Isomummu

Intohimona skräppäys -tapahtumassa oli muutaman tutun kanssa puhetta siitä, ettei blogia tule päivitettyä samalla innolla kuin joskus aiemmin. Ei se mielestäni mitenkään vakavaa ole - elämässä ja harrastuksissa on erilaisia vaiheita, joskus huvittaa yksi asia ja joskus joku toinen. Ja tietysti voi skräppäillä sivuja julkaisemattakin!


Mutta tässä esimerkkinä prosessini nykyisestä hitaudesta sivu, jonka olen tehnyt viime vuoden puolella, kuvannut helmikuussa, ja näin toukokuussa saan blogiin asti... Sivu on lähivärit-Inspiroidu-haasteen mukainen, mutta ei tosiaan sen inspiroima. Mutta haaste inspiroi nyt sitten julkaisemaan tämän keltaoranssin sivun - keltaoransseja olivat mallityötkin. :-)


 


Varmaan voi päätelläkin, että sivuun on kerätty meidän lasten muistoja isomummustaan. Tekstiä tuli sen  verran, että muuta ei juuri mahtunut. Kehystin tekstit ompelemalla.


Ainokainen koriste on pienennös värityskirjan sivusta. Kiinnitin pienennöksen kartongille, leikkasin ääriviivojen mukaan ja kiinnitin kohotarroilla. Syy tällaiseen koristeeseen on se, että järjestin kerran mummulle sairaalaan kotikutoista taideterapiaa. Pakkasin mukaan kasan värityskirjoja ja puuvärit, ja värittelimme yhdessä - mummu, minä ja lapset. Mummu väritti kuvion vihreät osat. Tykkään kovasti siitä että muistelujen kohteen kädenjälki näkyy sivussa. 

Koiraihminen

Tein tämän sivun viikonloppuna Intohimona skräppäily -tapahtumassa. (Olipa muuten kiva viikonloppu taas kerran - kiitokset järjestäjille ja kaikille kenen kanssa tuli juteltua!) En ole ikinä ajatellut olevani koiraihminen, mutta kun suunnilleen maailman suloisin koira oli meillä reilun viikon hoidossa, huomasin että ihan selvästi olen. Ja niin on moni muukin, päätellen siitä kuinka moni poikkesi asiasta juttelemaan. :-)



Olin varannut kotoa paperit sivua varten. Mutta kuinka ollakaan, sain tapahtumassa käyttööni sopivamman kuviopaperin ihan vahingossa. Kuusiokulmiopaperi nimittäin löytyi pöytäpaikallani odottaneesta namupussista - siitä olisi voinut taitella rasian, mutta käytin sen kuviopaperina. Täydellisesti meidän lainakoiran turkin värit! Leikkelin kuusikulmioita isommiksi ja pienemmiksi alueiksi ja muutaman kiinnitin kohotarroilla.

 

Kirjaintarrat, korkkiympyrä ja oranssi nauha ovat Intohimona-hankintoja, muut tarvikkeet kuljetin mukanani kotoa. 

Tapahtumissa valmiiksi asti saamani leiskat ovat todella harvassa, joten olen itseeni tosi tyytyväinen, kun tämä valmistui jo ensimmäisenä päivänä. Toisenkin sain melko pitkälle, ja lisäksi osallistuin kahteen workshopiin.

Marika kirjoitti Bloggerin sanavarmennuksen hankaluudesta ja itsekin olen sen kanssa pähkäillyt. Otin omasta blogistani varmennuksen pois, koska itse olen huomannut ihan saman asian - kommentteja ei viitsi jättää, jos se on liian työlästä (ja joskus tuntuu että jopa mahdotonta). Joten saa kommentoida, ainakaan ei ole varmennuksesta kiinni! :-)

Uusiksi tehty

Tein pari vuotta sitten New Yorkin matkasta kaksi leiskaa, jotka ovat edelleen lemppareitani: Serendipity ja Hyvä ja helppo olla. Kolmas, Central Park, oli ihan kiva, mutta minua harmitti että se ei albumissa näyttänyt kuuluvan kahden muun New York -leiskan joukkoon. Tekstikin siinä oli vähän ympäripyöreä. Ja neljäs oli niin erilainen, että en tehnyt sitä ikinä valmiiksi.

Alkuvuodesta revin kuvat noista kahdesta jälkimmäisestä leiskasta irti ja tein sivut uusiksi lähes loppuun asti. Tänään aloitin askartelupöydän siivousurakan ja siivoamisen sijasta päätin viimeistellä leiskat ja päivitellä blogia. Joten tässä tulee - kraftia, otsikot samoista kirjaimista, kelloja, metallireunaisia ympyröitä, kuplamuovileimauksia... Nyt New York -leiskat ovat ihan selvästi samaa sarjaa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen tehnyt valmiin leiskan kokonaan uusiksi. Olen edelleen vähän kahden vaiheilla, oliko tässä nyt mitään järkeä. Ehkä tiedän sitten, kun olen laittanut leiskat albumiin ja muutaman kerran selannut sen läpi. :-)

Kesän yllättäjä

Viime kesänä meidän pihan parhain panos-tuotos -suhde oli tällä hajuherneellä, joka kukki puolisen vuotta. Havahduin ihailemaan sitä marraskuun alkuviikoilla - aika harvoin meidän pihassa mikään on siihen aikaan kukassa.



Sivun pohja on toinen puolikas paperista, jota käytin edellisessäkin leiskassa. Yhtä simppeli meininki tässä taitaa olla muutenkin.

Violeteista helmistä ompelin valokuvan vasempaan reunaan rajaajan. Helmet ovat alkujaan rannekorusetistä, josta annoin osan lapsille, osan pidin itse askartelutarkoituksessa. Samoin perhonen on lapsellinen tarvike: sellainen muotoiltu kumilenkki. Kiinnitin sen muutamasta kohdasta ompelemalla. Tähden löysin keittiön lattialta, eikä minulla ole aavistustakaan, mistä se siihen oli tipahtanut. Löydetyt tarvikkeet ovat aina hauskimpia - vaikka ne sitten löytäisi kotoa. ;-)

Nyt vetäydyn taas sohvan kulmaan niistämään. Heip!

Häiriköt

Meidän naapurustoa terrorisoi joukko mekkaloitsijoita. Naakkoja. Osallistun sivulla pahoinvointi-aiheiseen Inspiroidu-haasteeseen. Vaikka on kyllä myönnettävä ettei naakoista huono olo tule - tulee vain todella huonolle tuulelle. Alkusyksystä niiden aloittaessa mekkalointinsa väsyttää, kun ei nukkumisesta tule mitään. Kyllähän niihin sitten vähitellen tottuu, ja kovilla pakkasella ne lopulta häipyvät. Kiitos pakkaset!

Halusin kokeilla valmiiden kirjaintarrojen ja ompelun yhdistämistä otsikossa, ja lopputulos on ehkä jopa kivempi kuin mitä naakat ansaitsisivat... ;-) Ommeltujen kirjainten fontti on myös kirjaintarroista peräisin - sellaisesta pahvilevystä, josta kirjaimet painellaan irti. Sen avulla oli helppo pistellä reiät ompelua varten. (Osan otsikosta piilotin, kun siinä on liikaa tietoa meidän osoitteesta.) Ja kun langat ja neula olivat esillä, ompelin myös yläreunan pilvien reunukset. Kiinnitin pilvet ensin kaksipuoleisella teipillä, joten ompeleiden tehtävä ei ole kiinnittää mitään, vaan pelkästään koristella.

Kuvan päällä olevat tavut ovat naakkojen ääniä kirjaimilla esitettyinä. Ei tsirp, ei titityy vaan TSHRÄÄR!

Useaan journaling-tarraan kirjoitetun tekstin kopioin yhdeltä uudelta suosikiltani, Jill Sprottilta. Idean poimin yhdestä lempparileiskastani, tästä hänen isoisoäidistään kertovasta sivusta. Jill Sprott kirjoittaa paljon leiskoihinsa ja saa ne näyttämään upeilta.

Sivusta olisi ehkä voinut tulla ankeamman näköinen, kun aihe kerran on ankea. Mutta kuvan sinisyys johdatti tällä kertaa tähän vaaleansiniseen värimaailmaan. Oransseilla yksityiskohdilla yritin sentään pikkuisen rikkoa sinisyyttä. Harkinnassa oli myös laittaa yksi todella ruma chipboard-lintu vasempaan alakulmaan, mutta en nyt sitten kuitenkaan halunnut. Ehkä en kuitenkaan halua katsella sitä rumaa lintua albumissani, joten jääköön laittamatta.

Tältä näyttää isä ja äiti

Saimme Teippitarhasta skräppäilykurssille kokeiltavaksi joitakin teippejä, ja löysin uuden lempparin: nuo kapeat masking teipit, joille olen kirjoittanut tekstit. Huippua - taas yksi kätevä tapa tekstin kirjoittamiseen! Myös pitsillinen kuvioteippi on Teippitarhasta, ja kirkas dymo-nauha.

Kuva on esikoisen pienenä ottama, ja tykkään siitä kovasti. Tiesin mitä haluan kirjoittaa, mutta jotenkin kuvan ympärille oli tosi vaikea skräppäillä - tämä on jo toinen yritys. Ensimmäisen version jouduin hylkäämään, kun olin yrittänyt suihkia siihen gessosta lantraamaani maalisuihketta. Ei sitten mennyt ihan putkeen... Nytkin leiska kaipaa jotain ryhdistystä, mutta en oikein tiedä mitä. Saa ehdottaa!

Ukkelin ja akkelin maalasin sapluunan avulla ja ompelin ympärille ääriviivat. Napin & lankasotkun kopsasin Anskin linkkaamalta AnnaB:ltä, joten osallistun lentävän langan Inspiroidu-haasteeseen. Kuten piiloon päätellyistä ompelukoneen langoista voi aavistaa, eivät nuo lankasotkut tule minulta mitenkään automaattisesti... mutta niin vaan tuli kokeiltua! :-)

Voipaperia

Kas! Löysin kirjahyllystä ennen joulua tekemäni ja kuvaamani leiskan, mutta blogiin asti en ollut sitä tuolloin saanut. Tässä siis viime vuotista tuotantoa - pääosassa voipaperi, jonka tekstejä ihmettelin jo marraskuussa.

Voipaperin värit eivät ole sellaisia, mitä yleensä käytän, joten minulla ei juurikaan ollut sopivia materiaaleja. Niinpä keräsin esille kaikki millään lailla soveltuvat tarvikkeet, ja lähes kaikki niistä sitten tulivat käyttöön...

Toisaalta koko leiska syntyi voipaperin herättämien nostalgisten fiilisten tallettamiseksi, joten enpä tähän paljon muuta olisi halunnutkaan laittaa!