Pieni onni

Tässä leiska, joka on odottanut tekemistään vuoden ja toisenkin. Kiitos kangasaiheisen Inspiroidu-haasteen se tuli nyt tehtyä! Olen vähän samoilla linjoilla kuin haasteen esimerkkityö, aiheena tilkkutäkki.

Kangastilkut ovat samoja kankaita kuin kuvan tilkkutäkki, joten värit sopivat aika passelisti yhteen ;-) Ompelin alareunan tilkut erilliseen kartonginpalaseen ja kiinnitin kartongin vasta sitten leiskaan, niin ompelu oli helpompaa. Jätin saumanvarat pintaan, joten ne tuovat työhön vähän kolmiulotteisuutta.

Vasemman reunan sydämen tyyppisen olen nähnyt jossain, mutta enpä muista missä. Sekin on ensin tehty erikseen - leikkasin kartongista sydämen ja siihen aukon, aukkoon sijoitin löysästi kankaan jonka täytin pienillä kangaspalasilla, ja kiinnitin takapuolelle toisen sydämen. Se on mukavan pullea ja pehmeä.

Otsikko on mustaa kartonkia, joka on koristeltu sellaisella kimaltavalla samettiaineella, ensin mustalla ja sitten vielä vihreällä päälle. Kun leiskassa on mukana vielä oranssiakin, näytti hetken vähän Halloween-discolta, mutta onneksi se meni äkkiä ohi. :-) Onko muuten muita tapoja kiinnittää se samettiaine kuin kaksipuoleinen teippi? Kokeilin liimapuikkoa, gessoa ja koholakkaa, mutta vain teipin kanssa sain aikaiseksi mieleiseni tasaisen pinnan.

Otsikon sanamuotoa mietin pitkään. Kun kuvassa on suloinen vauva, olisi tuntunut hiukan hölmöltä kirjoittaa jotain tyyliin "tein tämän tilkkutäkin". Nyt otsikko sopii mielestäni sekä aiheeseen että kuvaan. Pieni onni kuulostaa itse asiassa ihan minialbumilta! Ehkä pitäisi tehdä sellainen. Ja vielä tarinointiin hiukan kontekstia: tein tilkkutäkin siskoni pyynnöstä, kun hänestä tuli hyvän ystävänsä esikoisen kummi. En siis ollut nähnyt vastaanottajan kotia, ja tilkkupeiton värivalinta oli pienoinen riski. Kun sitten sain kuvan kummilapsesta tekemääni peittoon kääriytyneenä, olin helpottunut ja ilahtunut - joskus vaan homma toimii! :-)

Juu ei.

Haaste suorakaiteen, ympyrän ja kolmion käyttämisestä kuulosti pelottavalta. Mielestäni ympyräkin on aika vaikea, kolmiota en ole edes harkinnut. Melkein heti mieleeni tuli kuitenkin Carcassonne-pelistä ja muffinivuoasta talteen ottamani reikäiset pahvit, joita olin suunnitellut käyttäväni sabluunoina. Suihkuttelin kartonkiin vaaditut kuviot sabluunoiden avulla. Mutta ilmeisesti minun ei kannata ryhtyä skräppipapereiden suunnittelijaksi, sillä kuviomaani paperiin ei oikein sopinut mikään valokuva tai tarina. Tein homman itselleni ihan liian hankalaksi. Pusersin leiskan kuitenkin kokoon. Nyt varmaan laitan sen syrjään ja katson uudestaan vasta kuukauden päästä. Huh.

Että näin tällä kertaa. Hempalle kiitos haasteesta, se oli kyllä tosi haastava! ;-)

Mun tontut

Eilen mietin sitä, kuinka paljon skräppäilyyn vaikuttavat kulloinkin käytössä olevat materiaalit. Skräppäsin yhden lempikuvistani, ja olin tosi tyytyväinen, että tein sen nyt. Tuntui, että tällä hetkellä käytössäni olevilla tarvikkeilla ja materiaaleilla sivusta tuli sellainen kuin halusinkin. Mitään ihmeitähän tässä ei ole, mutta juuri ne oikeat asiat. Lempikuvan kohdalla sillä oli väliä!

Lauralle kiitos tämän sivun tekemisen käynnistämisestä, nimittäin Lauran haasteen aihe Mitä teillä kuuluu aiheutti sivun tekemisen juuri nyt. Osallistun siis! Tekstin kirjoitin jo keväällä Inspiroidu-ideariihen aikaan.

Hämärässä otetusta vanhasta kännykkäkameran kuvasta ei oikeastaan saanut paperille tuon isompaa. Kuvan huonosta laadusta kertoo sekin, ettei sitä nyt tarvitse edes blurrata - ei siitä ketään tunnista näinkään. Kuvan ihanuus omassa mielessäni liittyykin tietysti kuvan ottohetken tunnelmaan, ja se oli kännykässäni taustakuvana kuukausitolkulla.

12x12-tuumaisessa leiskassa pikkuinen kuva olisi ollut aika orpo. Letteristä ja 6x12-koosta päädyin jälkimmäiseen. Harkitsin myös vaakasuuntaa, mutta koska tulostin tekstin tietokoneella (ups! Eihän siitä vain ole tulossa tapa?), päädyin pystysuuntaiseen leiskaan.

Sitten ryhdyin tekemään kukkasia, ja niitä teinkin useampia, ennen kuin olin tyytyväinen. Piparinauhat leikkasin vapaalla kädellä. Kiekurat ketjupistoa, otsikko, valmis.

Kuvasin vielä hylätytkin kukkaset, sekä aaltopahvit, joita harkitsin oikeaan alanurkkaan. Punainen kukka ei ehkä värimaailmaltaan tunnu ilmeiseltä valinnalta esittelemääni leiskaan, mutta senpä tekikin meidän tokaluokkalainen aamulla ennen kouluunlähtöä. Hän herää aina aikaisin ja muiden nukkuessa käy askartelupöytäni ääressä kurkkimassa, mitä äiti on illalla puuhannut, ja joskus toteuttaa oman sovellutuksensa aiheesta. :-) Tilasin punamustia kukkasia lisää, käytän niitä sitten jossain muussa työssä!

Kuvan vasemmassa reunassa on kiekura-apuväline. Piirsin suunnilleen sopivan kiekuran paperille, leikkasin sen läheltä viivaa ja näin pystyin kokeilemaan, sopiiko kiekura paikalleen. Ompelua varten pistelin kartonkiin reiät tämän kiekuran läpi. Käytin sekä ylä- että alareunaan samaa kiekuraa, joten kuviot ovat lähes identtiset, vain eri suuntiin. Viivan piirtäminen kalvolle olisi vielä kätsympää, mutta se tuli mieleeni vasta ompelut tehtyäni.

Ja oikeassa reunassa on Sew, Mama, Sew -blogista tulostettava taskukokoinen kirjontapisto-opas, jonka rohkaisemana tein elämäni ensimmäiset ranskalaiset solmut. Joistain asioista luulee että ne ovat vaikeita, mutta ne eivät oikeastaan ole. Ranskalainen solmu on yksi niistä. Vai voisiko olla, että se on helpompi tehdä kartongille kuin kankaalle?

Omituisia löytöjä

Ihmettelin aina, miten jotkut löytävät kirpputorilta vaikka mitä, minä kun en koskaan löytänyt mitään. Nyt minusta on tullut henkilö, joka ainakin joskus löytää jotain. Lähellä sijaitsevan SPR:n Kontin tuunaustorilla olen täydennellyt nappi- ja lankavarastoani, sehän on aika yksinkertaista. Mutta eilen tein laajemman kierroksen kirppareille, ja löysin tällaista:Tuo vihreä pitsiliina on aika lailla kuin seuraajansa Basic Greyn Doilies-paperi ja Hamblyn siirtokuvat, joskin edullisempi. Liina on juuri sopivan värinen ja kokoinen (kuvassa 12-tuumaisen paperi päällä).

Punaiset pyörylät olivat toisissaan siimalla kiinni, ne oli tarkoitettu ovensuuhun roikkumaan. Pyörylänauhoja oli kaksi, kummassakin 20 pyörylää. Jo nyt tuntuu, että ne loppuvat kesken.

Ainoa vaan, että kaikki näihin liittyvät ideat ovat jouluisia, pitää malttaa vielä!

(Lisäksi ostin vielä parilla eurolla tosi kivan hameen. En nyt sitten kuitenkaan kuvannut sitä, kun tämä ei varsinaisesti ole muotiblogi. Vaikka ehkä "päivän asu" aina silloin tällöin voisi olla ihan kiva. ;-)

Manuaalinen rajaus

Heinäkuun alussa suunnittelin tekeväni Viikko elämästä -projektin kuvatilauksen "lähitulevaisuudessa". No, tein sen tänään. Eilen valitsin kuvat ja käsittelin ne sopivan kokoisiksi, ja siinä olikin hommaa. Tosi tylsää hommaa vieläpä.

Aion taas leikata kuvat neliöleikkurilla, joten kuvat piti saada sitä varten sopivan kokoisiksi. Minulla on käytössä Photoshop Elements, mutta olen todella alkeellisen tason käyttäjä. (Ja koska olen haluton tutkimaan helppiä, kehitykseni on hi-das-ta.) Nyt paljastan tavan, jonka avulla oli mielestäni näppärä muokata kuvat sopivan kokoisiksi leikkuria varten. Taattuun paperiaskartelijatyyliin se on tietenkin... pahvi! Ja siinä muutama reikä. :-)

Yhdestä kymppikuvasta voi ottaa leikkurilla kaksi neliötä. Määrittelin tiedoston näkymään ruudulla kymppikuvan kokoisena, ja sijoitin siihen kaksi kuvaa, joita sitten kurkistelin pahviin neliöleikkurilla leikkaamani reiän läpi. Suurensin tai pienensin kuvia tarpeen mukaan. Tässä vaiheessa riitti, että kuvasta tuli suunnilleen oikean kokoinen, lopullisen rajauksen teen vasta leikkurilla. Joistain kuvista otan vierekkäin kaksi neliötä, mitä varten pahvin toisessa reunassa oli tietenkin kaksi vierekkäistä reikää. Erittäin hi-tek! Ja mukavasti vasen käsikin pääsi töihin mukaan, oikealla kun oli kovasti napsuttelua hiiren kanssa.

Jos joku blogissa vierailevista taitavammista PS:n käyttäjistä vaan naurultaan pystyy, saa toki vinkata, jos tähän olisi joku vielä näppärämpi tapa! ;-)

PS. Pahoittelen outoja sanavalintoja. Ei ole tuo kuvankäsittelysanastokaan vahvimpia puoliani.

Meitä on 3

Tähän leiskaan sattui käyttöön ColorCore-kartonki, joten piti miettiä, miten sen hiomisominaisuutta käyttäisi hyväksi. Leikkasin kartonkiin sormiveitsellä nuo etikettikuviot, ja hioin niiden alueet. Reuna hioutui tietysti vaaleimmaksi, joten se erottuu tarkkana. Suojasin hiomattoman alueen sujauttamalla erillisen paperin viillon alle, ja kun hioin reunan suuntaan, hiomapöly kerääntyi näppärästi suojapaperin päälle. Siistiä!

Perinteiset pääsiäiskoristeet höyhenet pääsivät mukaan, muutama pätkä paperinauhaa ja lisäksi kirjaimia. Inspiroidu-haasteessa usutettiin käyttämään ainakin kolmea erilaista kirjainta, mutta tähän tuli hillitysti neljääkin. Ensin on meitä siirtokuvina, sitten on yksillä huopakirjaimilla ja 3 toisilla, mutta huopakirjainten ero jäi turhan vähäiseksi. Lisäsin vielä vinyyliasteriskeja, jotka ovat vähän selvemmin erilaisia.

Kaikki käsinkirjoitetut osuudet menivät jotenkin liian ahtaalle. Tässä tulee nyt mieleen sellainen sana kuin marginaali, mutta tehdessä ei selvästikään tullut...

Kirjan väärinkäyttöä

Sain Pikkuhelistimeltä vaikutteita ja hankin Wreck This Journalin. Tehtävien tekeminen on vähän outoa puuhaa, mutta tosi kivaa! Tosin tykkään kirjastani jo nyt niin paljon, etten usko sitä kovin pahasti tuhoavani, vaikka kuinka pitäisi ottaa kirja mukaan suihkuun. Muutenkin luulen tekeväni mitä huvittaa, vaikkei se aina kirjan ohjeiden mukaista olisikaan.

Ekan sivuni piirtelin autossa matkalla Lappiin. Tehtävänantona oli piirtää viivoja liikkeellä ollessa. Parhaat viivat syntyivät tietöiden tärinöissä. Ensin piirtelin vain viivoja, mutta sitten siitä tulikin vähän kuin teräväkulmainen woodgrain.

Samalla reissulla kävimme mustikassa ja mietin suhdettani marjastukseen, ja sain siitä aiheen ajan etenemisen dokumentointiin. Litistin vähän liian monta mustikkaa, jonkin verran väriä meni paperista läpikin. Minulla oli jemmassa mustikka-aiheista kortteilupaperia, ja käytin sen tähän kirjoituspohjaksi ja koristeiksi. Mutta nyt en tykkää noista vihreistä raidoista ollenkaan... Olisi pitänyt repiä kirjasta sivu, ja muotoilla siitä jonkinlainen kirjoitusalue sivun keskelle. Mutta tehty mitä tehty.

Tyhjät rivit on sitä varten, että voin myöhemmin lisätä ajanjaksot "lapsi murrosiässä, lähtee metsään vain hirveän marinan säestämänä", "en saa nuorisoa mukaani metsään enää ollenkaan, yksin täytyy mennä" ja "huonot polvet, marjat ostettava kaupasta". ;-)

Minut kun tuntee, voi arvata että ompelutehtävä oli mieluinen. Yritin pitää ompelun määrän järjellisenä, ja se oli ihan fiksusti tehty - ompelu on sitä hankalampaa, mitä lähemmäs selkämystä pääsee.

Lempparini on kuitenkin tämä pillillä puhalleltu ilotulitus. Sivun ohjehan pyytää tekemään ihan muuta, mutta en löytänyt puhaltelulle sopivampaakaan sivua. Maali on Maya Mistiä, ja värit vähän vinossa kun tässä oranssikin näyttää ruskealta. Vähän lapsellista touhua, ja erittäin kivaa! Yritän nyt kovasti keksiä, missä muussa näille puhalluksille olisi käyttöä. :-)