tiistai 1. syyskuuta 2009

Mun tontut

Eilen mietin sitä, kuinka paljon skräppäilyyn vaikuttavat kulloinkin käytössä olevat materiaalit. Skräppäsin yhden lempikuvistani, ja olin tosi tyytyväinen, että tein sen nyt. Tuntui, että tällä hetkellä käytössäni olevilla tarvikkeilla ja materiaaleilla sivusta tuli sellainen kuin halusinkin. Mitään ihmeitähän tässä ei ole, mutta juuri ne oikeat asiat. Lempikuvan kohdalla sillä oli väliä!

Lauralle kiitos tämän sivun tekemisen käynnistämisestä, nimittäin Lauran haasteen aihe Mitä teillä kuuluu aiheutti sivun tekemisen juuri nyt. Osallistun siis! Tekstin kirjoitin jo keväällä Inspiroidu-ideariihen aikaan.
Hämärässä otetusta vanhasta kännykkäkameran kuvasta ei oikeastaan saanut paperille tuon isompaa. Kuvan huonosta laadusta kertoo sekin, ettei sitä nyt tarvitse edes blurrata - ei siitä ketään tunnista näinkään. Kuvan ihanuus omassa mielessäni liittyykin tietysti kuvan ottohetken tunnelmaan, ja se oli kännykässäni taustakuvana kuukausitolkulla.

12x12-tuumaisessa leiskassa pikkuinen kuva olisi ollut aika orpo. Letteristä ja 6x12-koosta päädyin jälkimmäiseen. Harkitsin myös vaakasuuntaa, mutta koska tulostin tekstin tietokoneella (ups! Eihän siitä vain ole tulossa tapa?), päädyin pystysuuntaiseen leiskaan.
Sitten ryhdyin tekemään kukkasia, ja niitä teinkin useampia, ennen kuin olin tyytyväinen. Piparinauhat leikkasin vapaalla kädellä. Kiekurat ketjupistoa, otsikko, valmis.

Kuvasin vielä hylätytkin kukkaset, sekä aaltopahvit, joita harkitsin oikeaan alanurkkaan. Punainen kukka ei ehkä värimaailmaltaan tunnu ilmeiseltä valinnalta esittelemääni leiskaan, mutta senpä tekikin meidän tokaluokkalainen aamulla ennen kouluunlähtöä. Hän herää aina aikaisin ja muiden nukkuessa käy askartelupöytäni ääressä kurkkimassa, mitä äiti on illalla puuhannut, ja joskus toteuttaa oman sovellutuksensa aiheesta. :-) Tilasin punamustia kukkasia lisää, käytän niitä sitten jossain muussa työssä!

Kuvan vasemmassa reunassa on kiekura-apuväline. Piirsin suunnilleen sopivan kiekuran paperille, leikkasin sen läheltä viivaa ja näin pystyin kokeilemaan, sopiiko kiekura paikalleen. Ompelua varten pistelin kartonkiin reiät tämän kiekuran läpi. Käytin sekä ylä- että alareunaan samaa kiekuraa, joten kuviot ovat lähes identtiset, vain eri suuntiin. Viivan piirtäminen kalvolle olisi vielä kätsympää, mutta se tuli mieleeni vasta ompelut tehtyäni.

Ja oikeassa reunassa on Sew, Mama, Sew -blogista tulostettava taskukokoinen kirjontapisto-opas, jonka rohkaisemana tein elämäni ensimmäiset ranskalaiset solmut. Joistain asioista luulee että ne ovat vaikeita, mutta ne eivät oikeastaan ole. Ranskalainen solmu on yksi niistä. Vai voisiko olla, että se on helpompi tehdä kartongille kuin kankaalle?

14 kommenttia:

pikkuhelistin kirjoitti...

Voi tässä se tonttutarina nyt on ja kylläpäs se onkin ihana! Kuvassa on tosiaan hieno tunnelma ja leiska tukee kuvaa ja tarinaa nätisti :)

Pia K kirjoitti...

Hurmaava sivu! Ihanat värit ja koristeet ja tarina - ja kuva kaikessa tunnelmallisuudessaan (tarkka ja terävä ei olisi oikein sopinutkaan :)
Aivan mahtavaa myös tuo, että lapsi herää aamulla askartelemaan äidin tuotoksien inspiroimana - se muisto on niiin skräppäämisen arvoinen!

Heli kirjoitti...

Kaunis ja levollinen ja vielä persoonallinen. Oi kuin kiva.

Laura kirjoitti...

I H A N A!!! Tuo tarina on kertakaikkiaan ihana ja leiska on just sopiva. Sinun ompelut on kyllä kauniita! ihana olet kun osallistuit!

baula kirjoitti...

Tosi hempeä ja ihana. Sininen ja tuo pahvin väri passaa loistavasti yhteen. Kiekurat on kans kivat ja koristeet ja otsikon fontti eli siis kaikki on ihanaa!

Anonyymi kirjoitti...

tää on ihana! tarina, väritys, koristeet! ja suloinen on tuo punainen kukka :)!

ommu kirjoitti...

Voi, miten herttainen tarina ja sivu. Tykkään kovasti kiehkuroista ja napeista. Ja 6 x 12 -koko näyttää todella hyvältä. Toivottelen askarteluintoa jälkikasvulle. Se tuo hirmuisesti iloa myös äidille!

sannika kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Pia, no niinpä pitääkin skräpätä! Kas kun en heti itse hoksannut.

Ommu, kiitos toivotuksista, toivottavasti askarteluinto kehittyy samoin kuin teidän perheessä :-)

Veeruliiru kirjoitti...

Sivusta tuli juuri niin suloinen kuin on itse tarinakin ja KUVA, voih!! Ja miten taitava tokaluokkalainen teillä!

ninarsku kirjoitti...

Tykkään! Hienot koristeet ja asettelu on tosi onnistunut. Onpa huikeata, että sulla on oma pikkuinen apuri joka tekee noin hienoja koristeita, en malta odottaa kun pääset niitä käyttämään.

xing kirjoitti...

Samaa mieltä kuin muut edellä :)

manssu kirjoitti...

Kaunis sivu, ihana tarina, ihania koristeita. Pitäisiköhän munkin useammin antaa lasten askarrella, yleensä en jaksa vain sitä sotkua :-)

Mun on pitkään tehnyt mieli tehdä 6x12 sivuja, mutta on ole antanut itselleni siihen lupaa, kun en tiä mihin niitä säilöisin sen jälkeen, en halua niitä 12x12 albumiin ja en ole kovin innostunut tilailemaan mitään ulkomailta. Missä ite säilytät tuon kokoisia sivuja? Olen miettinyt, että pitäisikö tilata BIA ihan vain tuota varten, mutta en ole sitäkään innostunut tilailemaan...

sannika kirjoitti...

Manssu, säilytän kaikkia leiskoja American Craftsin albumeissa, bloggasin niistä täällä. Melkein voisin jopa suositella!

Anski kirjoitti...

Oi miten valloittava sivu! Tuohon valokuvaan ja aiheeseen sopiin just hyvin tuollainen hämyinen kännykkäkameran laatu ja tunnelma, joten ei ole ollenkaan minun mielestä huonolaatuinen siinä mielessä! Aivan ihania nuo kiemura-ompeleet ja kaikki koristeet. WAU!