 oppituntia

Alkeiskurssin käyneille tai skräppäilyä harrastaneille. Kurssilla laajennetaan skräppäilyn materiaalivalikoimaa. Käytetään luovasti huopaa, lankaa, maalia jne. Toteutat erilaisia sivuja ja minialbumin. Ota mukaasi valokuvia ja omat skräppäilytarvikkeet.

Ilmoittautua voi täällä: https://www.opistopalvelut.fi/tampere.

Tervetuloa kurssille! Opettajana siellä häärin minä = sannika. Jos on kysyttävää kursseista, saa kysyä!

CSI vai Ratkaisija?

Miten voi selvittää, kuka on käynyt tutkimassa maaleja äidin askartelupöydällä?

- Syyllinen tunnusti. Olisi myös voinut verrata lasten sormenjälkiä turkooseihin sormenjälkiin pöydässä, vessan ovenkarmissa ja hanassa.

Miten voi selvittää, kuka on kaatanut pinkin kimallesametin askartelupöydän eteen matolle?

- Syyllinen tunnusti. Olisi myös voinut katsoa, kenen posket kimaltavat.

Nämä askartelupöytärikkomukset ovat kyllä vaivattomimpia väärinkäytöksiä selvittää. Nämä jutut selvittäisivät niin Ratkaisija kuin CSI:n tutkijatkin jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. :-)

Otsikoita

Lueskelin Puuhapetenvaimon skräppäyskurssin esittelyä, ja silmääni pisti toteamus "upeita otsikkoja saa muutoinkin kuin aakkostarroilla". Viime vuonna Tampereella vetämilläni kursseilla oli ihan samoja teemoja kuin Puuhiksellakin, esimerkiksi juuri tämä otsikoitten tekeminen. Olen siis erittäin samaa mieltä! (Ja Tampereella on muuten myös skräppäilykurssit taas tänä syksynä!)

Viime helmikuussa esittelin kurssilaisille otsikkomahdollisuuksia tähän tyyliin:

Erilaisia (ommellen)

tapoja (vaahtomuoviset kirjaintarrat)

tehdä (leimaus + päällä kimalleliima)

otsikoita (itse leikaten + kimallesametti päällä + kohotarrat)

oman (sapluuna + väritys tussilla + 3d-lakka)

maun (eri väriselle kartongille leimaten + irti leikaten)

mukaan (leimaten + ääriviivat tussilla)

helposti (leimaten)

tai (leikaten)

hankalasti (valkoisella kynällä kirjoittaen + ääriviivat eri värisellä ohuella tussilla).

Ja lisäksi seassa on siirtokuvilla "xyz", dymolla "otsikoita", chipboard-kirjaintarroilla taas "xyz" ja muutama huopatarralainausmerkki.

Tuota otsikkovaihtoehtoesittelyä tehdessä näppäsin muutaman vaihekuvan lempparistani kimallesamettiotsikosta. Aikeena oli koostaa ohje tänne blogiin, mutta näköjään hetken kesti. Näin syntyvät pehmeät, kimaltavat otsikot omalla käsialalla. (Osa kuvista on epätarkkoja, pahoittelen! Mutta eiköhän niistä jonkin verran saa käsitystä.)

Tarvikkeet: kartonkia, leveää kaksipuoleista suojapaperillista teippiä (esim. Biltema), kimallesamettijauhetta. Kartongin väri kuultaa kimallesametin läpi, joten huomioi se värejä valitessasi.

1. Kiinnitä teipin toinen puoli kartonkiin. Kirjoita suojapaperiin kalvotussilla haluamasi sana. Kaunolla kirjoitettu sana pysyy leikatessa yhtenä kappaleena, mutta toki voi käyttää myös tekstausta tai tikkukirjaimia - niiden kanssa on vaan enemmän värkkäämistä kaikissa työvaiheissa. Leikkaa otsikko irti siten, että jätät parin millin marginaalin joka kohtaan. Itse käytän ulkoreunojen leikkaamiseen teräväkärkisiä saksia ja kirjainten sisällä oleviin aukkoihin sormiveistä.
2. Irrota teipin suojapaperi varovasti.
3. Kaada teipin päälle runsaasti kimallesamettia ja painele ja pyörittele se tiukasti kiinni. Enemmän on parempi.
4. Kiinnitä nurjalle puolelle kohotarran palasia. Tässäkään ei kannata säästellä.
5. Kiinnitä otsikko haluamaasi paikkaan. Valmis otsikko on kimaltavan pehmeä, ja omaa käsialaasi!

Itse olen tehnyt otsikon tällä menetelmällä mm. näihin leiskoihin: Juhlatuulella (vaaleanpunainen kartonki + vaaleanpunainen kimallesametti), Pieni onni (musta kartonki + musta & vihreä kimallesametti) ja Ihana syyspäivä (ruskea + ruskea).

Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan! Omalla kohdallani tämä otsikontekoajatus muutti irrallisen sametin turhasta mielekkääksi tarvikkeeksi, ja nyt minulla onkin niitä useaa väriä jemmassa. Vanha kunnon Irtokimalle toimii tässä yhtä hyvin, jos haluaa vähemmän pehmeyttä ja enemmän blingiä. :-)