Reilu puolet molempia

Tämän sivun tekemistä olen suunnitellut pitkään! Sivun taustalla olevan pitsin hankin toissa kesänä, ja nyt tärkkäsin sen kovaksi. Homma tuntui työläältä aloittaa, mutta helpostihan se kävi, kun vaan pääsi vauhtiin. Varsinkin kun sokeritärkin resepti on helppo: sokeria ja kuumaa vettä, reilu puolet molempia. :-) Kolme ympyrää pitsistä jäi käyttämättä, joten jossain vaiheessa pääsen tekemään niistä vielä erillisiäkin koristeita. (En muuten tiedä, onko sokerissa jotain valokuville haitallista aihetta... happoja nyt kai ei ainakaan! Sokerista sivua ei varmaan kannata päästää kastumaan, mutta eipä se suositeltavaa ole muutenkaan.)

Valokuvassa näkyi harmillisella tavalla katon elementtien (tms) rajoja ja lampun valkeaa reunaa, joten hioin siitä hiekkapaperilla yksityiskohdat pois. Otsikko ja rivit ovat Jenny Bowlinin siirtokuvia.

Pienessä koristerykelmässä on pätkä washi-teippiä, rusetti vihreästä nauhasta, Priman koriste ja valkoisessa langassa roikkuva läpinäkyvä sydän.

Washi-teipin löysin Postista! Olen ihaillut teippejä Etsyssä lukuisia kertoja, mutta en ole postikulujen takia raatsinut tilata. (Muutaman yksivärisen rullan ostin kerran matkalla ollessani.) Mutta nyt kahden rullan pakkaus (tällaiset kuviot) maksoi lähipostissa 6 euroa... Yksittäisten rullien hintaan verrattuna olivat vähemmän kalliita kuin Etsyssä, eikä postikuluja tietenkään tarvinnut maksaa. Olipa iloinen yllätys!

Pitsin toiselle puolelle tulee toinen sivu, jota valmistelin jo mustalla kartongilla, joka näkyy pitsin takaa amaryllis-kuvan reunoilla. Kiinnitin valokuvan ja toisen puolen kartongin kahdesta kulmasta ompelemalla vihreällä langalla ja toisista kahdesta liimatäplillä. Viimeiseksi tungin kuvan reunan alle vielä valkoisen pitsin.

Tälle sivulle löytyi väreiltään erittäin sopiva paikka joulukirjasta, joten hyvä että edellisen sivun värit ovat juuri sellaiset kuin ovat! :-)

Joululahjoja

Tämä sivu syntyi skräppäilyristeilyllä. Minulla oli siellä mukana pelkästään joulutarvikkeita, koska ajattelin, että joulusivuja tehdessä en kaipailisi mitään kotiin jäänyttä. Ja enpä kaivannutkaan.

Sivun väritys voisi olla iloisempikin - pilkkujen ja maalisuihkeen vihreä on melko tumma. Voi olla että lisään vielä jotain iloista johonkin, kun vaan keksin mitä ja mihin. Jos sivua katsoessasi tulee mieleen jokin ehdotus, kuulisin sen mielelläni!

Sivun suunnittelun lähtökohta oli tekstissä mainittu lentokoneen istuimen suoja. Espanjankielinen teksti on siitä valokopio, ja joulukuusi pienennetty kopio. Molempiin lisäilin punaista kimalleliimaa. Kuusen tähteen tulee jotain kimallusta myös, nyt vaan ei varastoissani ole sopivaa väriä.

Tarinointilappu, nyoriä, maalisuihkeella värjätyt huopakirjaimet. Olipa tässäkin vähän mitään!

Sivu päätyy joulualbumiin, sivun koko 6,75 x 9 tuumaa.

*****

Muutamassa blogissa on mietitty December Dailyn tai muun tekemistä, tekemisen tyyliä ja sopivuutta omaan elämään. Itse olen parina vuonna harkinnut December Dailyä, ja hylännyt ajatuksen nopeasti. Tykkään joulusta, mutta huomaan että jo lasten joulutossujen täyttäminen illalla seuraavaa aamua varten meinaa välillä unohtua... (Täyttelen tossuja joskus pitkin päivääkin, mutta illan viimeinen täyttö lasten mentyä nukkumaan on se, joka on unohtua.) En halua sitoutua isoon päivittäiseen projektiin aikana, jolloin on niin paljon muutakin puuhaa. Dokumentoin kyllä arkea, ja Viikko elämästä -albumit ovat lemppareitani juuri arkisuutensa ja antamansa yleiskuvan vuoksi.

Joulua tallennan muutaman sivun verran vuodessa. Aloitin viime vuonna, lopetan kun ei enää huvita, ehkä en ikinä... Tavoitteeni on todella paksu joulualbumi, jonka kaikki sivut ovat erilaisia, ja joka pursuaa meidän jouluun liittyviä muistoja, perinteitä, ajatuksia, reseptejä, mitä ikinä mieleen tuleekaan. Ja jo kahden vuoden kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä voin todeta, että syntymässä on yksi lempparialbumeistani! Suosittelen muillekin, jos yhtään tuntuu luontevalta pitää projektia jatkuvasti "keskeneräisenä". Jollekulle ehkä voi olla ahdistavaakin, että projekti ei valmistu selvän aikataulun mukaisesti.

Itse tykkään tässä tyylissä myös siitä, että valitsemani kokoisissa pienissä sivuissa on hyvä kokeilla erilaisia hulluja tekniikoita. En voi kyllästyä tiettyyn tyyliin, värimaailmaan tai sivun taittoon, kun suunnittelen jokaisen sivun erikseen. Seuraavan sivun taustan olenkin muuten jo tärkännyt valmiiksi! ;-)

Perunalaatikkojen taistelu

Inspiroidu-haaste oli taas mennä ohi, symmetria ei inspiroinut. Olin aikeissa skräppäillä ihan muun sivun joulualbumiini, mutta käsiini sattuivat jo syksyistä skräppäilyristeilyä varten teettämäni ja neliöiksi leikkaamani perunalaatikkokuvat. Ajattelin, että mikään ei voi olla symmetrisempää kuin kaksi neliötä, ja päätin osallistua haasteeseen.

Kuvailisin kuvia inhorealistisiksi (vaikka perunalaatikon ystävä olenkin), ja väreiltään ne eivät sovi todennäköisesti mihinkään olemassa olevaan skräppäilymateriaaliin. Eivät myöskään niihin, mihin niitä olin risteilyllä mallaillut - ilmankos jäi sivu silloin tekemättä.

Nytkin kyllästyin pyörittelemään neliön muotoisia kuvia ja leikkasin ne vielä pienemmiksi piparileikkurilla, ja sitten alkoi homma edistyä.

Pohjalla on vähän hiottu Colorcore-kartonki. Kirjaimet leikkasin leikkurilla (Ommu, huomasin että olin aiemmin jättänyt vastaamatta kysymykseesi - kirjainten korkeus on vajaa 8 mm) samasta kartongista hiotummasta kohdasta, mutta kun ne eivät erottuneet pohjasta tarpeeksi, värjäsin ne ruskealla maalisuihkeella. Kirjoitin tekstin valmiille journalingsuikaleille. Yritin sijoittaa leiskaan vielä jotain koristettakin, mutta eihän tähän mikään sovi.

Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen simppeliin sivuuni, sainhan muiston talteen. Ei sillä että asia voisi unohtua, joka joulu tästä puhutaan... ;-)

Sivun koko on 6,75 x 9 tuumaa, sopivan pieni ja mukavaa vaihtelua!

Pari lehteä myynnissä

Siivoilen pikkuisen ja voisin luopua Cloth Paper Scissors -lehdistä, jotka olen ostanut artsimmalla kaudellani... Sisältö sinänsä ei vanhene, vaikka varmaan kollaasimuoditkin vaihtelevat. Myynnissä olevien lehtien sisällysluettelot löytyvät linkkien takaa:

Jul/Aug 2008

Nov/Dec 2008

Jul/Aug 2009

Itse olen aikoinaan maksanut lehdistä kympin kappale. Nyt hinta voisi olla vaikkapa 2 euroa/lehti.

Ja postikulut siihen päälle: yksi lehti painaa noin 280 g, joten yhden lehden postimaksu on 1,50 euroa, kahden tai kolmen lehden postikulut 2,80 euroa.

Jos mixed media kiinnostaa, ilmoita kommenttilaatikossa mikä tai mitkä lehdet haluat ostaa!

Ompelu sallittu

Inspiroidu etiketti-haaste innoitti penkomaan laatikoita. Minulla on tallella jos minkälaista lappusta, joita harvoin tulee otettua esiin. Nyt käyttöön pääsi joskus talteen ottamani Timberlandin kartonkikuvio, joka ei liity aiheeseen mitenkään, mutta sopii joukkoon värinsä ja kuvionsa (ympyrän muotoon rajattu puu) vuoksi. Sehän muuten on pisteineen vähän kuin ompelukuvio!
Lappusessa oli sirkka jo valmiiksi. Kiinnitin lappusen paikalleen teipillä, ja kietaisin nauhanpätkän koristukseksi muka pitämään lappua paikoillaan.

Ompelin ensimmäisenä lintuaplikaation, sitten otsikon (leimattujen kirjainten päälle), kiinnitin huopatähdet ommellen ja kun oikea reuna vielä kaipasi jotain yksityiskohtia, sain ommella vielä puoliympyröitäkin.

Aina välillä olen itsekin ihmetellyt, miten tulen käyttäneeksi ompeluihin ja muihin työläisiin askarointeihin niin paljon aikaa. Mutta itse asiassa minun projektini ovat työmäärältään ihan kohtuullisia, esim. Kinsey Wilson ompelee paljon enemmän. (Muita esimerkkejä ei nyt juuri tulekaan mieleen, mutta Kinsey Wilsonin ompelukset ovatkin ihan omaa luokkaansa. Upeita!) Nyt alkuun nappasin häneltä idean linnun paperiaplikaatioon, ja hänen bloginsa pääsi suoraan seurantalistani kärkisijoille.

No mitäs muuta? Lintua koristelin parilla ylijääneellä siirtokuvan palasella. Ja alla on maalia, koska halusin kirjoitella valkoisella kynällä. Maali ei näin jälkikäteen katsottuna tullut ihan siihen mihin olisi kannattanut, mutta toisaalta, ei tullut otsikkokaan. ;-)

Kysymyksiä

Tämä leiska on osastoa pöydänsiivous - aloitin sen Leikkaa & Liimaa -tapahtumassa kesäkuussa, ja viimeistelin vasta nyt.

Tykkäsin kesällä tekemästäni leiskasta kyllä muuten, mutta masentavan väriset pilvet harmittivat. Niinpä lopulta päätin repäistä ne pois ja tehdä huopakankaasta vähän iloisemmat pilvet. Ja sitten olikin taas hauskaa tehdä leiska loppuun. Pilvien lisäksi puuttui vain tarinointi, joten hyvä että lopulta tuli valmista!

Oranssit kysymysmerkit maalasin akryylimaalilla. Mustia ja valkoisia varastosta löytyi, ja yhden kysymysmerkin ompelin. Huonoliimaiset kysymysmerkit kiinnitin paikalleen muutamalla pistolla, niin pysyvät varmasti paikoillaan.

Kankaan näköiset kohdat ovat valmiiksi liimataustaista FabRipsiä. Niistä saa varmaan tehtyä vaikka mitä, mutta näin ensimmäisellä kerralla tuli mieleen vain kiinnittää ne vähän rytäten. Yritin myös leiskata ympyrän kuvioleikkurilla, mutta se ei onnistunut materiaalin ollessa jonkin verran joustavaa.

Ja pääsin taas myös leikkaamaan pikkuruisia kirjaimia kuvioleikkurilla. Näistä kyllä tykkään tosi paljon! Voi olla että pääsen leikkaamaan niitä ihan jatkuvasti! :-) Kiinnittäminen liiman ja pinsettien avulla on pikkuisen työlästä, mutta kai siihenkin harjaantuu...

Pieni ja hento

Teetin tämän sovinnontekokuvan aikoinaan Viikko elämästä -albumia varten, ja leikkasin sen tuolloin neliöksi. En käyttänyt sitä albumissa, mutta pidin tallella kuitenkin. Näkökulmakin sen skräppäämiseen oli jo mietittynä, mutta pienenä neliönä se vaan ei ikinä inspiroinut. Nyt luin Shysin ihanan tarinoinnin käsi kädestä -aiheesta, ja muutin näkökulmaa pikku kätösten suuntaan. Shysin tekstin oikeastaan voisin vaikka kopioida nurjalle puolelle, se oli niin kauniisti ja todesti muotoiltu.

Ja onhan tässä muutakin lainattua tekstiä, otsikkoa myöten: kertosäe Dave Lindholmin Pienestä ja hennosta otteesta, joka sekin on aika ihana teksti. Sattuuko joku tietämään, perustuuko se johonkin tapahtumaan? Youtuben kommenteissa mainittiin, että Lindholm olisi kirjoittanut sen tavattuaan jonkun lapsen lastensairaalassa, mutta lähde ei ole luotettavin mahdollinen.

Osallistun leiskalla Inspiroidu-ääriviivahaasteeseen. Ääriviivat ovat sanoissa "pieni ja hento" - otin kuvioleikkurilla kirjaimet samasta paperista kuin mitä käytin pohjana. Tarkoitus oli, että pienet kirjaimet sulautuisivat taustaan ja ehkä näkyisivät vain tietystä kulmasta katsottuna. Se ei ihan toteutunut, mutta jokseenkin huomaamattomia kirjaimet ovat kuitenkin.

Myös koristeiden halusin sulautuvan taustaan, joten ompelin ruskeita kiemuroita. Valaistuksesta riippuu, miten voimakkaasti kiemurat taustasta erottuvat.

Tällaista pisteistä koostuvaa otsikkoa olen yrittänyt tehdä eri tekniikoilla aiemminkin, ja lopulta se onnistui! Näin keväällä pari mainosta, joissa otsikoiden kirjaimet oli toteutettu pisteillä, mutta idean kopiointi ei ollut yhtään niin helppoa kun kuvittelin. No, nyt sain asian pois idealistalta!

Leiskan kuvan vasemman reunan blurraantunut elementti muuten on kuvaajan sormi. Jotenkin aika söpö, kunhan ei ihan joka kuvassa esiinny!

:-)