maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ihanat vuodenajat

Odotettu skräppäilyviikonloppu on takana. Taas juteltiin ja skräppäiltiin yhdessä, eikä voinut välttyä hauskanpidolta!

Itse osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vuoden skräppääjä -kilpailuun. Jännäähän se oli! Olen hidas skräppääjä, eikä se kotioloissa haittaa minua ollenkaan. Kilpailun osalta kuitenkin etukäteen mietitytti, miten ehdin... Emmo totesi, että hyvä kun osallistuin kisaan, oli minunkin pakko saada edes yksi leiska valmiiksi. Ja ainoaksihan se jäi ;-) (Toinenkin on kyllä tekstiä vaille valmis!)

Ja kyllä, kilpailuleiskan kanssa tuli kiire - sain omani viimeisenä valmiiksi ja käytin annetun ajan ihan viimeiseen minuuttiin asti. Kilpailuun osallistuminen oli toisaalta kamalaa, ja toisaalta ihanaa - ja pidän kyllä mahdollisena, että osallistun joskus toistekin. Varsinkin kun tässä Ihanat vuodenajat -sarjassani on vasta kesä ja syksy. Heh! (Karsinta- ja finaalitöiden johdonmukainen otsikointi on vahinko, enkä itse edes hoksannut sitä ennen kuin joku asiasta ohi kulkiessaan mainitsi! Kukahan se muuten oli? Ei jäänyt mieleen, kun varmaan paniikissa ompelin jotain ;-) Kesäsivu on finaalityö, syysleiskan tein esikarsintaan.



Jokainen finalisti sai käytettäväkseen kaksi kartonkia, kaksi kuviopaperia, journaling-lappusen, ääriviivatarroja ja kaksi leikkuria (joilla oli pakko leikata jotain). Lisäksi käytössä oli Sizzix-leikkuri, kankaita, lankoja, softista, vanhoja kirjoja ja muuta nyhjää tyhjästä -materiaalia.

Tykkään näpertämisestä ja kun noita kahta työtäni vertaa, huomaa että tein minulle hyvin tyypillisen sivun - ompeluita ja leikattu otsikko. Tulin toiseksi ja olen tosi tyytyväinen. Emmon sivu oli ilmeinen voittaja - rento, oivaltava, kaikki toimi. Tykkäsin kyllä muistakin. Hempalta jäi mieleeni journaling-lapun tyylikäs muokkaaminen, Pikkuhelistimeltä lemppariyksityiskohtani oli pieni punainen reunaleikkurilla tehty koriste. Tarjan kirpparikirjaimet sopivat hänen kirppariaiheeseensa.

Pikkuhelistimelle kiitokset maalityöpajasta - oli rento ja luova meininki! Järjestäjille kiitos myös - ihanaa että tapahtuma on olemassa!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

5 vuotta sitten

Värit taas pielessä, pahoittelen! Yksityiskohtakuvassa värit ovat lähempänä oikeaa.

Kuvat ovat läpikuultavia, koska siirsin ne leiskaan pakkausteipillä. Se oli ihmeen helppoa - hyvä ohje on esimerkiksi täällä. Resuisempikin lopputulos olisi sopinut tähän leiskaan, mutta nyt tuli siistiä jälkeä. Kuva on yksi lemppareistani ja ehkä skräppään sen toistekin. Tällä kertaa käytin sitä siksi, että se oli painettu mattapintaiselle paperille ja sikäli sopi hyvin kuvansiirtoon.

Asettelu oli työlästä. Aloitin kuvansiirrolla ja liimasin kuvat saman tien aluspaperiin. Sitten menikin pitkän aikaa, etten tiennyt miten jatkaisin, eikä kuviakaan saanut enää irti. Ne eivät olleet ihan suorassa, joten en laittanut mitään muutakaan ihan suoraan. Kävin läpi kaikkea, mikä mitenkään voisi sopia leiskaan, ja lopulta syntyi omaa silmää miellyttävä kokonaisuus. Pitsiä, lehtinauhaa, perhosia. Ihan viimeiseksi lisäsin kulmiin grommitit + blingit.
Teksti kertoo sellaisesta vähän väsyttävämmästä elämänvaiheesta. Blurrasin tekstin, koska nyt sen uudelleen luettuani en olekaan siihen tyytyväinen. (Yleensä kirjoitan tekstin leiskaan vasta sitä yön yli hauduteltuani, mutta nyt annoin mennä saman tien. No ei ilmeisesti olisi kannattanut...) Uusi teksti tulee olemaan aika lailla tällainen:
"Vuonna 2005 olin ollut äiti vasta hetken. Silti en enää muistanut, miltä tuntui, kun en ollut äiti.

En tiennyt, ettei lapsi nukunut, koska sängyn alla asui mörkö. En tiennyt, että lapsen vatsa on koko ajan kipeä maidon takia. En tiennyt, että se mikä on pienemmälle helppoa, voi olla isommalle mahdotonta. Enkä tiennyt, että joka vuosi helpottaa.

Itkin että en jaksa, mutta jaksoin. Tiesin että elin elämää, jonka halusin."
Tällaisia mietteitä tällä kertaa.

Tapaamisiin Ikaalisissa! :-)

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Kukkia, ryttylöitä

Retorinen kysymys Inspiroidu-haasteeseen. Kännykän kameralla ottamani kuvat ovat väreiltään vähän sinne päin, mutta näillä mennään toistaiseksi.

"Kun isä kokeili, pysyykö vielä seinäkyykyssä koko kappaleen ajan, olit varma että sinä ainakin pysyt. Suvussa kulkevaa uhoa parhaimmillaan! Yllätyit, kun reisiin alkoi sattua, ja rupesit itkemään. Mutta pysyit silti seinäkyykyssä! Et ihan koko kappaletta kuitenkaan, parantamisen varaa jäi."
Kaikille seinäkyykyn ystäville tiedoksi: kappale on Simple Mindsin Sanctify Yourself. Kirjoitan sen vielä leiskaan näkyviin, tehdessäni en muistanut.

Leiskaan ajautui kaikenlaista suunnittelematonta - alkaen jo kuvista, jotka jäivät yli toisesta projektista.

Halusin kokeilla märästä paperista rytättyjen kukkien tekemistä, ja ne onnistuivat hempeästä vihreästä Tiimarin paperista. Tein leiskan viikonloppuna, enkä ole vielä pystynyt päättämään, pidänkö kukista. Joka toisella katsomisella ne näyttävät kauniilta, joka toisella oudoilta ryttylöiltä. Ohje joka tapauksessa on Kenner Roadin blogissa, jos joku haluaa kokeilla.

Ja toinen kysymys on, miten seinäkyykyt ja hempeän vihreät kukkaset liittyvät toisiinsa. Tuskin mitenkään. :-)

torstai 4. maaliskuuta 2010

Kuvaton vaihe

Kamera meni äskettäin rikki, ja yritän muistella miten pärjäsin ennen kameraa. En muista! Ilmeisesti kameroita ei nykymaailmassa ole tapana korjailla, joten uuden ostoon... Harmittaa.

Huomenna pitää poiketa lehtipisteessä, sillä Suuri Käsityö -lehden maaliskuun numerossa alkaa skräppäyskoulu. Hauska nähdä, millainen lehden näkökulma on!

perjantai 19. helmikuuta 2010

Maatuskoja!

Oi! Maatuskoja!
Hmm... mitäs tästä nyt sanoisi, muuta kuin että mielestäni erittäin söpöjä nuo maatuskat! No ehkä sen verran että jos leikkaa ja teippaa tämän tyylisestä 12x12-paperista pohjan letter-leiskalle, saa olla melko tarkkana.

Tykkään kyllä niin noista maatuskoista! Ja punaisesta ja valkoisesta yhdessä, miksi niitä tulee niin harvoin käytettyä?

Vitsi liittyy aiheeseen sikäli, että se tunnetaan meidän perheessä "äidin lempivitsinä". Äidin lempivitsiksi se pääsi lasten tekemien tulkintojen vuoksi - mustikkaan menemisen tuplamerkitys ei vielä tuossa vaiheessa oikein auennut heille. (Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi, toivottavasti tekstit siten pystyy lukemaan.)

torstai 18. helmikuuta 2010

Pieni askel ihmiskunnalle

Tämä on ensimmäinen muualla kuin oman askartelupöytäni ääressä valmistunut leiska. Kaikista skräppäilytapahtumista olen tähän mennessä kotiutunut puolivalmiiden leiskojen kanssa, joten oli aikakin!

Olin järjestänyt vetämälleni skräppäilykurssille materiaalihaasteen. Jaoin kurssilaisille materiaalit, joita heidän tuli sivuunsa käyttää - kartonki, kuviopaperi, lasinalunen, kaksi paperinauhaa, viisi kukkaa ja 15 pisaraa. Lisäksi sai käyttää maaleja, leimoja, lankoja, leikkureita yms perusjuttuja, mutta ei omia tarvikkeita. Etukäteen olin kertonut värit, joten kurssilaiset pystyivät varaamaan mukaan sopivia valokuvia.

Poikkeuksellisesti askartelin itsekin kurssin aikana. Päätin, että teen sivun mitään kyseenalaistamatta, aina ensimmäisen idean toteuttaen, ja otin tavoitteekseni, että leiska valmistuu.
Ensin valitsin kuvat. Ne on teetetty kauan aikaa sitten, eivätkä ole säilytyksen aikana muuttuneet yhtään paremmiksi. Käyttöön vaan! Pikkukuvan tausta oli ruma ja merkityksetön, joten leikkasin sen pois. Kokeilin miltä kuvat näyttäisivät päällekkäin ja siihen asentoon ne sitten jäivätkin. Kehyksen voisi ommella - ommeltu. Tarinoinnin voisi kirjoittaa paperinauhoille, paperinauhojen päät pujottaa kuvan alle - tehty. Otsikko syntyy käsin leikkaamalla. Ruskeita kukkia voisi koittaa piristää oranssilla kimallesametilla - kivat tuli. Kukat ja pisarat paikoilleen. Lasinalunen vielä jäi pöydälle pyörimään. Suihkautin siihen maalia. Maali meni epätasaisesti, ja toiseen reunaan sitä tuli liikaa. Niinpä leikkasin lasinalusen puoliksi ja kiepautin käyttökelpoisen puolikkaan leiskan kulmaan. Hyvä paikka päiväykselle! Valmista tuli!

Olin itseeni hyvin tyytyväinen, kirous on murrettu! ;-) Myös leiskan kanssa pystyn elämään. Jos olisin makuuttanut sitä askartelupöydällä päivän pari, se voisi olla erilainen, mutta näinkin ihan jees. Oikean yläkulman ylimmäisen kukan olisin saattanut laittaa johonkin muualle, ehkä pikkukuvan oikealle puolelle. Ja tarinointi olisi kivampi siten, että se täyttäisi kaikki paperinauhat tasaisesti. Mutta ehkä annan kaiken olla vaan... Muistona kerralla valmistuneesta leiskasta! :-)

Oli muuten todella mielenkiintoista nähdä 12 samoista materiaaleista syntynyttä leiskaa. Kaikki tekijöittensä näköisiä, hienoja sivuja!

PS. Kiitoksia vertaistuesta edellisen leiskan kynsiaiheeseen liittyen! Kukaan ei maininnut, että olisi lopettanut kynsien syömisen äitinsä sinnikkään huomauttelun takia, joten ehkä minun kannattaa suunnata lapsen kynsiin uhraamani energia johonkin muuhun harrastukseen...!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Olemattomista kynsistä

Esikoisen kynsien ja sormenpäiden ihon syöminen on meillä jatkuva taistelu. Välillä päätän että antaa olla - maailmassa elää miljoonia kynsiään syöviä ihmisiä ihan hyvää elämää. Ja sitten huomaan, että tyttö on järsinyt sormenpäänsä vereslihalle, ja yrittää puuhailla jotain käyttämättä peukaloita ja etusormia, joihin sattuu. Ja taas yritän saada kynsiensyönnin loppumaan.

Iloisesta kuvasta piti tehdä "mahtavaa, se onnistui" -tyyppinen leiska viime kesän onnistuneen kynsienkasvatusprojektin jälkeen... mutta kynnet tulivat syödyiksi ennen kuin ehdin. Kuva on nyt pyörinyt skräpättävien kuvien laatikossa minua ärsyttämässä puolisen vuotta, ja päätin sitten kuitenkin skräpätä siitä pari viikkoa sitten.

Olin miettinyt kuvan repimistä tai rypistämistä mutta en pystynyt. Repimisestä tuli mieleen entisen poikaystävän repiminen pois omasta elämästä, ja se tuntui hippusen liian dramaattiselta tilanteeseen nähden. Sivu oli jo pitkällä, kun Inspiroidu-haasteessa käskettiin käyttää revittyä kuvaa. Joten revin sitten kuitenkin, mutta en pystynyt kovin paljon. (Työ tosiaan on aloitettu ennen haasteen esittämistä, ja haaste vaikutti lähinnä lopulliseen toteutukseen. Jos pitää diskata niin ymmärrän.) Repiminen ja mustat läiskät taustapaperissa yrittävät kuvata jonkinlaista ärsyyntymistä.
Otsikon ja tekstin kirjoittaminen oli työlästä. Päädyin käyttämään otsikossa pelkkiä välimerkkejä. Yhden huutomerkin sijoitin pitsikukan päälle.

Outo juttu. Haluaisin mieluummin unohtaa koko aiheen, mutta tämä on jo toinen leiska jonka teen näistä jyrsityistä sormista ja kynsistä. Pieni asia todellisiin ongelmiin verrattuna, silti niin harmittava! Toivottavasti kynnet joskus alkavat kasvaa ja sormet pysyvät ehjinä, ja voimme sitten juhlallisesti polttaa nämä leiskat.

Käyttämäni paperit muuten ovat ensimmäisiä hankkimiani skräppäyspapereita. Olen hylännyt ne jo moneen kertaan, ja nyt yhtäkkiä huomasin, että niissä on samat värit kuin tytön mekossa. Näköjään kaikki tarvikkeet löytävät paikkansa, kun vaan tarpeeksi pitkään odottaa! :-)