Laulusta

Emmon blogin Vuoroin vieraissa -sarjaan liittyy haaste, jossa voi inspiroitua kulloisenkin vierailijan tyylistä. Ensimmäisenä vuorossa on Maikko.

Tähän leiskaan poimin Maikon tyylistä maanläheisiä värejä, tehosteaineiden käyttöä (embossatut ympyrät ja leimatut pistealueet), lyhyen tarinoinnin ja otsikottomuuden. Kun leiska oli valmis, huomasin, että asettelu on aika lähellä Maikon VV-leiskaa, venytettynä tosin: kaarireuna vasemmalla, kuva oikealla, papereita päällekkäin. 

Tämä leiska tulee mummun albumiin. Lemppariyksityiskohtani on kuvan alla oleva ruskea paperi, joka on tyhjäksi jäänyt sivu mummun vanhasta valokuva-albumista. Se on vähän rytyssä ja reunoistaan haalistunut, mikä ei tästä kuvasta kovin hyvin näy. Kolmiulotteisuutta leiskaan tuo laululintu lasisessa pallurassaan sekä kuviopaperista irtileikatut kukat, jotka kiinnitin kohotarroilla.

Nyt ruudulta katsoessa elementit näyttävät olevan vähän liian lähellä yläreunaa.. pitääkin vielä mennä vilkaisemaan, onko livenä sama ongelma vai pitäisikö lisätä jotain alareunaan sivua tasapainottamaan.

Viikonloppua! Ja osallistukaahan VV-haasteeseen! Luvassa mainetta ja kunniaa ja jotain pientä postitse kulkevaakin. :-)

Stipendiaatti

Meidän kuopus sai keväällä stipendin. Otin talteen paperin, johon perustelut oli kirjattu, ja ajattelin käyttää sitä leiskan teon pohjana. Siinä oli sellainen koristeellinen punainen kukkaköynnös. No, missäs se nyt sitten on? Taisi joutua roskiin, ei löytänyt paikkaansa. Tulostetut tekstipätkät kuitenkin pääsivät mukaan ja leiskan punainen väri on peruja siitä kukkaköynnöksestä.

 
Pohjana on punainen kartonki, johon painelin leimasinmusteen ja sapluunan avulla kirjaimet. Intopiukkiksena ryhdyin tekemään kohokuviointiaineen avulla pisteitä ja havaitsin, että muste ei ollut kuivunut. Oikean yläreunan vaaleat kirjaimet ovat vahinko mutta mikäpä siinä, ihan hyvä vahinko. Ja sitten vielä punchinellan ja mustan musteen kanssa pyörylöitä. Tausta valmis!

En ole ollut kiinnostunut skräppäämään lasten koulukuvia, koska ne ovat yleensä aika kliinisiä. Koska stipendiin liittyvää kuvaa ei ollut, ajattelin kuitenkin yrittää. Ja kappas, kun niitä laittoi monta, ne alkoivatkin toimia. (Vähän sama juttu kuin luokkien seinillä olevat piirustukset: 25 syksyistä puuta näyttää paremmalta kuin yksi syksyinen puu.)

Koristeiksi lisäsin paperinauhaa, napin, haaraniittejä ja "3B" pikku tarroina. Rengas on kumirenksu. C-kirjain pääsi heti käyttöön, kiitos postista Riikka!

Äänentoistollinen historiani

Aloin miettiä tämän minin tekemistä ensimmäisen askarteluristeilyn (olikos se 2009?) jälkeen. Ostin Tukholmasta paperia ja vellumia, jotka toivat mieleeni vinyylilevyn. Samana syksynä opetin ensimmäisen skräppäilykurssini, ja yksi kurssilainen toi yhteisesti käytettäväksi tapettikirjoja. (Kiitos!) Yksi tapetti muistutti jollain tavalla c-kasettia.

Pitkän hauduttelun jälkeen olen saanut valmiiksi minialbumin "lo-fi hi-fi" eli äänentoistollinen historiani, matalampaa ja korkeampaa äänentoiston tasoa. Tein minin keväällä puoliväliin, kyllästyin enkä enää muistanut, mitä ideaa koko minissä oli. Viime viikolla luin keväällä kirjoittamani tekstit ja naureskelin niille, ja vakuutuin että valmista pitää tulla. Ja tuli! Jei!

Polaroid-tyyppiset kuvat tein jossain netin palvelussa. Kannen kuvassa näkyy vähän kaiutinta ja kuopuksen tekemä kilpikonna, joka on askartelutilassani olevan cd-soittimen päällä. Kuvissa on yksityiskohtia eri soittimista mutta tästä kannen kuvasta sitä ei taida pystyä päättelemään kukaan muu kuin minä. :-)

Ja hei: käytin kaksi äffää! 



Yksinkertaisen johdantosivun tein viime hetkellä, kun tuntui ettei ihan suoraan voi hypätä asiaan.



Vasemmalla se kasetin mieleen tuova tapetti, josta alussa mainitsin. Ja muutama oikea kasettiin kiinnitettävä tarra. Viimeksi olen äänittänyt kasetille varmaan 20 vuotta sitten, mutta onneksi pidin tarrat tallessa - olihan niille käyttöä, kun tarpeeksi odotti...

Oikealla ensimmäinen kurkistusikkuna vellumissa. Kurkistusikkunat kopioin Nicole Samuelsilta. Nicolen ikkunoista kurkki pikkuinen poika, minun ikkunoistani nappuloita ja muita laitteiden yksityiskohtia.



Ensimmäistä kuvasivuani tehdessä havaitsin, että kirjoituskoneella kuviollisella fabribille kirjoittaminen ei ole täysin ongelmatonta. En kuitenkaan tehnyt sivu uusiksi. Ihmeellistä suurpiirteisyyttä! ;-) Maaliroiskeita on minissä siellä täällä, tälläkin sivulla.



Sivuille jäi tyhjiäkin kohtia. Ajattelin, että voin lisäillä juttuja käsin kirjoittamalla, jos jotain tulee mieleeni kirjan kokoamisen jälkeen. Ja niinpä tulikin, ensimmäinen täydennys tuli jo lisättyä tuohon vasemmalle sivulla.

Oikealla se vinyylilevyä muistuttava paperi + vellum -yhdistelmä, joka koko projektin käynnisti.





















Että sellainen. Takakansi on samaa beessiä puukuviota myös takapuolelta, mutta siitä ei ole kuvaa, koska alkoi sataa.

Kirjasen sidonnan tein taas Anja Waden ohjeiden mukaan.

Tää lukis kirjaa

Olen kiinnittänyt huomiota Amy Tanin leiskoihin, joissa on vesiväreistä tehty sateenkaarimainen värisarja,  esim. täällä ja täällä. Amy taitaa puhallella vesivärit pillillä sinne tänne, minä valuttelin (valuttelu taitaa olla nyt vähän muodissa ;-). 



Otsikon leikkasin itse, ompelin kehykseksi ympyrää ja raaputin siirtokuvalainausmerkit sähköpostitekstin ympärille. Barbapapa-kuvan sain korttipelistä, siinä on ruotsinkieliset säännöt toisella puolella. Toivottavasti nyt ei koskaan tarvitse pelata Barbapapa-peliä ruotsiksi! ;-) Kuva ei oikeastaan liity tekstin tilanteeseen mutta en anna sen häiritä. Pari kukkakoristetta vielä ja naps valmista! Mitä ihmettä? Rento meininki ja nopea leiska! :-)

*****

Ja hei, kais olet huomannut tämän:

Kohta alkaa! :-)

Juoni + kursseja Tampereella

Kevään Intohimona skräppäys -tapahtumassa tavoitteeni oli löytää pieniä siroja kakkupapereita, ja siinä onnistuin. Leiska valmistui lähes kokonaan Peurungassa perinteisessä yhteistyöhengessä - kiitokset mustelainasta Emmolle ja otsikosta Lauralle! 

Kakkupaperit musteilla värjättyäni olin niin tyytyväinen, että en oikeastaan halunnut peittää niitä. Kraft-kartonki oli sopivan neutraali tausta. Laura keksi otsikon, joka oli tarpeeksi lyhyt: mahtui oikeanvärisillä kirjaimilla 6x12-kokoiseen leiskaani. Halusin toteuttaa tarinoinnin jotenkin sirosti, jätin asian hautumaan ja melko perinpohjaisesti se sitten hautuikin. Tänään istahdin tietokoneen ääreen ja tulostin tekstin. Määrittelin tekstin väriksi keltaisen ja taustan väriksi harmaan, ja tekstiliuskat sopivat hyvin kakkupapereiden väriin. Pari numerotarraa vielä lisäsin, mutta siihenpä sitten taitaa jäädäkin. Ei noita pitsireunoja vaan voi peittää! :-)

 

Leiskasta teksti on ihan helppo lukea, kuvasta näköjään ei. Joten tässä siristelyn vähentämiseksi:

"Kun Lili oli ollut meillä hoidossa, laadit suunnitelman siitä, miten meillekin saataisiin koira.1. Sitoutuminen koiran ulkoiluttamiseen. Teit itsellesi listan, johon merkitsit 219 ensimmäistä päivää.2. Hypnotisoinnin opettelu. Hypnotisoituna isäkin suostuisi ottamaan meille koiran.Mutta juoni ei onnistunut. Meille tulee vain hoitokoiria."

*****

Tampereen työväenopistolla on taas skräppäilykursseja, tervetuloa! Alkeiskurssilla aloitetaan ja sille kannattaakin ilmoittautua saman tien. Kurssien tiedot täällä, ilmoittautumisohjeet täällä.

Diskoilua

Silloin kun minä olin nuori, ei ollut kännyköitä. Ja jos olikin, ei kännyköissä ollut kameroita. Iltamenoissa olen tullut ottaneeksi muutaman valokuvan filmille, lähinnä joistain esiintyjistä. Siinä on elämänalue, jonka dokumentointi jäi aikoinaan tosi vähälle. 

Mutta onneksi ei ole liian myöhäistä! Toukokuussa oli yhtenä iltana nuoruusvuosien re-run - yksi hyvin verkostoitunut kaveri keräsi kaverinsa samaan paikkaan samana iltana, ja nämä taas kutsuivat omia kavereitaan. Ja minä sain bilekuvan lempitanssilattialtani, Tampereen Yo-talolta. Onneksi me kalkkiksetkin olemme Facebookissa, niin tällainen on mahdollista!



Halusin lähteä tavoittelemaan sellaista hikisen tanssi-illan tunnelmaa. Rento meininki siis! Kuviopaperit piti unohtaa, koska yksikään hankkimani kuviopaperi ei liippaa läheltäkään hikistä tanssi-iltaa... aika harvoin sellaiselle on ollut tarvettakaan! ;-)

Pohjalla on valkoinen kartonki, jolle levittelin kortilla vihreää ja turkoosia maalia. Ehkä ensimmäisen kerran onnistuin maalien levittelyssä siten, että tykkään lopputuloksesta! Kuvan päällä olevassa pyöryläkokoelmassa suurin on itse tekemäni rintanappi, harmaalta näyttävä pyörylä on peili, ja lisäksi löytyy yksi iso vihreä ja muutama pienempi haaraniitti. Näiden jälkeen leiska oli jo ihan jees, mutta journalingin paikka mietitytti.

Jossain vaiheessa hoksasin, että kuvassa on muutama neonpinkki piste, ja muistin hankkimani neonpinkin washiteipin. Jei! Revin teipin kahtia, ettei rivityksestä tulisi liian ryhdikäs.

Haaste(el)lista-haasteet olivat mielessä skräppäillessäni - ensin pääväri & tehosteväri, sitten tehosteaineet, journalingkin jossain vaiheessa... moni liippaa läheltä mutta jospa nyt osallistun vaikka Teippejä, teippejä, teippejä -haasteeseen.

Jumpallista

Skräppäsin! Harmittelin Haaste(el)lista-tapahtuman ajankohtaa heti siitä kuullessani - kyseessä oli nimittäin viikonloppu, jonka vietin itse järjestämässäni perhetapahtumassa. Mutta kun sunnuntaina kotiin tullessani huomasin, että haasteisiin voi osallistua vielä monta päivää, aloin skräpätä. Huippua että tällaista järjestetään! Haluan ehdottomasti osallistua! Kiitokset tempauksen järjestäjille!

Osallistun haasteeseen 9 - haasta itsesi. Otin esiin vesiväripuukynät (watercolour pencils), jotka sain joululahjaksi useita vuosia sitten. Kynnys niiden käyttöön on ollut korkea, koska en oikeastaan osaa piirtää. Mutta osaan sentään värittää, joten väritin. Vesivärikyniä käytin leimatun otsikon värittämiseen ja tekstin taustan tekemiseen. Ensimmäisen kokemuksen perusteella uskon, että kyniä tulee käytettyä toistekin.


Viikonlopun tapahtuman jäljiltä minulla oli käytössäni rintanappikone, ja sain nerokkaan idean sijoittaa teksti rintanappiin. Tekstiä oli aluksi noin tuplamäärä nykyiseen verrattuna. Kirjoitin sen kirjoituskoneella ja havaitsin, että tekstiä pitäisi vähentää huomattavasti. Mietin synonyymejä, karsin ja lyhensin, tavutin ja laskin merkkejä... ja niin vain sain tekstin mahtumaan rintanappiin! Idea tosin ei ihan joka vaiheessa tuntunut niin nerokkaalta, koska aikaa paloi melkoisesti. Lopputuloksesta kuitenkin tykkään, joten loppu hyvin.

Halusin pitää leiskan yksinkertaisena, koska aiheeseen ei mielestäni sovi mikään ylenpalttinen koristelu. Niinpä lisäsin vain oikeaan reunaan palaset maalatuista pahvikehyksistä ja ompelin yksinkertaisen kehyksen. Valmista!

*****

Aiemmassa postauksessa myin skräppäilykirjoja. Huomasin äskettäin, että hotmail-osoitteeni junk-osastolla oli muutakin kuin roskapostia. Junk-osasto tyhjenee automaattisesti, eli en näe enää heinäkuussa roskaposteihin joutuneita viestejä.  Toivottavasti kenenkään ostohalukkaan viesti ei ole jäänyt sinne huomaamattani! Jos näin on, pyydän anteeksi! Muut kirjat on myyty, That's Life vielä jäljellä.